Miehen kanssa erottiin jo kohta 3kk sitten.. Ja edelleen päivittäin asiat pyörii mielessä, itken lähes joka ilta. Koska tämä helpottaa? Raastaa, ahdistaa, tuntuu että seinät kaatuu päälle.. Välillä on myös hyviä päiviä, mutta välillä tulee taas totaalinen romahtaminen. Olen niin poikki :( Ex löysi uuden heti erottuamme, joka vaikeuttaa entistä enemmän ylipääsemistä.... Itse en voisi kuvitella aikoihin seurustelevani kenenkään kanssa :( Selviääkö tästä? kertokaa!!
Ahdistaa niin ettei saa henkeä..
Surullinen.
151938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mäkin olen vasta eronnut.Lyhyt suhde mutta silti ahistaa,itkettää, ja kaikkea mahdollista... Ukko palasi exänsä luo vaikkemmme olleet vielä edes eronneet. Juuri kun mies sai täyden luottamukseni.Mulla on ollut tosi vaikea luottaa ihmisiin ja tämän jälkeen luotan vielä vähemmän.Valehteli viikkoja mutta loppujen lopuksi sain tietää. Vertaan itseäni hänen exäänsä,tunnen itseinhoa,enkä ymmärrä mikä vika minussa on,tai miten exä on parempi kuin minä,ja miksen minä riittänyt. Sattuu vieläkin,mutta ei ole muuta suuntaa kuin eteenpäin. Itkut on itkettävä ja aika parantaa haavat,ei näihin oikeasti muu auta.
mulle kävi kans.lyhyt suhde jus ahdistaakin,koska jos itse on korviaan myöten rakastunut ja toinen palaakin entisen luo vaikka on viimisiin päiviin saakka antanut uskoa että rakastaa ja välittää ja itse luulee että entinen on unohdettu, ja kumppani haluaa kokeilla sinun kanssa onneaan.pettymys on karvas,koska entistä ei ole unohdettu vaikka niin on väitetty ja kaikista asioista juteltu "rehellisesti" niin saa huomata että tunteet loppuu lyhyeen tai vaihtoehtoisesti on valehdeltu,pidetty hauskaa tai ei osata päättää kenen kanssa on.ikävä vaan että muutamassa kuukaudessa ehtii tykästyä oikeen kunnolla jos sopiva ehdokas sattuu eteen.itelle tämä tuntuu pahemmalta ku moni pitempi suhde.eipä ollu kerinny tympääntymään toiseen ja painimaan samojen asioiden kanssa vuosi tolkulla.tuntuu että kaikki jäi kesken.hänen puoleltaan oli valehtelua.lopulta kännykkä jokapaikassa mukana,jus samoja mitä muillakin tällä palstalla kirjottaneilla kun asiat mättää.tiesin toki jo silloin että jotain on pielessä(sitä ei tietty voi rehellisesti kertoa,ehkä se tietty on vaikeaa)mutta mielenkiintoinen huomata miten oireet on samat salailun suhteen.miten ihminen käyttäytyy luonnostaan samalla tavalla toisistaan tietämättään salaillessaan jotain.summa maarum,lyhyenkin suhteen loppuminen on tuskallinen jos siinä on täysillä mukana,uskoo siihen,rakastaa toista ja tunne on yksipuolinen tai jostain syystä toinen ei halua.IKÄVÄ JA SURU VAIN JÄÄ
>Aplle. Rankka kokemus sinulla mutta muista,että yksi ovi kun sulkeutuu
niin toinen avautuu. Minä erosin viime syksynä kun naiseni löysi uuden miehen
ja lähti. Itse pääsin kyllä hyvin tilanteesta ohi. Tammikuussa exäni soitti
minulle ja ilmoitti voitaisko jatkaa kun uusi mies jätti hänet. Ilmoitin
etten halua jatkaa ,koska en ole varapalvelu.
