Tämä ei varsinaisesti tänne kuulu,mutta en vain voi unohtamaan yhtä asiaa,joka on tapahtunut jo 6 vuotta sitten. Olin silloin vielä 15-vuotias,kun siskoni mies hyväksikäytti minua n. 2-vuotta.
Elämässäni tapahtui silloin paljon koulukiusaamisesta viiltelyyn ja kerran itsemurhan yrittämiseen. En vain pysty enää oikein kunnolla luottamaan etenkään miehiin tai omaan mieheeni joka petti minun luottamukseni kerran. Kerroin ensimmäisen kerran asiasta veljelleni 2009 ja pari kuukautta myöhemmin siskolleni. Minulla meni välit melkein kokonaan poikki siskon kanssa sen asian kerrottua,koska sisko ei uskonut minua ja lopulta minä kielsin,ettei mitään tapahtunutkaan ja kadun miksi menin sen sanomaan :( Meni vuosi,kun sain kerrottua äiteelle asian. Sen jälkeen siitä tuli kunnon riitaa äiteen ja siskon välillä. Samalla sain tietää,että 3 muuta veljeäni tiesi asiasta eivätkä olleet puhuneet asiasta mitään,kun siskoni oli heille kertonut.
Aloitin sitten aika pian psykologilla käynnin, joka kesti vähän yli 3kk,kun psygologini jäi äityislomalla. minulla oli yhteistapaaminen minun perheeni ja siskon miehen kanssa,jossa sitten käsiteltiin niitä asioita. Mies pyysi anteeksi kaiken asian,mutta sisko ei silti usko mua. No se jäi sitten siihen.
Tapasin 2011 huhtikuussa nykyisen poikaystäväni,jonka kanssa on nyt 10kk seurusteltu. En vain pysty häneen luottamaan kunnolla kaiken minun menneisyyden takia. Tiedän,että minun itsetunto on huono ja mies on kyllä yrittänyt kehua minua paljon,että saan vähän luottamusta enkä pidä itseäni koko ajan huonona ihmisenä.
Aloitin 2011 heinäkuussa kirjoittamaan päiväkirjaa, mihin kirjoitin kaikkia asiat mun menneisyydestä joulukuun alkupuolelle asti,kunnes se vähän vahingossa joutui poliisin käsiin, jonne sitä en olisi halunnut. Olen tässä odottanut, koska mulle soitetaan siitä päiväkirjasta ja meneekö siitä asiaa eteenpäin,kun tapahtuneesta on niin kauan aikaa..
Elämässäni tapahtui silloin paljon koulukiusaamisesta viiltelyyn ja kerran itsemurhan yrittämiseen. En vain pysty enää oikein kunnolla luottamaan etenkään miehiin tai omaan mieheeni joka petti minun luottamukseni kerran. Kerroin ensimmäisen kerran asiasta veljelleni 2009 ja pari kuukautta myöhemmin siskolleni. Minulla meni välit melkein kokonaan poikki siskon kanssa sen asian kerrottua,koska sisko ei uskonut minua ja lopulta minä kielsin,ettei mitään tapahtunutkaan ja kadun miksi menin sen sanomaan :( Meni vuosi,kun sain kerrottua äiteelle asian. Sen jälkeen siitä tuli kunnon riitaa äiteen ja siskon välillä. Samalla sain tietää,että 3 muuta veljeäni tiesi asiasta eivätkä olleet puhuneet asiasta mitään,kun siskoni oli heille kertonut.
Aloitin sitten aika pian psykologilla käynnin, joka kesti vähän yli 3kk,kun psygologini jäi äityislomalla. minulla oli yhteistapaaminen minun perheeni ja siskon miehen kanssa,jossa sitten käsiteltiin niitä asioita. Mies pyysi anteeksi kaiken asian,mutta sisko ei silti usko mua. No se jäi sitten siihen.
Tapasin 2011 huhtikuussa nykyisen poikaystäväni,jonka kanssa on nyt 10kk seurusteltu. En vain pysty häneen luottamaan kunnolla kaiken minun menneisyyden takia. Tiedän,että minun itsetunto on huono ja mies on kyllä yrittänyt kehua minua paljon,että saan vähän luottamusta enkä pidä itseäni koko ajan huonona ihmisenä.
Aloitin 2011 heinäkuussa kirjoittamaan päiväkirjaa, mihin kirjoitin kaikkia asiat mun menneisyydestä joulukuun alkupuolelle asti,kunnes se vähän vahingossa joutui poliisin käsiin, jonne sitä en olisi halunnut. Olen tässä odottanut, koska mulle soitetaan siitä päiväkirjasta ja meneekö siitä asiaa eteenpäin,kun tapahtuneesta on niin kauan aikaa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.