Onnistuuko, jos ei samoja harrastuksia?

Onnistuu hyvinkin. minä hyväksyn naiseni kaikki harrastukset. Se käy salilla zumbaamassa, harrastaa muutenkin tanssii ja sit
spinningissä ja itse kyllä käyn salilla kans puntteja nostelemassa ja sit pelaan salibandya ja kesäisin jalista. Ei tarvii olla samoja harrastuksia. itse en edes osaa tanssia mut mun tyttöystävä on vetää tanssitunteja nuoremmille ja sit kotona vähän on muakin opettanut.

Aika harvoilla on varmaan yhteisiä intohimoja. Kohteliaisuudesta joitakin asioida tehdään yhdessä, mutta yleensä puolisoiden ajatukset askartelevat ihan eri asioissa.

Homma ei onnistu, jos jompikumpi puoliso vaatii suhteelta jotain muuta. Eli ei riitä ilo siitä, että puolisolla on kivaa, vaan toinen vaatii, että kiva pitää tapahtua yhdessä.

Ei tarvítse olla ihan samoja harrastuksia, mutta aktiivitason kannattaisi olla suht sama. Ongelmia nimittäin varmasti tulee jos toinen mieluiten lukisi kirjaa kotona jne, kun toisella on hirveä hinku liikkumaan ja harrastamaan. Mutta todellakin, niiden harrastusten ei tarvitse olla samoja, riittää kun molemmat laittavat saman verran aikaa niihin omiin harrastuksiinsa. Lähipiirissä on tullut nähtyä, kun on katkeroiduttu toisen sohvaperunailuun, etsitty uusi ja jätetty. Ehkäpä ei kannata seurustella himoliikkuja kanssa, jos omaksi aktiviteetiksi riittää hyötyliikunta :/

Kun on yhteisiä harrastuksia niin suhteelta saa paljon enemmän, en mä ainakaan halua olla iltoja yksinäni tai käydä yksin jossain ja toinen taas yksin omissa harrastuksissaan.
Käy helposti niin ettei paljon nähtäiskään, päivät työssä tai opiskelemassa ja illat kumpikin omissa harrastuksissaan, ei hyvä : /

Harvoin niita samoja harrastuksia puolisoilla ainakaan lapsiperheessä voi olla, ja yleensä pitäisi jollkain tapaa rajoittaa koko harrastustoimintaa, että kotiin jää sitä yhteistä aikaa.
Jokaisen perheen olisi viisasta tehdä ruokaostokset yhdessä, sekin yhdistää, samoin pitäisi osallistua lasten kanssa ulkoiluun ja lasten kaikenlaisiin asioihin yhdessä, silloin asiat olisivat yhteisiä. Se on kantavaa voimaa liitolle.

Nyt on paljon puhuttu suvaitsevaisuudesta, juuri sitä tarvitaan liitoissakin, pitää suvaita toiselle jotakin, missä ei ole mukana. Baarijuoksut eivät kuitenkaan niitä ole eikä oikein jatkuvat jätkä tai mimmi porukan tapaamiset, ymmärrän hyvin vaikka kerran vuodessa olevan tapaamisen, mutta että joka viikko, voi ei, silloin ei olla vielä kypsiä ollenkaan solminaan avio-tai avoliittoja, saatikka hankkimaan lapsia.
Kenenkään ei ole pakko lapsia tehdä ja mielestäni ei edes kannta ajatella, jos ei pysty muuttamaan elintapojaan perheellisen ihmisen tavoiksi.
Myös täytyy tietää lasta hankkiessa, että lapsi vaatii paljon aikaa pienenä, hän on täysin avuton itse, joten se on ympärivuorokautista huolehtimista.
Tämä jatkuu aina tuonne murrosikään saakka, silloin lapsi alkaa jo itsekin irtautumaan, mutta tässkin pitää olla ajan hermolla, jotta hän ei joudu houkutksiin, joissa huumeet ja viinat ja velttous ovat . Huumekauppiaat iskevät varsin moneen nuoreen, tiedän tämän ihan itse, sillä lapsi saattaa vain olla ulkona, niin joku tarjoilee hänelle näitä namuja ja tarkoituksena on vain saada nuori ostajaksi ja siitähän alamäki alkaa.
Itse poltin tällaisen kaupustelijan vuosi sitten, laitoin kytät salaisesti asialle, tehkää samoin, sillä kenenkään nuoren ei tule joutua näiden hirviöiden saaliiksi.
Kun koko perhe joutui myymään talonsa uhakilujen vuoksi ja velkojen maksamiseksi diilereille, tämänkö haluatte kokea. Tai sitten perheen kaksi poikaa kuolee huumeisiin pienen ajan sisällä, tapasin näiden äidin, se hirvittävä tuska ja pelko joka näkyi ulos tästä ihmisestä oli vaikeaa katseltavaa.
Kun luuseri tulee avoliittoon lapsesi kanssa, on se myös hirvittävvää katseltavaa, olet varmasti itsekin ihan rikki, kun et voi mitään tehdä.

