isäni

En siis oikein tiedä mitä tekisin kaikelle tälle. Välillä tuntuu että olisi helpompi itselle kun tekisi kuten siskoni ja unohtaisi koko isän. Mutta en osaa. Satuttaa kun isä on läsnä jonkun muun elämän tärkeinä hetkinä mutta hän ei ollut silloin kun ne olisi koskettaneet minua. Anteeksi tämä sekavuus.. Se mies on saanut niin paljon pahaa mieltä aikaiseksi. Miksi siis yritän pitää häneen aina yhteyttä? Isäni takia äitinikin alkoi lopulta juomaan. Eron jälkeen siis. Masentui vasta kun oli päässyt irti miehestä. Sitten minun täytyi pitää äidistä huolta ja lopulta masennuin itse. Sisko oli jo muutanut pois tuossa vaiheessa. Sen opin jo ihan pienenä ettei isän sanoihin ja lupauksiin voinut luottaa.

Äiti täällä moi!

Olen raitistunut- nykyään juon vain pelkkää Teetä!

VAI NIN

niiiiin,lyhennetysti oma kokemukseni,isäni oli narisisti,vk-loppu alkoholisti kunnes vanhempani erosivat kun olin 18v.Sitä ennen hain isää naapurista kännissä kotia rähisemään.Eron jälkeen muutama kuukausi isällä alkoi kunnon vanhan miehen poiakmies vilitys ja sitten pokailtiin naisia lapsista välittämättä.Ja meitä on sentään 3kpl.Eli saattoi mennä jopa viikkoja ettei kuulunut mitään.

Eli tältä pohjalta voisin sanoa että isäsi ei vaan osaa arvostaa sitä hyvää mitä sillä on.Veikkaan että todellisuudessa vaikka isäsi muistaa uuden vaimonsa tytärtä niiin se ei tee sitä varten koska se sydämmestään haluaa tehdä niin vaan koska saa itelleen "kiiltävämmän kilven" ja haluaa miellyttää uusioperhettään.
Uskon että se satuttaa ja koska isästäsi ei ole näköjään täyttämään tehtäväänsä elämässäsi,voi olla viisainta siskosi lailla unohtaa koko mies.

Ja ei äitisi kyllä paljon parempi tapaus ole,joten siitäkään on turha kantaaa huolta liikaa.Jokainen aikuinen ihminen kantaa vastuun itsestään.Tsemppiä:)

Tyttärelle!

Elä välitä, kasva kaiken yli vaan!

Kasva kaiken yli.
Kasva kaiken yli!

Elämä ei ole oikeudenmukaista. sinulla on mätä isä, sinä et mahda sille mitään.
Mutta sinä mahdat sille asialle, että järjestät oman elämäsi, - koska sinä olet sinä!

Tämä seuraava neuvo saattaa tuntua "ihmeelliseltä", mutta toimii.

Lopeta kokonaan yhteydenpito isääsi, älä ajattele häntä enää ollenkaan. Kuvittele itsellesi sellainen isä, jonka haluaisit. Kuvittele mitä kaikkea tekisitte yhdessä, kuvittele miten hän tukisi ja kannustaisi sinua.

Ai että miksi annan tämän neuvon?
Isäni kuoli kun olin pieni.
Äitini ei koskaan kertonut mitään myönteistä hänestä, minä kuitenkin aina tykkäsin isästäni ja hän oli hyvä isä minulle.

Kun minulla on ongelmia, niin kerron niistä hänelle ja kuvittelen että hän auttaa.

Tämä on vähän samaa kuin se "näkymätön kaveri". Miksi ei voi olla? Ihan hyvä idea!
Tosiasia on että isäsi on mätä, sinä et voi tehdä asialle mitään, mutta sinä voit kuvitella että sinulla on fiksu isä. - Se auttaa! sinä saat sen lohdun mitä tarvitset ja sinä kasvat kaiken yli, sinusta tulee vahva ihminen ja sinä pärjäät.

Jos ollaan tarkkoja, niin mätiä isiä on paljon. On tyttäriensä raiskaajia, on tyttäriensä pahoipitelijöitä, on kaikenlaisia.

Kun minulla on ollut vaikeaa, niin olen ajatellut, että toisilla on vielä vaikeampaa. - Se tosiaan auttaa.

Ajattelehan kaikkia tyttöjä arabimaissa...

