Ohuen sermin takaa kuului iänikuinen jugurttipurkin kaavinta. Miksi minä syön ravintoni lakisääteisellä puolen tunnin ruokatauolla, mutta naapurikopin asukki syö iltapäivän jugurtin lisäksi myös aamupalan heti töihin tultuaan. Tekeekö kaapija töitä ollenkaan? Onko kukaan laskenut kuinka paljon häneltä menee aikaa välipalojen syömiseen päivässä? Kaapija voi myös syödä jugurttinsa rauhassa, sillä toisin kuin minulla, hänellä on rauhallinen oma sermeillä rajattu tila, johon ei näe kuin satunnainen ohikulkija, ja silloinkin päätä kääntämällä.
Kyllä aulavastaavana on kivaa. Joka päivä saa toivottaa noin 15 kertaa hyvät huomenet jokaiselle sisään tulijalle, ja samat toivotukset iltapäivästä kotiinlähtijöille. Ei millään jaksaisi edes katsoa ovelle sen avauduttua, ettekö tajua että minulle on myös muitakin töitä joihin paneutua, ja kerta kun sanon mielestänne pikku jutun ”Huomenta”, joudun irrottamaan ajatukseni meneillään olevasta työstä, vain että huomaatte minun noteeranneen tulemisenne. Miksi emme voisi sanoa vain maanantai-aamuisin huomenet ja perjantai-iltapäivisin toivottaa hyvät viikonloput? Tai sanokaa te siellä kopeissanne vain joka päivä kyseiset asiat naapurikoppilaisille, mutta jättäkää minut rauhaan. Kenelle minä voin huikata huomenet, kun en kulje kenenkään ohi tullessani töihin? Karjaisenko vain sinne koppien suuntaan?
Palatakseni vielä ruokailuun, on todella kivaa kun joka päivä ohi kulkiessanne kommentoitte ruokataukoani tyyliin ”jahas, sä rupesit syömään” yms. Niin, rupesin oikein työpisteelläni syömään kun en voi jättää tätä saamarin puhelinvaihdetta yksikseenkään! Helppo se on teillä lähtee ex-tempore lähimpään lounaspaikkaan kun voitte huoletta jättää ruokatauostanne tiedottamisen minulle.
Olen kateellinen mieheni siskolle, joka vetää lonkkaa Amerikassa rikkaan miehen vaimona, kotirouvana. Rahaa on kun roskaa jota voi käyttää kuntosalille, kampaajalle, shoppailuun. Heitän parhaan osan elämästäni hukkaan kasvottoman ylikansallisen yhtiön aulassa, ylityöllistettynä ja alipalkattuna. Työ ottaa todellakin PÄÄHÄN JA LUJAA!!!
Kyllä aulavastaavana on kivaa. Joka päivä saa toivottaa noin 15 kertaa hyvät huomenet jokaiselle sisään tulijalle, ja samat toivotukset iltapäivästä kotiinlähtijöille. Ei millään jaksaisi edes katsoa ovelle sen avauduttua, ettekö tajua että minulle on myös muitakin töitä joihin paneutua, ja kerta kun sanon mielestänne pikku jutun ”Huomenta”, joudun irrottamaan ajatukseni meneillään olevasta työstä, vain että huomaatte minun noteeranneen tulemisenne. Miksi emme voisi sanoa vain maanantai-aamuisin huomenet ja perjantai-iltapäivisin toivottaa hyvät viikonloput? Tai sanokaa te siellä kopeissanne vain joka päivä kyseiset asiat naapurikoppilaisille, mutta jättäkää minut rauhaan. Kenelle minä voin huikata huomenet, kun en kulje kenenkään ohi tullessani töihin? Karjaisenko vain sinne koppien suuntaan?
Palatakseni vielä ruokailuun, on todella kivaa kun joka päivä ohi kulkiessanne kommentoitte ruokataukoani tyyliin ”jahas, sä rupesit syömään” yms. Niin, rupesin oikein työpisteelläni syömään kun en voi jättää tätä saamarin puhelinvaihdetta yksikseenkään! Helppo se on teillä lähtee ex-tempore lähimpään lounaspaikkaan kun voitte huoletta jättää ruokatauostanne tiedottamisen minulle.
Olen kateellinen mieheni siskolle, joka vetää lonkkaa Amerikassa rikkaan miehen vaimona, kotirouvana. Rahaa on kun roskaa jota voi käyttää kuntosalille, kampaajalle, shoppailuun. Heitän parhaan osan elämästäni hukkaan kasvottoman ylikansallisen yhtiön aulassa, ylityöllistettynä ja alipalkattuna. Työ ottaa todellakin PÄÄHÄN JA LUJAA!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
oon samanlainen duunari, enkä saa koskaan naista. Ostan haulikon ja ammun pään kattoon!
