Riita, riita, riita. Aina uusi. Aina samasta asiasta. Nalkuttavasta naisesta tuntuu siltä, ettei siitä välitetä. Siitä tuntuu siltä, ettei se kelpaa sellaisenaan, että joku muu olisi varmasti parempi kaikessa ja tekis kaiken erilailla. Ainakin ne entiset.
Kun me tavattiin, mä olin itsevarma, iloinen, tasapainoinen, terveellä tavalla itserakas ihminen, jonka oli helppo tykätä muista, kun se tykkäs itsestäänkin. Nyt, vuoden jälkeen, musta on jäljellä.. jotain kuitenkin.
Mä olen puhunut tästä asiasta niin usein, etten taida jaksaa enää. Miten tärkeätä mulle on kuulla välillä, että mä olen kaunis, rakastettu, musta tykätään, mä näytän hyvältä, olen seksikäs. Joka kerta, kun otan asian esille, mies sanoo, että no tietenkin mä olen hänelle rakas ja tottakai mä olen yhä kaunis, mihin mä siitä muka muuttuisin ja tietenkin mä olen seksikäs, eikö se nyt näy jo meidän seksielämässäkin. Hän ei tajua kaikesta puhumisesta huolimatta sitä, miten julmetun tärkeetä mulle on välillä vaan kuulla jotain kaunista hänen suustaan. Sitten kun tulee joku rippi repivä riita..
Vaikkapa tämän kertainen. Hän on työmatkalla Ranskassa. Hän soittaa iltaisin, jos ehtii. Eilen hän ei ehtinyt, mutta lähetti sen sijaan tekstiviestin. Sen sisältö oli suurinpiirtein se, että "Kokous oli pitkä ja puuduttava. Väsyttää. Käyn vaateriin.". Mulle tuli niin paha olo siitä, vaikka se nyt naurettavalta kuulostaakin. Olisko hän voinut siihen loppuun kirjoittaa vaikka kaipaavansa mua? rakastavansa mua? ikävöivänsä? tai edes "suukkoja"? Niinpä sitten olin kylmä kun hän äsken soitti.
Hän kokee asian niin, ettei osaa edes tekstiviestiä kirjoittaa oikein. Että mä en arvosta mitään mitä hän tekee. Mutta mähän rakastan sitä ihmistä kun hullu puuroa, meidän elämä on lähestulkoon täydellistä ja sovitaan toisillemme loistavasti! Mut sitten kun mä otan tämän saman iänikuisen asian esille, hän kokee, että hän ei osaa tehdä mitään oikein.
Mä en pyydä häneltä kovin paljoa, kun saan niin paljon. Ja olen kiitollinen kaikesta mitä saan, muistan kertoa hänelle, miten arvostan hänen ponnistelujaan ja olen iloinen pelkästään siitä, että hän on olemassa. Mutta kuinka voi olla niin vaikeata sanoa edes joskus - en vaadi mitään päivittäistä palvontaa - jotain kaunista? Kun niillä pienillä sanoilla vois saada niin isoja asioita aikaan.
Ei meidän suhde tähän kaadu, ei ikipäivänä. Koska kyllähän mä kuitenkin tiedän, että hän rakastaa mua. Haluaisin vain kuullakin sen. Väsyttää tämä.
Kun me tavattiin, mä olin itsevarma, iloinen, tasapainoinen, terveellä tavalla itserakas ihminen, jonka oli helppo tykätä muista, kun se tykkäs itsestäänkin. Nyt, vuoden jälkeen, musta on jäljellä.. jotain kuitenkin.
Mä olen puhunut tästä asiasta niin usein, etten taida jaksaa enää. Miten tärkeätä mulle on kuulla välillä, että mä olen kaunis, rakastettu, musta tykätään, mä näytän hyvältä, olen seksikäs. Joka kerta, kun otan asian esille, mies sanoo, että no tietenkin mä olen hänelle rakas ja tottakai mä olen yhä kaunis, mihin mä siitä muka muuttuisin ja tietenkin mä olen seksikäs, eikö se nyt näy jo meidän seksielämässäkin. Hän ei tajua kaikesta puhumisesta huolimatta sitä, miten julmetun tärkeetä mulle on välillä vaan kuulla jotain kaunista hänen suustaan. Sitten kun tulee joku rippi repivä riita..
