Mitä ajattelette ulkomaalaisista miehistä? Tiedän, että on hyvin laaja käsite mutta voisitko itse seurustella ulkomaalaisen miehen kanssa? Mitkä ovat sellaiset kansallisuudet, joiden kanssa et ikinä voisi kuvitella olevasi vai onko sellaisia? Itseäni mietityttää, kun esim. joillakin kavereistani on melko kielteinen kuva lähes kaikkia ulkomaalaisia miehiä kohtaan ja osalla taas neutraali ja/tai myönteinen. Oma huomioni on sellainen, että ne jotka suhtautuvat kielteisesti ulkomaalaisiin miehiin ovat yleensä myös sellaisia hieman "takapajuisia" ihmisiä jotka eivät ole matkustelleet paljoakaan ja eivät tunne ainuttakaan eri kulttuurista tulevaa ihmistä.
Olen tavannut erään mukavan ulkomaalaisen miehen, mutta itseäni mietityttää hieman hänen kansallisuutensa ja muiden ihmisten ennakkoluulot. Tiedän, että ei pitäisi ajatella muiden ihmisten mielipiteitä. Mutta ehkä itseänikin hieman mietityttää mahdolliset kulttuurierot jne...mies on kyllä hyvin fiksun oloinen ja on tullut opiskelemaan Suomeen. Haluaisin siis kuulla kaikenlaisia kommentteja asiaan liittyen varsinkin niiltä jotka seurustelevat ulkomaalaisen miehen kanssa. Oletteko kohdanneet ennakkoluuloja jne..?
Olen tavannut erään mukavan ulkomaalaisen miehen, mutta itseäni mietityttää hieman hänen kansallisuutensa ja muiden ihmisten ennakkoluulot. Tiedän, että ei pitäisi ajatella muiden ihmisten mielipiteitä. Mutta ehkä itseänikin hieman mietityttää mahdolliset kulttuurierot jne...mies on kyllä hyvin fiksun oloinen ja on tullut opiskelemaan Suomeen. Haluaisin siis kuulla kaikenlaisia kommentteja asiaan liittyen varsinkin niiltä jotka seurustelevat ulkomaalaisen miehen kanssa. Oletteko kohdanneet ennakkoluuloja jne..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ne ole "takapajuisia" sen enempää kuin ihminen muuallakaan. Ennakkoluuloisuus kuuluu ihmisrotuun, siis eläimeen nimeltä ihminen, ja se on historian valossa ihan viisastakin. Ihminen on muita ihmisiä kohtaa epäluuloinen ihan syystä. He siis käyttäytyvät kuin kaikki ihmiset kaikissa maissa tuntematonta kohtaan. Ovat epäluuloisia. Se ei tee heistä välttämättä mitenkään erikoisen negatiivisia oikeasti, siis he eivät silti oikeasti välttämättä tuomitsisi sinua tai mitenkään alkaisi syrjimään tms. on vain muutamia sellaisia ja he kuuluvat pieneen vähemmistöön. Älä siis pelkää pientä ennakkoluuloisuutta, se ei kerro vielä mitään.
Niin, mutta yleisesti ottaen. Aina erilaisuudesta jotain kuulee, vai etkö ole huomannut ikäero- tai homokeskusteluja. Ja vähemmistöön kuuluva on aina hieman erilaisempi kuin enemmistöön laskettava. Jokainen meistä kuuluu jossain asiassa vähemmistöön.
Nyt täytyy kuitenkin muistaa että lopultakin, Suomi on hyvin suvaitsevainen maa. Täällä elää avoimia homopareja, täällä on monikulttuurisia suhteita ja perheitä jotka saavat elää hyvin rauhassa, ja suurimmaksi osaksi, täällä on ihan selväjärkistä porukkaa, joista suurin osa suhtautuu ihan hyvin. Eivät kaikki, mutta kaikkia sinä et voi miellyttää koskaan, et millään, seurustelit kenen kanssa tahansa.
