Miksi aikuinen mies asuu äitinsä kanssa?

Ekana tulee mieleen omaishoitajuus.

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen mielenterveyskuntoutujuus. Siis se mies on kuntoutuja.

joku koskaan naista saamaton ATM. Kierrä kaukaa!

Ihmetyttää vain, kun mies tosiaan vaikuttaa kivalta ja komeakin hän on. Mutta kieltämättä meni vähän fiilis tuosta jutusta.... Tietysti jos olisi omaishoitaja niin sitten sen voisi ehkä ymmärtää. Olen kuitenkin käsittänyt ettei äitinsä ainakaan mikään muistamaton tai liikuntakyvytön ole.

mammanpoika ja homo!

Ei siihen ole oikein mitään selityksiä. Ehkä se on vain seura.

ja pesee pyykit. Siinä syy.

No mikset kysy siltä mieheltä?

Joko auttaa äitiä elämässään. Iäkäs tarvitsee omaishoitajan jolloin on helpompi asua samassa osoitteessa.
Sitten voi olla yhteiselonsyynä myös se että mieheltä puuttuu työtulo joka estää toimeentulemista omineen. Myös konkurssin kokeneena, jolloin menettänyt omaisuuden, voi olla esteenä laadukkaalle yksin asumiselle.
Mies on ostanut rivitalon mutta antaa äitinsä asua siinä kunnes hän löytää mieleisen asunnon.

Mielenterveysongelmat ja/tai sairas riippuvuussuhde äitiin ja/tai elämänhallinta niin hukassa ettei pysty asumaan yksin. Pahoja ongelmia tuolla satavarmasti on, joten skippaisin, ellei kyse tosiaan olisi VÄLIAIKAISESTA (max. 2-3 kk) asumisesta esim. remontin tai eron takia.

Omaishoitajuus on ihan hyväksyttävä syy myös, joskin sellaisen kanssa en seurustelisi.

No mitäs ihmeellistä tuossa on? Monissa maissa se on täysin normaalia, että aikuiset asuu vanhempien luona.

Entäs jos kyseessä olisi italialainen mies?
Olisiko fiilikset silloin samat?

Suomessa on sairas kulttuuri jossa toisistaan huolta pitäminen ja aikuinen lapsi varsinkin juuri äiti poika suhdetta karsastetaan koska se tekee miehistä "mammanpoikia".

Toisaalta tytär saattaa asua omassa kämpässään kyllä mutta varsinkin isä passaa häntä koko ajan.

"Omaishoitajuus on ihan hyväksyttävä syy myös, joskin sellaisen kanssa en seurustelisi. "

Miten niin "hyväksyttävä syy"?

Haista nyt hyvä ihminen oma vittus mikä sulle on hyväksyttävää ja mikä ei.

Terveisin mies joka on asunut jo nuoresta lähtien kotoa pois.

Riippuu niin miehestä. Järjestely voi olla hyvä tai hermoja raastava tai säälittävä. Todennäköisesti väliaikainen. Jokainen pyrkii itsenäisyyteen.

Minusta läheiset ja hyvät välit perheeseen on tosi tärkeät. Ja tottakai on hyvä että autetaan vanhempia. Mietin vain sitä, että eikö tuommoinen järjestely estä sitä oman elämän ja perheen löytämistä/perustamista. Luulen, että siinä pitää myös elää vähän hissunkissun.
Mut ehkä kaikilla ei oo samanlaista tarvetta perustaa omaa kotia.

Tiedän näitä vastaavia pari tapausta. Molempiin liittyy omaishoitajuus, osana kokonaisuutta. Toisessa tapauksessa myös tällä miehellä on sairaus, jonka takia asuintoveri luo turvaa. Kyseinen mies tosin on töiden takia paljon myös poissa. Ja hänellä muuten on naisystäväkin, ei todellakaan mikään peräkammarin poika siis.

Toinen tapaus taas sai messevän kiinteistön sitten myöhemmin, kun äidistä aika jätti.

Tunsin kerran tuollaisen tapauksen. Syyt asumismuotoon olivat selvät: yksin asuessaan täytyy maksaa kaikki itse ja siivota, kokata, pyykätä, silittää, hoitaa ostokset ja katsoa itsensä perään muutenkin. Äiti tekee kaiken ilmaiseksi tai vaatii vain nimellisen korvauksen.

Tiesin, että äidiltä hommat siirtyvät naisystävälle, joten panin välit nopeasti poikki.

Turhaa spekulointia koko ketju kun aloittajakaan ei vielä tiedä miehestä mitään.
Taisi olla jo ketjun alkupuolella: kysymällä ja keskustelemalla asian luonne selviää. Molempiin suuntiin tie on vielä auki.

Vapautunu vankilasta? Päihdeongelma?

se on asunnoton, on voinut menettää luottotiedot eikä saa vuokra-asuntoa. Tai isoissa veloissa ja säästää vuokrassa vähän aikaa asuessaan vanhemman nurkissa, että saisi velat maksetuksi. Tai vammaantunut, skitsofrenia, tai sokea, tms. Joku paha sairauskin, esim syöpähoidot voi vaatia lähiomaisen jatkuvaa hoivaa. Jotain tällaista, ei kaikki oo syntyneet kultalusikkasuussaan, niinkun tuttuni jonka vanhemmat ANTOI ilmaiset kaksiot pk-seudulta jokaisella lapselleen kun he oli 18. Että mikäs siinä oisi teeskennellä menestynyttä kun kuitenkin isän ja äitin siivellä elelivät.

mikä minua huolestuttaisi, olisi mahdollinen keskinäinen riippuvuussuhde. Jos mies joskus luoksesi muuttaisi, äitee voisi tykätä huonoa, tai toisinpäin; miehen mielestä et tee asioita kuin äitee, etkä rakastakaan samalla tavoin, satasella pyyteettä.

Mutta ota nyt ensin selvää.

Älä missään tapauksessa tapaile sellaista miestä! Jos miehellä menee niin huonosti, niin et halua sellaista riesaksesi!
Tiedän tällaisen tapauksen: luottotiedot menneet, joten ei saa helposti omaa asuntoa, on päihdeongelmainen. Vanha äiti joutuu tekemään kaikki kotityöt, poika ei tee muuta kuin syö, ryyppää, nukkuu ja sotkee.
Poika on manipuloiva narsisti. Onneksi pojan lähipiiri tajuaa sen ja tietävät pojan manipulointiyritykset. Pojasta on ollut todella vaikea päästä eroon, palaa aina takaisin äidin asuntoon loisimaan, mutta nyt lähipiirillä on onneksi uusia ideoita vireillä, että saataisiin äidille oma rauha omassa kodissaan ja poika häädettyä muualle.

Miksi ihmeessä täällä lähes kaikki olettavat, että tuo mies on jotenkin epäkelpo. Itse veikkaisin, että yhtä hyvin tuo äiti voi olla sotkenut asiansa niin, että on jossain vaiheessa tunkenut asumaan pojalleen tai houkutelut pojan asumaan kotiinsa, jotta saa toisen (tai ainoan) maksajan asumiselleen.

Tuttavapiirissäni on muutamia tälläisia tapauksia, eli äiti on sekä pienituloinen, huono rahan käytössä että taipuvainen juomaan ja valitettavasti tällaisille naisille käy usein avioeron/leskeyden/työttömyyden takia niin, että asunto menee ja usein luottotiedotkin, joten ajautuvat sitten lapsilleen asumaan. Hiukan fiksumpi (manipuloivempi) huomaa samassa tilanteessa ajoissa, että nyt raha ei riitäkään enää entiseen elintasoon ja asuntoon ja houkuttelee naimattoman lapsensa kanssaan asumaan maksumieheksi. Tästä tilanteesta on sitten hirveän vaikea päästä pois, koska tuskin kukaan voi laittaa äitiään kadulle, vaikka ei olisikaan tilanteeseen tyytyväinen.

Minun ystävänikin asuu vanhempiensa luona, vaikka ikää on 36 v. Hän säästää rahat asuntoonsa paremmin, kun ei tarvitse maksaa vuokraa, tai lainanlyhennystä. Hän ei ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, mutta ei ole mitenkään epäkelpo, normaalipituinen, normaalipainoinen, kaikki tukka tallessa, ja on töissä, tosi tyypillinen INTJ-luonne =)

Varmaan mukavaa asua vanhempien luona, kun ei tarvitse tehdä paljoakaan itse, ja kämppä tilava (yli 100 m^2).

Täysin demonisoitua on se että vanhemman taloudessa ei "saa" asua alivuokralla mies vaikka elämä on muuten täysin kunnossa. Ehkä hän säästää omaan asuntoon. Jos tälläinen mies on pa-niin kyse on kammari looserista. Vältä niitä, parisuhteessakin on vain sohva oluet miehellä ( se seksi!) ja nainen passaa!

Näitä köyhiä yksiö naisia on Suomi täynnä, jotka vaativat mieheltä "kaiken" mitä kunnon perhe-elämä siis edellyttää. Eli silloin kysyvät varovasti sen työpaikan että vinkkiä sais miten se luukkuu muuttuu ainakin kolmioksi jos seurustellaan.

Kyse on loukusta elintasossa miehellä myös. Kun asut pikkupalkalla vuokralordin luukussa niin ei sitä omaa rahaa jää mitään. Moottoripyörä, hyvä auto, harrastukset, kahden viikon loma reissut saa kyllä unohtaa. Monille se vaan ei käy.

Helvetin paljon tuhlataan luonnon varoja siihen että jokainen suomalainen ihminen on yksi yksikkö jolla on oma huoneisto, oma kulkupeli, oma duuni. Vain se on normaalia, vain sillä pärjää.

