Pitkä-aikainen aviomieheni osoittautuu kesän kuluessa yhä enemmän legendaariseksi "mammanpojaksi". Meille kriisin tullessa, pakenee välittömästi äitinsä luokse, itse väittää vain "miettivänsä" asioitaan, kieltää totaalisesti että menisi äitinsä luo, josta ON kyse! Välit katkolla anoppiin tällä hetkellä,voi suorastaan pahoin kun ajattelen häntä. Meille on eka lapsi tulossa ja kiinnostus minua kohtaan anopin suunnalta lähinnä vain juuri vauvaan liittyvää. Aiemmin meidän arki-elämä ei ole kiinostanut tuota naista tippaakaan. Jokatapauksessa jatkan elämää ilman anoppia, ja koitetaan löytää miehen kanssa harmoniaa välillemme aiheesta, häntä kun luonnollisesti harmittaa tämä tilanne.Onko muilla näitä mammanpoikia, epäilen että näitä piisaa !! :-)
Mammanpoika
Tuleva äiti
62015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toivottavasti kaikki järjestyy! :)
Minulla on ollut aika vaikeita aikoja vaimon kanssa ja avioerokin on ollut pari kertaa tosi lähellä. Kun asioista ei pysty puhumaan vaimon kanssa, niin olen puhunut äitini ja isäni kanssa. Tämähän ei vaimolleni sopinut alkuunkaan.
Kuitenkin hän puhuu jatkuvasti kaikista asioista äitinsä kanssa. Puhelinlaskut ovat törkeän suuret.
Miksi nainen voi olla yhteydessä äitiinsä joka päivä 1,5 tuntia, mutta mies ei saisi puhua ainakaan äitinsä kanssa koskaan?
teit tosi hyvän kysymyksen. eikö ole paljon tavllisempaa, että nainen soittelee äidilleeen eikä siitä mitään, mutta auta armias jos poika, jo kauheat välienselvittelyt. Jos kaksi tai useampi naista kohtaa, se on mustasukkaisuusdraamaa siitä eteenpäin.
kun exäni ja minä olimme kriisissä niin keskustelin äitini kanssa..vastaus oli että lusikoi oma soppasi,mutta kun mieheni keskusteli oman äitinsä kanssa meidän ongelmista niin kyllä kuulin kunniani että HÄNEN POIKANSA kun on niin sitä ja tätä ja syy olisi vain minussa..myöhemmin kyllä kävi ilmi jotain muuta..
kun sitten erosimme niin jostain kumman syystä minusta tuli heti paljon siedettävämpi anopin silmissä ja huono oli se seuraava vaimo, joka nyt sai tutaa mitä on olla pojan ja omistushaluisen äidin välissä.Äidit nyt vaan roikkuvat pojissaan paremman elämän puutteessa.ja pojat saamattomuuttaan eivät irrota itseään äideistään vaan nuhjaavat siinä vaimon ja äidin välissä.
Aina olin minäkin avioliitossamme anopin mielestä se moitittava osapuoli.
En enää kestänyt anoppia enkä viimein mammanpoikaansakaan, vaan erosin.
Nyt on Mammanpojalla joka kerta uusi Tamara tai Ludmila tai Irina tai Tatjana, kun anoppi menee käymään.
Nyt anoppi(ex)haikeudella muistelee entistä miniään (minua), kuinka hyvä vaimo pojalla olikaan.
No, on kokemusta mammanpojasta. Kun meille syntyi lapsi, siitä alkoi oikein mieheni ja anoppini yhteinen tie. Mies sopi ja neuvotteli äitinsä kanssa lapseen liittyvät asiat. Minun kanssa niistä ei tarvinnut puhua, kun oma äiti oli niin kokemut lasten kasvattaja, että kyllä hän tietää. Olin aika erimieltä hänen tietämyksestään. Anopille tuli nyt oikein "oikea" syy puuttua elämäämme, kun onhan hän mummo.
Kyllästyin näiden kahden keskinäiseen suhteeseen ja nyt päätän itse asioista. Otin eron ja hyvä niin.