Olen elänyt viimeiset neljä viikkoa helvetissä. Miehelläni on "ystävyyssuhde" erään naisen kanssa. Panoin ehdoksi, että tuohon naiseen ei olle yhteydessä, jos mies haluaa avioliittomme jatkuvan. Mutta kunkas ollakaan yhteydenpito jatkuu. Tosin ihan viattomissa merkeissä... Tuon naisen aviomieskään ei tiedä vaimonsa tapailevan miestäni ja viestittely tuntuu olevan myös aika tiivistä.
Tilanne on nyt kärjistynyt siihen pisteeseen, että eilen mieheni kertoi lapsillemme "vanhemmilla olevan nyt hieman hankalaa". Avioeropaperitkin hän on jo täyttänyt, ei tosin vielä toimittanut niitä oikeuteen.
Mieheni syyttää minua sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, tunnekylmyydestä, kovuudesta ja kaataa niskaan kaiken mitä lähes 20 vuoden aikana suhteessamme on tapahtunut. Minulla on todella tunne, että hän oikeasti inhoaa minua, lapsille päin hän tosin näyttelee, että yrittää asioita selvittää... Ei vain jaksa ymärtää miksi?
Mieheni on alkanut selvitellä omaisuutemme jakoa, joka sekin kertoo mielestäni siitä että hän on jo päätöksensä tehnyt.
Minä olen ihan rikki. Minä en pysty nukkumaan enkä syömään. Klassiset vakavan masennuksen oireet siis...
Tilanne on nyt kärjistynyt siihen pisteeseen, että eilen mieheni kertoi lapsillemme "vanhemmilla olevan nyt hieman hankalaa". Avioeropaperitkin hän on jo täyttänyt, ei tosin vielä toimittanut niitä oikeuteen.
Mieheni syyttää minua sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, tunnekylmyydestä, kovuudesta ja kaataa niskaan kaiken mitä lähes 20 vuoden aikana suhteessamme on tapahtunut. Minulla on todella tunne, että hän oikeasti inhoaa minua, lapsille päin hän tosin näyttelee, että yrittää asioita selvittää... Ei vain jaksa ymärtää miksi?
Mieheni on alkanut selvitellä omaisuutemme jakoa, joka sekin kertoo mielestäni siitä että hän on jo päätöksensä tehnyt.
Minä olen ihan rikki. Minä en pysty nukkumaan enkä syömään. Klassiset vakavan masennuksen oireet siis...
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jospa todellakin inhoaa sinua, ja fiksu mies/nainen tosiaankin pitää lapset täysin ulkona pariskunnan välisistä ongelmista. Lapsille riittää kun ilmoitetaan, heille ei tarvitse kertoa juurta jaksain eron syitä ja syyttelyitä puolisosta. Vain narsistiäiti/-isä käännyttää lapset toista vanhempaansa vastaan.
On perheen koko mikä tahansa, mutta aina erotilanteessa on vain vanhemmat. Lapset kärsii...totta, mutta on asioita joita lasten ei tarvitse tietää. Ja sen kun eroavat vanhemmat tajuaisivat.
Vanhimmille lapsille pitää jotain kertoa, ei sitä vaan ilmoiteta, et nyt lähdetään eikä sanota syytä, eihän siitä mitään tule.
Monet teinit jo kyseleekin ja ovat jo huomanneeet mitä on tulossa, kaikkea ei tarvii kertoo, eikä mollata kumpaakaan vanhempaa ja kyllä se totuus joskus penskojen korviin tulee.Teinit jo tajuu etteivät he menetä kumpaakaan vanhempaansa, vanhemmat vaan eroo, kun rakkaus loppuu.
Eikö se ole hellapoliisille, joka ei ymmärrä, että avioliitto ei ole vankila, ihan oikein, että mies lähtee vapaammille vesille. Pitkät avioliitot ovat kuolettavia juttuja ihmisen henkiselle elämälle, joka vaatii muutakin kuin saman ruljanssin pyöritystä vuodesta toiseen.
