Kliseiseltä varmaan otsikko kuulostaa, mutta kyllä se kuvaa aika hyvin tämän hetkistä tunnetta.
Olen ollut naimisissa 14 vuotta ja minusta meillä menee kaikin puolin hyvin. Mitä nyt seksi on varmaan aika normaalisti pitkässä suhteessa vähän väsähtänyt, ei kuitenkaan minusta kovin pahasti.
Vaimoni on luonteeltaan iloinen ja avoin. Hän uskoutuu minulle hyvin henkilökohtaisistakin asioista, puhumme paljon, liikumme ja harrastamme yhdessä. Matkustamme. Vaimoni puhuu yhteisistä suunnitelmista, matkoista yms. Viime aikoina uuden asunnon ostamisesta. Vaimoni osoittaa hellyyttä, haluaa suudella ja sanoo rakastavansa minua todella paljon. Olen oikeasti ajatellut, että meillä on harvinaisen hyvä suhde jaa jotenkin on viime aikoina tuntunut, että menee entistä paremmin. Olemme puhuneet ei edes niin kovinkaan kauan sitten myös pettämisestä ja vaimoni sanoi, ettei koskaan voisi pettää minua. Ei voisi kuulemma mitenkään edes elää sellaisen syyllisyyden kanssa. Sanoi, että voisin luottaa häneen täysin ja aina.
Nyt sitten kaverini kertoi minulle, että vaimoni on hiljattain pettänyt minua. Useamman kerran saman miehen kanssa hänen mukaansa, mutta suhde on todennäköisesti jo loppunut.
En ymmärrä mitä pitäisi ajatella ja en voi uskoa koko asiaa. En näe mitään syytä miksi kaverini valehtelisi noin isossa asiassaa, mutta miten pettäminen voi sopia tällaiseen suhteeseen ja tilanteeseen kun kaikki pitäisi olla hyvin. Miten vaimoni voisi olla niin taitava valehtelija, etten huomaisi mitään hänen käytöksessään ja miksi hän edes noin kirkkain silmin esittää melkeinpä rakastunutta minulle. Jos nainen käyttäytyy noin kun hän, mies ei ikinä voisi kuvitellakaan, että vaimolla on toinen mies. Ei todellakaan. Se juuri tuntuu aivan käsittämättömälle, että hän voisi noin uskomattoman kirkkain silmin vannoa uskollisuutta ja sitten kuitenkin valehdella täysin. Minusta hänen ei olisi edes tarvinnut yrittää vakuuttaa minulle tuollaista.
Olen jo yhden päivän hautonut tätä ja en ole vaimolleni sanonut mitään. Tosin emme eilen kauheasti nähneetkään kun hän oli harrastuksissa (tai sanoi olevansa). Olen todella hämmästynyt ja jotenkin tietysti toivon, että koko juttu ei pitäisi paikkansa. Silti tiedän, että pakkohan sen on pitää. Mietin jo sitäkin voisinko painaa koko jutun villaisella ja unohtaa. Vaikeaa se varmasti olisi ja pakkohan minun on saada tietää. Ristiriitaiselta asia tuntuu siksikin, että kieltämättä olen itsekin vuosia sitten hairahtunut työmatkalla. Sillä ei kuitenkaan minulle ollut mitään merkitystä.
Nyt ainakin ajattelen, että en voi pistää akkaa pellolle mitä varmaan täällä moni kohta ehdottaa.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Onko vaimoni aivan paatunut valehtelija johon ei voi lainkaan luottaa? Voiko tuollaisia ihmisiä edes olla ja miten olen voinut elää sellaisen kanssa 14 vuotta tajuamatta?
Olen ollut naimisissa 14 vuotta ja minusta meillä menee kaikin puolin hyvin. Mitä nyt seksi on varmaan aika normaalisti pitkässä suhteessa vähän väsähtänyt, ei kuitenkaan minusta kovin pahasti.
