Minulla on tällainen avoliittosuhde jatkunut yli 2 vuotta jo missä avovaimoni toimii väkivallan käyttäjänä.
Olen itse 22 vuotias mies ja tapasin nykyisen tyttöystäväni 2 v. sitten. Suhteen alkuhetkillä totta kai kriisejä tuli kuten aina normaalistikin. Mutta kun suhdetta oli kulunut 1,5 vuotta alkoivat joka kahden kuukauden välein konfliktit yhteisen talouden käytöstä. Rahasta riideltiin aina ja tilanteet purkautuivat aina siihen pisteeseen asti että nainen kävi päälle. Potki, hakkasi, löi harjalla käteen haavoja ja kävi suunnattomalla raivolla päälle. Huusi että vitun hintti, sä muutat täältä pois, mä en haluu enää nähdä sua, vtun kusipää jne. Näitä konflikteja tapahtuu aina ja tyttöystävälläni on väkivaltainen suhde takanaan missä hänen ex-miehensä oli Algerialaista syntyperää oleva ja väkivaltainen. Minä en ole tässä suhteessa ollut koskaan väkivaltainen tätä 34 vuotiasta avovaimoani kohtaan. Meillä on ikäeroa 11 vuotta ja se ei ole mielestäni vaikuttanut yhtään tilanteeseen. Olemme molemmat kyllä olleet työttömänä yhdessä saman katon alla jo kohta 3 kk. Muutenkin asumme tässä yhdessä Helsingin keskustassa. Asunto on hänen omansa (hinnaltaan varmasti yli miljoona mk:n kaksio vanhassa rahassa). Hän ajoittain rupeaa huutelemaan minulle että minä olen täällä vain sen takia kun saan asua täällä ilmaiseksi jne. Olen itse muusikko mutta ilman työtä ja päivät kuluvat musiikkia tehdessä jne. Ahdashan tämä kämppä on mutta suhde on n. muuten toiminut kiitettävän hyvin. Ainoa miinus ovat nämä jokakuukausittaiset väkivaltakonfliktit mitkä saavat alkunsa tämän kumppanini itsehillinnän pettämisestä.
Olen itse 22 vuotias mies ja tapasin nykyisen tyttöystäväni 2 v. sitten. Suhteen alkuhetkillä totta kai kriisejä tuli kuten aina normaalistikin. Mutta kun suhdetta oli kulunut 1,5 vuotta alkoivat joka kahden kuukauden välein konfliktit yhteisen talouden käytöstä. Rahasta riideltiin aina ja tilanteet purkautuivat aina siihen pisteeseen asti että nainen kävi päälle. Potki, hakkasi, löi harjalla käteen haavoja ja kävi suunnattomalla raivolla päälle. Huusi että vitun hintti, sä muutat täältä pois, mä en haluu enää nähdä sua, vtun kusipää jne. Näitä konflikteja tapahtuu aina ja tyttöystävälläni on väkivaltainen suhde takanaan missä hänen ex-miehensä oli Algerialaista syntyperää oleva ja väkivaltainen. Minä en ole tässä suhteessa ollut koskaan väkivaltainen tätä 34 vuotiasta avovaimoani kohtaan. Meillä on ikäeroa 11 vuotta ja se ei ole mielestäni vaikuttanut yhtään tilanteeseen. Olemme molemmat kyllä olleet työttömänä yhdessä saman katon alla jo kohta 3 kk. Muutenkin asumme tässä yhdessä Helsingin keskustassa. Asunto on hänen omansa (hinnaltaan varmasti yli miljoona mk:n kaksio vanhassa rahassa). Hän ajoittain rupeaa huutelemaan minulle että minä olen täällä vain sen takia kun saan asua täällä ilmaiseksi jne. Olen itse muusikko mutta ilman työtä ja päivät kuluvat musiikkia tehdessä jne. Ahdashan tämä kämppä on mutta suhde on n. muuten toiminut kiitettävän hyvin. Ainoa miinus ovat nämä jokakuukausittaiset väkivaltakonfliktit mitkä saavat alkunsa tämän kumppanini itsehillinnän pettämisestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on yksi yleisimmistä kertomalla julkitulleista tarinoista. Mikä naisia sitten nykyään vaivaa? Vai onko niin, että naiset ovat aina käyttäytyneet näin, mutta sitä ei aiemmin ole rekisteröity väkivallaksi? Epäilen tätä jälkimmäistä.