Tuuletus, kehitys, eteen päin meno ja uusien asioitten kokeminen ei millään voi olla kiellettyä, vaikka ihminen on pariutunut ja lisääntynyt. Kaikki parisuhteet ovat syvältä, jos ne estävät ihmistä toimimasta oman persoonallisuuden vaatimalla tavalla.
Miksi aikuisella ei saa olla eri sukupuolta olevia ystäviä? Pystytkö edes miettimään asiaa ja jos et, niin oisko myös sun aika ruveta levittelemään karsinan laitoja.
Noita suuren totuuden jakajia sitten riittää.
Jokainen voi puhua vain ja ainoastaan oman mielensä puitteissa, muitten pollan sisällöstä ei sinulla ole minkäänlaista tietoa, kuten ei muillakaan.
Että puhu vain puolestasi kun et muuta tiedä.
A siusta mie en tiijä, mutta miulla on silimät ja korvat auki ja sitten vielä yksi paikka, jotta on helppoa kuin heinänteko keksiä mistä päin milloinkin parillisissa suhteissa tuulee. Riittävä tieto tulee omasta 'suhteesta', näkemys, kokemus ja hyvänlainen mielikuvitus pitävät huolen lopusta.
Erilaisuudessamme me immeiset olemme kuitenkin kovasti samanlaisia. Oman liittoni laisia ongelmia käyvät läpi uskomattoman monet muutkin naiset ja vaimot. Niissä asioissa auringon alla valitettavasti tapahtuu kovin vähän ja hitaasti. Mutta kun liitot ja suhteet ovat käymistilassa, avioliitot ovat aikansa eläneitä institutioita, jotka eivät enää pelaa vanhanaikaisilla malleilla, niin jotain pitää tapahtua - ts. pitää itse panna tapahtumaan.
Melko selvältähän tuo näyttää, että liitto on loppumaan päin. Mies elää rakastumisensa huumaa, eikä ikävä kyllä ymmärrä että arki se tulee vastaan siinäkin suhteessa.
Mitäs jos pistäisit vähän rehellisyyttä ja realiteettiterapiaa peliin. Kerro miehelle, että ymmärrät hänen nyt saavan uutta virtaa ja energiaa uudesta ihastumisestaan/rakastumisestaan, mutta sinun laitasi nyt ei ole samoin. Itse asiassa tilanne syö sinua ja voimiasi kovasti, ja tuntuu että nyt tarvitset ihan akkujen latausta yksinäisyydessä. Kysy miten hän haluaisi asian kerrottavan lapsille... Ja sitten kerrot ottaneesi viikon tai pari vapaata töistä ja varanneesi itsellesi matkan yksin (minkä tietysti teetkin), ja luotat tottakai siihen, että mies jaksaa hoitaa kodin ja lapset sen aikaa. Erokeskusteluja jatketaan sitten kun palaat lomaltasi.
On hyvä saada funtsia asioita yksinäisyydessä. Kerro lapsillesi, että tosiaan, nyt on vaikeuksia, että rakastat heitä ja tulet aina olemaan heidän äitinsä, mutta juuri nyt sinun pitää saada koota omia ajatuksiasi. Soittele lomalta lapsille, älä heidän isälleen.
Tulet viisaampana takaisin. Jos mies on syventänyt suhdettaan hemppuunsa, niin sitten on. Jos hän on reaktiostasi pelästyneenä heivannut hempukkansa niin sitten on. Et voi sille asialle mitään. Ainoa mille voit jotain on oma pääsi ja mielenterveytesi: pidä siitä hyvin kiinni.
Toi oli kyllä paras viesti aikoihin!Mun ukko "rakastunut" varattuun naiseen.