Vaikkapa tämän kertainen. Hän on työmatkalla Ranskassa. Hän soittaa iltaisin, jos ehtii. Eilen hän ei ehtinyt, mutta lähetti sen sijaan tekstiviestin. Sen sisältö oli suurinpiirtein se, että "Kokous oli pitkä ja puuduttava. Väsyttää. Käyn vaateriin.". Mulle tuli niin paha olo siitä, vaikka se nyt naurettavalta kuulostaakin. Olisko hän voinut siihen loppuun kirjoittaa vaikka kaipaavansa mua? rakastavansa mua? ikävöivänsä? tai edes "suukkoja"? Niinpä sitten olin kylmä kun hän äsken soitti.
Hän kokee asian niin, ettei osaa edes tekstiviestiä kirjoittaa oikein. Että mä en arvosta mitään mitä hän tekee. Mutta mähän rakastan sitä ihmistä kun hullu puuroa, meidän elämä on lähestulkoon täydellistä ja sovitaan toisillemme loistavasti! Mut sitten kun mä otan tämän saman iänikuisen asian esille, hän kokee, että hän ei osaa tehdä mitään oikein.
Mä en pyydä häneltä kovin paljoa, kun saan niin paljon. Ja olen kiitollinen kaikesta mitä saan, muistan kertoa hänelle, miten arvostan hänen ponnistelujaan ja olen iloinen pelkästään siitä, että hän on olemassa. Mutta kuinka voi olla niin vaikeata sanoa edes joskus - en vaadi mitään päivittäistä palvontaa - jotain kaunista? Kun niillä pienillä sanoilla vois saada niin isoja asioita aikaan.
Ei meidän suhde tähän kaadu, ei ikipäivänä. Koska kyllähän mä kuitenkin tiedän, että hän rakastaa mua. Haluaisin vain kuullakin sen. Väsyttää tämä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miehenä vois sanoa et mitä enemmän nalkutat sitä epätodennäköisempää on että kuulet noita toivottuja sanoja. Annat asian olla jonkun aikaa ja teet miehellesi jonkun repäisevän tempun esim kun se tulee töistä viet sen suoraan sänkyyn otat suihin sa ratsastat sillä ja lujaa.. Hän varmasti rakastuu suhun uudelleen ja entistä tulisemmin Jos tämä resepti ei toimi pistä kiertoon se mies.. Meillä miehillä on sellanen huono piirre ettei meitä saa ohjailla tai sanoa mitä pitäisi sanoa.
"Meillä miehillä on sellanen huono piirre ettei meitä saa ohjailla tai sanoa mitä pitäisi sanoa."
Niinhän tuo tuntuu olevan. Kiitos kun 'sanoit sen ääneen'!
alkuperäinen: Muista tuo, mitä rgdd kirjoitti. Ymmärrän just enkä melkein, miltä sinusta tuntuu, sillä samanlaisia ääneenlausuttuja sanoja haluaisin omalta mieheltäni kuulla, mutta mitä enemmän pyydän ja vaadin, sitä vähemmän niitä saan kuulla. Mutta toisaalta, kirjoituksesi auttoi minua myös huomaamaan, miten typeristä asioista me naiset osaammekaan ottaa stressiä. Vaikka kaikki muuten olisi lähestulkoon täydellisesti, AINA täytyy löytää joku syy olla onneton. Ja kun syy tässäkin tapauksessa on noin mitättömän pieni, niin jos en tietäisi, miltä tuntuu kauniiden sanojen puute, käskisin sinua olemaan inisemättä turhista.