Useimmat nykynaiset ovat niin saakelin ennakkoluuloisia jos mies ei sopeudu siihen malliin joka Suomessa tuli, osin näiden sosku-loosereiden myötä, yleiseksi. Eli vuorkaluukkuun vaikka kuun lopussa ei omista mies kuin nipun kuitteja. Siinä on kiva katsoa näkkäri pakettia. Ja tiedoksi Oy Suomessa ei välttämättä hieno koulutus auta, kun kotiseudulta saneerataan oman alan duunit muualle.

Mun mielestä isompia loosereita niin miehissä kuin naisissa on ne jotka eivät nuorena, (naiset ennen lapsen vääntöä) ota asunto lainaa ja osta omaa pienta yksikköä vaan syytävät pikkupalkkansa vuokraloordeille. Eli ajatelkaan xx-vuotta työnnät rahaa muulle kuin omalle pankille, että saat asua jossain. Omat vanhempani ottivat reilun talolainan päälle parikymppisinä ja tunnen olevani looseri kun en vieläkään siihen ole kyennyt. Noh, muut asiat tekevät minusta voittajan.

Yksi pätevä deitti muija takavuosina turn-offaantui kun asuin porukoillani eli kammarissa. Hän kysyi miksi niin. Kysyin silloin naiselta mitä omistat? Eipä kummoista. Silti vuokra-asunto on niin paljon tärkeämpi kuin esim. säästynet vuokra rahat.

Siis minusta valtavan ihana ceissi olisi kiva sinkku nainen joka asuu äitinsä ja kissansa kanssa. Läheinen perheellisyys on minulle tärkeää.

Tottakai kun on hyvä duuni, hyvä palka niin on kiva hommata kiva asunto ja sisustaa, olla itsensä näköinen. Tarjota viinikaapista deitti naiselle vuosikerta viinit. Istua sametti sohvalle pussailemaan. Kuunnella Genelecin kajareista sexyä tunnelma musaa. Elämä hymyilee. Muuten joudut muuta selittelemään naisille että osuuko vai uppoaako?

Olen palstalta lukenut kaiken mikä demonisoi nyky-Suomessa nuoren miehen. Olen joskus ajatellut blogin tapaista kirjoitelmaa, missä voisin jakaa näitä näkökantoja- ikään kuin vertaistukena miten mies voi välttää ne elämän karikot joihin parisuhdemarkkinoillamme usea mies kompastuu.

Kannattaahan asiaa toki miettiä keskustelupalstalla eikä kysyä asiaa mieheltä. Tosin tämähän olikin provo.

Itsekin vasta 3-kymppisenä pääsin kotoa, no nyt kun siitä "häpeästä" pääsi niin seuraavahan on tietysti se että asun vuokralla. "On se kumma tyyppi, 3-kybänen jo ja asuu vielä vuokralla...". Täällä meillä Suomessahan kun on sellainenkin käytäntö että vuokralla ei asuta missään nimessä vaan heti velat pyörimään.

Sanon että pitäkää tunkkinne, sama miten tekee niin ikään ei kelpaa muille ihmisille ja löytyy jotain ihmeteltävää.

Tarkennan nyt vielä, että tämä mies asuu äitinsä kanssa nimenomaan vuokralla. Itse en ainakaan ole mieheltä ikinä omaisuutta vaatinut, muista en tiedä.

Se varmaan nussii sitä äitiään.

Voi muuttaa äidin luota pois jos löytää sopivan Naisen? Tarkoituksella tehdään kärpäsestä härkänen.

Kyllä viimeistään 25-vuotiaana on syytä itsenäistyä ja muuttaa omaan kotiin. Mikäli napanuora lapsen ja vanhempien välillä ei katkea, ei nuori tai "nuori" pääse aloittamaan itseellistä elämäänsä. Niin kauan kuin asutaan äidin nurkissa, on kuitenkin voimassa enemmän tai vähemmän äidin ehdot. Yksin asuessa joutuu huolehtimaan yksin kaikesta ja kantamaan vastuun itse itsestään käytännön asioissa ja henkisesti. Taito jää oppimatta, jos sitä ei ajoissa harjoittele. Kotiin jäämällä on erityisen iso riski läheisyysriippuvaiseen suhteeseen lapsen ja vanhempien välillä. Ja uudesta kumppanista tällöin etsitään uutta riippuvuussuhdetta vanhan rinnalle.

Vanhempiaan voi auttaa kuljetus- ja kauppa-asioissa myös vaikka asuu omassa kodissa. Muualla asuminen ei muutenkaan estä auttamista. Ja jos vanhempi on laitoskuntoinen, ja haluaa olla omaishoitaja ei ole realistista ajatella että joku ulkopuolinen siihen tilanteeseen lähtisi. Joutuu siis valitsemaan. Taloudellinen syy on taas on liian iso hinta itseellisyyden menetyksestä ja usein vanhempien taloudellista hyväksikäyttöä. Jos ihminen on valmis menettämään itsellisyyden vuokran tai asunnon lyhentämisen hinnasta, on ihminen rahankäytössään niin kitsas että kumppania on vaikea löytää jo siitä syystä.

Vakavissa mielenterveys/päihdeongelmissa vanhempien apua tai valvontaa voi tarvita, mutta sillloin ei ole kykenevä tasapainoiseen parisuhteeseen vaan tarvitsee enemmänkin hoitajaa. Samoin hetkelliset vierailut "turvasatamaan" eivät ole vaarallisia.

Itse kyllä harkitsisin 43-v kotona asuvaa miestä aika tarkkaan. Ehkä tutustuisin ja antaisin mahdollisuuden sitä kautta, mutta haluaisin hyvin alussa kuulla syyt kotona asumisen takana. Eniten minua huolettaisi epänormaalin riippuvainen suhde vanhempiin, siihen kuvioon on hyvin vaikea muodostaa parisuhdetta.

Itse asun roskiksessa, ja nämä äipän pojat valittaa tästä. Kuulemma on HEEIDÄN TÖITÄÄN haittaavaa, jos nukun siellä!

Se on miehen oma valinta.

Koska se ei asu kadulla.

Onko se mies ulkomaalainen?

Norman Bates

Todella reilua on vastenmielinen ihminen.

OTA selvää, silloinhan se selviää.. ! Niin yksinkertaista se on !

Ihmettelen sinua. Mikä ihmeen ongelma tuossa on? Miksi hän ei saisi asua äitinsä kanssa. ihan kuin hän olisi jollain tavalla sairas? Taidat itse olla omituinen kun tuollaista asiaa kyselet netin keskustelusivustolla. Eiköhän ole viisampaa ettei tämä mies ota tuollaista naista itselleen. Jos olisit fiksu et tuota asiaa edes pohtisi.

Mitä väliä. Minulle kyllä kelpaa mukava nainen, vaikka kotona asuisikin. Rakkaus ja muut seikat, kuten empaattisuus ja yhteinen sävel ovat minusta kaiken edellä ehdottomasti.

Jos toisen on valmis unohtamaan asumisarvojen tai muiden mammonallisten seikkojen vuoksi, ei kyse ole rakkaudesta- vaan ehkäpä pikimminkin hyödyn tavoittelusta. Katsotaan, että tuo asuu kotona, eli hänellä ei siis ehkä ole rahaa asua edes vuokralla, eikä paljon muutakaan rahallista annettavaa, niin unohdetaan kylmästi muuten toimiva paketti.

Nyt toivotan mukavaa vapunjatkoa kaikkiille mukaviille ihmisiille! Koff, jos tänään kohdataan baarissa!!

Tilapäisenä ihan ok ratkaisu, max pari kk. On ymmärrettävää jos on muuttoa/remonttia/työttömyyttä/ero tms... Mutta muuten en tuommoista ymmärrä. Itse muutin kotoa pois 16v.

Mulla yhtenä syynä pitkät työttömyys jaksot.
En koe olevani omaishoitaja mutta, minä vien lehdet ja roskat ulos.
Käytän äitiä autolla kaupassa, ja kannan painavammat kassit kolmanteen kerrokseen.
Kevät/kesäverhot vaihdoin hiljattain.
Hoidan äidin laskut tässä koneella. Samoin isän laskut hänen eläessään.

Pesukoneen olen ostanut helpottamaan ettei tarvitse mennä kellarikerrokseen pyykille, samoin uuden, vähhemmän sähköä kuluttavan jääkaapin koska kerran sähkönkin ostan.

Olen 43v. mies ja asunut samassa kerrostalossa koko ikäni.
Voihan olla, että kun ei ole lapsena muuttanut asuinpaikkaa, niin ei ole siihen sirkukseen lähtenyt vanhempanakaan.

Oletteko ikinä kuulleet aikuisesta tyttärestä joka asuu isänsä kanssa kahden? En minä ainakaan. Ehkä joku vammainen tytär voisi asua aikuisena vielä isänsä kanssa.

Voi teitä suominaiset!!Puhutaan että miehet ei kommunikoi,ovat putkiaivoja yms,naistenlehtien höpinää:Sitten kun päästään ulkomaille,niin ollaan jalat levällään oli partneri sitten vaikka kaksipäinen kääpiö.Ei haittaa vaikka oltaisiin naimisissa ja kotona odottaisi liuta lapsia!Nykyaikainen Suominainen on niiiin vapautunut.Ainakin omasta mielestään.Ei ihme että miehet ei viitsi muuttaa kotoaan moisten kaikentietäjien luo.Kuka sitä nyt kotoaan läksisi!!