Toki mieli maassa ja ja kaikkea on tullut sanottua puolin ja toisin :( ainoo mikä mättää on,et naisen mies ei tajua ollenkaan tätä "hauskaa" kuviota :/
Tätä touhua vaan on jatkunut jo vuoden.Jos ukko olis reilu ja kertoisi totuuden ihastumisestaan,niin
so what antaisin mennä ja uutta elämää,mut mies syyllistää mua,et mä olen vainoharhainen yms...
Toivotaan,et asiat pian selviää sulla ja mulla!
Kiitos sinulle nimimerkki erotakana! Näin taidan todellakin tehdä!
Kerro vähän miten tilanne on edennyt. Pitkästä liitosta eroaminen on tunnetusti vaikeaa ja työlästä...
Ja joskushan kuulemma käy niin, että toisen sivusuhde onkin sitten vaan joku "kriisi" tai kriisin oire, joka menee ohi.
Niin tai näin, kasvun paikka. Mitä sinulle mirmir kuuluu?
Viisainta on antaa miehelle vapaus. Miehellä on kertynyt paljon ikäviä asioita hampaankoloon suhteenne aikana. Todennäköisesti hänkin on elänyt helvetissä kanssasi jo pidemmän aikaa.
Ei varmasti olisi mieheltä fiksua alkaa puhua lapsille teidän keskinäisestä eripurasta!
Jos hempukka on rahan perään, tuskin suhde loppuu sillä miestä voi viedä kun pässiä narusta kun osaava hempukka sattuu kohdalle.
Itse jätin kun petti jo toistamiseen 25v avioliiton aikana, eli se siitä ja sen kestävyydestä.
En olisi voinut elää sellaisen ihmisen kanssa enää, oli myös väkivaltainen jos häntä epäili?
Aivan mainio kommentti ero takana! Itse taistelin parisuhteen, tai ehkä kuitenkin enempi perheen puolesta yli kaksi vuotta pettäjämiehen rinnalla- lopulta päädyin eroon koska olin aina luulosairas ja epäilijä yms. vaikka tosiasiassa epäilykseni olivat varmaan 80 % ihan oikeita... mies ei vain omien sanojensa ja vakuuttelujensa perusteella koskaan tehnyt mitään... pahinta oli loppujen lopuksi se, että hän ei minun mielestäni todellisuudessa koskaan kokenutkaan tehneensä pahaa minulle, vaan hänellä oli ikään kuin oikeutus (ehkä juuri tuo pitkän avioliiton kuormat jota täällä jotkut perhehelvetiksikin nimittävät) tehdä niin... No, nyt helpottaa ja toipuminen petoksesta on alkanut. Lomalle vain ja siitä se ajatus kirkastuu!
Kuulotaa tutulta.
Meillä menossa jo neljäs kuukaus kriisissä ja ero on mitä todennäköisin vaihtoehto. Lapsillekin jo alustavasti puhuttu.
Mieheni myös ei ystävästyi nuorempaan ja pitävät hyvin tiivistä yhteyttä.
Suhteesta kuulemma ole kyse mutta tällä naisella myäs kriisi parisuhteessa.
Minullakin vakavai masennusoireita, ahdistaa ruoka ei maistu, nukun miten sattuu ja kropan fyysiset tutemukset ovat yllättäneet.
Valtava tunnekuohu !
Tuntuu ettei puhuminenkaan auta, läheset eivät jaksa kohta enää kuunnella
Kerro ap sille miehesi naisystävän miehelle että teillä ollaan jo eropaperit allekirjoitettu luuliss normaalin miehen silloin ymmärtävän että se on myös
edessä jossain vaiheessa.
Tee tuo matka tosiaan yksin ja jätä arjen pyöritys viikoksi miehelle jonka kuitenkin pitää huolehtia lapsistaan.
Luulempa että moni asia selviää kun tulet lomaltasi ainakin keskustelu yhteys voi palata.