mikas siihen sit auttaa, jos mies ei nalkuttamattakaan sano, etta se tykkaa tai rakastaa? Miksi se on niin vaikeaa? Siis ku muilla tavoin antaa ymmartaa, etta ma oon tarkea, mutta ei voi sanoa sita.. Paitsi "pakkotilanteessa". Ma olin jattamassa sita, ku se ei koskaan sanonu, mita se tuntee mua kohtaan.. Ma en jaksanu enaa sita epavarmuutta ja sillon se sano, etta ma oon tuonu sisaltoa sen elamaan. Mutta miksi sita ei voi vaan sanoa joskus, vaik et "oot tarkea mulle"? Ku kylla ma oikeasti tiedan, etta ma oon jotain erityista, niin monta paskaa temppua oon tan suhteen aikana tehny, mut kaikis on kuitenki taustalla se, ettei mies voi puhua tunteistaan..
En vaan oo itekaan halunnu alistua kerjaamaan niita sanoja. Oon vaan ite yrittany avoimesti sanoa, etta rakastan, mutta tunnen itteni vaan toivottoman tyhmaks, ku kerron sen ja vastaus on jotain tyyliin "aha".. Se sattuu ja lujaa. Ku mies on kuitenki sanonu, etta se haluaa mun kans naimisiin. Me asutaan yhdessa ja kaukana suomesta, kaukana kaikista tutuista, ystavista ja sukulaisista, etta sen tosiaan taytyy valittaa, etta se jaksaa elaa mun kans, ku osaan olla HANKALA..
"niin monta paskaa temppua oon tan suhteen aikana tehny". Siinä varmaan selitys miksi et kuule niitä kauniita sanoja. Jatkuva temppujen tekeminen kyllä tekee sen, että vaikka rakastaa niin ei enää lopulta jaksa rakentaa suhdetta uudelleen. Voisit vaikka olla tekemättä mitään temppuja että miehes voi taas luottaa sinuun ja uskoa suhteeseen jos se nyt enää on mahdollista..
No sentaan mun miehes on hyvaa, etta se haluaa todella sopia ja jutella asiat halki, ettei mikaan jaa vaivaamaan.. Mutta siis.. Miksi niita kauniita sanoja ei oo saanu kuulla koko kolmen vuoden aikana, vaikka kaikki ongelmat on pakkaantunu viimeiseen puoleen vuoteen ja just siksi ku ma en tieda mita ma oon, ku sen pitas riittaa, etta nayttaa, mutta sita ei tarvi huomioida, etta ihmiset tulkitsee eri asiat eri tavoin... Eika varmaan sitakaan, etta jos mies loukkaa ni ma oon hankala ja jos mies loukkaantuu, ni ma oon taas hankala...
Kauniita sanoja saan kuulla todella todella harvoin ja "rakastan sinua" senkin kuulee hmmm. muutaman kerran vuodessa. Ja jos ukko työmatkoilla on niin kyllä hän tekstareita lähettää tyyliin "oli pitkä kokous ja kävin tässä syömässä. Ruoka oli todella hyvää" tai "voitko tarkistaa esim. jonkun futismatsin tulokset"...ei toivoakaan siitä, että tulisi jotain romanttista mitä naiset edes joskus kaipaisivat...kuten on ikävä sinua, rakastan sinua, ajattelen sinua tai edes hyvää yötä tai pusu. No, tähän joo tosiaan tottuu ja minä olen aina silloin tällöin viestejä joissa kerron rakastavani tai ajattelevani häntä. Eipä hän niitä taida arvostaa, joten ajattelin lopettaa sellaisen.
Samanlainen tuo omakin ryökäle on - pussaa kyllä muttei juurikaan puhu, tunteistaan ainakaan. Itsekään en ole mikään yltiöhempeilijä, mutta joskus olisi kiva kuulla hellempiäkin sanoja kuin vain härnäykseen ja pikku kiusantekoon naamioitua. Tosin liikakin olisi liikaa...voi olla että ahdistuisin jatkuvaan lässytykseen.