Tuntenut pari kaveria jotka asuneet isohkossa Helsingin kaupungin vuokraasunnossa äitinsä kanssa ,
syynä ainakin se että täällä ei järkevään hintaan edes saa omaa asuntoa.

Empä ole koskaan havainnut että he olisivat ollleet jotenkin vähemmän itsenäisiä kuin jotkut muut. Jos ovat olleetkin niin sitten sitä näköjään kerkii itsenäistyä äitinsä kuoleman jälkeenkin.

Tuo ollut niin luonnollinen asia näissä tapauksissa, että vasta näitten omituisten kirjoitusten ja spekulointien jälkeen tuli moinen edes mieleen ?

Omalla äidillä ei tälläistä kaupungin asuntoa ollut, mutta jos olisi ollut niin epäilemättä olisi valinnut saman tien kuin nämä kaverit sen sijaan että oli "pakko" valita kituuttaminen asuntosäästöjen kanssa.

Ihan sivuseikka mitä jotkut muijat siitä ajattelee (kuten täällä ).

se kenellekkään kuuluu toisten asumiset. Jokainen asuu niinkuin tykkää ja kenen kanssa tykkää. Jokaisella on omanlaisensa elämä.

varmaan siksi,kun sinäkään eet ole aikaisemmin häntä löytänyt....
muita syitä useita..
jos saat-otat hänet,hän asuu sinun kanssasi tai on äidin oma. kysy suoraan,ei siinä
ole mitään pahaa.

Äiti osaa leipoa.Nykynainen ei.
Äiti pitää kodin siistinä.Nykynainen vaatii että mies siivoaa.
Äidin tekemä ruoka on hyvää.Noutoruokaan kyllästyy.
Ei yhden maitolitran takia kannata ostaa koko lehmää.
Nykynainen on kiinnostunut vain omasta ajastaan ja harrastuksistaan.Ei mies taikka lapset kuulu modernin naisen elämään suomessa.

No annan sen asua äidin kanssa. Ei ole äidin voittanutta naista. Eiköhän tuo ole selvää, että äidin kanssa on tuttua ja turvallista asua.

Mies on luuseri.

kysyis itse "potilaalta" ? Saattaisi saada ihan käypäisenkin vastauksen.
Täältä saat mieltäsi askarruttavaan kysymykseen yhtä monta vastausta kuin on kommentoijaakin ja kaikki oletettavasti väärässä sen sinu törmäyksesi tilanteen suhteen.
Ettei vaan olisi ylläpidon aloitelaatikon tarinoita. Kovin pitkällä tuo aloittajan ihmettely ei ole jos kiinnostuksen kohteen ikää pitää arpoa.

Äitee jos hän sanoo äitee, niin silloin se on oko, jos äitinä puhuttelee niin paha juttu

kateeksihan tässä käy... vituttaa kun ite pitää paiskia töitä vaikka mielummin makaisin mamman katon alla ja löhöttäisin sosiaalitoimen laskuun.

Onko koskaan tullut mieleen, että jos äiti saattaa olla vanha, ja jo tarivta ápua, silloin kaikki ihmiset eivät jätä omia vanhempiaan oman onnensa nojaan (lue: heitteillejättö) ? Oma äitini kuoli täyttäessäni 14-vuotta (lue: minun aikuisuus alkoi). Vaikka muutin kotoa jatko-opintojen alkaessa (heti armeijan jälkeen), toimin siitä huolimatta isäni "omaishoitajana" about lähes 10-vuotta.

"ihmettelen..."

Aloittaja on tainnut elää koko elämänsä pullossa ja saanut muutenkin kaiken valmiina...

Itse muutin kotoa heti kun se oli mahdollista 20 .
Ihmettelen silti miehiä, jotka elämänsä ensikertaa, joutuessaan tulemaan toimeen
omillaan, surmaavat perheensä tai turvautuvat pullon henkeen.
Ja niitä jotka halveksivat vanhempiaan ilman syytä.

Koska atm:lle kuuluu jämät.

Minä lähinnä ihmettelen tätä kovaa arvomaailmaa missä elämme ..Vanhemmat on meidät kasvattaneet ja kun vanhenevät eikö kuulu auttaa..Ainakin itse opettanut lapsilleni sen jalon taidon..auttaa kun tarvitaan sillä aikanaan itsekin apua vanhana tarvii...Jokainen saa asua kenen kanssa haluaa..ikä mikä hyvänsä...Vuokra asunnosta pääsee helpommin muuttamaan naisensa kanssa ei ongelmaa meneekö kaupaksi. Itse autan vanhempiani viikoittain ja poikani auttoivat enneko omilleen muutti teki nurmenleikkuut ,lumityöt kävi kaupassa siivosikin ei ole alko ihmisiä...ammatiltaan hoitoalalla niinkö toinenkin poika..outoako jos asuivat kotona...kunhan saat omat lapset aikanaan arvioi sitten miten elämä menee...ei se oo niikuin kirjoitettu jokaisen kohdalla...mielestäni ihan fiksu mies on kysymyksessä jota sinä et vaan huomaa et nää asia kokonaisuuksina tuijotat tyhjänpäiväisyyksiin ja kyselet täällä..jokaisella omanlaisensa elämä...naapuri tavallaan ja lupia ei kysellä vai kuinkas..kasva aikuiseksi!

No ensinnäki asuminen on niin saatanan kallista esim. pääkaupunkiseudulla, että pahaa tekee kattoa köyhempiä ihmisiä. Ei se ole mikään tunneasia jos rahat ei riitä. Vielä nolompaa on se ku sossu maksaa vuokran. Yhteisasuminen on erittäin järkevää jos hyöty on yhteinen.

Kummi-enoni asuu vanhemilaan, ei isovanhelmelina se takia että hän kyläistyi vanhaan elämään ja myi asunon ja oti hatkat töistä, nyt hän asuu vanhassa huonesaa, ja opiskellee tarojoiliaksi. :)

Eipä ole tuollaista vaimoni kertaakaan kysynyt, vaikka ensitapaamista ennen olin asunut vanhempieni kanssa. Tavatessamme olin päälle kolmenkymmenen ja siitä on melkein 15 vuotta. Olemme edelleen onnellisesti naimisissa, ehkä osksi siitä syystä, että vanhempani edellytti jälkikasvunsa osallistuvan omalta osaltaan kodin töihin. Eipä tarvinnut opetella kotitöitä omaan talouteen siirryttyämme.

Kannattaa asua äidin luona näköjään. Tämäkin kaveri pääsi tästä pinnallisen tuntuisesta "ihmettelijästä" toivottavasti sen takia kokonaan irti. Ehkäpä hän tapaa sen aidon naisen pian, joka arvostelee häntä omana itsenään, eikä pinnallisesti asumismuodon kautta. Ihmettelijälle sopisinkin luultavasti paremmin kylmähkö kulissiliitto, kuin oikea ja tunteva ihminen, joka on hyvässä väleissä äitinsäkin kanssa.

Siinä vaiheessa, kun asumisjärjestelyt ovat oikeasti seurustelun esteenä, niin kyllä hiukan miettisin jo omilleen muuttamista. Ehkä onkin vain niin, että mies ei haluakaan tutustua paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Aika luonnollinen järjestely on se, että mies muuttaa yhteen naisen kanssa, ei oman äitinsä. Jotain vikaa siis on asiassa. Varsinkin, jos mies pärjäisi hyvin myös omillaankin. Seurustella voi äidinkin kanssa, vaikka asuisi omillaan.

50 vuotta takaperin täälä asui kolmekin sukupolvea saman katon alla. Kaikki mahtuivat sekaan eikä kenenkään asumista kummasteltu. Ajat muuttuu ja syitä on kuten seppiäkin.

Et sää sitten ole sen miehen ikää edes tohtinut kysyä,,,,"ehkä n. 43.".
Sen "sulhokandis" äitikökö sinua kiinnostaa?

Taitaa vaan olla se äiti joka ei ole päästänyt poikaa itsenäistymään kun pelkää yksinäisyyttä, mieskin voi löytää nuoremman joten paras vaan pitää perhe koossa ei sinne miniät kilpailemaan mahdu.

Aikuinen mies joka asuu äitinsä kanssa on kehitysvammainen, syrjäytynyt tai päihdeongelmainen. Vältä! Tuollaisten kanssa seurustellessa joutuu perheväkivallan uhriksi, menettää kaiken mitä omistaa ja saa maksuhäiriömerkinnän itselleenkin.

Ja jos hän olisi omaishoitaja niin äiti asuisi hänen luonaan eikä toisinpäin.

Syynä voi hyvin olla raha. On halvempaa asua näin ja jää mukavasti pankkitilille.:)

Ei kannata vaivautua, ota ennemmin väkivaltainen alkoholisti joka asuu omillaan.

Miksiköhän aikuiset miehet asuu äitinsä luona? Ehkä siksi, että tässä maassa ei asuta yksin ilman lottovoittoa. Ehkä siksi, että kaavoitus vie halukkailta rakentajilta parhaat tontit. Ehkä siksi, että kaavoittajat ovat valtion veroelättejä, jotka tekevät kaupungeista oman valtakautensa monumentteja. Ehkä siksi, että yksittäisen miehen on vähän vaikea päästä kaavoitusalalle, jonka ammattilaiselta vaaditaan 1000 lakikirjan osaamista. Ehkä siksikin, että äidit jäävät riippuvaisiksi lapsistaan, jotka he päättivät hetken mielijohteesta tehdä sen sänkipartaisen länkisäärisen mulkun kanssa joskus vuosikymmeniä sitten. Siinä jää nuorelta mieheltä elämä oppimatta. Ja tytöt pilkkaavat sivusta parempine poikaystävineen. Ehkä näistä syistä mies jää asumaan äitinsä luo. Onko nyt hyvä mieli? Vai keksitkö vielä lisää pilkan aiheita? Antaa tulla vaan! Olet sukupuolesi puolesta oikeutettu mihin hyvänsä, jos olet nainen. Miehet ajetaan kaikessa nurkkaan, ja sitten suureen ääneen ihmetellään miksi syrjäytyvät ja ammuskelevat koulussa. Vitun peelot hoitamassa vitun asioita jotka vittu eivät niille vittu kuulu saatana. Sitä on nykymiehen elämä!!!