Vaimoni on luonteeltaan iloinen ja avoin. Hän uskoutuu minulle hyvin henkilökohtaisistakin asioista, puhumme paljon, liikumme ja harrastamme yhdessä. Matkustamme. Vaimoni puhuu yhteisistä suunnitelmista, matkoista yms. Viime aikoina uuden asunnon ostamisesta. Vaimoni osoittaa hellyyttä, haluaa suudella ja sanoo rakastavansa minua todella paljon. Olen oikeasti ajatellut, että meillä on harvinaisen hyvä suhde jaa jotenkin on viime aikoina tuntunut, että menee entistä paremmin. Olemme puhuneet ei edes niin kovinkaan kauan sitten myös pettämisestä ja vaimoni sanoi, ettei koskaan voisi pettää minua. Ei voisi kuulemma mitenkään edes elää sellaisen syyllisyyden kanssa. Sanoi, että voisin luottaa häneen täysin ja aina.
Nyt sitten kaverini kertoi minulle, että vaimoni on hiljattain pettänyt minua. Useamman kerran saman miehen kanssa hänen mukaansa, mutta suhde on todennäköisesti jo loppunut.
En ymmärrä mitä pitäisi ajatella ja en voi uskoa koko asiaa. En näe mitään syytä miksi kaverini valehtelisi noin isossa asiassaa, mutta miten pettäminen voi sopia tällaiseen suhteeseen ja tilanteeseen kun kaikki pitäisi olla hyvin. Miten vaimoni voisi olla niin taitava valehtelija, etten huomaisi mitään hänen käytöksessään ja miksi hän edes noin kirkkain silmin esittää melkeinpä rakastunutta minulle. Jos nainen käyttäytyy noin kun hän, mies ei ikinä voisi kuvitellakaan, että vaimolla on toinen mies. Ei todellakaan. Se juuri tuntuu aivan käsittämättömälle, että hän voisi noin uskomattoman kirkkain silmin vannoa uskollisuutta ja sitten kuitenkin valehdella täysin. Minusta hänen ei olisi edes tarvinnut yrittää vakuuttaa minulle tuollaista.
Olen jo yhden päivän hautonut tätä ja en ole vaimolleni sanonut mitään. Tosin emme eilen kauheasti nähneetkään kun hän oli harrastuksissa (tai sanoi olevansa). Olen todella hämmästynyt ja jotenkin tietysti toivon, että koko juttu ei pitäisi paikkansa. Silti tiedän, että pakkohan sen on pitää. Mietin jo sitäkin voisinko painaa koko jutun villaisella ja unohtaa. Vaikeaa se varmasti olisi ja pakkohan minun on saada tietää. Ristiriitaiselta asia tuntuu siksikin, että kieltämättä olen itsekin vuosia sitten hairahtunut työmatkalla. Sillä ei kuitenkaan minulle ollut mitään merkitystä.
Nyt ainakin ajattelen, että en voi pistää akkaa pellolle mitä varmaan täällä moni kohta ehdottaa.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Onko vaimoni aivan paatunut valehtelija johon ei voi lainkaan luottaa? Voiko tuollaisia ihmisiä edes olla ja miten olen voinut elää sellaisen kanssa 14 vuotta tajuamatta?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minulle kävi aivan samoin 17 vuoden jälkeen vaimoni kanssa.
Oli yht.äkkiä kuin durasel pupu ja suuteli koko ajan,ja ihmettelin hänen käytöstään
kun meni paremmin kuin koskaan.
Tulihan sieltä totuus ,kun kerroin, etten suutu jos kerrot onko sinulla rakastaja?
Vaimoni sitten tunnusti ja oli piru irti sen jälkeen.Ja vielä samperi kaverini kanssa.
Olivat vehdanneet n.3kk ajan selkäni takana.
Sitten räjähdin täysin ja tein mitä tein, ei siitä sen enempää.
No kerron sen verran,että leikkasin vaimoltani hiukset,kun laitoin nuija nukutuksen
päälle.
Oli kiva nähdä hänen ilmeensä kun heräsi aamulla.Tulihan siinä turpakäräjät myös kaverini kanssa......
Pakko kysyy et helpottiko muijan kolkkaaminen oloas? Kokemuksesta kerron et vaaratonta iskua ei ole!!!
Kyllä helpotti! Ja nyt tulee seksiä n.1-2 kertaa per päivä.
Nyt vaimoni syö kädestäni,eikä varmasti petä enää....
Pelkää sen verran.Mutta täytyy muistaa,että en ollut mustasukainen aiemmin,vaan nyt otin ohjat käsiini!
Ennen sai mennä miten tykkää ja luottamus oli 100%,mutta ei enää.....