Sillä kuitenkin...joskus, harvoin, silloin kun TODELLA sitä tarvitsen, mies sanoo puhelimessa tai laittaa tekstiviestiä että on kova ikävä ja haluaisi olla luonani. Yleensä silloin, kun olemme satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä toisistamme ja minulla on oikeasti masentuntut olo tai olemme juuri ennen lähtöä riidelleet emmekä kunnolla sopineet. Silloin hän ei kuulemma voi keskittyä mihinkään muuhun vaan haluaisi vain luokseni. Voiko tuon kauniimmin enää sanoa? Ei minulle ainakaan! Ja olkoonkin, että saan tuon sanoihin puettuna kerran tai kaksi vuodessa ja koko muun ajan saan tulkita 'miehenkieleen' piilotettuja viestejä, nuo harvat kerrat ovat sen arvoisia. Silloin tiedän, että se miehenroikale tarkoittaa sitä ihan tosissaan. Myöntää hän itsekin, että on huono sanomaan sellaisia asioita. Se on vain hyväksyttävä. Ihmiset ovat tämän asian suhteen erilaisia. Olennaista kai on, etteivät liian erilaisia - myönnytyksiä voi toki ja pitääkin tehdä molempiin suuntiin, mutta jos toinen suoltaa suustaan jatkuvasti rakkauden- ja kiintymyksenosoituksia ja kaipaavia tekstiviestejä ja toinen kavahtaa niitä kuin ruttoa, ei kovinkaan harmonista yhteiseloa ole luvassa. Minä koulutan miestäni koko ajan ilmaisemaan edes pikkuisen itseään ja tunteitaan, joskus, samalla kun koulutan itseäni olemaan loukkaantumatta siitä, ettei hän aina huomaa pönkittää itseluottamustani. Särmien hiomista ja toisiinsa sovittautumistahan tämä, sikäli kun olen ymmärtänyt.
...suhteen ylläpitäminen tosiaan on. Särmät pitäis saada pehmeemmiksi, et molemmilla olis mukava olla. Kyllähän se on helppo todeta, että nainen ja mies ne vaan on niin erilaisia. Mutta annas, kun todella huomaat sen itsekin käytännössä!
Itse olen nyt seurustellut kohta vuoden elämäni ensimmäisen miehen kanssa. Ei siis mitään havaintoa miesten sielun maailmasta sitä ennen. Jälkeenpäin hävettää, miten paljon sitä tulikin itkettyä ihan turhista asioista silloin suhteen alkuaikoina. "Mikset välitä musta?" ja muuta yhtä piinaavaa. Miten mahtoi mies sitä kaikkea kestää, en tiedä. Mutta nykyään ymmärrän häntä jo paljon paremmin. Toisinaan silti kaipaan helliä sanoja ja muuta sellaista, kun niistä niin harvoin pääsee nauttimaan. Mutta antaa olla. Mies on kaikin muin tavoin niin ihana.
Menee välillä asioista puhuminen semmoiseksi yleistämiseksi, mutta kun meillä naisilla on niin monen asian kanssa tunteet pelissä, niin semmoista se sitten on.Eli nyt hieman yleistän sitä, että naisille se tunteilu taitaa olla helpompaa kuin miehille.
Itsellenkin on nimittäin tärkeää saada kuulla itsetuntoa parantavia asioita;olet rakas, kaunis,ikävöin sua yms.
Niillä on kuitenkin niin tärkeä merkitys loppuen lopuksi.Olen ajatellut, että jos josta kusta välittää/jota kuta rakastaa, niin onko sitten jokin syy olla sitä kertomatta?
Mä en tunteitani halua hautoa, joten ehkä onkin vaikeaa käsittää sitä, miksi jotkut niin tekevät.
Mutta eihän kaikki voikaan olla näiden asioiden kanssa yhtä avoimia.Niin se vain taitaa olla.
Jep, meillä on vähän samanlaisia ongelmia poikaystäväni kanssa. Ollaan seurusteltu vasta noin 4 kk. ja eipä siltä oo tullu kovin hempeitä viestejä. Vaikka luulisi, että näin suhteen alussa vois mieskin heltyä lepertelemään... No kissan viikset!