Onko joku äärimmäinen rikos jos asuu nelikymppisenä miehenä äitinsä kanssa?

Pitäisikö koko elämä omistaa kaikkien maailman naisten miellyttämiseen? Poseerata ja esittää kovaa jätkää joka ikinen päivä. Todistella jokaiselle ylimieliselle nirppanokalle kuinka tässä nyt ollaan maailman omavaraisin ja kovin jätkä. Koskaan ei saa tehdä mitään omaa ettei se vaan jonkun teeskentelijä-eukon mielestä ole LAPSELLISTA! Hyi, kamalaa. Kuinka se voikin olla noin kakara.

Koko elämä pitäisi teeskennellä ja esittää parempaa, ja kaikki vain siksi että saisi jonkun nirppanokan hyväksynnän ja lopulta pääsylipun sinne jalkoväliin. Se on se "The Ultimate Prize" jota pitää haluta, tai muuten on "vitu homo".

Miksette naiset vaan myönnä että teitä oikeasti todella kyrsii se, että on olemassa miehiä joiden elämää te ette pääse tuhoamaan kieroilullanne. Se harmittaa teitä niin paljon että teidän pitää alkaa nimittelemään ja kiusaamaan. Te oikein nauttisitte jos sille miehelle kävisi jotain ikävää.

Sitten on hyvä olla. "Heh heh, saipa mammanpoika opetuksen. Toivottavasti se hakataan henkihieveriin kovien linnakundien toimesta."

Näin se on meidän 2012-luvun kulttuurissa. Mies SAA olla deekkis, narkkis, puliukko, hampun kasvattaja, asua sillan alla, etc. mutta suurin rikos toista sukupuolta kohtaan onkin asua vaikka alivuokralla vanhempansa taloudessa. Mikä lie Norman Bates, hyi olkoon. Ei voi esitellä bestiksille, eikä pitää tupareita tai muuta kivaa. Asuntojen vuorkrat ovat korkeita, rahat sujahtavat lordien taskuun. Eipä siinä jää kummaista normi duunista sukanvarteen yksin eläessä. Mitä väliä duunilla on jos se ei korota elintasoa? ylpeyskö? Tuskin, senkin joutuu nielemään kun soskuun joutuu ylläri laskujen alla...

Oikeastaan nämä arvostelijat ovat kapeakatseisia sortajia jos luulevat että vanhemmat paapovat aikuisia jälkikasvujaan kuin silloin lapsena. Moni on jo kasvanut niin eroon vanhemmista saman katon alla että jo etääntyminen on sama kuin rappukäytävä naapureilla.

Monikohan tunnollinen miestään "palveleva" vaimo pyykkaa ja tekee ruuat itsenäiselle vastuunsa kantavalle miehelleen kuin äiti konsanaan? Eikös se napanuora ole katkennut vai mieskö ei opetellut kokkaamaan? Eikö viitsi opetella pyykkikonetta käyttämään vai eikö järki riitä siihen ?

Maailma on nykyään helvetin kylmä paikka yksin olla ja elää. Monelle naiselle se kylmyys mitä sinkku miehelle elämä tarjoaa olisi aivan liikaa yksin kannettavaksi. Näillä naisilla on aina sukulaiset, siskokset, kymmenet bestikset, työ- opiskelu-, hobby-, kaikenmaailmantoiminnankautta- bestikset jotka jakavat emotionaalisen taakan elämässä. Onko se liikaa pyydetty että aikuisella miehellä on edes yksi henkilö joka ymmärtää ja tukee elämässä? JOs hän onkin äiti tai isä, niin se on näköjään suurimmalle osalle naisista liian kova pala.

tiedän ihmisiä jotka ovat henkisesti vanhemmissaan yhä kiinni vaikka asuvat erillään.

Minä olen 43 ja olen viimeiset 8 vuotta asunut äitini kanssa kerrostaloissa. Sitä ennen asuin 15 vuotta yksin. Onhan tässä rasitteensa, mutta myös etunsa.
Suurin etu on taloudellinen - pk-seudulla en pienellä palkallani pystyisi asumaan yksin kuin kaupungin vuokra-asunnossa, ja niitä kartan kuin ruttoa, koska tiedän mitä se on.

Minä hoidan siivouksen ja muut raskaammat työt, kun äiti ei enää terveytensä takia pysty, ja siitä on se ilo että voin jossain tuntea itseni hyödylliseksi. (Töissä tunnen oloni turhaksi, koska siihen idioottihommaan pystyisi melkein kuka tahansa.) Myöskin on mukavaa, että voi jutella jonkun kanssa vapaa-aikana, muutenkin kuin tietokoneella. Yksin asuessa niin ei ollut, olen erittäin huono tutustumaan ihmisiin. Jos joku ehdottaa tähän ulos lähtöä ihmisiä etsimään, kokeiltu on monta vuotta - ei sieltä ketään löytynyt.

Mikäli mies asuu maaseudulla tai varsinkin maalaistalossa, en näkisi mitään ihmeellistä tuossa. Homma menee niin, että sinä asut vanhempiesi luona ja jossain vaiheessa vanhempasi asuvat sinun luonasi. Jos äijä on muuten terve ja töissäkäyvä, voisi yhtä hyvin sanoa että äiti asuu poikansa luona. Näinhän se on tässäkin tilanteessa, jos ajatellaan että poika on kohta viisikymppinen ja äiti todennäköisesti lähempänä kahdeksaakymmentä.
Joissain taloissa saattaa olla 12. sukupolvi menossa, eli ihan kunnioitettava perinne. Kyllä täällä myös ihan normi työssäkäyvien kolmekymppiset lapset asuvat vielä kotona, monet jopa tyttö/poikakavereidensa kanssa. Enemmän on nyt ongelmaa muuten hyvää miestä karsastavan naisen taholla, mutta pakkohan ei ole, jos ei halua.

Kiva keskustelunavaus ja hauska huomata, että osa on avarakatseisia ja osa valmis hylkäämään sinkun heti, jos hän asuu vanhempiensa luona.

Itse olen harkinnut muuttamista yhteen vanhempieni kanssa. Tarkoituksena olisi siis se, että myisimme omistusasuntomme pois ja ostaisimme isomman 2-kerroksisen omakotitalon yhdessä:

pääsisin käsiksi omakotitaloon, johon en omin rahoin pystyisi. Vanhempani vastaavasti voisivat ylläpitää haluamaansa elämäntapaa, kun minä auttaisin lumitöissä, kodin raskaammissa siivouksissa, tekisin vuorollani ruokaa jne
voisin auttaa vanhempiani raskaammissa töissä ja toisaalta minun ei tarvitsisi tehdä kaikkia kotitöitä. Kumpikin hyötyisi tästä.
kumpikin osapuoli hyötyisi taloudellisesti järjestelystä
näkisin enemmän sukulaisiani kuin nyt
- omaa rauhaa ei olisi kuten yksin asuessa
- kummankin osalta saattaisi tulla ärtymystä, kun samat naamat kohtaa liian usein

Tämä järjestely tuskin muuttaisi sosiaalista elämääni, koska omat vieraani olisivat tervetulleita omaan kerrokseeni, jossa suihkut, keittiönurkkaukset jne. Koska elämänkumppania ei ole löytynyt yksin asuessakaan, niin siinä mielessä on ihan sama, mikä asumismuotoni olisi.

...
...
...

Koska se on ilmaista? :)

Nostetaanpas tämä keskustelu sunnuntain kunniaksi kaikille peräkammarin pojille...

Typerää edes kysyä täältä miksi se mies asuu/asui äidillään. Aika vammainen olet jos et osaa itse kysyä että "miksi asut äitisi kanssa". Vaikka onkin vanha viestiketju niin vastasin nyt kuitenkin mitä tollasesta ajattelen. Onko se niin vi*tun vaikeeta avata suuta jos joku askarruttaa.

Kun uollaisia epäilyksiä asumisjutun vuoksi tuleee niin on se merkki siitä, että ihmisillä menee todella hyvin ja niiden ihmisten joilla ei muuten menisi hyvin hyvinmenemisen hoitaa sossu.

Asun kotona äidin luona. olen mies 31v. Asun koska haluan säästää rahaa. Tienaan 3300 kuussa. Mulla on aika varakkaat vanhemmat ja vanhempani ei tiedä mitä tienaan. Olen säästänyt n 90 000 euroa ja ehkä ensi vuonna muutan omilleni. Ostan kaksion tai kolmion. Lainaa en halua ottaa joten siksi ole säästänyt. Mulla ollut vakiduuni 8 vuotta.

Syitä on varmaan monia, muttei ainoa syy suinkaan ole syrjäytyminen tai kyvyttömyys elää ominpäin. Rahaa säästyy, kun asuu kotona vanhemman tai vanhempien kanssa. Perhe on lähellä ja kotipaikkaa voi ylläpitää yhteistuumin.