On siinä muijalla pokkaa pettää ystäväni kanssa ja hän oli myös perheellinen mies.
Nuorimmainen lapsi oli silloin 2kk ikäinen.....What the hell........
Suhteenne on siis kaiken aikaa ollut mielestäsi kunnossa eikä vaimosi käytös ole muuttunut ?
Miten luotettavaa ja täsmällistä tietoa kaveriltasi sait pettämisestä? Onko ollut "kärpäsenä katossa" vai onko kyse "kyläjuorusta" ?
Selvittelepä asiaa nyt hivenen kautta rantain vaimosi kanssa - jos kaverisi osasi antaa sinulle jotain selkeitä päivämääriä / aikoja pettämiseen liittyen, onko vaimollasi alibi näistä hetkistä?
Kyllä itse selvittäisin asian perin pohjin ennen kuin alkaisin kuulopuheiden perusteella syytöksiä esittämään.
Vaimoni teki listan, koska oli nussinut,autossa heillä kotona toimistossa.
Hän antoi päivämäärät ja koska oli kuukautiset kaverilleni ja nyt aikoinaan minulle.
Ja otti vielä varmuudeksi e-pillerit käyttöön........
Lisäys! Niin he olivat perhetuttuja,joiden luona olimme monta kertaa/vk......
Saimme lisäksi herpeksen riesaksemme,kun kaverini ei käyttänyt kortsua.
Ja ääliö muijani uskoi tämän"ei minulla ole mitään tauteja" Onneksi vaimoni lähetti
kirjeen sinne ja kertoi totuuden.
Nyt ovat eronneet.......
Hyvä jos asiat nyt kunnos. Minä saan lopun elämääni kärsiä "vaarattomasta" iskusta. Mut joutuuko vaimos nyt pelkäämään sua koko ajan? Esim jos juttelee vieraan miehen kans? Tuleeko siitäki rangaistus? En tuomitse ketää. Itekki kuulun näihin petettyihin...
Ei sentään,kyllä saa jutella vieraan miehen kanssa, ja saa käydä töissä
normaalisti.
Mutta pettämistä en enää siedä.
Hän tietää kyllä millä tulella leikkii,jos niin kävisi.........
Eli koska hän ilmoitti itse haluavansa jatkaa,enkä tosiaan pakoittanut siihen,vaan
kerroin,että tuossa on ovi voit lähteä,niin tämä tarkoittaa myös sitä.Eikä halunnut lähteä!!!!!On se kumma,kun vapaasti olisi voinut mennä halutessaan.
Lisäys!
Niin pakkasin hänen vaatteensa 3 matkalaukkuun ja hän olisi saanut puolet
omaisuudesta(talo,kesämökki yms.)Ei ole avioehtoa omaisuudesta.
Ja silti ei halunnut lähteä tämän kaverini mukaan??Tosin hän asuu vuokralla
vaimonsa ja 3 lapsen kanssa......
Niin vielä lisäys.
Siis heille tuli ero en tiedä missä kukin nykyään asuu,en ole jaksanut ottaa
selvää osoitteista.
Tästä on kuitenkin jo 4 vuotta aikaa kulunut.
Et yhtään miettinyt sitten mikä sai vaimosi pettämään sinua ja miksi et riittänytkään? Itse en enään haluaisi elää sellaisen kanssa joka pelosta olisi kanssani tai pelosta olisi pettämättä. Minulle on tärkeämpää se että kumppani ei petä ihan omasta tahdostaan. Ei kai kukaan siedä pettämistä mutta minä melkeinpä pakottaisin kumppanini lähtemään mikäli pettäisi minua ennen kuin kolkkaisin sillä en haluaisi elää ihmisen kanssa jota minun pitäisi koskaan kolkata. Jos kumppanini haluaisi olla vielä minun kanssani niin ainakin pettämisen syyt olisi puitava perusteellisesti.
Rakastakaan ihmistä ei kannata aliarvioida, kun houkutus, ihastuminen, hullaantuminen iskee, niin kuka tahansa menee sellaiseen unitilaan, jossa näyttelee ja valehtelee uskottavasti jopa itselleen, ettei omatunto kolkuttaisi. Kuka tahansa voi pettää, myös se "maailman ihanin ihminen joka ei ikinä pettäisi", itse viettelin sellaisen tapauksen ja hän näköjään pystyy nyt pitämään rakastavaa, viattoman aviomiehen roolia yllä kotonaan ilman ongelmia. Ja itse myös osaan sanoa kaiken mitä mies haluaa kuulla, että hän jatkaisi suhdetta kanssani, vaikka oma sydän on palasina siitä, ettei hän eroa vaimostaan.