Minä olen kyllä lähettänyt haleja ja pusuja, toivotellut kauniita unia ym. kivaa, niin toinen vastaa tyyliin "öitä". Varmaankin 'tunteellisin' viesti tuli silloin, kun olin matkalla toisessa maassa ja se textasi baarista (!) hiprakassa viestin, että "tule äkkiä takas kotiin!" ja toisessa viestissä "viestipusu läiskis". Joo, ihan kivoja viestejä, mutta kovin harvoin niistä pääsee nauttimaan. Lähinnä silloin kun mennään kavereiden kans baariin, enkä minä jää kotiin hurraamaan... :) Olen tehnyt sen päätöksen, että en sitten itsekään jaksa laittaa lässyviestejä, jos ne menee sokeille silmille enkä saa vastakaikua.
Toinen 'kriisinpaikka' tuli eteen ollessamme kävelyllä yks päivä. Mä otin miestäni kädestä kiinni ja aistin, ettei se kauheasti innostunut ideasta. Irrotin otteen ja tiuskasin ikävään sävyyn. Sen jälkeen mies yritti turhaan ottaa kädestä kiinni... yllätys, yllätys. Yhden riidan yhteydessä puhuttiin kyseisestä episodista. Epäilin, että josko mies haluaa olla ollenkaan mun kanssa, koska ei helliä sanoja pahemmin sano ja kädestä pitäminenkin tuottaa tuskaa. Hän sanoi, että on ujo! Ei ole tottunut pitämään toista kädestä kiinni ja se tuntuu oudolta, vaikkakin hyvältä kunhan siihen tottuu. Jaaha, vai niin.
Hellien sanojen sanomisesta se sanoi, että ei hän vain ole sellainen tyyppi. Sanat eivät tule 'luonnostaan' ja ollaan oltu niin vähän aikaakin vasta yhdessä. Hän kuulemma tykkää kovasti, mutta ei vielä tohtisi sanoa "minä rakastan sinua"... Muuten hän kyllä näyttää tunteensa minua kohtaan, tarkoitan niin kuin noin fyysisesti. Pyytää viereen istumaan ja on innokas harrastamaan seksiä. Kai ne miehet ilmaisevat sitten muulla tavalla rakkautensa kuin me naiset. En tiedä...
Itsellä asiat hieman toisin päin... Sillon kun lähetän tyttöystävälleni viestin "rakastan sinua" tms. vastaukseksi tulee yleensä tyyliin vain esimerkiksi "hyvä", harvemmin saan vastakaikua viesteilleni.. Aika kurjaa kun haluaisin kuitenkin kertoa tunteistani, mutta tuntuu että sillä ei ole mitään väliä.
Kun ostan hänelle kukkia tai joskus jonkun kauniin korun, vastaukseksi tulee yleensä: "En mä nyt näistä kukista nyt niin välitä" tai "Onks tää sormus muka sun mielestä hieno?"
Tosiaan ottaa välillä hiukan koville tällanen suhde, mutta kun minkäs mä sille voin kun naista kuitenkin niin kauheasti rakastan...
Mut tsemppiä ja hyvää kesää kuiteskin kaikille!
tuntuu, etta suuremmat erot on yksiloiden, kuin sukupuolten valilla.. Oon ite kypsahtany muutamaan mieheen, jotka ei muuta osannu ku hokea kuin paljon ne rakastaa... ja mitaan muuta nayttoa siita en kuitenkaan saanu..
Mut silti joskus toivois, etta nykyinen mies raaskis sanoa sen edes joskus, etta se rakastaa.. ei sen niin vaikeaa luulis olevan..
.. ja huomaavaisuus, ne unohtuvat liian usein arjen kiireisiin.
En suosittele sinua lopettamaan
kauniiden viestien lähettämistä, tai tunteiden näyttämistä.
Älä odota heti siltä seisomalta vasta kaikua, miehet valitettavasti toimivat hitaammin.
Mitä jää jos sanat kauniit sanomatta jää...
Hiljaisuus ja Kyyneleet...