Vaimosi on sen ikäinen, että tuskin on kyseessä lapsellisuus enää. Mutta taitaa olla kyseessä jokin suurempi häiriö.
Hän ei käyttädy normaalisti. Naisilla on tapana selittää näitä asioita mitä kummallisimmilla verukkeilla. Älä kuitenkaan lankea uskomaan niitä.
Väkivalta on naisenkin käyttämänä ehdottoman tuomittavaa, eikä siinä ole mitään lieventävää asianhaaraa siksi, että kyseessä on nainen, joka hakkaa miestään.
Nainenkin on ihminen ja hänen on kunnioitettava sinua siinä kuin muitakin ihmisiä.
Etsit selvästi selitystä asiaan, mutta luovu siitä, ja myönnä totuus. Olet väkivallan uhri ja tuollainen ei parane itsestään.
Naiset ovat lähes aina sitä mieltä että jos mies on väkivaltainen,se johtuu siitä että mies haluaa olla sitä,mies on omasta tahdostaan alkoholisti ja naisten hakkaaja... jos nainen on väkivaltainen, hän on sairas,hänellä on "vaan" niin vaikeaa,kaikki johtuukin miehestä ja hänen käyttäytymisestään jne...
Mies ja nainen ovat molemmat ihmisiä!Molemmissa on yhtä paljon samoja vikoja!
...LÖISIN TAKAISIN!!!
Joku psyykkinen sairaushan sillä on, ei tuo ole normaalia käytöstä missään tilanteessa että raivostuu niin että rupeaa toista hakkaamaan. Hän voi olla esim. skitsofreeninen. Suosittelisin että sanot hänelle että menee milenterveystoimistoon ja hankkii lääkkeet.
Pyydän heti alkuun anteeksi kun tämä teksti vähän venyi pitkäksi mutta kun asiaa on niin paljon.
Mies22, tunnen suurta sympatiaa kun luin sun tekstisi.
Itse olen hämmästyttävän samalla lailla kokenut edellisen suhteeni joka kesti parisen vuotta. Kyseinen seurustelu suhde loppui jo noin kaksi vuotta sitten. Olin tuolloin 20 ja avovaimoni 31. Ensimmäinen vuosi oli ihan mukavaa mutta sitten alkoi se silmitön hakkaaminen, nimittely, henkinen väkivalta ja muut mahdolliset keinot aiheuttaa mulle pahaa oloa. Vuoden kestin sitä pelkästään siitä syystä kun asuni hänen omistamassaan(!!) osake asunnossa ja oma kotini puuttui tuolloin. Olin muuttanut toiselta paikkakunnalta sinne joten ystäviäkään ei ollut (siitä exäni piti huolen).