Sinisilmäinen ei kannata olla, mutta syyttelemäänkään ei kannata alkaa ilman kunnon todisteita.
Niin, mies jatkaa kuten ennenkin kotonaan. Viettää aikaansa ja rakastelee vaimonsa kanssa eli elää sitä normaalia elämäänsä. Ei ole mitään tarvetta erota, kun kotona on jo hyvä vaimo ja sitten voi välillä käydä huvikseen kiksauttamassa hyväuskoista hölmöä. Toivottavasti rikot sydämesi oikein perusteellisesti. Sen olet ansainnut.
Sinä siis sallit miehesi kiksauttelut? Noh, olethan petetyksi tulemisen itse ansainnut.
Kuule olethan ollut ennenkin tämän asian kanssa netissä, ja puinut sen perinpohjaisesti, joten nyt kun nainen palkää sinua niin sinulla on varmaan hyvä olo. Ja sinussa ei tietysti mitään vikaa syrjähyppyyn, vai?
Pitää paikkansa,eikä vaimoni kyllä pelkää,koska tietää,että sovussa ollaan.
Ja en ymmärrä mitä syytä syrjähyppyyn minussa on?
En ole tietenkään huomioinut häntä tarpeeksi ja vienyt häntä enää syömään
ulos riittävän usein...On se kumma jos heti kun yksi koijari(kaverini) vei hänet
kahveelle muutaman kerran(abc huoltamolle),niin heti on koukussa.
Eihän tässä ole mitään tolkkua,mutta tulihan sitä sitten roppakaupalla,kun alkoi pelleilyn selkäni takana,tuli oikein isän kädestä oppia monen kahvikupposen edestä.
Katsohan peiliin. Itse hairahtanut työmatkalla ja silti kirkkain silmin jatkanut suhdetta. Sanot että sillä ei ollut sinulle merkitystä, ehkä ei vaimollesikaan hänen sivusuhteensa. Hänhän kertoo rakastavansa sinua ja suhde on jo loppunut! Nyt ainakin tiedät miltä pettäminen tuntuu. Itse teit sen aikoinaan kevein mielin ja pidit sitä täysin merkityksettömänä, ja olihan se sitä sinulle, mutta ei varmasti olisi ollut vaimollesi jos olisi saanut tietää.
Tuokin pitää paikkansa!
Kerroin vaimolleni nämä asiat ja hän kertoi myöskin! Oppia tuli kantapään kautta
molemmille.......Eikä niillä tosiaan ollut mitään merkitystä minulle,mutta naiset
ajattelavat enemmän tunteella,miehelle riittää pelkkä seksi.
Mutta sain onneksi siipeeni kunnolla.Nyt arvostan parisuhdetta eri tavalla.
Jari 1996!
Kerro vaimollesi tarkalleen mitä olet kuullut mutta älä kerro keneltä.
Jos hänen kertomuksesnsa ei vaikuta todenmukaiselta kysy voisitteko yhdessä lähteä juttelemaan sen henkilön kanssa joka kertoi hänestä jotta voisitte selvittää aisat. Ellei suostu voit pitää saamaasi tietoa luotettavana.
Itsestäsi on kiinni miten suhtaudut.Olet itse ollut uskoton. Onko se pienempi hairahdus kuin vaimosi mahdollinen uskottomuus. Tuskinpa.
Joskus tarvitaan todella raju herääminen ennenkuin tajuaa mitä on menettämässä.
Onko tässä tarinassa yksi sekopää ns mies joka haaveilee hurjasta miehisyydestään joka perustuu väkivaltaan vai jari -66 tai -96?
Jotenkin koko alotus on sekava ja sairaan harhainen.
Psygiatrin apua tatvitsee jokatapauksessa.
Niin olet se konepajan toimitusjohtaja se löytyy muuten helposti googlella läläläääää!!! Ulostan päällesi!
kylläpä meni sekavaksi tämä ketju kun joku ihan muu alkoi villisti kirjoittaa omasta tilanteestaan, väkivallasta yms. Voisitko ystävällisesti jatkaa omassa ketjussasi omaa tilitystäsi. Minä olen tähän ketjuun kirjoittanut ainoastaan aloituksen.
