Olen ollut 15v yhdessä (joista 10v naimisissa)mieheni kanssa ja meillä menee erittäin hyvin yhtä ainoaa ongelmaa lukuunottamatta. Nimittäin mieheni ei huomioi minua sanoin juuri lainkaan. Hän kyllä osoittaa välittävänsä ja rakastavansa minua muilla keinoin, kuten esimerkiksi halailemalla ja suukottelemalla päivittäin, kuuntelemalla ja kunnioittamalla mielipiteitäni ja vaikkapa muistamalla minua merkkipäivisin. Hän ei myöskään koskaan puhu minusta negatiiviseen tai ivailevaan sävyyn ystävien seurassa. Myös seksielämämme on nautinnollista vielä 15 vuoden jälkeenkin.
Ainoa mitä puuttuu on sanat. Hän ei juuri koskaan osoita välittämistään sanoin tai jakele kohteliaisuuksia. Ne eivät ole jääneet pois vuosien saatossa vaan näin on aina ollut. Riideltyämme aiheesta hän ehkä yrittää tsempata hetken aikaa mutta koska se ei tule häneltä luonnostaan, hiipuu se taas pikku hiljaa pois. Välillä menee pitkiäkin aikoja (kuukausia) etten asiasta kärsi mutta jossain vaiheessa se aina nousee esiin jolloin puran pahaa oloani ja saamme asiasta riidan aikaiseksi. Mieheni on sanonut, että sanoin huomioiminen ei tule häneltä luonnostaan eikä hän luonteelleen mitään voi. En vain jaksa ja halua uskoa, etteikö sitäkin taitoa voisi muka oppia.
Haluisinkin muilta kommentteja, että turhaako nipotan enkä hyväksy tätä asiaa sellaisena kuin se on? Kaikissahan meissä on omat puutteemme ja täydellistä ihmistä ei kai ole vielä keksitty.
Eli,
Huomioiko miehesi sinua sanoin ja kuinka usein?
Miten muuten kuin sanoin hän huomioi sinua?
Kärsitkö siitä, ettei sinua huomioida sanoin tai muuten riittävästi?
Myös miehet voivat vastata...
Toivottavasti saamme hyvän keskustelun aikaan.
Kiitos vastauksistanne ja hyvää kesän jatkoa!
Ainoa mitä puuttuu on sanat. Hän ei juuri koskaan osoita välittämistään sanoin tai jakele kohteliaisuuksia. Ne eivät ole jääneet pois vuosien saatossa vaan näin on aina ollut. Riideltyämme aiheesta hän ehkä yrittää tsempata hetken aikaa mutta koska se ei tule häneltä luonnostaan, hiipuu se taas pikku hiljaa pois. Välillä menee pitkiäkin aikoja (kuukausia) etten asiasta kärsi mutta jossain vaiheessa se aina nousee esiin jolloin puran pahaa oloani ja saamme asiasta riidan aikaiseksi. Mieheni on sanonut, että sanoin huomioiminen ei tule häneltä luonnostaan eikä hän luonteelleen mitään voi. En vain jaksa ja halua uskoa, etteikö sitäkin taitoa voisi muka oppia.
Haluisinkin muilta kommentteja, että turhaako nipotan enkä hyväksy tätä asiaa sellaisena kuin se on? Kaikissahan meissä on omat puutteemme ja täydellistä ihmistä ei kai ole vielä keksitty.
Eli,
Huomioiko miehesi sinua sanoin ja kuinka usein?
Miten muuten kuin sanoin hän huomioi sinua?
Kärsitkö siitä, ettei sinua huomioida sanoin tai muuten riittävästi?
Myös miehet voivat vastata...
Toivottavasti saamme hyvän keskustelun aikaan.
Kiitos vastauksistanne ja hyvää kesän jatkoa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
voi monella tavalla. Mieheni on keskustelutaitoinen ja huomioi myös sanoin, mutta painoarvoa annan eniten teoille. Minusta on kerrassaan ihanaa saada suudelmia ja hyväilyjä kesken päivän. Eipä tarvitse arkiaamuna kahviakaan keitellä, koska hän tekee sen... lehtikin on valmiina. Pieniä asioita, mutta tärkeitä.
