Miten tottua yksin asumaan?

Yksin asuminen on niin mukavaa! Saa itse päättää mitä tekee, milloin tekee vai tekeeko mitään.

Aivot toimivat aivan niinkuin muutkin kehon jäsenet: sinä itse voit treenata ne oppimaan tuottamaan hyviä, positiivisia ja kauniita ajatuksia.
Kyllä , se vaati itsekuria ja päättäväisyyttä, muutta lopputulos onkin sitten miljoona kertaa vaivan arvoinen.

Valitse huolella mitä luet, ketkä valitset ystäviksesi, miten paljon panostat harrastuksiisi. Noihin ei voi muut vaikuttaa, vain sinä itse. Käytä tietoisesti energiaasi itsesi parantamiseen ja henkisen minäsi kohentamiseen, siitä hyotyy sekä sielu että ruumis!

Sinä et tarvitse ketätahaansa ihmistä seuraksesi. Tee omasta seurastasi paras mahdollinen.

Mä olin muutama vuosi sitten jonkin aikaa yksin, mutten tottunut ollenkaan. Kun lapsi oli kotona, yksinäisyys ei vaivannut. Silloin kun olin ihan itsekseni, oli vaikea saada unta; piti olla valot päällä ja kuljin katsomassa, onko ovet lukossa yms.

Päivisin oli kivaa olla yksin, kuten tuo edellä oleva henkilö kirjoitti; oli oman elämänsä seppä. Mietin silloin että otan koiran seurakseni, mutta sitten miesystäväni muuttikin luokseni. Uskon että on olemassa tällaisia ihmisiä, jotka eivät totu yksin olemiseen ja sitten niitä, jotka haluavatkin olla yksin.

Minun liittoni oli pelkästään raskaita ajatuksia. Ex mies vierellä ahdisti. Oli onni päästä hänestä eroon.

-> ap

No problem, elämää se vain on, ei sen vakavampaa.

Kun ulkona tulee pimeys, niin alkaa eropainajaiset pyöriä mielessä ja itsesyytökset. Yöllä sitten pikkupirut hyppii pöydillä ja lattioilla ja yöt menee valvoessa. Aamulla sitten lakana märkänä herää poikkiväsyneenä töihin.

Vertaa siihen, että jotkut ihmiset elävät aina yksin. Heidänkin on pärjättävä.

ei auttanu uus miesystäväkään, sillä ero pitää käydä läpi juuri niin, et kohtaa ahdistuksen ja siitä lähtee toipuminen, kunnes tulee päivä;Elämä on ihanaa ihan yksinkin!