Olen aviossa oleva kahden teini-ikäisen isä. Koko liittomme ajan on minun ollut aivan pakko saada uusia seksikokemuksia, tahtiin 4 - 10/ vuosi. Jokaisen kerran jälkeen olen hyvin vakuuttunut, että tämä oli se viimeinen, mutta viimeistään kuukauden kuluttua on taas täysi haku päällä. Maksullisissa en käy, hankin siis seurani muulla tapaa. Kiinni en tekosistani ole vielä jäänyt, enkä olisi mitenkään halukas vaimolleni pettymystä tuottamaan, saatika eroamaan hänestä. Yhteiselämämme on aivan toimiva, eikä minulla sen suhteen olisi lainkaan tarve muualla juosta. Jokin minua kuitenkin vaivaa. Olen jollakin tapaa pakotettu koko ajan uusia suhteita hankkimaan.
Jos jollakulla teistä on sama ongelma ollut, ja olette siitä jollakin keinoa eroon päässeet, niin kertokaahan minulle miten!
Jos jollakulla teistä on sama ongelma ollut, ja olette siitä jollakin keinoa eroon päässeet, niin kertokaahan minulle miten!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kunnon iä siippasi kanssa, ihan selvästi et saa pannua kotona tarpeeksi; 2-3 vko ??? Itselläni ei ole tarvetta, kun pääsee pukille halutessaan ja vaimoke vielä pitää siitä = kahden kauppa.
Sinun ei tarvitse vakuutella muiden naisten kautta, kuinka erinomainen olet sängyssä.Minusta käytöksesi viittaa huonoon itsetuntoon, jos kerta kotona asiat on hyvin ja pesää saat kun haluat.
Jostain se on alkanut ja kierrehän siitä on tullut. Ehdotan, että katsot naistasi...mieti miten hän rakastaa vain sinua ja on onnellinen, mutta yleensä aina tuollaisista jutuista jää kiinni. Vaimo kyllä tuntee sinut melkeinpä paremmin kuin kukaan muu!Kyllä hän saattaa jotakin aavistaa, vaikka ei siitä sano. Mites sitten suu pannaan, kun hän saakin tietää touhuistasi?
Hae vaihtelua seksiin vaimosi kanssa, kokeilkaa vaikka roolileikkejä, ihan mitä vaan mikä sinua voisi kiinnostaa!Ja usko, että kyllä sinä riität...
Auttaisiko jos mietit mitä menetät jos jäät kiinni?? .Sinulla ei ole enää sitä mitä eniten tarvitset..
Voih...ihan ko mun juttuni...paitsi että olen nainen. Joka kerta mä vannon, et tämä saa luvan loppua, ei enää mut kuitenkin jostain syystä ei niin käy. OK, nelikymppinen olen joten kai se on sitte huono itsetunto, keski-iän kriisi ja mitä niitä nyt onkaan tekosyitä. Viime lokakuusta asti ollu sivusuhde vetelee viimeisiään ja taas mä vannon etten enää...
Ja miksi sitten kuitenkin? Kotona kaikki ok, hyvä mies, kivat lapset, työtä ja terveyttä piisaa, seksielämä parempaa kuin koskaan, sanotaanhan että nelikymppinen nainen on sinut itsensä kanssa ja osaa ja uskaltaa nauttia, allekirjoitan ton kyllä...
Näitä juttuja kun lukee, ni moralisteja ja arvostelijoita kyllä riittää, niitä ensimmäisen kiven heittäjiä. Välillä kyllä naurattaa joidenkin ehdottomuus, välillä ajattelen, että noin minäkin ajattelin sillon joskus. Elämä opettaa...toivottavasti...
ihmisiähän me vain ollaan
Mieti miltä sun lapsistas tuntuis kun ne tietäis. Miks olet noin hemmetin itsekäs tyypillinen mies...