Jokusen tunnen jotka joko asuivat vielä kotonaan, kun tutustuin tai ovat edelleen kotonaan tai palanneet kotiinsa asumaan vanhemman tai vanhempien kanssa. En ole pitänyt isona ongelmana.

Oma siippanikin asui kotonaan aikuisena, kun häneen tutustuin ja juurikin edellämainitusta syystä. Miksi muuttaa muualle, kun kotona asuminen on kaikinpuolin hyödyllisempää kaikille osapuolille. Nimenomaan rahan ja yhdessä tekemisen vuoksi. Ihan itsenäinen ja itsenäisesti toimiva mies kuitenkin kaikesta huolimatta on. Ei mitenkään avuton tai nyssykkä, kuten kotona asuvista aikapojista helposti ajatellaan.

Hyvin todennäköisesti kyseessä on rahatilanne, siis äidin rahatilanne, ainakin jos kyseessä on omistusasunto. Tukisysteemi ei ole kovin myötätuntoinen omistusasunnoissa eläville vaan takaisin tulee lappua, jossa käytännössä käsketään myymään se asentu ja muuttamaan vuokralle.

Itselläni on sama tilanne. Haluaisin muuttaa, mutta jos muutan, talo on pistettävä myyntiin. Vittumainen tilanne, mutta eipä sille oikein mitään voi. Ikää 27 vuotta.

Veikkaan, ettei tuollainen mies käy töissä. Todennäköisesti kärsii myös mielenterveysongelmista. Kyllä tuollaisia klassisia peräkamarinpoikia löytyy vielä jostain perähikiältä.

Ehkä juuri sen takia asuvat samassa asunnossa koska jakavat asumiskustannukset.
Voisin jopa itsekkin harkita moista asumista oman äidin kanssa. Jakaisimme asumiskustannukset ja siksi että äiti tarvitsee apua arkisissa asioissa eikä pysty toimimaan täysin yksin rajoitteiden takia.

Aikuinen ihminen, mies tai nainen, asuu itsenäisesti omassa tai vuokra-asunnossa. Jos haluaa huolehtia vanhemmistaan, sen isän tai äidin voi järjestää lähelle asumaan omaan asuntoon tai mahdollisesti palveluasuntoon. Normaali aikuinen tarvitsee yksityisyyttä ja omaa kotia. Väitän, että kaikki jotka eivät sitä kaipaa/halua, ovat jollain tapaa epäonnistuneet elämässään/hyväksi käyttäjiä/oman hyvän tavoittelijoita/itsekkäitä/keskenkasvuisia... Kovaa tekstiä, mutta niin armottoman totta.

Kysy siltä mieheltä itseltään, jos et tiedä syytä,.ei täällä sitkä kukaan voi arvailemaan alkaa. Jos mies sinua kiinnostaa, niin luulisi sinun ottavan asia esille hänen kanssaan..???

Kuulemma nykyisin yhä yleisempää jenkeissäkin aikuisena jäädä asumaan vanhempiensa luokse kolmekymppisiksi asti. Jonkin sortin uusavuttomuutta arvatenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=6S5d96HXN2I

Perus ätmi asuu mammansa luona, luuseri mikä luuseri.

No itse ainakin kulutin elämäni vanhempien nurkissa karvan alle kolmikymppiseksi koska kärsin masennuksesta enkä nähnyt elämässä mitään järkeä. "Samapa se vaikka tänne kuolee saatana"-tyyliin. No, saavutus kai sekin että 29veenä pääsi kuitenkin omilleen vaikkei se elämä nyt sen järkevämmältä juuri vaikuta.

Voi myös kysyä että miksi naiset asuu pulsujen ja väkivaltaisten narsistien kanssa?

Vois myös kysyä, että miksi äidit paapovat aikuisia poikiaan. Eräänkin mutsi tilas Aku Ankkaa nelikymppiselle pojalleen.Pesi tämän pyykit ja kokkaili onnesta soikeena. Olis tehnyt palveluksen pojalleen ja opettanut kotihommia. Ei tommosta ylikokoista äidin pikku lässynläätä kukaan nainen jaksa loputtomiin passata. eikä se tyyppi enää opikkaan mitään kun kaikki tulee valmiina eteen

Tarkastellaanpa asiaa tällä tavalla: Aikuinen mies vaikka 35v, työtön, mielenterveysongelmainen, mahdollisesti fyysisiäkin sairauksia (kuka tietää?) vaikea lapsuus, syrjäytynyt/yhteiskunnasta jollain tavalla syrjäytetty ( ei aina omaa syytä, todellakaan ) herkkä yksilö, mahdollinen päihdeongelma. Miksi tälläisen ihmisen sitten PITÄISI asua YKSIN? Kukaan ( hyvin harva ) nainen on tälläisestä miehestä varmaankaan kiinnostunut, vaikka olisi ihan kivan näköinen ja luontoinenkin, maailma on kylmä ja ihmiset vielä kylmempiä. Mitä tämä pahasti syrjäytynyt moniongelmainen tekisi sitten yksin, pienessä kaupungin yksiössä? Olisi vielä enemmän yksin kuin jo nyt kun hänellä on se äiti jonka kanssa voi silti jutella? Ehkä tälläinen ihminen voisi jopa normalisoitua jos joku hänestä kiinnostuisi? Voi tuntua 35 vuotiaasta itsestään jo aika toivottamalta naisrintamallakin kun ei ole ketään naista koskaan mahdollisesti koskenutkaan? Ymmärrystä hyvät ihmiset, ymmärrystä! Mitä jos itse olisit elämän päähän potkima reppana? Mielestäni tälläisiä ihmisiä pitäisi muiden auttaa jollain tavalla, pyytää mukaan jne. Mennä käymään. Usein ne on ihan jees tyyppejä, usein loppupeleissä ns. normaali ihmistä paljon mukavampiakin tyyppejä, joiden elämä on vain mennyt suoraan sanoen huonosti, edelleen: Ei välttämättä omasta syystään, ainakaan kokonaan. Ihmiset osaa olla heikommilleen aika ilkeitä. Tiedän muuten mistä kirjoitan koska tunnen pari tälläistä henkilöä ja joskus hengailen heidän kanssaan, molemmat ( eivät tunne toisiaan tietääkseni) ovat mitä parhaimpia kavereita, pitää aina sanansa, aikataulunsa, lupauksensa ja ystävyytensä, suosittelen. Mutta jos haluat pinnallisia menestyjä ystäviä ( kuten suurinosa ihmisistä nykyään ) niin siinä tapauksessa he eivät ole ehkä sinua varten. Itse pidän erikoisista ihmisistä ja kaveripiirissä on niin syrjäytyneitä, autisteja kuin kehitysvammaisia ja jopa narkomaanejakin. Ei ole pahaa sanottavaa. Heillä on ehkä ongelmia, mutta ihmisinä mitä parhaimpia! Ei ihmistä mitata rahassa, omaisuudessa tai muussa vastaavassa, ainakaan minun mielestäni, valtaosalla on valitettavasti toisenlainen mielipide.

Täyttä asiaa kirjoitat :=)

"Niin miksi??
Olen törmännyt yhteen kivanoloiseen mieheen, mutta sain kuulla, että asuu rivitalossa äitinsä kanssa. ikää miehellä on ehkä n.43 v. "

Enonikin asui 43-v vanhana 1990-luvulla rivitalossa kaksistaan äitinsä eli mummoni kanssa. Minusta se oli vain aivan luontevaa. Enolla oli kuitenkin ns. oma elämä, mm. monesti kävi ulkomailla, oli töissä, suunnisti monessa Jukolan viestissä ja persoonana avulias ja supliikkimies.

En minä lähhtökohtaisesti tekisi asiasta ongelmaa, jos joku minua kiinnostava nainen asuisi samassa kotitaloudessa vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Syitä tuohon asiaan voi olla vaikka miten monia.

Mistä näitä aivottomia ja tunteettomia ihmisiä riittääkin aina arvostelemaan toisten ratkaisuja? Perusteluja asialle saattaa olla useitakin; joista tuskin yksikään kuuluu ventovieraalle, rahtuakaan!
Yks niistä saattaa olla taloudelliset seikat... jompikumpi taloudellisissa vaikeuksissa.

Äitisaattaa saada niin pientä eläkettä, ettei sillä tule oikein toimeen. Ollut kotiäitinä,eikä eläkettä ole kertynyt. Tai mies on eronnut, työtön ja elatusmaksut maksettavanaan... ei työttömyys korvauksilla juhlita. Kummassakaan tapauksessa; tuskin kumpikaan saisi edes asumistukea...

Yhteisasumisessa kumpikin voittaa taloudellisesti ja sukulaisuus lähentää myös auttamaan toista; joka sitä apua kipeämmin tarvitsee. Asumismenot ovat pienemmät, ruokamenot huomattavasti halvemmat jos ovat kimppa ruuissa ja ainakin aina on joku joka huomaa sairaankin avun tarpeen, ja tarvittaessa pyytää apua yhteiskunnalta.
Ampulanssin voi hälyttää kumpitahansa... jos tilanne niin vaatii.

Tällä palstalla on ihme kyyläämistä... aivan vieraiden ihmisten ratkaisuista!
Itse olen 29v. nainen ja molemmat vanhempani asuvat nykyään luonani. Ja hittoako se vieraille kuuluu... oma on bropleemani... jos sellainen on edes olemassa.
Kyllä jonkun pitää vastuutakin kantaa ja nyt ovat osat vaihtuneet... vanhempani ovat monisairaita.