Et voi tietää mitä kulttuurieroja teille tulisi ennenkuin tunnet häntä hieman. Niitä voi tulla ja kannattaa suhtautua realistisesti. Suhtautuisithan sinä realistisesti jehovan todistajaan tai muuhun semmoiseen joka ikäänkuin eläisi eri kulttuurissa verrattuna sinuun, vaikka olisi suomalainenkin? On olemassa jehovan todistajia jotka voivat hyvin seurustella vaikka ateistin kanssa ja niitä, jotka eivät voi, joiden kanssa koko hommasta ei tulisi yhtään mitään.
Ennakkoluuloja tulet kohtaamaan aina, kun teet mitään mikä erottuu massasta millään tavalla. Jos rupeat laulajaksi, kuulet epäilyjä ja naureskeluja, kunnes menestyt ja samalla tavalla pilkkaa jos et. Ne ihmiset ovat niitä, jotka eivät itse tee, ja heidän rohkeutensa rajoittuu muiden arvosteluun. Kuulet sitä samaa, jos haluat lääkkikseen, ja luet ja luet, muttet heti onnistukaan, tai vielä toisellakaan kertaa. Tai jos sinusta odotetaan diplomi-inssiä ja sinä se alat hörhöilemään maatalouslomittajana. Ennakkoluuloihin törmäät, jos kumppanisi on sinua huomattavasti vanhempi tai nuorempi tai vaikka rikkaampi tai köyhempi. Jopa jos hän on vammainen, vaikka miten olisi suomalainenkin. Semmoisia ihmiset vaan ovat. Kannattaako nyt sen mukaan elää sitten...
Kenen kanssa sitä nyt ei voisi sitten kuvitella seurustelevansa... En voisi kuvitella seurustelevani ääriuskovaisen kanssa tai natsin kanssa. En voisi kuvitella seurustelevani Saudi-Arabiasssa. En voisi kuvitella että haluaisin elää Australiassa väkivaltaisen miehen kanssa. En voisi seurustella ulkomaalaisen enkä kotimaalaisen miehen kanssa joka olisi töykerä, röyhkeä ja sivistymättömän karski. En haluaisi ketään tapatyötöntä tai siis ihmistä joka ei tekisi mitään jne. jne. no, jos ulkomaalainen olisi siis epäsopiva, vaikka ääriuskovainen, saudeista ja pitäisi sitä systeemiä hyvänä, en todellakaan. Tai miehen jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä, enkä muutenkaan ihan moniakaan macho-kulttuurien edustajien kanssa varmaankaan... Koska olen aika erilainen kun sitten se, mitä he naiselta usein odottavat. Mutta sitä kun ei tiedä etukäteen.
Ei sillä maalla tai kansallisuudella nyt sillä tavalla ole merkitystä välttämättä, kaikkea siis tapahtuu kaikkialla. Ei kansalaisuus tee kenestäkään automaattisesti mitään. Mutta tottakai, maissa on vallitsevat kulttuurit, joten voihan siihen varautua ja olla realisti.
Voisin kuvitella seurustelevani ulkomaalaisen miehen kanssa ja olen seurustellutkin. Hän oli ihan tavallinen, hauska ja mukava mies, ei nyt eronnut suomalaisista mitenkään ratkaisevasti. Tai ei ainakaan minun mielestäni. Me tutustuimme ja meillä oli aikamme hyvä suhde, kunnes se ei ollut enää. Ihan kuten joskus on käynyt suomalaisenkin kanssa. Meidän ehkä suurin kulttuurieromme oli se että hän oli katolilainen... Muttei kyllä todellakaan mitenkään kovin harras sellainen!
Minuun ei ole koskaan kukaan suhtautunut eri tavalla sen takia, enkä ole koskaan kuullut siitä mitään negatiivista. sen sijaan siitä, että joskus seurustelin itseäni 20 vuotta vanhemman kanssa olen kyllä aika suoraakin ja törkeää kommenttia. Ei kiinnostanut se sen enempää kuin muukaan: itsepähän omaa elämääni elän.