Nyt kun uusi pressa lupasi puuttua nuorten tilaan, toivon sitä todella hartaasti, jospa sillä pelastettaisiin näitä nuoria ihmisiä elämään moraaliltaan korkeaa elämää. Ny nuo tuhannet avioerot ja voerot vuodessa, jättävät valtavan määrän näitä sorrettuja lapsia, joiden elämää pitäisi saada parempaan, jotta sama ei jatkuisi heidän kohdallaan vaan entiset arvot perheestä palaisivat ja suunnaton välinpitämättömyys ja seksinkatkuinen elämä väistyisi Suomesta.

Näen oikein punaista, kun yksikin mies esittelee jossakin kusiputkensa pituutta ja paksuutta tai kirjoittelee puutteestaan ja huoruudestaan, kuinka monta naista sortaa.
Samoin on naisten kohdalla, jotka eroavat seksin vuoksi, se on hyvin saastaista ajattelua, ihminen ei tarvitse aina olla naimassa.

Mielestäni on hyvä olla jotain omaa, että saa sitä omaa aikaa ja hengähtää myös siitä parisuhteesta.

Jos kuitenkin kaikki mieltymykset ja harrastukset on täysin ihan erilaisia, saattaa se rasittaa suhdetta, koska silloin harvoin tehdään jotain mistä kummatkin tykkäisi.

Harvoin kuitenkaan olisi kaksi ihmistä jotka eivät pidä yhtään samoista asioista mistä toinen pitää. Teidän vain pitää löytää joku sellainen yhteinen juttu, mitä välillä teette.

Meillä ollaan kummatki aika erilaisia:

avopuolisoni on ammattiurheilija, pelejä siis joka viikko kotikaupungissa ja toisilla paikkakunnilla, treenejä 2x joka päivä, hän on tosi aktiivinen ja syö aina terveellisesti jne. Käy vapaa-ajalla pelaamassa sulkkista, käy uimassa ja salilla.

Minä taas en liikuntaa harrasta juuri ollenkaan. Harrastan musiikkia, taiteita (teatteria, maalausta, käyn keikoilla, laulan) yleisestikin ja viihdyn myös paljon kotona - sängyssä, sohvalla, keittiössä. Olen kotihiiri ja taiteita rakastava IKUINEN KULINARISTI, eli hyvät (epäterveellisetkin) ruoat maistuvat. Suklaa on intohimoni.

Silti hyvin on mennyt 4v :) Kertaakaan ei olla riidelty toisen menemisistä ja harrastuksista tai mielenkiinnon kohteista. Ymmärretään, että ollaan erilaisia ja harrastetaan toisenlaisia juttuja. Harrastetaan sitten itseksemme sitä mitä tahdomme :)

Yhteistäkin meillä silti kun on: katsomme elokuvia, kokkaamme yhdessä arkiruokaa, siivoamme aina yhdessä, käymme iltakävelyillä, käymme yhdessä shoppailemassa ja elokuvissa, tapaamme kavereita.. Jne :)

Harrastuksia vai mielenkiinnon kohteita?

Harva parisuhde taitaa kestää pitempään pelkän seksin varassa.
Kyllä kai tiettyä synergiaa täytyy olla.
Saman suuntaisia, tai ainakin keskutelua herättäviä käsityksiä politiikasta taloudesta ( sekä perhe- että laajemmissa puitteissa ) mielenkiintoa urheiluun tai taiteisiin, näkemys lasten kasvatusperiaatteista jne.

Vasinaisesti yhteisiä harrastuksia ei tarvitse olla.
On suorastaan parempi että kummallakin on omia menoja.

Vaimolla on aina ollut omat liikunta- ja kulttuuriharrastuksensa.
Minä en viitsi lähteä balettiin nukkumaan. Olen kerran kokeillut.

Meitä ovat yhdistäneet aivan tavalliset perheen arkeen kuuluvat asiat.

Yhteisiä harrastuksia lienee vain, kummankin oman liikunnan lisäksi, penkkiurheilu ja siinäkin lajit poikkeavat hieman toisistamme sekä kiinnostus matkailuun.

42-v on mennyt ilman kummempia kapinoita ja samanlaisena näyttää jatkuvan.

Tuskin olen viisaampi, mutta väittäisin parin suhteen perusteella, että ainakin joitakin samoja kiinnostuksenkohteita on hyvä olla, muuten voitte olla vähän epäsynkassa sen jälkeen kun kuumimmat intohimot on ohitettu.

Aika kamalaa olisi, jos kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Mutta myös yhteisiä asioita pitää olla, sekä mielenkiinnon kohteiden että arvojen tasolla.

Tottakai onnistuu! Onhan teillä toisillenne kerrottavaa omasta harrastuksesta. Varsinkin kun ei ole vielä lapsia , omiin harrastuksiin käytetty aika on tehokasta kehon ja hengenterapiaa.

Lasten tullessa kuvioihin mukaan, he voivat taydellisen hyvin osallistua aikanaan omalla tavallaan vanhempiensa mukana. Oikeastaan se olisi suotuisaakin koska rikastuttaahan kaiken uuden oppiminen lasta plus lähentää lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Lapsen oppiessa ymmärtämään ja kuulemaan musikkia, tekemään ja näkemään taidetta, käsityotä, urheilua, hyväntekeväisyyttä, ryhmätoimintaa on parasta mahdollista oppia tulevaisuutta varten.