Kyllä se siitä!

hei,mulla on hieman vanhempi tytär kuis sinä olet,ajattelin kirjoittaa kantani.tyttäreni isä on tietyin tavoin sairas,henkisesti ,on persoonallishäiriiö,kak´sisuuntainen milelala häiriö,narsisti,lapsuudesta juurensa saanut ongelmapesäke.no nuorena heilastin hänen kanssaan ja saimme tyttären.oli 4vuotta läsnä ja häippäs,naiset vaihtui,lapsia sikisi eripuolen maata ja mantuja.no,mun tytär oli isin tyttö pienenä ,isompana isänsä ei ollut usein maisemissa.tytär alkoi murkkuikäisenä oirehtia ja katkaisin välit jossan vaihetta isäänsä täysin-oli vihainen.no,aikaa kului ja yksikaks isänsä astuikin areeenalle tyttären varttuessa kohti aikuisuutta ja välit alkoivat paranemaan vain koska hänen isänsä hakeutui itse terapiaan ja alkoi hahmottamaan mitä on saanut toisissa aikaan.neuvoni olisi että anna isäsäi mennä ja olla,rakstaa uutta naistansa ja ehkäpä kun ei äitiänne rakastanut noin ,niin ei välitä oikein pitää yhteyksiä.jatka omaa elämää ja älä anna isäsi jarruttaa henkistä kehitystäsi.suositan että menet puhumaan jollekin anonyyminä tai ammatti-ihmiselle,jossa voit kertoa tunemuksistasi.mutta siskosi reaktion ymmärrän,turhautui ja antaa asian olla.jos isänne sitten joskus ottaa yhtyeytä .anna ajan ratkaista,susta se ei oli kiinni eikä syytäsikään.ongelma on isäsi pään sisällä

Ei isää voi unohtaa, tai oikeastaan hänen välinpitämättömyyttään.Itselläni myös isätön elämä, ja isukku meni naimisiin toisen kanssa kun erosi äidistäni, ja erosi samalla minustakin ja kukaan ei sanonut miksi. Ja vaan yhden kerran sain nähdä isäni kun kävin hänen luonaan 10 vuoden päästä heidän erostaan. Siellä oli isällä perhe ja meitä oli kolmenlaisia lapsia ruokapöydässä kun syötii , heidän yhteinen lapsensa, tämän uuden vaimon edellisestä suhteesta syntynyt lapsi joka sanoi minun isääni isäksi ja sitten minä koka olin isän tyttö. Totta kai se ottaa kipeää katsoa kun itse ei saa omistaa omaa isäänsä mutta toisille lapsille hän osaa olla niin miellyttävä. Samoin täällä myös lahjojen kanssa, inä en myöskään saanut koskaan synttäri lahjaa enkä joulu lahjaa isältäni ja voi miten olen kaivannut häntä koko elämäni. Sitten isä kuoli yhtä äkkiä vähän yli viisikymppisenä joten haaveet saada suhteet toimimaan isäni kanssa piti kaivaa syvään kuoppaan, isä oli lopullisesti poissa. Totta kai se on jättänyt jälkiä minuunkin tämä isättömyys, sillä jokainen lapsi kaipaa ikiomaa isäänsä ja hänen rakkauttaan. Viha ja rakkaus on vahvoja tunteita ja ne tunteet vaihtelevat yhtämittaa isättömän mielessä.
Joten pitäisi olla laki jossa sanottaisiin että isien on kannettava myös vastuu lapsestaan, ja kun ne näyttää olevan niin hyviä isiä vieraille lapsille niin se on todiste että osaavat olla isiä sittenkin. Joten vaikka olen yrittänyt unohtaa isäni ja hänen heikkoutensa niin en ole siihen minäkään pystynyt koskaan. Enää en ole mikään nuori, mutta siitä huolimatta ajattelen häntä aika usein ja itsekkin vihaisena itselleni kyselen----MIKSI

Hei, Olen puolta vanhempi kuin sinä ja tätä elämän viisautta kai sit tullu vähän myös. Sinulle että vanhempasi myös eivät ole täydellisiä ja tekevät virheitä ja joskus niitä virheitä on vaikea hyvittää varsinkin kun on saanut kylmää olkapäätä vastaan. Mitä sanon on se että: Älä odota isäsi tekevän sinuun yhteyttä ja hyvitystä enään, on varmaan yrittänyt omalla tavallaan, nyt on sinun vuorosi ja jos olet sinnikäs niin saat mitä haluat. Voit ehkä vielä nauttia isä suhteesta ja puolisisko suhteesta jos teet asiat oikein. Elämä on liian lyhyt. Minulla saman tapainen kokemus mutta kun päätin etsiä isäni käsiin kun nuorin tyttöni syntyi minulle tuli puhelin soitto että hänet oli löydetty kuolleena. Nyt katson vierestä kun tyttäreni kaveri ei halua pitää isäänsä yhteyttä vanhempien eron jälkeen ja kuinka pahaa se tekee hänelle. Hän ei halua sitä koska hänen äitinsä puhuu pahaa isästä koko ajan. Tosi surullista ja tarpeetonta.
Se yhteyden pito on kummankin puoleista ei vaan vanhemman. Älä tuhlaa aikaa enää vaan yritä perustaa jonkinlainen suhde pohja isäsi ja hänen uuden perheen kanssa ilman mitään tappeluita ja katkeruutta. menneelle ei voi mitään mutta tulevaisuudelle kylläkin. On itsestäs kiinni.