Erittäin mukavaa iltaa kaikille, mulla ainakin sellainen on vielä tänään tiedossa.
Menen saunaan, suikuun ja altaalle uimaan... kunhan saan äidin ensin sänkyynsä nukkumaan. Isä pärjää kyllä sen aikaa kahdestaan äidin kanssa kun mulla menee saunomiseen ja uimiseen... n.tunti.

Kiinnostaisi niin mukava äiti-ihminen kyllä.

Nyt kyllä naurattaa, koska mä aloitin tän ketjun. Hieman on oma ajatusmaailma muuttunut nuista ajoista. En mä enää ihmettelisi tuommosta. Tosin sain kyllä selville yhden asian mikä saattoi vaikuttaa tuohon asiaan tai sitten ei, eikä se tosiaan mulle kuulu millään lailla,

Kun näitä tähän ketjuun palstalla pörräävien vähälahjaisten syytämiä aivottomia yleistyksiä lukee, niin ei jumapliuta oikeasti....
Jos ajattelisin tämän palstan heijastelevan etäisestikään suomalaisten yleistä asennetta kanssaihmisiinsä, niin en yhtään ihmettele jos tässä maassa on paljon yksinäisiä, masentuneita ja syrjäytyneitä, jotka eivät kehtaa avautua omista ongelmistaan, kun pelkkä vanhemman kanssa yhdessä asuminen aiheuttaa tällaisen tulvan tyhjästä repäistyjä arvailuja "pullamössöilystä", siivellä elämisestä, rappiollisesta saamattomuudesta, insesmistä ja ties mistä, joiden perusteella sitten julistetaan ventovieras arvottomaksi ihmisjätökseksi, ilman minkäänlaista kontekstia tämän todellisesta tilanteesta ja vailla yritystäkään ymmärtää sitä....
Aloituksessa mainitaan ainoastaan että varhaisille nelikymppisilleen ehtinyt mies asuu samassa rivitalossa äitinsä kanssa. Siinä ei edes sanota asuvatko he samassa asunnossa, vai ovatko rivitalo-naapureita. Ja mikäli oletamme ensiksi mainittua, niin emme siltikään tiedä kumman omistuksessa asunto on. Mikäli mies asuu äitinsä luona, niin syyt siihen ovat heidän kahden välinen asia, eikä siinä ole mitään ongelmaa jos molemmat ovat kyseiseen järjestelyyn tyytyväisiä. Mikäli äiti asuu poikansa luona, niin se on minusta äärimmäisen ihailtavaa ja esimerkillistä. Jos aikuinen lapsi on valmis huolehtimaan ikääntyvistä ja/tai sairaista vanhemmistaan, se on yksi kunnioitettavin asia minkä ihminen voi perheensä eteen tehdä..

Mikä on äitin helmoissa pöyrivän 40 50 60 pojan tulevaisuudensuunnitelmat.
Vässyköinti?

Tunnen 45-vuotiaan miehen joka asuu äitinsä ja isänsä kanssa omakotitalossa.

Mjoo

Musta on tosi ihanaa asua äidin kanssa. Äiti ei ole mulle äiti eikä kaveri, eikä oikeastaan edes nainen, vaan eräänlainen yhtiökumppani.

Fantasioin kuitenkin hänestä öisin.

(Hihitystä)

Näinhän se on. Äidin helmoissa asuva sinkku on parisuhdemarkkinoilla sama asia kuin työtön työmarkkinoilla, ei sellaista kukaan halua, koska sinkkuus/työttömyys on varma merkki siitä, että jotain on pielessä kun ei vieläkään ole töissä/parisuhteessa.

Alinta mahdollista tasoa edustaa sinkku 50 työtön mies. Kukaan ei jää sellaisen poismenoa kaipaamaan, pelkkä roska, jäte, kuona yhteiskunnalle.
Mitään muuta nainen ei voisi vihata enempää kuin tällaista ihmistä.

Aina peräkamarin persuja dissataan.

Suomessa asiaa ihmetellään niin maan perusteellisesti. Italiassa on ihan normaalia, että aikamiespoika asuu kotona äitinsä luona, eikä sitä siellä ihmetellä millään tavoin.
Siis mitä järkeä on edes lähteä asumaan vuokralle, jollei ole pakko, varsinkaan, jos ei ole töitä.
Varsinkaan, että vielä omistus asunnon hankkisi, jollei ole naista, eikä edes töitä.
On hulluutta mennä vuoralle asumaan, että saa asumistuet, eikä niitäkään saa, jos on omaisuutta ja säästöjä siis hulluutta maksaa vuokraa omillaan, jollei ole töissä ja näin varaa maksaa vuokraa.

On se ihme vollotusta ihmetellä, jos aikamies poika asuu äitinsä luona, samallahan aikamiespoika voi auttaa äitiään monissa eri asioissa, joissa äiti joutuisi turvautumaan yhteiskunnan apuun. ja se on paljon kalliimpaa veronmaksajillekin.
Siis kiittäkää niitä äidin aikamiespoikia, jotka äideistään huolehtivat.
Minäkin olen asunut vanhempieni omakotitalossa ja olen jo 47v. Nyt vanhempani ovat kuolleet ja asun edelleen vanhemmilta perimässäni omakotitalossa.
Nyt en asu enää vanhempien luona, vaan ihan itsenäisesti.

Minä otin eron vaimostani hoitaakseni yli 90 äitiäni ja isääni heidän loppuelämänsä ajan, tunnen olevani heille ainakin tuon viimeisen palveluksen velkaa.He siis muuttivat luokseni isoon ok talooni olkoot sitten ihmiset mitä mietä tahansa mutta itse tein näin.M57.

Ihan normaalia mielestäni. Miksi muuttaa yksin asumaan jos äiti tykkää seurasta. Vielä oudompaa olisi yksin asuminen. Olisin ylpeä tuollaisesta miehestä.

Mies käy kapakassa iskemässä naisia, äiti hakkaa nyrkillä seinään kun aikamiespoika kiihdyttää hurjaan vauhtiin loppusuoralla tamman huutaessa rääh lisää! Sänky hakkaa seinään KLONK KLONK!
real mään elämää.

Arvaako täs nyt käydä isin ja äiskän luona edes aikuiskahvilla vai onks tosi mamarii ?
Jos sitä vaivihkaa porukalla selän takana ku se ei kai sit ole mamarii.

Missä sitä pitäisi asua jos ei naiset kiinnosta?

Koska äitini on elämäni nainen! Miltein 100 vuotias kaunokainen <3<3<3<3<3
T Insku <3 p0rn0

Onko hän kenties espanjalainen, italialainen, musu tai kreikkalainen?

Se on ihan normaalia niiden keskuudessa.

Niin miksi? Kun äitini ei pärjää yksin kotihoidosta huolimatta. Mieluummin kyllä asuisin omassa asunnossa muualla.

Kaikki nahjukset ei pärjää yksin.

Pääsen helpommalla kun siipeilen äitin luona, pesee pyykit ja tekee ruokaa ja passaa.
Normi aviovaimon hommia. (minusta ei naiset ole kiinnostuneita, jostain syystä)
Eikä asuminen maksa mitään, jää enempi rahaa harrastuksiin, tosin en harrasta juuri mitään. Autolla käyn joskus ajelemassa.

Samoin voisi kysyä miksi aikuinen mies joka asuu vaimon kanssa samassa osoitteessa tulee ystävänä kertoilemaan säälittävästä avioliitostaan ja samalla näyttäen kiinnostusta ja ihastumista ja vannoo eron olevan menossa jne? Kun laitoin sen seinää vasten ei muuttanut eikä edes kertonut vaimolleen. Samaa minäkin mietin miksi aikuinen mies näin käyttäytyy. Luulee vielä että kun valheistaan kiinni jäi että jatkaisin sen ymmärtämistä. Säälittävä mies ja toki annoin mahdollisuuden että voi valita enkä kerro sen vaimolle mitä on kerrottu tai mitä se yleensä haki minusta. Mutta ihmettelen samaa miten aikuinen mies voi asua vaimonsa kanssa eikä muuttoa näy eikä kuulu. No onneksi selvisi ajoissa. Se jos asuisi äitinsä kanssa ei siinä ole ongelmia mielestäni. Mutta se missä aikuinen mies asuu on tietysti sen miehen syyt eikä se muille kuulu.

koska kaikki ei oo noin kovia ku sä et pystyy asuu yksi

Näitä nyhverömiehiä ei saa pois äidin mekosta roikkumasta kuin kädet katkaisemalla.
Näitä kavereita kutsutaankin hauskasti "kusihousumiehiksi".
-naiset ei kiinnosta, äitin tisikin imeminen kiinnostaa, ikää 50

Hyvää uutisia.

Pelkurit muuttatavat aina äitin luokse siipeilemään, mitäs muutakaan.

Yksineläjä jolla ei ole yhtään kaveria vetää itsensä kiikkuun, mutta mamin helmoissa sitkuttelee vielä pari vuotta ennen kuin väistämätön tapahtuu. Yksi nynny on pois keskuudestamme.
Suku juhlii perintöä.

Parisuhteeseen kelpaamaton nynny ei pärjää yksinään elämässä, pojasta ei koskaan tullut miestä.

Mammanpojat asuu aina äitinsä kanssa.

Niin miksi miksi mies asuu noin 320km etäisyydellä äidistään, onkohan äidin tissiä ikäåvä?