Miehellä ei tässä vaiheessa ole laillisia oikeuksia hävittää omaisuuttaan kun olet lain mukaan omaisuudesta puolet saamassa. Vai on ko teillä avioehto ?
Kannattaa kääntyä jo tässä vaiheessa avioero juristin puoleen.
Tuossa ei ole mitään sotkua. Oikeastaan harvinaisen selvä tapaus: miehesi on päättänyt erota. Tuskin hän sinua "syyttää" tunnekylmyydestä yms. vaan kertoo ainoastaan oman näkemyksensä asiasta. Tietenkin se on sinulle kurjaa, mutta kuitenkin tosiasia, jota et voi muuttaa ja jolle ei voi tehdä mitään.
Vakava masennus ei koskaan tule hetkessä, vaan hiipien. Sinulla tuskin on siitä kysymys. Elämäsi on nyt kriisissä, mutta selviydyt siitä kyllä ajan kanssa, kunhan keskityt omaan elämääsi. Et siihen mitä mies tekee, mitä hänelle kuuluu, mitä tuntee ja ajattelee.
hei mirkir sinulla on tosi vaikeaa nyt ,tiedän omasta kokemuksesta. suoraan helvetillistä.Hae apua käy sairaalassa pyydä unitablettia,jos et pysty nukkumaan et voi ajatella järkevästi kun olet väsynyt.Soita sygoloogille aika.Yritä saada itsesi jonkulaiseen kuntoon . Älä alistu tuollaiseen .Ota ero.Olet tärkeä ihminen et ansaitse tuomoista käytöstä mitä miehesi tekee sinulle,ei ole oikein että miehesi pilaa sinun elämän olemalla sinun ja salarakkaan kanssa.Sinä vain sairastut.Mutta kun asioille panet pisteen ja panet miehesi ulos voit alkaa omaa elämää ajatella,siihen menee kyllä aikaa mutta saat rauhan.Ero tekee aina kipeää mutta ei kannata koko elämää pilata tuomoisen takia.Nuo syyttelelytkin on tuttuja,ne loukkaa ja varsinkin nyt kun mieli on maassa.toivon sinulle paljon voimia ja jaksamisia.
Rakas mirkir, minä olin vuosi sitten samassa tilanteessa.Minua syytettiin sairaalloisen mustasukkaiseksi, vainoharhaiseksi ja vaikka miksi. Eipäilin toista naista, ei ole ketään tai mitään vastattiin. Eron mies oli kuitenkin päättänyt ottaa ja muutti pois.
Puolisen vuotta olin rikki, itkin, anelin ja halusin vastauksia. En saannut mitään, lopulta päätin luovuttaa ja onneksi niin tein, koska loppuvuodesta mies ja epäilty toinen nainen saivat lapsen. Sen koommin en ole miestäni nähnyt tai ollut tekemisissä; sainhan vastaukset ilmankin, en ole sairaalloisen mustasukkainen tai vainoharhainen. Olen aivan normaali nainen joka näkee ja vaistoaa asioita. Se siitä 25 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt minulla on uusi elämä ja toivon, että sinäkin uskallat luovuttaa ja irrottaa menneistä. Rikkimenneeseen suhteeseen tarvitaan niin paljon korjausainetta, luulen ettei se ole sen väärti. Voimia ja uskallusta elämääsi!
Hae lekurilta oxamin,15mg.. Ja anna mielesi rauhoittua., Uusia löytyy ja parempia..
Kyllä on törkeää nimitellä sairaaksi, kun itse valehtelee kaikille, eiköhän petturi ole sairas itse.
Samanlaista kokeneena, olen kiitollinen,e ttä pääsin eroon siitä ihmisestä.
Nyt tilanne kohdallamme on edennyt siihen pisteeseen, että olen itse toimittanut avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Mieheni vakuuttaa jälleen, että yhteydenpito tuohon toiseen naiseen on päättynyt, mutta edelleen hän käyttäytyy kuin syyllinen, esim. sulkee sähköpostiohjelmat kun kuulee minun tulevan. Tuollaisen käyttäytymisen vuoksi en voi luottaa häneen, vaan eroprosessi saa puolestani edetä. Nyt miehelläni on "näytön paikka".
