Mistä voimia lähtemiseen?

Kirjoita allekkain paperille kaikki mahdolliset negatiiviset asiat miehestäsi ja suhteestanne. Kirjoita toiselle paperille kaikki omat hyvät puolesi sekä kaikki ne positiiviset asiat jota haluat mieheltä, jonka etsit seuraavaksi, ja löydät myös.

Kuinka kauan haluat olla väsynyt ja tyytymätön? Mieti sitä.

Luepas tämä: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/parisuhdetietoa-ammattilaisille/tietoa_parisuhdeammattilaisille/pariterapian_teorioita/kiintymyssuhdeteoria/

Ainakin omat silmät tuo on hyvin avannut. Anna kun arvaan, kumppanisi on välttelevästi kiintyvä ja sinä normaalisti/ takertuvasti?

Kumppanini tosiaan täyttää melko hyvin välttelevästi kiintyvän tuntomerkit. Itse koen olevani enemmän normaalin kiintymyssuhteen ihminen, kuin takertuvan, mutta myönnettäkööt että jotkin asiat takertuvastakin kiintymyssuhteesta täyttyvät kohdallani.

Faktat oikeastaan tiedän jo. Lähteminen on vain vaikeaa, rakkauden yhä jatkuessa ja toivon jollain tasolla eläessä.

Olin tosiaan aika samanlaisessa suhteessa kuin sinä. Tosin sillä erotuksella, että naiseni oli välttelevä ja minä normaali. Tuollaisessa suhteessa helposti normaalistakin tulee takertuva, kun ei saa normaalissa suhteessa saatavaa vastakaikua.

Kannattaa myös muistaa se, että välttelevä yleensä iskee juuri silloin kuin olet heikoimmillasi: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/parisuhdetietoa-ammattilaisille/tietoa_parisuhdeammattilaisille/pariterapian_teorioita/kiintymyssuhdeteoria/lopuksi/

Lopputulos oli se, et kumppanini hylkäsi minut kun häntä eniten tarvitsin.
Sen takia oon näitä asioita hieman tutkinut, etten enää retkahda tuollaisiin ihmisiin enää toista...öö kolmatta kertaa:D Ainakin nyt tiedän vihdoin mitä hakea.
Tasapuolista suhdetta etsien...

Miehelleni on vaikeimpia hetket, kun minä itken. Yleensä hän ei tee silloin juurikaan mitään.. Tänään lopulta kuulin sanat "Älä itke.." ja sain jopa halauksen ja silityksiä (tätä ei ole tapahtunut... koskaan aikaisemmin?). Myöhemmin hän kuitenkin käänsi tämänkin minua vastaan "koko päivän pillittänyt..".
Joskus humalapäissään hän on myöntänyt minulle, että itkiessäni hänestä tuntuu äärettömän pahalta ja hän koittaa ajatella mitä tahansa muuta kuin sitä. Hänestä tuntuu silloin, että hän on epäonnistunut pahimmalla mahdollisella tavalla. Silti hän ei kykene lohduttamaan?
Vaikka olen suoraan sanonut, että halaus ja läsnäolo olisi se tärkein juttu. Siihen hän vastaa "Miksi haluaisit minut lähellesi, kun olen aiheuttanut pahan olosi?" .. Niin.. Tiedä häntä!

Paha tuohon mitään sanomaan, kun en kumpaakaan tunne. Itse en luonnollisesti juurikaan itkenyt, mut nyt tuntuu, että empatia oli kyllä täysin vieras käsite eksälleni.
Hän ei koskaan puhunu tunteistaan tai sanonut mitään takaisin, kun esimerkiksi sanoin, että sun vieressä on hyvä olla tms. Eipä hän kuulemma ollut kenelläkään kertonut rakastavansa, mikä mun mielestä on aika perusjuttu suhteessa.

Mitä tahansa päätät, niin helppo tie se ei ole. Kuitenkin vaikutat olevan se, jolla on suhteessa enemmän pelissä. Mulle ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja viimeiset kolme kuukautta oon sydäntäni koittanut kasata. Pahinta oli se, että minun tunteilla ja sanomisilla ei ollut tuossa tilanteessa mitään merkitystä. Mutta kohta tulee kevät ja kesä ja ehkä se tuo mukanaan jotain parempaa mulle.

Sinun pitäis ehkä kirjoittaa kirje, jolloin saat selkoa tarkemmin, että mitkä asiat parisuhteessa ärsyttää ja mihin pitäisi saada parannusta, jotta voisitte jatkaa yhdessä.

Uskon, että olette nuoria ja miehellä ei ole kokemusta siitä, että miten parisuhteessa ollaan. Jos lapsuudenkodissa ei olla juteltu kauheasti eikä ole saanut lohtua eikä olla totuttu keskustelemaan vaikeista asioista, pyydetty anteeksi jne, niin miehen on vaikea opetella niitä asioita nyt aikuisena, kun niitä ei ole oppinut silloin kun piti. Siksi kyse on nyt siitä, että jaksatko sinä ryhtyä opettamaan niitä miehelle ja toisaalta siitä, että meneekö oppi perille (sisäistääkö hän sanomasi). Sinä et voi väkisin muuttaa miestä, vaan hänen pitää itse haluta kehittyä paremmaksi poikaystäväksi.

Kun olet kirjoittanut kirjeen siitä, mikä parisuhteessa on hyvää ja mikä on huonoa, niin tee päätös, että haluatko antaa kirjeen miehelle. Suosittelen, että annat. Yleensä aina kirjoitettu teksti menee paremmin perille kuin puhuttu. Puhe on usein "nalkutusta", kun taas kirje harvinaisena asiana pistää viestin todella perille. Silloin mies tajuaa, että olette oikeasti suhteessanne käännekohdassa, jossa suhde joko kaatuu tai sitten alatte tehdä kumpikin töitä parisuhteen eteen.

Aivan kuin minä olisin kirjoittanut alkuperäisen tekstin, eksäni oli juuri samanlainen! Myös minä halusin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yksipuolistahan se oli, kun toinen ei edes halunnut halata koskaan tai sanoa, että rakastaa. Viikonloput vietin yksin kotona, kun kaverit ja kaljottelu olivat aina etusijalla. Muutaman vuoden sitä jaksoin, ikinä en ole itkenyt niin paljon kuin sinä aikana. Siinä vaiheessa, kun eksä kännispäissään sylki päälleni ja haistatti vitut, tajusin että nyt saa riittää. Pakkasin kamat ja häivyin, sinne jäi ukko itkemään ja miettimään miksi lähdin. Hänen mielestään, kun mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut.
Arvosta itse itseäsi ja lähde suhteesta, jossa sinulla on huono olla. Pahalta se tuntuu aluksi, mutta aika ja hyvien ystävien seura parantaa. Tiedä mitä ihanaa tulevaisuus tuo tullessaan :)