Teuvo on nyt 49 v vanhapoika.
Asuu omakotitalossa äidin ja isän kanssa.
Ollut eläkkeellä jo monta vuotta.Maksaa eläkkeestä ruokarahaa äidille.
Perhe keskivertoa varakkaampi.Teuvo on perheen ainoa lapsi.
Yli 70v isä paremmassa kunnossa kuin Teuvo.
Teuvolla hyvä perintö tulossa jos ei kuole ennen vanhempiaan.

Miksi nämä 40 vässykät ovat aina miehiä.
Naiset jättävät vanhempansa heitteille?

Vaikka olis lähtenyt kuinka nuorena niin äitylit säilyy , tai meidän tapauksessa palaa, aina vaan, uudestan ja uudestaan. Miniä/vaimo ei koskaan kelpaa kun Äiti is the best. OLis sit jäänyt äitinsä kanssa suosiolla. istukka ei kai oo koskaan katkennut.

Pelkuri, nysväke mies.

Mamarit käy kaffella keski-ikäisenä isin ja äiskän luona aikuisena.
Eikä edes jouko-porukal poikain kaa.
Aika erikoista.
Beavis & Butthead.

Asuvathan eteläeurooppalaiset miehetkin vanhempiensa luona aikuisina. Tätä vaan katsotaan läpi sormien?

<<Miksi aikuinen mies asuu äitinsä kanssa?>>

Mullon niiku ollu sellanen luulo, et se tulee halvemmaks.

Luuseri-mammanpojan tunnistaa siitä jos hän asuu alle 100km etäisyydestä äidistään.

Varmaan monesta syystä. Kannattaa selvittää, kuinka kauan yhteisasumista on kestänyt ja onko se lyhyt- vai pitkäkestoista. Onko mies koskaan asunut omillaan? Onko mies henkisesti itsenäistynyt? Onko mies aikuinen sanan varsinaisessa merkityksessä?

Moni voi muuttaa vanhempien luokse määräaikaisesti lyhyemmäksi aikaa erilaisten elämänmuutosten vuoksi, esim. taloudellisten syiden vuoksi.

Onhan niitä naisiakin, jotka vuosikausia tai kymmeniäkin ovat tai ovat olleet miestensä elättämiä. Onko se sitten jotenkin parempaa tai hyväksytynpää? Itsekin tiedän tällaisia akateemisia, vuosikausia miehensä elättämiä naisia, jotka jossain vaiheessa tekevät korkeintaan osa-aikatöitä.

Itsenäisyys ja itsenäisyysvuodet lasketaan siitä, kun on asunut täysin ilman puolison henkistä ja taloudellista turvaa ja suojaa. Jokainen voi omalla kohdallaan ne vuodet laskea. Oma talous ja omat tulot elämisen perusteena.

Laitoin päähäni sellaista rasvaa, hitsit, melkein kuin TIG-laitteen hitsivehje, pakotti päätä, siis Nivea 3 sellaista kasvorasvaa, johan helpotti, tytöillä on hyviä näitä kauneudenhoito-tuotteita, monikäyttöisiäkin.

Jos tosiaan kasvot alkavat kuivahtamaan, niin persikoita kannattaa ahmia silloin :D

Vanha juttu, mutta jos kääntää asian toisin päin, niin ne toiset osapuolet jotka asuvat itsekseen, käyttävät yhteiskunnan varoja ja hakevat asumistukea ja muita etuuksia kun muuten ei olisi varaa asua itsekseen. Tekeekö se sitten heidät jotenkin paremmiksi kansalaisiksi? Mamma se usein heitäkin hyysää, antaa rahaa, ostelee vaatteita, kun hällä ei muuten olisi varaa, tekee ruokaa yms.

Ihme nimittelyä ketju täynnä, pitäisikö vihdoin keksiä uudet kriteerit. Esim se asuu itsekseen kenellä on varaa maksaa itse elämisensä.

Villi veikkaus, että ohitti sujuvasti 33_vuotispäivänsä.

Sillä on joku perverssi seksisuhde äitinsä kanssa.

Ei kovin aikuistunmut poju voi olla jos asuu 100km etäisyydellä isistä tai äidistään, kyllä...

Maailmalla tapana.

Miksi Suomalainen asuu kadulla. Koronako pelottaa?

Miksi 43-vuotias meis asuu äitinsä kanssa?

Ehkä sinun pitäisi mennä ja kysyä siltä mieheltä jos asia niin kovasti askarruttaa.
Syitä ja motiiveita voi olla useita, kuka ne kaikki tietää.
Mistä voi tietää kenenkään elämäntilanteen, harva siitä käy kaduilla toitottamassa. Yleensä asiat pidetään omana ja lähipiirin tietona.

Puhutaan juoruämmistä. Kyllä äijät juoruaa ja puhuu p-skaa selän takana ainakin yhtä paljon kuin naiset, lukekaapa vaikka Suomi24-foorumia.
Toisten elämä ja edesottamukset kiinnostavat enemmän kuin oman elämän asiat. Ehkä se oma elämä on niin köyhää ja tylsää että täytyy jännitystä hakea työntämällä nokkansa muitten asioihin.
Jos mitä inhoan niin miehiä jotka juoruaa ja silmät kiiluen vaahto suusta roiskuen ruotivat toisten elämää ja keksivät siihen mehukkaita yksityiskohtia eteenpäin kerrottavaksi.
Olen tällaisen miehen kanssa kerran valitettavasti ollut lyhyessä parisuhteessa, mutta lyhyeksi siis jäi.
Ja tämä foorumi on sellaisten miesten paratiisi ja temmellyskenttä. Säälittäviä.

Jps henkilön pedogiili tsi jollsiin tavoin riippuvainen äidistä tai isästään ?= pedofiili.

Oletko vapaa-ajattelevia pyromaaneja kenties?

Äidin passaus, loisiva pummi-luonne.

Itse olen 7/1981 syntynyt espoolaismies.
En ole koskaan seurustellut, koska koen sen vieraana omalle luonteelle. Viihdyn Kummitäti-Isä-Äiti-kolmiyhteydessä.
Raamatussa sanotaan että kunnioita vanhempia, yleinen hyvekin se on.
Kummitäti sanoi että se on ihan hyvä jos on yhteinen jääkaappi.
Asuin 7/1981-7/2003, vanhemmilla. 7/2003 muutin Länsi-Vantaalle kerrostalon kuudennen kerroksen parvekkeettomaan yksiöön, lähellä Tampereen moottoritietä.
Kauppaan oli 600 metriä matkaa.
4/2004 muutin takaisin vanhemmilleni. Isoveli ja joku muu ihmetteli tätä, eli ne jotka eivät asuneet vanhemmilla ja olivat alle 30 v.
Asuin taas vanhemmilla siis 4/2004-1/2006.
2000 huhtikuussa perin yksiön Länsi-Vantaalta Isäni siskolta.
Assunto vaikutti mukavalta ja taloyhtiön hallitus aktiiviselta, tähän kuuluin 9/2003-4/2004 kun asuin vuokalla aiemmin.
Asuin Omistuyksiössäni, 35 neliön parevekkeellisessa 2/3 kerroksessa Martinlaaksossa 1/2006-8/2012.
Työttömyys, yksinäisyys, työ vaarallisessa ympäristössä järjestyksenvalvojana, haluttomuus ottaa työssä vastuuta, sitoutua työelämään, mökkireissut Isäni kanssa Nilsiään, naisten pelko, vainoharhaiset ajatukset tai runsas mielikuvitus ja kauna Poliisia kohtaan joka kuulusteli minua tuhopolttoon liittyen todistajana, sai aikaan sen, että halusin taantua vanhempieni helmoihin, ja toisaalta muuttaa varsinaiselle kotipaikkakunnalleni, Itäiseen Espooseen, halusin elää teini-ikääni, yläastetyylisesti tai jotain sinne päin ja kokea tutut nurkat ympärilläni. Halusin olla jokin naivi keisari Espoossa.
Asuin Vanhemmillani Laaksolahdessa 8/2012-4/2014.
12/"012 myin Kasarmintorin POP-pankissa Tuusniemeläisellä, 1986 syntyneelle ekonomille omistusasuntoni. Tämä oli syksyllä 2017 muuttanut pois, kun kävin lenkkisaunassa vierailemassa vanhassa taloyhtiössäni.
Työpaikak oli myös Espoossa, tein satunnaisesti muuttokeikkoja ja ajoin kuorma-autoa ja pakettuautoa espoolaisessa pk-yrityksessä, jonka tomitusjohtaja oli Vanhempi Konstaapelina Pasilasn Poliisitalossa.
Keväällä 2013 katselimme Isäni kanssa läheltä lapsuudenmaisemia, koulunkäytipaikojani asuntoa, jonka voisi ostaa 93000 eurolla, jota sain omistusasunnon myynnistä. Karakalliossa, Viherlaaksossa ja Lähderannassa oli muutamia kiinnostavia 26-30 neliön asuntoja.
Äitini 2005 mainitsi Lähderannasta, kun makasimme hänen sängyllään, ja tiesin naapurinikin asuneen siellä.
Lähderannassa oli 26 ja 27 neliön yksiöitä jotka vaikuttivat sopivan hintaisilta.
Ostin siis 27 neliön yksiön läheltä Helsinkiin ja Länsi-Vantaalle menevien bussiyhteyksien varrelta ja lähellä oli myös K-Supermarket ja S-market, ravintoloita, R-kioski, SOL-pesula ja partureita.
Kyseisessä asuntoni rappukäytävässä ja seinänaapurissani vaan olikin Sininauhaliiton kämppä (Jatkokatti-asunto) ja sain kokea meluhäitiötä karaoken ja riehumisen muodossa. Meni itsellänikin hermo kun kävin ovella huutamassa metelistä, tämä kadutti, sillä silloin kuka tahansa menee pelkäävää, puolustuskantaiseen lukkoon, araksi ja hämmentyneeksi. Kadun huutamistani.
kesällä 2019 muutin vielä tavaroineni kerran vanhemmileni, mutta elämä osoittanutui hankalaksi, mm. Isä heraa aikaisin ja Äiti soittaa TV:tä ja ääniyliherkkänä en siitä pidä. Myös öiset raivokohtaukset herättävät Isäni ja päätin muuttaa takaisin Lähderantaan. Olen välillä yötä vanhemmilani edelleen ja syön ja saunon ja pesetän pyykkiäni, vaikka minulla on oma pesukonekin.
En kadu mitään enkä kumarra ihmettelijöille.
Suorastaan nautin henkisestä väkivalltasta jolla kiusaan näitä itsenäistämisintoilijoita ja olettajia.
Amen.