Ei toista voi opettaa puhumaan. Teot puhuvat puolestaan. Sinä kyllä voit opetella nauttimaan niistä ja antamaan arvoa niille.
Minun mieheni, jonka kanssa olen ollut 10 vuotta aviossa, huomioi minua paljonkin jakelemalla kohteliaisuuksia ulkonäöstä, taidoista ja yleisestä ihanuudesta. Niitä tulee päivittäin ja vieraidenkin läsnäollessa.
Mutta minäpä en osaa niitä oikein arvostaa. Tai en kaipaa sellaista enkä itse harrasta juurikaan samaa. Mieheni luonnehtiikin minua tyypilliseksi suomalaiseksi mieheksi.
Se on luonteessa. Älä ihmeessä pakota miestäsi moiseen, on väkinäistä ja inhottavaa jos joutuu moisia pakotettuna suustaan suoltamaan. Hän kuitenkin ilmaisee omalla tavallaan rakkauttaan sinulle, yritä ymmärtää niitä viestejä!
"Mieheni luonnehtiikin minua tyypilliseksi suomalaiseksi mieheksi."
Oletteko te miespari vai tuliko tuossa kömmähdys. Piti ihan pari kertaa lukea kun nimimerkkisi jotenkin viittaa naiseen.
(Anteeksi asiasta poikkeaminen)=)
Olis pitänyt laittaa lainausmerkkeihin! Olen kyllä nainen mutta pidättyväinen tunneilmaisussani ihan luonnostani (kauris horoskoopiltanikin...) Sellainen ominaisuushan yleensä yhdistetään mieheen, suomalaiseen erityisesti, siksi mieheni asiasta noin vitsailee :)
No sitten:)Minä jo rupesin tässä pähkäilemään.
Minäkin olen kauris, mutta en kyllä ole pidättyväinen tunneilmaisussa. Se johtunee siitä, että olen tähtimerkkien mukaan saanut melkeinpä ainoan kumppanin, joka saa kauriin avautumaan-nimittäin härän:D
Jos hänen luonteeseensa kuuluu se piirre, ettei hän ole hyvä ilmaisemaan sanoin huomaavaisuuksia, niin se pitää sitten hyväksyä.
Voihan sitä nätisti pyytää, että sanoisitko mulle jotain nättiä niin tulis hyvä mieli-tyyliin. Jos sitä nyt kerta niin kaipaa.Olet hänet valinnut sellaisena ihmisenä kuin hän on, jotain tällaista piirrettä ei kai oikein voi toisessa muuttaa. Jokaisella on oma tapansa osoittaa huomaavaisuutta.
No meillä mies on verbaalisesti erittäin tunteikas fyysisen tason lisäksi, kyllä hän sanoo kohteliaisuuksia esim. "oletpas sinä nätti tai onpa kauniit silmät...
tai katot mua niin nätisti siellä jne...
Kyllähän siitä kiva olo tulee, mutta ei sitä ihan kokoajan jaksaisi kuulla. Se merkitsee enemmän kun sitä ei kuule jatkuvasti.
No fyysisesti hän huomioi esim. halauksilla, koskettelulla, suudelmilla...
Joskus tuo jonkun pikkulahjan, esim. jos huomaa, että deodorantti on loppu, niin hän tuo sitä minulle kysymättä kun käy kaupungilla.Sellaista kaikkea
Hyvää kesää myös sinulle;)
Kai se joskus on sanonut että tykkää minusta vuonna viisi?
Ulkoiluttaa minua harva se päivä.
En kärsi kun tiesin minkälaisen ihmisen kanssa lyön hynttyyt yhteen.Mitä minä kiusaan toista tuollaisella joutavalla asialla kun tiedän että se pitää minusta jos ei suorastaan rakasta.Kai se rakastaa kun pyörii vielä vuosienkin jälkeen tuossa jaloissa?
Puristelee se kyllä mennen tullen että se riittää.