Teen suunnilleen samanlaisia töitä nyt kesällä, lisäksi kassalla ja postituksessa. Tuntipalkka ei nouse ihan edes viiteen euroon, työaika 38 h/viikko. Vuokran, ruoan ja muiden pakollisten menojen jälkeen ei sitten jääkään oikeastaan mitään käteen. Mutta täytyy muistaa, että tässä saa sitä arvokasta työkokemusta - niinpä niin. Niin ja työsopimus on aivan lain mukainen, KVTES:n. Tapauksessani työnteko ei todellakaan kannata.
Heps!
Sinulla on oikeus ruokikseen!
Vartiointialan TES ei tunne käsitettä ruokatunti. Ainoastaan 20 minuutin virkistystauko per 8 h (pidemmästä vuorosta kertyy pari min per tunti). Jos haluaa ruokatunnin, on se palkatonta, ja firman on hankittava tuuraaja siksi aikaa. Yleensä sen vaatiminen jo aiheuttaa ongelmia työnantajan kanssa (esim. tuntipalkkalainen saa yhtäkkiä vajaan listan ja tilalla on joku joka tekee hommat nurisematta).
voiko "virkistystauon" aikana syödä?
todella törkeetä, että töitä annetaan epäreilusti. ette kai te suostu siihen? meilläkin uhattiin antaa vuorot niille, jotka "noudattavat firman standardeja". saa nähdä miten käy..
Pakottaako joku tai jokin sut siihen paskaduuniin.Jäikö koulut käymättä. Mikset vaihda työpaikkaa, kouluttaudu tms. Jos haluaa niin voi.
Turha itkeä omaa "kohtaloaan". Niin makaa kuin petaa, sanotaan. Itse otin kolme vuotta sitten itseäni niskasta kiinni ja tein todella rohkeita ratkaisuja. Mm. muutto täysin vieraaseen kaupunkiin, uusien, hieman pelottavienkin haasteiden vastaanottaminen, uusien asioiden opettelua ja omaksumista. Nyt kun ajattelen mennyttä aikaa "entisessä elämässäni,silloisessa paskahommassa pienellä palkalla...hemmetti että nyt tuntuu hyvältä. Elämä maistuu taas elämälle!
Suosittelen hyppäämistä uusiin kuvioihin.
Napostelen välipaloja ja hörpin kahvia pitkin päivää. Pidän sitä "saatutettuna etuna", eli mutustan milloin haluan koska voin niin tehdä. Pidän sitä tähän asemaan kuuluvana etuna että voin puputtaa miten tykkään ja pitää myös lounastaukoni silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Et voi vaatia että paremmassa asemassa työpaikalla olevat joutuisivat noudattamaan samoja sääntöjä kuin sinä. Sen sijaan suosittelen että teet enemmän työtä sen eteen että pääset pois aulasta ja sermin taakse jugurttia syömään, hih ;-)
voisitko vielä vihjata millaista työtä itse olet tehnyt sen eteen, että pääset sermin taa?
Vaihdoin paskaduunista (=lue: kassaneiti, puhelinmyyjä, siivooja) toiseen, kunnes kyllästyin ja lähdin hakemaan itselleni kunnon koulutuksen. Valmistuttuani sain olla vielä jonkin aikaa parissakin paskaduunissa, kunnes tein radikaalin liikkeen ja jätin vakituisen (joskin paskan) työsuhteen, mieheni, pienen poikamme ja omistusasunnon. Otin vastaan toiselta paikkakunnalta määräaikaisen työsuhteen. Olihan se vaikeata jättää kaikki yli vuodeksi, olla viikonloppuäiti ja kalliiksikin tuli (kun jouduin joka viikonloppu ajamaan 600 km vuokran maksamaan). Eikä ollut mitään tietoa onko enää työtä vuoden kuluttua. Mutta en halunnut ikäni tehdä huonosti palkattua ja koulutustani vastaamatonta työtä. Omalta paikkakunnaltamme työnhaku ei vaan tuottanut tulosta, aina vaan kyseltiin sitä kokemusta. Jouduin siis hankkimaan sen kokemuksen toiselta paikkakunnalta ja jouduin maksamaan siitä mielestäni aika korkean hinnan.
No, avioeroa ei sentään tullut ja poikammekin selvisi ihan hyvin. Se vuosi kärsimystä kuitenkin maksoi vaivan ,koska se poiki minulle unelmieni työpaikan täältä omalta paikkakunnaltamme. Pääsin "sermin taakse" ja nyt olen jo edennyt siitä ja uraputkessa. Toinen käärökin tulossa :-D
Eli siinä oli vastaus kysymykseesi! Minä olen niitä ihmisiä joille ei asiat vain "tapahdu" enkä todellakaan voi jäädä odottamaan ja luottaa tuuriin. Minun on pidettävä elämäni ohjakset omissa käsissäni, muuten en etene minnekään. Minun kaltaiseni ihmiset saavat jotain vain jos ovat valmiita tekemään sen eteen uhrauksia.
Tosi hyvä juttu.Noin sitä pitää!Kannattaisi monen muunkin tarttua toimeen pillittämisen sijaan.