Me olemme maassa, missä ei ehkä tarvitse välittää.
Niin kauan kuin itse käyttäydyt fiksusti ei sinulla ole mitään hätää, kun olet lady niin saat kulkea rauhassa oli sitten kyse suomesta tai ulkomaista, maailma on maailma kaikkialla ja jos yöllä humalassa bailaat on maineesi mennyttä...
Miehet on miehiä kaikkialla ja hulluja on joka maassa joten maalaisjärki käyttöön, toki on kulttuureja joissa nainen ei voi pukeutua ja ilmaista mielipiteitään, ns: hiljaa hunnussa.
Olen minä ainakin huomannut että ihmiset jotka eivät ole koskaan olleet missään muualla kuin kotinurkilla ovat epäluuloisempia kun muut, ja usein tietokin on heikommissa kantimissa , siis asiallisesta keskustelusta ei tule mitään. Tumma ihoisista he ovat tehneet oman päätelmänsä niillä edellytyksillä mitä heillä on, homoja vihataan tietämättä miksi, epäillään jonkin kumman käsityksen mukaan kaikkia ja jos on joku joka matkustaa ulkomailla niin silti nämä ns kotona kaahaajat tietävät mielestään enemmän matkustamisesta kuin ne jotka todella matkustavat.
Mitä tulee erinlaisuuksiin seurustellessa toismaalaisen kanssa on mielestäni niin että se riippuu itse ihmisistä miten he sopivat yhteen. Kulttuuri eroja on jo vaan suomen ja ruotsinkin välillä vaikka maat ovat hyvin lähellä toisiaan. Mutta jos on luonteeltaan ennakkoluuloton niin uskoisin että oärjää kenen kanssa tahansa sillä rakkaushan ei katso kansalaisuuteen, ihonväriin tai koulutukseen vaan tulee arvaamatta jokaisen elämään ja silloin on hyvä seurustella pitemmän aikaa että oppii tuntemaan toisen myös arkipäivässä, ettei tule yllätyksiä.
Ja mitä tulee muihin ihmisiin ja heidän sanomisiiinsa niin siitä ei tarvitse välittää mitään, sillä tyhmät aukovat suutaan aina toisten asioissa ja viisaat katsovat hiljaa eivätkä koe tarvetta sekaantua toisten asioihin.
Joten kyllä on niinkuin sanot että ihminen joka ei ole koskaan ollut missään tekee usein asioista sellaisia millaiseksi hänen kotiolonsa ovat hänet kasvattaneet, epäluuloikeksi.
Hyvin yleistetty. Tekstisi perusteella et ole tainnut paljon kotinurkkia pitemmällä käydä.
Riippuu täysin ihmisestä. Yhteinen kieli pitäis olla ja se että hän hyväksyy uskontoni ja suomalaisuuteni. Jo pelkästään pelkkä englanti yhteisenä kielenä voisi olla vähän raskasta. Olen tapakristitty ja suomalaiseen kulttuuriin kasvanut. En minäkään vaadi ketään kääntymään tai kieltämään kulttuuriaan.
Jos on mukava ja vielä kerran mukava.
Itse seurustelin venäläisen naisen kanssa 6 vuotta. Ei ollut mitään ongelmaa seurustella. Se oli tosi mukava nainen ja sellanen sopeutuvainen suomeen ja suomalaisten elämän rytmiin Englantia puhuttiin ja itse en sitä hyvin osannut alussa mut kyl siinä itsekkin oppi kun piti puhuu kaikkee. Sanoisin näin jälkeenpäin et ottaisin mielummin venäläisen naisen kun Suomi naisen. Venäläiselle naiselle ei ole naama värkki niin tärkeetä. Erosta on jo 2 vuotta ja vieläkin tapaillaan muutaman kerran vuoden ja sähköpostia lähetellään viikottain.