Koska et voi luottaa mieheen ja olet käynnistänyt eroprosessin, niin mikä "näytön paikka" miehelläsi enää on? Eiköhän tuossa nyt ole ihan tarpeeksi näyttöä siitä, että on eron paikka?
Kadonnutta luottamusta on todella vaikeaa saada rakennettua uudelleen, eikä se yksin onnistu koskaan, vaan siinä tarvitaan yhteistyötä ja molemminpuolista tahtoa.
En usko, että "näytön paikka" - asenne edistää asioitanne oikeasti juurikaan mihinkään suuntaan, vaikkakin hyvin ymmärrät mitä tuolla ilmaisulla ajat takaa. Olet yhä edelleen itse sen asian edessä, että tahdotko vielä yrittää vai haluatko erota. Jos tahdot yrittää niin varaa aika jonnekin parisuhdeterapiaan tai vastaavaan (avioliittoleirille tms.). Se voi olla avuksi; kun teillä niitä lapsiakin on ja varmaan tunteitakin, on yritettävä jotakin. Jokuhan on vialla miehessä, suhteessanne tai sitten sekä että, kun mies tällaisen rakastumisen päästi tapahtumaan. Mutta jos tulet itsesi kanssa siihen tulokseen, että muu ei auta kuin ero, niin tee se nätisti. Vanhemmuudestahan ei kuitenkaan voi erota.
Tsemppiä edelleen.
Mieheni terapeutti sanoi, että pariterapiassa kannattaisi käydä sen vuoksi, että päästä samalle aaltopituudelle ja käytännön asiat voidaan sopia. Hän ei siis sanonut, että pariterapiassa kannattaa käydä sen vuoksi, että suhteen solmuja saataisiin auki ja avioliitolle mahdollisuus jatkua.
Samaa tuntuu kaikki toistavan. Minun pitäisi päästää mies menemään ja antaa hänelle kaikki mitä hän tulee vaatimaan, viis siitä miten paljon minulle jää ja vielä kaiken lisäksi toivotella hyvää jatkoa ja onnellista loppuelämää. Mutta minä sanon että p...t. Toivon että hänen loppuelämäsä on jatkuvaa helvettiä ja että hän kaiken aikaa joutuu katumaan sitä, miten rikkoi perheemme!!!
Kunpa tajuaisit, että teet ainoastaan omasta olostasi mahdollisimman huonon toivomalla pahaa elämänjatkoa miehellesi. Mitä ilkeämmin käyttäydyt, mitä ilkeämmin puhut miehellesi, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee erostanne eikä yhtään edes kyseenalaista sitä miksi alkoi toisen suhteen. Teidän liittonne on varmasti ollut karilla jo kauan, sinun vain on vaikea myöntää sitä.
Päästä kauniisti irti ja keskity omaan elämääsi.
Ymmärrän tunteesi ja muistan kuinka itse olin vuosi sitten myös vihainen miehelleni ja hänen käytökseen. Ethän sinä anna kaikkea miehelle mitä hän haluaa, vaan puoliksihan kaikki menee.
Usko vaan miehelläsi on p...a olo. Hän ei vaan sitä voi nyt näyttää.
Olosi on rikkinäinen ja vihainen, mutta elämässä tulee uutta tilalle, usko vaan. Niin minullekin kävi, ihan noin vaan kaikki muuttui. Puolikin vuotta niin tämä aika on pahoja muistoja.
Elä lastesi kanssa mukavaa elämää, et tarvitse siihen miestäsi.
Eipä sinun tarvitse antaa hänelle mitä hän vaatii...
Vaan yrittää miettiä sitä miten tästä eteenpäin elätte, ja lapset siinä joukossa.
