Seurusteltiin 3 vuotta, suhde alkoi teini-iässä ja molemmat toistensa ensimmäisiä. Minulle tuli 3 vuoden kohdalla vapauskriisi ja tahdoin kokea sinkkuutta ja yksinoloa. Oltiin erossa 4 kuukautta kunnes aloin ikävöimään miestäni aivan älyttömästi, tajusin rakastavani häntä maan päällä eniten. Palattiin yhteen ja muutettiin saman katon alle. Elettiin onnellisesti 3,5 vuotta ja nyt on täysin sama tilanne ja tunne kuin edellisen eron aikoina. Nut kun eroamme niin mieheni luulee ja odottaa että tälläkin kerralla käy samoin, että palaan muutaman kuukauden päästä taas.
Totta puhuen en itsekään voi tietää syttyvätkö tunteet taas uudestaan.
Onko suhde jo tuhoon tuomittu näiden erojen takia? Nämä vuodet yhdessä ovat olleet ihania ja elämä hänen kanssaan turvallista ja helppoa.
Totta puhuen en itsekään voi tietää syttyvätkö tunteet taas uudestaan.
Onko suhde jo tuhoon tuomittu näiden erojen takia? Nämä vuodet yhdessä ovat olleet ihania ja elämä hänen kanssaan turvallista ja helppoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi olkoon jos miehesi on vielä jaksanut noinkin pitkään jaksanut kattoa tota meininkiä...
Itse lopetin pelin kokonaan kun kihlattulla tuli kolmannen kerran tuo haluaa yksinoloa ja sinkkuutta.
Kun hän viimeisen kerran lähti niin silloin vaihtu tähän taloon lukot uusiksi ja vein hänen tavaroitaan hänen siskolleen että saa noutaa sieltä..
No kun hänen siskonsa tästä oli maininnut että joitan hänen henkilökohtaisia tavaroita olin vienyt pois niin silloin alkoi puhelinterrori että miksi olin purkanut kihlauksen ja vienyt hänen vähäiset tavarat pois.
Kyllä minullakin tulee se raja jossain vaiheessa...
Että tee itsellesi ja miehelle palvelus: lähe kokonaan äläkä tule takas..
Sori jos sanoin liian suoraan....
http://www.god.tv/mountain/feb?pk_campaign=donor-120214&pk_kwd=joey
Opimme lapsuudesta lähtien ajatuksia "oikeasta" elämästä, ja yleensä yhdymmekin tähän yleiseen ajatteluun ja alamme toteuttamaan elämää opitulla tavalla. Opimme siis käsikirjoituksen elämälle ja alamme esittämään sen mukaista roolia, ja siksi unohdamme itsemme ja sen mitä itse tahdoimme.
Yleinen ajattelu sisältää myös ajatuksen perinteisestä parisuhteesta, eli se on osa tuota opittua käsikirjoitusta, ja jos ihminen ei vielä ole täysin unohtanut itseensä, niin parisuhteen voi kokea ansana josta täytyy päästä vapaaksi. Tämä ei välttämättä tarkoita etteikö rakkauden tunteesi miestäsi kohtaa olisi aito, vaan ainoastaan ettei se pääse toteutumaan koska suhteen muoto tekee sen mahdottomaksi. Tuo tila luo ristiriitaa ja tuskaa, koska tavallisesti ihminen ei ymmärrä tätä. Vaikeaksi huomata ongelma tekee myös se, että tuo ajatusoppi alkaa niin varhain että lopuksi uskomme olevamme se henkilö joksi meidät kasvatettiin, eli se oppimamme rooli.
Olen lukenut erästä kirjaa joka kuvailee ongelman erittäine tarkalla tavalla, ja josta löytyy myös ratkaisu siihen. Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus löytyy niin siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaa tiedottomuudesta, eikä sitä välttämättä ole edes huomannut. Sitä mukaan kun ulkoiset ajatukset paljastuvat, tietoisuus omasta itsestä kasvaa, ja jossakin vaiheessa tuo ulkoisista ajatuksista rakennettu keinotekoinen henkilö (eli rooli) katoaa ja jäljelle jää aito oma itse. Kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja suosittelen sinua tutustumaan siihen, sillä se todella toimii. Katso www.alkuajatus.org