Olen tässä alkanut miettimään suhdettamme mieheeni. Erosimme viime keväänä, olimme kesän erossa ja palasimme yhteen syksyn alussa. Koko kesän itkin ja olin masentunut kun mies ei enää halunnut minua. Mutta nyt kun olemme taas yhdessä ja mies on minun, niin mikään ei enää tunnu miltään. Ei ole enää samanlaista kuin aikasemmin. Toki ollaan petrattu ja ei enää riidellä niin usein kuin ensimmäisellä kerralla (riitelyt myös syynä eroon), mutta sitä kiihkoa ei enää ole. Suunnittelemme yhteen muuttoa, mutta pelkään jos jossain onkin joku parempi ja minulle se oikea. Tykkään hänestä paljon, hänen kanssaan on kivaa mutta en vain osaa selittää mikä puuttuu. Seksiäkin on enää vain n 1xviikko kuin sitä ennen oli joka päivä. Ei sillä että kumpikaan edes haluaisi enempää vaikka olemme nuoria :o Toinen huolestuttava juttu on, etten ikävöi häntä. Ennen jos oltiin päivä, pari erossa niin puhelinlinjat kävi kuumina. Nykyään ehkä tekstiviestejä, ei puheluita eikä mulla ole yhtään ikävä. Tosin ei kai hänelläkään. Ollaan ehkä enemmän kuin sisko ja veli. Riittääkö tämä?
Mies ei taida olla mulle se oikea??
Väärämies ja minä?
6416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu sinusta riittääkö se.
Teidän "juttunne" oli ja meni, nyt on jäljellä jotain muuta.
Tuon kummemmaksi (kuumemmaksi) se ei enää muutu, sanon tämän vain omasta kokemuksestani, muista en tiedä.
Ensihuumassa on ikävä toista koko ajan, seksiä on enemmän, rakkautta on enemmän jne. Ensihuuma on nyt ohi. Ja yleensä jos on jo erottu ja palataan yhteen, niin todella harvoin se enää onnistuu. Löydät kyllä toisenkin miehen, älä turhaan ruikuta exäsi perään.
Toi nyt on suurinta pas*aa ja yleistystä mitä oon pitkään aikaan lukenu.
Niin, nyt on hyvä paikka miettiä mitä haluat. Haluat jotain, mutta et tiedä tarkalleen mitä. Ja pahinta on se, että arvelet ettei ainakaan miehesi tuo mitään parannusta tulevaisuuteen. Ongelma on hyvin yleinen, kun ensin erotaan ja sitten palataan yhteen. Eron aikana ehtii vieraantua kumppanistaan ja sitten kun palataan yhteen kaikki jännitys on kadonnut, kun toisaalta tunnet jo kumppanisi tavat. Mistä se kipinä silloin syttyisi? Eroon oli joku syy ja jos kumpikaan ei ole muuttunut erossa olon aikana, niin lähtökohdat ovat huonot. Mieti nyt, mitä haluat ja voitko toteuttaa ne kumppanisi kanssa vai onko kumpikaan oppinut erossa olon aikana yhtään mitään. Oppimisella tarkoitan, että onko suhteessa ollut jotain hyvääkin joka saattaisi tulevaisuudessa olla se sytyttävä ja yhdessä pitävä voima? Vai onko sittenkin vielä jotain, jonka haluaisit kokea ihan jonkun muun kanssa?
Kuule rakkaudesta se kipinä löytyy, mutta jos sitä rakkautta ei ole alunperin ollutkaan niin sitten toi sun yleistävä kirjoituksesi voi joten kuten pitää paikkansa ehkäpä.
Eron syy, kummankaa ei ole tarvinnut muuttua ja parempikin jos ei olisi, yleensä itsensä muuttaminen on vaikeeta.
Eron ei tarvi johtua erityisemmin kummastakaa, elämässä on muitakin asioita jotka voi kokea hetkellisesti ahdistavina ja vaikuttaa suhteeseen, mutta oppimstahan tää on ja sen eron ja yhteenpalaamisen kokeneet sen tietää.
Ei se ole sulle oikea. Minä olen sulle oikea mies.