En ole edelleenkään puhunut vaimoni kanssa, sen sijaan istuin pitkään kaverini kanssa, joka asiasta minulle kertoi. Kaverini ei tiedä tietenkään vaimoni harrastaneen seksiä, mutta on nähnyt vaimoni istumassa kahvilassa miehen kanssa (sai kuvan, että hauskaa oli ja välit kovin läheiset), nähnyt vaimoni menevän tuon miehen kotiin! (ainakin rappukäytävästä sisään) ja eräs toinen kaverimme on nähnyt vaimoni halaavan tuota miestä pitkään. Itse en tunne ko. miestä lainkaan ja vaimoni ei ole koskaan hänestä minulle puhunut. Näyttää myös siltä, että nuo tapahtumat ovat ainakin osa tapahtuneet silloin kun vaimoni on pitänyt olla jossain ihan muualla, itse asiassa tuo kahvilajuttu melko varmasti työpäivän aikana ja vaimoni on aika kaukana töissä. Viatontahan tuo ei varmasti ole. Oikeastaan se toisaalta tuntuu hölmöltä, että noinkin julkisesta tapaisi edes näin pienellä paikkakunnalla.
En oikein tiedä miten muuten voisin asiaa selvittää. Tietysti periaatteessa voisin yrittää tavoittaa ko. miestä, mutta tuntisin itseni kyllä todella hölmöksi.
Tiedän, että en ole viaton minäkään, mutta hirveältä tuntuu silti. Tuossa yllä joku kysyi onko meillä aina mennyt näin hyvin. Hyvin on minusta mennyt, mutta kieltämättä vaimoni on käyttäytynyt aiempaa rakastavammin, ollut viime aikoina ihan mielin kielin koko ajan.
Mietin nyt, kerronko vaimolle vaan suoraan mitä olen kuullut vai annako olla jos suhdekin on loppunut. Tietysti on aina mahdollista että tuollainen alkaa uudestaan jos en puutu tilanteeseen.
En koe tarvitsevani psykiatrin apua. Tuo toinen kiivas tilittäjä luultavasti kyllä on sen tarpeessa.
Tule sitten juttusille jos kerran tiedät....
En alennu tällaisiin kommentteihin enempää vastaamaan.
Se, että vaimo kohtelee sinua rakastavammin ja on mielin kielin, saattaa kertoa siitä, että hän katuu tapahtunutta ja tuntee häpeää sen johdosta, ja haluaa hyvitellä sinua.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi ja selvittää tuo asia.
Tai sitten on niin kipinöissään uudesta miehestä, että virtaa ja huomiota riittää omalle miehellekin. Puhun kokemuksesta. Ihastuin avioliiton aikana mieheen, joka pani mun pääni aivan sekaisin. Omatunto kolkutti koko jana ja siksipä keskityinkin kotona ollessa vain siihen, että omalla miehellä on kissanpäivät. Mä tein miehelle herkkuruokia, pidin hyvänä, puhuin juuri ne asiat, mitä mies halusi kuulla, seksiä teki jatkuvasti mieli. Eli peitin energisyyteen sen, että olin aivan liekeissä vieraaseen mieheen. Voiskos olla näin ap:n tapauksessakin?
En kyllä huhupuheisiin menisi luottamaan yhtään. Usko puolet mitä näet, älä mitään mitä kuulet.