Ainakin Etelä-Euroopassa, missä tuo on ihan normaalia, asiaa perustellaan sillä että tulee halvemmaksi.

Kirjautumaton palstalutka

Antaisin mitä vaan jos olisi vanhempi (tai muu välittävä sukulainen) jonka kanssa asua kun elämä potkii ja on vaikeaa jaksaa. Parisuhde ei kiinnosta koska juuri sen takia nyt on vaikeaa jaksaa. APn mies on mielestäni onnekas koska äiti on elossa ja tämän kanssa on ilmeisesti ihan sopuisaa elää. Rivitalohan voi olla kolmio ja miksei kaksiokin. Todennäköisesti molemmilla on oma sänky ja huone eli ihan normaali kämppistyylinen systeemi mutta on vaan tunnettu ihan koko ikä. Sähkökin on kallista niin on varmasti taloudellisempaa asua jaetussa taloudessa kuin yksin varsinkin sähkölämmityksellä.

Joillakin on vanhempi emäntä, kuin mies on jolloin erehtymisen vaara on olemassa .

Mä oon tosiaan ihan tosissaan aatellu muuttaa takas äitin taloon, vaikka ikääkin on jo lähes 50. Tollasen talon ylläpito on aika kallista pienellä eläkkeellä. Ja lisäks tää mun nykyinen asunto on turhan suuri mulle. Kun ei niitä lapsia tähän syntynytkään. Mutta edelleenkään en sitä tietäjää ymmärrä, että miksei lapsia sais tehdä. Oishan se joulukuin mukavampaa kun pelkästään äitin kanssa. Mutta tietäjä on saanu sen päähänsä, niin jankuttakoon sitä sitten. Että semmonen tietäjä.

Niin syitä on varmaan jokusia. Omaishoito mainittu. Toisealta ihminen voi olla itsenäinen kotona asuessakin ei se sitä poista ja muualla asuva voi olla epäitsenäisempi kun ramppaa kotona vanhempien palveluja ottamassa. Ei ole mikään sankariteko lähteä aikaisin pois kotoa. Kyllä sen huomaa kun oli ammatissa jossa kävi ihmisten kotona niin kaikenlaisia keskenkasvuisia rääpäleitä eli paskan keskellä jotka ei osannut itsestään huolta pitää millään tavalla kuin jonkun pizzan osasi ehkä tilata. Kaikki roskat oli pitkin lattioita samoin vaatteet. Nuoret naiset oli pahempia. Heille kotona asuminen ja opettelu olisi ollut parempi vaihtoehto. Italiassahan on ihan normaalia että mies asuu 40 vuotiaana kotona. Eikä silti ole häpeä että syntyy verkko jos on vähissä rahoissa että kaikki auttaa toisiaan tarvittaessa. Vanhemmista kuuluu pitää hyvää huolta. Ihmiset on ne tärkeimmät suhteet mitä meille täällä maanpäällä on tarjolla kaikki muu on toisarvoista.

Väliäkös tuolla, miehestä kai olet kiinnostunut etkä äidistä.

Miksi nykyisin moni 25-35-vuotias "teini" asuu vielä kotona - koskee myös naisia?!

Ikinä, ikinä älkää hyvät naiset alkako mihinkään äitinsä/perheensä kanssa asuvan aikuisen miehen kanssa. Ette tule saamaan millään tavalla hyvää saati edes normaalia parisuhdetta sellaisen kanssa. Noissa ihmisissä on aina paljon asioita todella pahasti pielessä sekä mielen että luonteen suhteen.

ihmisten uteliaisuus yllätti, kun oli ero ja jäin myymään taloa yksin, niin mies tutut uleli onko uutta naista lötynyt, nyt asun äidin kanssa samalla tontilla eri talossa, niin nyt vinoillaan, naiset tule kylään missä äiti, vaikka ole mitään etsimässä näin 57vuotiaana suoranaisesti,

Voi tsiisus kun pitää olla ilkeitä ihmisiä! Syyt saattaa olla monenlaisia, miksi järjestelyyn ovat päätyneet! Eikä teiltä täällä kirjoittaneilta ole mitään pyydetty; voisitte pitää paskat kuvitelmanne ominanne. Miks jauhaa silkkaa sontaa; omia mielikuviaan, jos todellisuudesta ei mitään tiedä!

Jotkut vanhemmat yksinkertaisesti tarvitsevat apua arjessaan, kaikista lapsista ei edes ole auttajiksi, koska elävät omaa elämäänsä. Silloin vastuu näistä vanhuksista jää yhteiskunnalle, mutt (ns. kunnallistalot), nykyiset vanhainkodit ovat jo niin täynnä; ettei sinne pääse edes melkoisessa hengenhädässä olevat! Sairaaloissa vanhainkoti paikkaa odottaa, varmaan maassamme jo satoja ikäihmisïä.

Jotkut pannaan ovesta ulos ns, kunnallisen kotihoidon piiriin, menehtyvät siellä hiljakseen omia aikojaan. On jopa hylätty kotiinsa, kun ovea eivät ole kyenneet enää itse avaamaan kodinhoitajille. Vahinkoja näet sattuu, hoitajillekin.

Niin ihan suoraan suomeksisanottuna; pitäkää leipäläpenne kiinni, kun asiasta ette mitään ymmärrä! Olen pitänyt yksityistä hoivaosastoa ja joukossa oli myös niitä joiden kyljen kääntöä tehtiin säännöllisin väliajoin, painehaavojen ehkäisyksi.
Saivat samaa hoitoa kuin sairaalassakin omassa yksityishuoneessaan.
Eikä tarvinnut jakaa huonettaan kenenkään kanssa. Kunnallisella puolellella; kaupunginsairaalassakin on 5-6 hengen huoneita ja läpi vuorokauden hälinää, mölinää, ja huutamista ->öisinkin; kun vanhusten pitäisi nukkua!

Oli syy mikä tahansa; jos joku kykenee huolehtimaan vanhuksista heidän kotonaan
niin etteivät joudu jonnekin sairaalan kroonikko-osastolle odottamaan loppuaan! Antakaa edes näiden auttajien olla rauhassa, rienaamatta heitä! Jos teillä vielä intoa ja mielenkiintoa riittää asiaa kohden, niin kukaan tuskin panee pahakseen, jos joskus apuanne tarjoatte! Kuka nyt mitäkin pystyy tekemään, toisten hyväksi!

Mä ennustan ett tähän suuntaan kehitys on menemässä, koska edelliset ikäluokat vanhenee; eikä uusia suomalaisia synny! Turha odottaa ett jostain löytyisi kansakunta, joka huolehtii suomalaisista, kuten ennenkin on huolehdittu!

Lakeja tullaan tulevaisuudessa muuttamaan, ja sosiaalinen yhteiskunnan apu, tulee käsittämään vain, etuoikeutettuja tahoja. Ei siitä sen enempää, mutt jos sulla ei ole tarpeeksi varallisuutta olet luultavasti heitteillä, tai joku omainen jelppii kykyjensä mukaan. Mä muuten hoidan nykyään kotona omia vanhempiani sekä tytärtäni!
trollikka
-

Minä en kokeilisi vajukin kanssa seurustelua.
Onko kavereitakaan?

Kyllähän täälläkin on eräs 34v sinkkumies joka on avioliitossa äitinsä kanssa..

Jos meillä ei olisi tätä asumistukijuttua ja kuntien vuokrakämppiä niin kotonaan asuvia aikuisia lapsia ja nimenomaan vielä miehiä meillä olisi todella paljon. Eli kunnan ja sossuntätien helmoissa nämä tosimiehet paljon ovat.

On se kumma, että paheksutaan, jos aikuinen mies asuu vanhempiensa seurassa.
Suurin osa ei tule ajatelleeksi, että vanhempien luona asuva aikuinen mies voi huolehtia vanhemmistaan, muuten vanhemmat olisivat hoitokodissa hoidettavana ja se vasta kallista hteiskunnalle olisi.
Nykyään yleinen suhtautuminen näyttää olevan, että on niiku muodikasta, ettei asuta vanhempien kanssa samassa taloudessa vaan laitetaan vanhemmat hoitokotiin.
Eikä juurikaan vierailla hoitokodissa vanhempien luona, ehkä sitten, kun ovat kuolleet pois.
Ilmeisesti on muodikasta paheksua vanhempien luona asuvaa aikuista miestä aikuislapseksi ja kuvitellaan, että vanhemmat paapovat lastaan, niinkuin tämä istuisi syöttö tuolissa ja vanhemmat syöttäisivät hampurilaisia ja piirakkaa aikuislapselleen, joka päivät makoilee sängyssä ja vanhemmat joitavat kaikki asiat.