Pidän itseäni nättinä jopa nakuna.

Pitkään olin epäröivä miesten suhteen,koska pelkäsin, että rintani olisivat liian pienet.Nyt olen tiedostava,itselleni, että en oikein voi miehiä ohjatakaan - joku pitää, ehkä toinen tapaus sitten ei.

Psyykkeeni ja mielenrauhani vaatimus oli ja on - se että mä rakastan lämmöllä itseäni.Näen peilissäni ja päivänvalossakin omat kupeeni,hiuslaineeni, hartiani ja venuskumpuni.Totean jotenkin tasapainoisesti että tämä on näin ihan hienoa ja kaunista.

Eli selviän jo siitä, että jos joku kulkee ohitseni, ei huoli, ottaa haukkuakseen hetkeksi, hylkää mielikuvistaan pysyvästi.Kukaan ei halua olla ruma nainen.Minä tiedän, etten ruma ulkonäöltäni ollenkaan ole.Toinen femma on se tosiasia että tunteet eivät kolahda ihan kenen tahansa miehen kanssa.Se pitää hyväksyä.Minä näen itseni itsenäisenä yksilönä, naisena, joka kykenee malaamaan taidetta pensselillä.Hyvästi teehetken pilaaja-angsti eli huoli, onko mulla maitohinkkejä tarpeex.Siis juon sen tarvitsemani maidon pillipakkauksesta tai isosta lasista.Rintaliivit ovat mulle tuki eikä enää miään koriste.Vaikka olenkin ihan massaan hukkuva siluetti tuolla kadulla kun liikun.En erotu rinnanmitalla erityisesti ja olen ihan OK etten olekaan seksyistä seksyin.Olen persoona.Olen sielu.Olen sydämellinen homo sapiens femina.Naiseus on akkamaisuutta välillä.Siksi viihdyn keittiöpuuhissa enkä pyri koskaan mihinkään websivustolle julkaisemaan kuvia itsestäni!Kiitos hei ortopedisten pallojen ystäville...