Itse vaikenisin asiasta, ainakin toistaiseksi. Et ole ollut täysin uskollinen itsekään, joten parasta niellä kiukkunsa ja katsoa tulevaisuuteen. Jos olisin sinä, pohtisin parisuhdettanne ja avioliittoanne perinpohjaisesti. Monilla avioliitto saattaa ajautua tietyille urille eikä aina huomatakaan että toinen on muuttunut vuosien varrella ja että omassa käytöksessä olisi parantamisen varaa. Suhteen alussa ja matkankin varrella toisesta opitaan asioita, joiden kuvitellaan kestävän hautaan saakka. Yksinkertaistettuna: jos tykkää punaisesta niin aina tykkää punaisesta. Ihmiset muuttuvat, ja siksi pitkässä parisuhteessa on vaarallista jättää puhumatta sellaisista asioista, jotka pitää itsestäänselvyyksinä. Ehkä vaimosi ei ole niin onnellinen kuin kuvittelet. Mielestäni tilanteessasi olisi pohdinnan paikka sille pidätkö joitakin asioita itsestäänselvyyksinä, jotka eivät sitä olekaan. Voisit myös pohtia, onko asioita, jotka voisit tehdä toisin, rakentavammalla tavalla parisuhteessasi. Jos haluat pitää vaimosi, ja estää syrjähypyt tulevaisuudessa, on se mahdollista vain ja ainoastaan vahvistamalla ja lujittamalla liittoanne. "Käskemällä ja pyytelemällä" se harvoin onnistuu. Luulisin että pystyt aika hyvin seuraamaan vaimosi liikkeitä (eli tuleeko aivan oikeasti niitä tilaisuuksia pettää) ja sitä kautta saamaan varmuutta epäilyillesi.
Olisko se mies vaikka ihan sun vaimosi työkamu ja joskus juuri työkavereiden kanssa kahvitellaan ja jutellaan kaikesta siitä voi saada käsityksen että olisi jotain intiimimpää.
Kysy ihan suoraan rauhallisesti vaimoltas ja jo pelkästään kun hyvin hänet tunnet näet ilmeistäkin yllätätkö asiassa josta ei vaimosi halua puhua.
Siis luottaminen on semmonen asia josta kannattaa pitää kiinni niin kauan kun oikeasti on syytä lakata luottamasta. Eli ei vain kuulopuheiden vuoksi voi ketään kivittää.
Kannattaa ihan vain ohimennen kysäistä asiasta. Ihan tosta noin vaan normaalikeskustelun yhteydessä. Tyyliin näin "kuulin tossa muuten sellasta..." Ilmeestä ja eleistä varmaan näet, puhuuko totta, jos sanoo, ettei mitään ole tapahtunut.
On kauhean vaikea ulkopuolelta tietää, mitä on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään. Joskus ihmisillä on "taipumusta" kuvittaa ja liioitella näkemäänsä. Joku näkee jotain ja toinen lisää siihen toisen näkökulman. Joku näki kahvilla, toinen rappukäytävässä, kolmas halaamassa. Ei tuo nyt vielä todista mitään suuntaan tai toiseen.
Yleensä pettäjät eivät pienellä paikkakunnalla kauhean julkisesti tapaile. Jutut liikkuu herkästi, kuten itsekin huomasit. Joku näkee aina jotain jossain ja sana kulkee.
Toisaalta on esitetty aika painavia syytöksiä. Vaimosi on ainakin saatava tietää, mitä kylillä puhutaan. vaikea on tosin mitään todeksi todistaa, sillä jos vaimosi on pettänyt, niin aika lahjakas valehtelija on kyseessä, jos pettäessään käy keskustelua uskottomuudesta ja pyytää luottamaan itseensä.
Nuoruudestani muistan itsekin, että pienellä paikkakunnalla minäkin kuulin muutaman kerran olleeni jossain, jossa en todellakaan koskaan ollut. Kyse oli kyllä muusta kuin pettämisepäilyistä. Teini kun olin.
Ei tuo vielä välttämättä pettämiseltä vaikuta, moni tuttu on varmasati nähnyt minutkin samoissa puuhissa enkä silti ole koskaan pettänyt.
Miespuolisen työkaverini (samassa tiimissa) käymme välillä konttoprin ulkopuolella jossain kahvilla ihan vaan puimassa uusia ideoita ja miettimässä työasioita. Molemmat olemme naimisissa eikä välillämme todellakaan ole mitään kaveruutta kummempaa. Tuuramme toisiamme lomilla ja olemme muutoinkin tekemisissä työajan ulkopuolella, mutta vain puhelimitse tai meilitse ja vain työasioista. Joskus olen saattanut jopa halata, ainakin syntymäpäivänä onnitellakseni.
Eli ota asiasta selvää ennen kuin syytät, juttele vaimosi kanssa. Kyse saattaa loikeasti olla jostakin ihan viattomasta.
Juurikin samoin ajattelen. Työni puolesta olen tekemisissä erilaisten ihmisten / yhteistyötahojen kanssa ja sitä kautta saanut muutaman oikein hyvän ystävän - kumpaakin sukupuolta olevia.