Katkeruus ja viha ovat tunteita, anna niiden vaan olla mutta älä päästä isänniksi. Tärkein olet nyt sinä itse, viha ja kostonhimo vain pitävät sinua kiinni siinä miehessä, joka ei ollut sinun arvoisesi. Ja vaikka vihasta saa välillä potkua ja energiaa, niin isännäksi päästessään se syö naista. Anna surulle sija: oltua pitää voida surrakin. (Ironista; vasta noin vuoden kuluttua erosta pystyin jo ajattelemaan itse että on hyvä että liitossa oli jotain niinkin hyvää että sitä saattoi surra...)
Nyt tarvitset asennetta P.E.Ä. = pelastakaa edes äidit. Ihan niinkuin lentokoneessa neuvotaan hädän tullen laittamaan happimaski ensin omalle naamalle, ja sitten lapsen... niin nytkin on pakko.
Siitä selviää. Puhalla vaikka tänne nettiin, kiroile ja heittele (mieluummin vähäarvoisia) tavaroita rikki. Kunhan selvität itsesi ja lapsesi sotkusta. Miehestä enää viis... (ja miehen terapeutistakin voi viis veisata). Muistathan, se mies on edelleen lastesi isä, nyt ja aina. Kaikesta huolimatta.
Voi helvetti onkohan se miehen terapeutti se sen toinen rakas.
Kyllää juttu mene niin että kaikki osapuolille kerrotaan tilanne missä ollaan eli tuon toisen naisen miehelle ja keskustelette vaikka nelisin mitä tehdään ilman noita pano terapeutteja. Loppu tulos tulee taatusti parempi
höh.
Olipa monenlaisia kommentteja. Tulin pitkästä aikaa lukemaan näitä, kun harkinta-aika erossa alkaa loppumaan parin kuukauden sisällä. Mieheni on ollut uskoton yli 10 vuotta sitten, pyysi itse saada palata takaisin. Oli hakenut eroa ja nainen heivasi hänet "yli laidan" noin vuoden suhteen jälkeen. Otin takaisin, kun lupasi, että selvitetään asiat. Ei pitänyt lupausta. Reilu vuosi sitten syksyllä ilmeni samoja viitteitä, piti yhteyttä toiseen naiseen. Kiisti jälleen kaiken. Kuten monessa muussakin viestissä, niin minäkin olin se hullu sekopää. Hän ei ollut tehnyt mitään, eikä ollut menossa mitään. Kuitenkin kaikki muuttui salaiseksi: sähköpostit, pankkiasiat, ym. Jatkuvaa yhteydenpitoa facebookissa, ym. Kaikkea muutakin on tapahtunut, en saa olla tekemisissä millään tavalla hänen sukunsa kanssa, ym. Hän yrittää erottaa minut kaikesta.
Nyt pitäisi saada hyvä asianajaja, jotta saisi osituksen asiallisesti. Kun vain jaksaisi alkaa hoitaa asioita. Onko kellään tiedossa hyvää asianajajaa tai mistä niitä kannattaisi kysellä Tampereen seudulla?
Ainakin aikoinaan noilla yksinhuoltaja yhdistyksillä oli tietoa hyvistä avioero juristeista.
Joltain ero seminnarin vetäjällä voi olla myös hyviä vinkkejä annettavana. Voimia.
Paska on vaan paskannettava loppuun sitten se vääntäminen loppuu.
tänään mieheni naisystävän mies sai tietää mieheni ja hänen vaimonsa tapaamisista / suhteesta. Nyt päällimmäisenä on helpotuksen tunne siitä, että asia ei enää ole minun harteilla eikä päätös enää minua paina. Saapahan sekin pariskunta käydä asiat keskenään läpi. Eikä asialla kiristäminen ole enää minun ja mieheni välissä.
mmirkir:
miten sai tietää? Kerroitko sinä miehelle?