Mä kyllä huomioin rakastani. Sanoin ja teoin. Sitten se perkele potkas mut pellolle kun sille tuli joku saatanan itsenäisyyspuuska. Reilu meininki!
sulla on hyvä mies. Iloitse siitä äläkä murehdi turhia. Mulla oli jonkun aikaa mies, joka kyllä puhui kauniita, mutta puhui sitten niitä kauniita kaikille muillekin. Valitettavasti ne, jotka osaavat puheillaan hurmata eivät välttämättä tiedä, mitä aito rakkaus on.
sulla suuret murheet! Onka kuukautiset? Sullahan on todella hyvä äijä, mut rutiset jostain sanoista...
tulee olla..
"Hän kyllä osoittaa välittävänsä ja rakastavansa minua muilla keinoin, kuten esimerkiksi halailemalla ja suukottelemalla päivittäin, kuuntelemalla ja kunnioittamalla mielipiteitäni ja vaikkapa muistamalla minua merkkipäivisin. Hän ei myöskään koskaan puhu minusta negatiiviseen tai ivailevaan sävyyn ystävien seurassa. Myös seksielämämme on nautinnollista vielä 15 vuoden jälkeenkin."
Ei vaan riitä. Aina pitää marista jostain.
Harvoin ihminen on tyytyväinen siihen mitä jo on. Kumma juttu.
se on, että ongelma kuulostaa pikkujutulta monien muiden ongelmiin verrattuna. Mutta jokaisella meillä on omat ongelmamme ja kyseistä tilannetta on varmaan vaikea kuvitella ihmisen, joka luonnostaan on tottunut kuulemaan kohteliaisuuksia puolisoltaan. Saattaa tuntua, että tulisi hyvin toimeen ilmankin mutta mitäs sitten jos ne oikeasti puuttuisivat kokonaan??
Lähinnä minua kiinnostaa, että onko tuo ominaisuus todellakin niin luonteessa, että sitä on lähes mahdoton oppia? Kaikkeahan pitäisi voida oppia jos vain haluaa... On niin vaikea ymmärtää miten se sanominen voi olla niin vaikeaa, kun itseltä se tulee ihan luonnostaan.
Vaikka tiedän ja tunnen, että mieheni välittää minusta, välillä tulee tunne, että eikö minussa todellakaan ole mitään kehumisen arvoista. Olisi niin kiva joskus kuulla MIKSI hän minusta välittää ja minua rakastaa...
Ymmärrän kyllä, että eihän niitä kohteliaisuuksia voi keksimään ruveta jos ei kerran ole aihetta sanoa mutta varmasti meissä kaikissa jotakin sanomisen aihetta löytyy.
Olisikin kiva kuulla joltain muultakin onko se kohteliasuuksien jakaminen tosiaankin niin vaikeaa ja miksi? Ajatteletko puolisostasi kauniita asioita mutta et kuitenkaan kerro niitä hänelle?
no nythän on niin, että leijona kaipaa kaikista horoskooppimerkeistä eniten huomiota. Hän haluaa paistatella auringossa ja valokeilassa ja tuntea, että kaikki katsovat ja kehuvat juuri häntä :) jos tällaista huomiota ei tule jatkuvalla syötöllä, niin leijona voi tuntea, että sisäinen valovoima hipuu. Monilla leijonilla tämä saattaa muuttua itsekehuskeluksi, leuhkuudeksi tms. jotka ovat niitä kyseisen merkin huonompia piirteitä (on leijonassa hyvääkin!) Miehesi ei ehkä ymmärrä, mitä tarvitset. Eli kunhan tämän tiedostaa, niin on helpompi elää itsensä ja huomionkipeytensä kanssa :)
Olen luonteeltani tyypillinen leijona ja siksi varmasti kaipaankin sanoin huomioimista niin paljon. Ja mieheni kyllä tietää tarkkaan kuinka paljon niitä sanoja häneltä kaipaan mutta siitä huolimatta en niitä häneltä saa. Enkä tosiaankaan tarkoita, että minua pitäisi olla koko ajan kehumassa ja ylistämässä vaan muutama kaunis ajatus silloin tällöin riittäisi vallan hyvin.