Parin miespuolisen työkaverin kanssa käymme satunnaisesti yhdessä lounaalla tai kahvilla puhumassa työstä ja työn sivusta, mutta mitään seksuaalista välillämme ei ole. Saatamme nauraa vedet silmissä kahvilla istuessa maailman menoa - eli kyllä meidänkin välimme voi "matkan päästä" tulkita "läheisiksi". Mieheni on kerran pari kuullut minun "työsäädöistäni" tuttaviltaan, mutta kun tietää, että työni vie minua sinne ja tänne, ei pane painoarvoa tuollaisille jutuille. On suoraan kysynyt ja minä suoraan vastannut, kenen kanssa olen ollut kahvilla tai syömässä. Mies on todennut uskovansa minua enkä kuulemma ole edelleenkään selontekovelvollinen hänelle jokaisesta liikkeestäni työpäivän aikana. Työ on työtä ja todella harvinaista on, että vapaa-aikana viestin / soittelen kenenkään työporukkaan kuuluvan kanssa.
Joten aloittajalle sanoisin samaa kuin sinäkin, vaimo457575 : puhu vaimosi kanssa! Jos muuten suhteessa kaikki tuntuu olevan kohdallaan, miksi pilata sitä joutavalla vatuloinnilla, kun asian voi selvittää kysymällä.
Ap tässä,
otin asian vähän muina miehinä esille vaimoni kanssa vaikka sydän tuntui hakkaavaan rinnassa.
Vaimoni sanoi juuri niinkuin tuossa yllä joku epäili, että tuo mies on hänen työkaverinsa ja ettei siinä ole mitään. Joskus saattavat käydä kahvilla tai syömässä.
En ole ihan vakuuttunut vaikka hänellä pokka pitikin. Miksi olisi keskellä päivää keskustassa. En myöskään kysynyt miksi meni miehen kanssa kerrostalon ovesta sisään.
Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Leikkiä salapoliisi? Tosi vaikea tästä on minun puhua kun pelkään mitä saan selville.
Tuollaisessa epäilyn mielentilassa on todella tuskallista elää ja tottakai sinun on selvitettävä onko siinä perää, vaikka tekisitkin itsestäsi vähän vainoharhaisen salapoliisin, pitää uskaltaa epäillä, se on myös tervettä itsesuojeluvaistoa.
Haluatko tietää asiasta 10 vuoden päästä, kun itse olisit voinut aloittaa avoimen ja riittävän rehellisen suhteen jonkun muun kanssa.
Mieti miten voit jatkaa eteenpäin jatkuvasti miettien asiaa, se tulee jäämään varjoksi teidän välille.
Olemme olleet 18 v naimisissa 4 lasta. Toisen huomioiminen oli unohtunut jossain vaiheessa, äksyilyä ja ikäänkuin eristyksissä eikä yhteistä oikein enään tuntunut olevan. Tammikuussa selvisi että vaimolla ollut suhde työkaverin kanssa pitemmän aikaa, sanoo sen olleen facebook viestittelyä ja flirttiä ja aina sanonut ettei menis ikinä pettämään oikeasti. No en tiedä mutta pettämistä on sekin kun elää sen huomion jollekin toiselle, joka pitäis puolison saada, itselläkin on käynyt näin suhteessamme. Teimme kumpikin tilityksen ja vaikka koski, niin päädyimme kuilun reunalla siihen että kumpikin on kaivannut toista, yritämme antaa anteeksi ja kun ei ole enää salattavaa, niin ei voi eikä tarvitse epäilyä enää, se on toisen asia sitten mitä jatkossa tekee.
Ne muut eivät ole loppujen lopuksi tärkeitä, vaan se mitä teidän välillänne on tai ei ole.
No kysy nyt ihmeessä oliko kyseessä päiväpano vai mikä jos keskellä päivää mennään kerrostaloon.Turhaan sä ittees kidutat vatvomalla mielessäs ajatuksias.
