Onhan beethovenin sinfonioilla oma luonteensa, esim. viides, kuudes ja seitsemäs ovat kaikki aika oman karaktreerin teoksia, ja niistä kahdessa ensinmainitussa on selkeä musiikillinen tai ohjelmallinen teema, seiskassa vähemmän.
Mutta mielestäni beethovenin kirjoittamissa säestyksissä orkesterimusiikissa on jotain samaa vaikka 2. ja 9. sinfoniankin välillä. Rakenteelliset tekijät poikkeavat enemmän. Ja edelläkävijän roolista puhuttaessa nostaisin esiin Haydnin - Mozart omaksui sieltä rytmistä eloisuutta, beethoven sai sinfonioihinsa niin paljon haydnilta ettei sitä tässä tarvitse esitelmöidä tai jaksa.
Monen aikalaisemme on hankala kuulla eroican erikoisuutta omaan aikaansa nähden.
Mutta mielestäni beethovenin kirjoittamissa säestyksissä orkesterimusiikissa on jotain samaa vaikka 2. ja 9. sinfoniankin välillä. Rakenteelliset tekijät poikkeavat enemmän. Ja edelläkävijän roolista puhuttaessa nostaisin esiin Haydnin - Mozart omaksui sieltä rytmistä eloisuutta, beethoven sai sinfonioihinsa niin paljon haydnilta ettei sitä tässä tarvitse esitelmöidä tai jaksa.
Monen aikalaisemme on hankala kuulla eroican erikoisuutta omaan aikaansa nähden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ennen Beethovenia musiikista puuttui terä ja MUNA. Bach oli pedantti jäykistelijä, Händel pinnallinen hovimuusikko, Haydn unettava papparainen, Mozart sievistelevä hupsu. Mutta Beethoven oli ÄIJÄ. Beethovenin sävellyksissä on VOIMAA TAKANA. Ja luovuutta. Kaikki vanha ja luutunut matalaksi vaan! Beethoven ei kuvia kumartanut, vaan antoi palaa, löi nyrkkiä pöytään.