olemme olleet yhdessä jo pitkään ja edelleen tuo ukkokulta jaksaa huomioida. :) sanoo päivittäin rakastavansa minua ja yleensä useammankin kerran. Meillä on myös "oma kieli" tai pikemminkin yksi sana jonka sanomme toisillemme hyvinkin usein ja se on yhtäkuin rakastan sinua. Hän myös halailee hyvin usein ja huomioi myös muuten fyysisesti. itseasiassa se olen minä tässä suhteessa, joka huomioi vähemmän. ;) Mutta en silti koe rakastavani häntä vähemmän kuin hän minua, päinvastoin. :) Eli kyllä se on varmaan ihan normaalia, ettei niitä sanoja aina kuulu. ;)
Minusta sinun pitäisi olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Älä vaadi mieheltäsi mahdottomia; vaikka periaatteessa MELKEIN kaiken voikin oppia, tuo "puhumaan" opettelu voi tuottaa miehellesi liikaa vaikeuksia, jos hän ei ole pohjimmiltaan sellainen joka tykkää lepertelystä. Hän saattaa kokea, ettei sinulle mikään riitä, vaan hänen on pakko ruveta hokemaan esim. "minä rakastan sinua" jotta pitäisi sinut tyytyväisenä. Siihen voi kyllästyä, jos se ei tule luontevasti. Sitä paitsi minusta teot ovat tärkeämpiä kuin sanat, jokainenhan voi sanoa mitä haluaa tarkoittamatta mitään, mutta harvemminpa tulee - ainakaan jatkuvasti - tehtyä sellaista mitä ei oikeasti tarkoita, eli osoitettua hellyyttä toiselle jos ei oikeasti olisi hänestä vähääkään kiinnostunut. Hyväksy siis se, että miehellesi luonnollinen tapa osoittaa kiintymystään on näyttää se teoilla, sanat eivät hänen suuhunsa syystä tai toisesta välttämättä luontevasti istu. Älä pilaa hyvää suhdetta tekemällä kärpäsestä härkästä ja jankuttamalla asiasta.
Aikojen saatossa olen huomannut, että tämä erilianen toisen huomioiminen ja kehuminen sanallisesti on usein täysin riippuvaista miehen kasvuympäristöstä. Jos miestä on lapsena kehuttu ja kannustettu, osaa hän tätä kehumista myös toisille aikuisena jakaa. Jos sen sijaan esim. perheessä ei ole ollut tapana osoittaa tunteitaan tai lasta on jostain syystä väheksytty tai henkisesti latistettu, on miehen vaikea aikuisenakaan oppia muita kehumaan.
Mutta oppiminen ei toki ole mahdotona. Kannattaa siis itse näyttää esimerkkiä ja kehua ja kannustaa miestä aina kun vain tilaisuus on ja näin toivottavasti mieskin oppii hiukan avautumaan.
Ottaa kainaloom joka ilta.Laittaa ruokaa jossen itse jaksa.Iltapalat hän yleensä tekee jossen minä innostu.Kutsuu minua hassuilla nimillä.suukottelee,auttaa jos tarvin apua ym.
Juttuisi oli melkein kuin minun kirjoittama. Yhdessäoloa takana 17 v ja avioliittoa 7 v. Minua häiritsee se, että mieheni ei voi muiden läsnäollessa huomioida minua. Siis esimerkiksi jos menemme yhdessä juhlimaan, minua ei tanssiteta tai saatika julkisesti halata tai suukoteta. Ja sekös rassaa kun tuttavapariskunnat likistelevät toisiaan. Asiasta on tullut ikäviä tilanteita kun olen ottanut nokkiini. Tiedänhän minä, että hän minua rakastaa mutta joskus olisi ihanaa, että hän näyttäisi sen niin että muutkin sen tietäisivät.
Miten minut sitten huomioidaan, halauksin silittelyin ja TODELLA harvoin sanoin.
Ihan mielenkiinnosta.
Mitenkäs se toimii toisinpäin? Huomioitko miestäsi sillä tavalla kuin haluaisit hänen huomioivan sinua?
Se on minusta kaikkein paras tapa opettaa.
Huomioi, niin sinua huomioidaan.