Hmm... Siis nyt en ymmärrä: mitäs ihmeellistä siinä on, että on keskustassa keskellä päivää lounaalla tai kahvilla? Itse teen juuri noin: keskustassa on tutut ruokapaikat ja kun töistä käydään lounaalla tai kahvilla, niin nimenomaan keskellä päiväähän se tapahtuu. Keskellä päivää ja keskustassa kuulostaa minusta toiminnalta, jossa ei ole mitään salattavaa. Itse alkaisin haistella palaneen käryä, jos esim työpäivän päätteeksi livahdettaisiin jonnekin intiimimpään paikkaan "kahvittelemaan".
Ehkä sinun kannattaisi nyt sen sijaan, että vatuloit kaverilta kuultuja oletuksia keskittyä sinun ja vaimosi nykyisiin väleihin? Aloituksestasi saa sen kuvan, että teillä on ollut kaikki hyvin ennen kuin kuulit näitä juttuja kaveriltasi. Itse olen muuten TODELLA varovainen kommentoidessani toisten - esim ystävieni siippojen - tekemisiä eteenpäin, koska sitä, mitä oikeasti tapahtuu, eivät tiedä kuin asianomaiset itse.
Totta on, että maailmassa on paljon pettämistä - mutta on paljon niitäkin ihmisiä, jotka pystyvät olemaan vastakkaista sukupuolta olevien tuttujen ja esim työkavereiden kanssa oikeasti VAIN kavereita. Jos vaimosi vastaavasti olisi nähty naispuolisen työkaverin seurassa "läheisissä tunnelmissa", ei sitä pidettäisi muuta kuin kavereiden höpöttelytuokiona, eikö vaan? Vaikka voisihan kyseessä olla vaimosi salattu bi-puolikin....
Ja vielä mikä sinun vaimosi työnkuva on siitäkin riippuu miksi on mennyt kerrostalon ovesta sisään ja varmaan tullut ovesta uloskin.
Ihan aikuisten oikeesti teetkö nyt väkisin pikkuasiasta maailmanloppua?
Voi olla ja ainakin toivon että teen turhaan asiasta itselleni numeroa. Nyt on kuitenkin niin, että vaimoni työpaikka on kaukana keskustasta. Hänellä ei pitäisi keskellä päivää olla sinne mitään asiaa. Myöskään vaimon työnkuva ei edellytä kenelläkään vierailua jos ymmärsin oikein.
Nyt valitettavasti tuntuu vielä olevan niin, että vaimoni on ollut jotenkin etäinen sen jälkeen kun kysyin häneltä. pahoin pelkään , että tämä ei tule päättymään hyvin.
Luota vaistoosi. Kyllähän ne merkit yleensä ovat olemassa jos et saa selviä vastauksia. Kyllä hän pystyy vastaamaan miksi oli ko paikassa jos asiassa ei ole mitään salattavaa. Itse uskoin vaistooni vaikka kuinka kiellettiin, niin tiesin että nyt ei joku täsmää, no sitten se totuus valkeni lopulta. Se on vähän sama jos joku väittää että 3-1=1, niin jokuhan siitä nyt puuttuu tai yks on potkittu pellolle =)
Totuus tekee kipeää, mutta vielä tuskallisempaa on elää tuossa tilassa, tiedän sen. Kysy miltä hänestä tuntuisi saada kuulla vastaavia huhuja sinusta, jos hän ei osaa siihen vastata, ettekä pysty näistä puhumaan niin Houston we have a problem. Kysy lähtiskö hän parisuhdeterapiaan, se on monesti salaajalle kova paikka, koska ammattilainen osaa tehdä oikeat kysymykset.
Eipä niin. Kannattaa miettiä miten itse olisit reagoinut, jos vaimosi olisi saanut tietää syrjähypystäsi ja alkanut esittämään kysymyksiä. Koita myös miettiä tuleeko vaimollesi muita tilaisuuksia pettää kuin työajalla. Eihän siinä ole mahdollista pitää mitään suhdetta yllä, siis pidemmän päälle. Yleensähän tälläiset salaparit tekstailevat, soittelevat, kirjoittelevat s-posteja ja tapaavat salaa myös vapaa-ajalla. Ei siihen työaika yksin riitä.
Komppaan nim.50v:tä.
Sun on nyt vaan otettava itteäs niskasta kiinni.Et voi elää jatkuvassa epäilyksessä.
Joskus totuus tekee kipeää.Kysyt suoraan,kyllä kehon kielen pitäisi kertoa jotain.
Itse kärvistelin aikoinaan samassa liemessä kuin sinä.Onneksi turhaan.