Loppuvaiheessa väkivalta oli miltei päivittäistä. Esim. aamupalalla sain juustohöylästä päähän tai sitten kokeiltiin kuinka tukevasti hiukseni ovat päässäni kiinni. Myöhemmin exäni sai mielenterveys oireitakin myös. Monesti heräsin yöllä siihen että revittiin tukasta ja huudettiin että katosta tulee valtava hämähäkki ja pitäisi mennä tappamaan se. Siihen kun sanoin että ei siellä mitään hämähäkkiä ole, niin monoa tuli. Ihme kyllä, kertaakaan en lyönnyt takaisin. Jo lapsuuteni oli väkivaltainen kun äitini ja minun elämääni tuli uusi mies. Tämä "isäpuoli" sitten sai päähänsä kurittaa minua mitä ihmeellisimmistä syistä kuten jos vaikka kaapin ovi oli jäännyt auki vahingossa niin se oli sitten turpasaunan paikka. Mutta mutta, takaisin asiaan. Eräs nöyryyttävimmistä tapauksista sattui kerran kun pikkusisarrukseni olivat kyläilemässä luonamme. Oltiin jossain vaatekaupassa ja exäni ehdotti että ostaisin hänelle jonkun vaatekappaleen. Kun kerroin että en osta koska hinta oli niin järkyttävä (aivan normaalilla puheella) niin exä kävi mitään sanomatta naamaani kiinni ja sisarrukseni katselivat ihmeissään mitä oikein tapahtuu. Siinähän sitä oli sitten kiva selitellä että ei tässä mitään, tälläistä sattuu. Noh, heti kun sisarrukset palasivat kotiin, niin mutsi soitti ja kyseli tapahtuneesta. Silloin päätin että ei jumalauta, nyt loppuu tää homma!! Otin itseäni munista kiinni ja hommasin oman kämpän ja muutin pois. Siitä alkoi sitten kamala valitusvirsi että kuinka paljon exäni mua rakastaa jne. Ensin yritimme olla ystäviä mutta ei siitä mitään tullut. Lopulta exäni jopa soitteli kavereilleni ja kyseli heiltä mitä teen ja missä olen. Sitten löysin nykyisen tyttöystäväni. Ei mennyt kauaa kun exä soitti hänelle ja haukkui lutkaksi. Silloin oli ensimmäinen kerta jolloin todella kiehahti päässä minullakin. Tätä häiriköintiä jatkui noin puolivuotta. Nyt onneksi en ole kuullut hänestä yhtään mitään. Noin kaksi viikkoa sitten sattumalta näin hänet istumassa puistonpenkillä ilmeisesti nykyisen miehensä kanssa. Teki mieli mennä sille äijälle sanomaan että otan osaa ja tsemppiä loppuelämään! exäni reaktio mun näkemiseeni oli kiintoisa: Hän käänsi kasvonsa pois ja tuijotteli pensaikkoon. Liekö hänellä sitten huono omatunto!!??
Sulle Mies22 mä haluan antaa ystävällisen neuvon: Muuta omillesi! Se voi olla alkuun vähän vaikeaa, mutta myöhemmin kyllä kaikki selviää. Elämä on liian lyhyt siihen että kärsit väkivaltaisessa suhteessa. Itsellä oli alkuun se tilanne, että exä yritti antaa mulle sen käsityksen että jos muutan pois, niin kaikki menee päin persettä ja en pärjää maailmassa ilman häntä. Ilmeisesti oma muijasikin yrittää samaa. Se on myös eräs tapa alistaa ja osoittaa toisen heikkous ja alemmuus.
Nyt olen asunut nykyisen tyttöystäväni kanssa yhdessä noin puolivuotta, ja suorastaan vituttaa että miksi en lähtenyt aikaisemmasta suhteestani pois jo paljon aikaisemmin. suurempi onni voi olla jo heti nurkan takana...
Ps. Ja se on varma, mua ei yksikään immeinen enää lyö!!
On harhaa luulla,että lyöminen loppuu.Ei se lopu,pahenee vaan.
Vaikka muijallasi on hieno asunto jne. ,älä jää tuohon suhteeseen.
Minua mies hakkasi.Suuttui kaikesta,mikä ei ollut hänen mieleensä.Oli luulosairas,epäili kaikkien miehien katselevan vain minua(enkä ole mikään missi).Näki himon miesten silmistä muka.
Koskaan en ole pettänyt miestäni.Tuntui pahalta ja väärältä.
Jätin hänet.Aluksi se kirpaisi,mutta yksin on ihan hyvä.Ei tarvitse enää pelätä.