Ystävänpäivä

Olin viime ystävänpäivänä vierailulla tuttavapariskunnan luona. Koska olin ainoa vieras, joka oli tullut kauempaa, minulle tarjottiin yösijaa heidän vierashuoneessaan ja odotin innolla mahdollisuutta viettää sunnuntain heidän kanssaan ja kuulla kaikki kuulumiset heidän muutaman kuukauden takaisen muuttonsa jälkeiseltä ajalta.

Olin tavannut ja ystävystynyt heidän kanssaan kaksi vuotta aiemmin kun he teettivät minulla hieman sihteerintöitä ennen valmistumistani. Pidin heistä paljon. Sen lisäksi että Matti ja Elina olivat uskomattoman mukavia ja älykkäitä, he molemmat olivat menestyneitä: Matti arkkitehti ja Elina sisustussuunnittelija. He olivat äskettäin liittoutuneet ammatillisesti ja aloittaneet oman liiketoiminnan. Heillä ei ollut lapsia ja minusta tuntui, että heidän avuliaisuudessaan ja rohkaisuissaan oli vanhemmuuden piirteitä johtuen siitä, että he olivat jotakuinkin omien vanhempieni ikäisiä.

Vaikka syksy oli jo saanut lehtiin ruskan sävyjä, oli ilma vielä aika lämmin ja juhlimme sekä ulko- että sisätiloissa. Vieraat vaeltelivat isolla terassilla drinkit kädessään, keskustellen ostoksista, lapsista ja harrastuksistaan kauniin metsäisen rinteen äärellä. En tuntenut ketään muita kuin Matin ja Elinan. Yritin sulautua joukkoon, vaikka minusta tuntuikin ettei minulla ollut heidän kanssaan mitään yhteistä. Olin sinkku, melkoisen paljon nuorempi kuin muut, eikä elämäni ollut vielä vakiintunut kuten heidän näytti olevan.

Mieluummin kuin olisin roikkunut keskustelemassa, päätin viettää aikaani keittiössä, istuen työpöydän reunalla viinilasi kädessäni jutellen Elinan kanssa, kun hän viimeisteli coctailpaloja, ja katsellen kun Matti leikkasi lampaanpaistia. Mattia katseli vielä minuakin kiinteämmin heidän upea kullanruskea labbiksensa Ben. Kahdesti Matti antoi veitsestään ”vahingossa” lipsahtaa siivun odottavan kaverinsa kuolaavaan suuhun. Elina murisi ja muistutti että Benin ruokakuppi oli terassilla ja oli valmis pitämään luennon pöydästä ruokkimisen vaaroista.

Minä nauroin ja liu’uin alas työpöydältä viedäkseni coctailpalatarjottimen terassin pöydälle. Lasi toisessa ja tarjotin toisessa kädessä suuntasin kohti ruokasalia Beniä väistellen. Olin varma, että hän oli kiinnostunut tarjottimella olevista makupaloista, mutta kun väistelin häntä puolelta toiselle hän yhtäkkiä työnsi päänsä hameeni alle ja tökkäsi kuononsa suoraan vasten stringien peittämää häpyäni. Yllättyneenä yritin vetäytyä taaksepäin, mutta Ben seurasi kiinni minussa. Varovasti yrittäen olla läikyttämättä viiniä tai pudottamatta tarjotinta, yritin työntää häntä polvellani poispäin. Tilanne tuntui kestävän ikuisuuden ja päättyi vasta kun Matti tuli ja veti Benin kaulapannasta pidellen pois kimpustani. Matti oli kiusaantunut ja pyysi anteeksi Benin käytöstä. Minäkin olin kiusaantunut mutta säälin Mattia ja hymyilin yrittäen lieventää tilannetta sanomalla: ”Ei se mitään, ei se haittaa. Hän vain yrittää olla ystävällinen ja tutustua minuun lähemmin.” Matti vain tuijotti minua yhä pidellen Benin kaulapannasta, ja minä kiiruhdin terassille tarjottimen kanssa.

Päivällinen oli loistava ja keskustelu vieraiden kanssa kävi helpommaksi nyt kun kaikki istuivat pöydän ympärillä. Aiemmasta epämukavuudestani huolimatta huomasin nyt viihtyväni, nauroin ja kerroin juttuja kuin olisin tuntenut kaikki kauemmin kuin tämän illan. Elina oli, kuten aina, viihdyttävä ja viehättävä emäntä ja oli kiva seurata kuinka hän nautti saavutuksistaan. Matti puolestaan oli tavallista hiljaisempi.

Kun kaikki olivat valmiina nauttimaan jälkiruokaa, autoin Mattia siivoamaan pöydän. Hän työskenteli keittiössä laittaen astioita pesukoneeseen ja minä tein useita matkoja pöydän ääreen ja takaisin. Ben, jonka piti pysytellä keittiössä ruokailun ajan, tuijotti tiiviisti Mattia. Yhdellä keittiössä käynnilläni Matti sanoi yhtäkkiä olevansa samaa mieltä kanssani Benin käytöksestä. Olin hämilläni mutta sanoin olevani iloinen. Seuraavalla käynnilläni Matti jatkoi: ”Minusta sinun pitäisi antaa Benin saattaa loppuun tutustumisensa sinuun.”
Olin ällistynyt mutta hillitsin itseni ja ryntäsin takaisin hakemaan lisää astioita. Kun palasin, Matti oli selin minuun polvillaan laittamassa ruokaa Benin kuppiin. Hän ei kääntynyt katosmaan minua mutta sanoi: ”Ole kiltti ja harkitse sitä. Haluaisin niin kovasti katsella kun Ben tutustuu sinuun…”


Jatkanko?