hyvin sanottu :)
Itse olin 3 vuotta sitten samassa tilanteessa kun avomieheni lähti työkaverinsa matkaan. Melkeen 6 vuotta kertyi yhteistä taivalta joten selväähän se oli että kirpaisi. Ei siihen muu auttanut kun antaa aikaa itselle ja lupa surra kunnolla. Yhä kolmenkin vuoden jälkeen vielä tulee mieleen ikävinä muistoina vaikka nykyään jo uusissa kihloissakin. On hyvä muistaa että vanhan loppu on aina jonkun uuden alku. Itse ajattelen että näin oli tarkoituskin tapahtua, että elämällä olisi jotain parempaa minun varalleni. Jos en mihinkään olisi uskonut en varmaan olisi jaksanut jatkaa. Ihminen joka lennosta hyppää uuteen suhteeseen, on miettinyt sitä jo pitempään, itsellä meni 2 vuotta ennen kuin olin valmis rakastumaan kenenkään uuteen vaikka hyviä miesehdokkaita kuinka olisi ollut jonoksi, vaan kun ei ollut valmis. Kyllä se helpottaa kun pääsee sujuiksi asioiden kanssa ja osaa antaa toiselle anteeksi. Tsemppiä!
Koita jaksaa vielä jonki aikaa ja ajattele vaikka, ettet ole ainut samassa jamassa oleva. Mulle nää erot ottaa kans vähän liian koville ja yritän vaan toistaa itselle, että elämä jatkuu yhä. Toivottomallehan tää välillä tosin meinaa tuntua...
Täällä myös yksi eron kanssa kärvistelevä, niin että ette ole ainoita.Eikä ole eka kerta.
Toiset suree vuosia toiset vuoden. Toisilla ei tunnu missään.
Toinen heti perään on lastari ja pikkasen arveluttavaa. Sure rauhassa, helpottaa päivä kerrallaan.
Täällä myös koetellaan mielenterveyttä :(
Kuusi yhteistä vuotta takana, ihana 3v poika, oma asunto ( n.3 viikkoa sitten olimme omakotitaloa katsomassa) ja nyt.... Sunnuntaina mies ilmoitti ettei halua enään minua. Onhan meillä ollut aina välillä vaikeita aikoja, mutta aina niistä selvitty. Aivan puskista tuli tämä ilmoitus! Mies muuttanut kaverilleen väliaikaisesti. Häntä varmaan ahdistaa se, että valvon yöt ja itken. Ymmärrän sen. Tahtoisin vaan uskoa, että tämä on vain huono kausi ja mieheni arvostaisi meidän suhdetta, eikä vaan lähtisi ja jättäisi. Ulkomaan matka varattuna ensi jouluksi, kesälomat saatu sovittua samaan aikaan...
En pysty ajattelemaan etteikö enään meillä olisi yhteisiä jouluja, kesäisiä mökkireissuja, ulkomaan matkoja.. Sattuu ;(
Kamalaa ajatella kuinka selviän muutosta, taloudellisesti ja henkisesti itsenäistymisestä. Tahtoisin olla vahva nainen, joka ei liikoja murehdi huomisesta. En vain pysty olla ajattelematta jo niin pitkälle, että mieheni löytää uuden, jonka kanssa jakaa kaiken sen, mikä minulle oli niin tärkeää. Minulle ja pojallemme. Huh tulipahan purettua. Jos sitä tänään pääsisi sänkyyn nukkumaan joissa.... Toivon niin. Silmäpussit räjähtämässä kohta!
Samassa junassa,ahdistaa ihan hirveästi.Mies löysi vanhemman naisen(joka ei halua erota) ja rakastaa häntä,mutta haluaa olla minun kanssa kaveri.Haluaisin silti mieheni takaisin,mitä teen antakaa neuvoja kuinka vietellä hänet takaisin.
7alkuperäiselle kirjoittajalle...miten sulla nyt menee?...mulla sama tlanne..olin melkein 3 v yhdessä..mies ei ollut aikasemmin ollut kunnon parisuhteessa...suoraan sanottuna mä opetin akiken hänelle:(....sanoi että ei varmaan koskaan pysty olemaan kenenkään kanssa.
silti hän kohta kirjotti että on löytänyt sielunkummppaninsa..kuten sanoi mulle alussa...itse kuitenkin olin yksinhuoltaja..nyt hänellä sinkku eukko..onhan se erilaista elämää,kun lapsi rajottaa paljon.
tuntuu pahalta että hän heti erottuamme löysi uuden,olen vain juonut illalla itseni uneen..tiedän että se ei auta..mut jotenki tuntuu helvetin pahalta...miten hän voi rakastua uuteen noin nopeeta..en käsitä..
olis mullakin uus mies..tuntuu että en ole valmis..pelkään rakastua..ja poika rajoittaa sitäkin,en voi noin vaan taas uutta ottaa kehiin..pelottaa..kuitenki kun en ole yksin.
En jaksa että sydämmeni särkyis uudestaa,,se mua ihmeteyttää että ex mies kirjotti mulle että miks en voi olla hänen puolestaan onnellinen..ollut nyt uuden kanssa 3 vko..hahahahahhah...ja vasta oli vetämässä ranteitaan auki sen akan takia,kun oli riitoja jo....
Tuntuu että en merkinnyt hänelle mitään kaiken jälkeen..yhteisiä aikoja,kiihkeitä hetkiä..nyt kaikki on vain historiaa..olen vain niin pettynyt:(..kai tää tästä jotenkii..olisin vain halunnnut että hänkin olisi ollut yksin,miettinyt asioita rauhassa..ja nyt uusi kulta kainalossa..joo,multakin luotto menny pahasti:(
Omasta erostani on n. kaksi tuntia aikaa. 4 yhteistä vuotta takana ja sitten se loppui kuin taikaiskusta. Vielä uutenavuotena vannottiin rakkautta, mietittiin perheen perustamista... Mies kannatteli minua kun olin masentunut, sen ansiosta jaksoin päivästä päivään.
En tiedä mitä huominen tuo tullessaan, olo on täysin tyhjä ja tunteet puristettu ulos minusta. Mikään ei jaksa kiinnostaa enkä tiedä jaksanko enää edes itkeä. Suru on niin kova että sattuu fyysisestikin, rintaa puristaa, ei jaksaisi olla.
En koskaan kehtaisi tätä kavereille tunnustaa. Minulla päättyi viime kesänä pari vuotta kestänyt suhde kun tyttöystävä jätti minut. Olen liki kolmekymppinen mies ja kuvittelin etten osaa enää itkeä. Sinä iltana itkin kuitenkin yksinäni kotona kuin pikkulapsi ja tippa tuli silmään vielä sen jälkeenkin yksinäisinä öinä. Opin ymmärtämään mitä sydänsuru tarkoittaa ja kun sisimpään sattuu. En ollutkaan niin kova äijä kuin olin kuvitellut. Nyt on jo aikaa kulunut sen verran että voi jo nauraa itselleni mutta silloin se oli vakava paikka.
Hei!Olen jo 50 yli joten suhteita ollu kaikenlaisia.Jotenkin jännä juttu,että vaikka joku mies on saanut minut suremaan pitkäänkin,niin jälkeenpäin en todellakaan ole tajunnut mitä näin miehessä(useampiakin)..Olen huomannut,etten ollut kuitenkaan onnellinen täysin ja luovuin joistakin tavoistani tai haluistani miehen vuoksi.Aina vaan vanhempana olen tiedostanu sen,minkälaista miestä en halua.Kuori ei tärkeä ainakaan...Ja olen antanut arvoa uusille asioille...ym.Mutta vieläkin olen törmännyt vääriin miehiin,jotka joko juo liikaa,lyö tai muuten pervo tai pettäjä.Semmoisista on helpompi kyllä erota,sillä on hyvin tärkeää että itseään rakastetaan sellaisena kuin on....Ja Toivon sinulle avointa mieltä,ettet kulje onnesi ohi.Voimia ja kun itket,se on parantavaa myös(itse huusin joskus kuin pieni eläin tuskasta)..Pärjäile...Mikä ei tapa se vahvistaa:-)
Voi rakas ystävä....sinä selviät mutta aikaa se vie! voimia ja haleja paljon sinulle....