Onko se aina salarakas?
Eikö muu lupauksen rikkominen ole uskottomuutta?
Pari päättää esim. säästää rahaa määräsumman kuukausittain. Pankkikirja on lipaston laatikossa. Eräänä päivänä vaimo ottaa kirjan ja pyytää pankissa merkitsemään siihen panot. Käy ilmi, että siellä on 0 mk. Vaimo pannut tilille tilisiirtona joka kuun 1. päivänä sovitun summan ja mies nostanut sen pois ilman kirjaa joka kuun 2. päivänä.
Tämä tapahtui silloni kun pankkikirjat olivat vielä käytössä. Kirja molempien nimissä.
Entä kun mies ei maksa maksuja, vaikka sanoo ne maksaneensa? Lopulta ilmaantuu ulosottomies ovelle ja vaimolle selviää, että häneltä menee 2 vuotta kaiken maailman talouslaskujen maksamiseen, jotka ovat kertyneet vaimon tietämättä.
Eikö se ole uskottomuutta? Kun mies lupaa ja vannoo vain päästäkseen tukalasta tilanteesta? Kun lupaukset ovat unohtuneet seuraavana päivänä. Kun vaimo kysyy onko asia hoidettu, mies suuttuu ja huutaa, että vaimo on epäluuloinen ja vainoharhainen.
Ja jättää maksamatta lupaamansa maksut.
Eikö sekin ole uskottomuutta?
Eikö muu lupauksen rikkominen ole uskottomuutta?
Pari päättää esim. säästää rahaa määräsumman kuukausittain. Pankkikirja on lipaston laatikossa. Eräänä päivänä vaimo ottaa kirjan ja pyytää pankissa merkitsemään siihen panot. Käy ilmi, että siellä on 0 mk. Vaimo pannut tilille tilisiirtona joka kuun 1. päivänä sovitun summan ja mies nostanut sen pois ilman kirjaa joka kuun 2. päivänä.
Tämä tapahtui silloni kun pankkikirjat olivat vielä käytössä. Kirja molempien nimissä.
Entä kun mies ei maksa maksuja, vaikka sanoo ne maksaneensa? Lopulta ilmaantuu ulosottomies ovelle ja vaimolle selviää, että häneltä menee 2 vuotta kaiken maailman talouslaskujen maksamiseen, jotka ovat kertyneet vaimon tietämättä.
Eikö se ole uskottomuutta? Kun mies lupaa ja vannoo vain päästäkseen tukalasta tilanteesta? Kun lupaukset ovat unohtuneet seuraavana päivänä. Kun vaimo kysyy onko asia hoidettu, mies suuttuu ja huutaa, että vaimo on epäluuloinen ja vainoharhainen.
Ja jättää maksamatta lupaamansa maksut.
Eikö sekin ole uskottomuutta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onhan se uskottomuutta sekin, ja oikeaa tyhmyyttä osoittava esimerkki.
Vain jotenkin sairas ihminen voi tehdä tuollaista toiselle ja omia säästöt jotka ovat yhteisiä.
Joten jonkin asteen sairaus on tällä miehellä ollut kun pettää toista kavalasti ja sitten huutaa kun ei luoteta. Sellainen mies ei ole mikään mies vaan selkärangaton luikki.
Mutta tavallisesti suomen kielessä uskottomuudella tarkoitetaan parisuhteiden lupauksien rikkomisia ,silloin kun toinen osapuoli tekee asioita toisen selän takana vaikka tietää että se ei kuulu avioliittoon mitenkään olla samalla toisen naisen kanssa. Tälläinen mies jolla on niin löyhässä tunne elämä ei tarvitse vaimoa vaan hänen tulisi olla poikamies, jos on niin kova halu haavoittaa toista ja kulkea temput tekemässä jonkun naikkosen luona. Silloin hän on ollut uskoton sanan varsinaisessa merkityksessä. Rahan ottaminen yhteiseltä tililtä ilman että siitä on keskusteltu yhdessä aikisemmin on asia joka voisi olla petos tai kavallus. Niitäkin miehiä on jotka ovat henkisesti vahvoja ja hyvän itseluottamuksen omaavia ettei heidän tarvitse nostaa itseään jossain salapaikassa jollekkin naikkoselle, sillä rehellinen mies on aina MIES jota voi rakastaa pyyteettömästi.
Et siis edes tiedä mitä uskottomuus on? Järkyttävää. Vertaat ihmissuhteita rahansiirtoon? Jos ollaan parisuhteessa jo sanan pitäisi sinulle kertoa että kyseessä on kahden ihmisen välinen suhde. Jos tällaiseen suhteeseen ei kykene, täytyy elää poikamiehenä. Pettämiseen ja uskottomuuteen toisen selän takana ei ole oikeutta. Kun ollaan parisuhteessa, on sanomattakin selvää että ei petetä, ei siitä tarvitse erikseen sopia tai tehdä lupauksia. Rahansiirrot, lupauksen rikkomiset sun muut ovat ihan erityylistä toimintaa kuin pettäminen. Tuollaiset voi vielä antaa anteeksi; materia on helpommin korjattavissa ja korvattavissa kuin särkynyt sydän tai uskottomalta puolisolta saatujen tautien parantaminen.
Sinä et siis ymmärrä ihmisten sitoutumisella parisuhteeseen muuta kuin sen, ettei harrasteta seksia muiden kanssa? Kovin on kapea katsantokantasi! Tältä kannalta katsottuna eivät nämä kaiken maailman auervaarat ole rikollisiakaan, kun kyse on "vain rahasta"?
Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että uskottomuutta on montaa lajia ja se laji, josta tällä palstalla harvoja poikeuksia lukuunottamatta keskustellaan, on vain yksi näistä alalajeista.
Kun ei pidetä lupauksia, kun ei ajeta yhteistä hyvää ja eikä pidetä kiinni yhdessä tehdyistä suunnitelmista, kyllä se minusta on yhden lajin uskottomuutta. Toiseen pitää voida luottaa KAIKISSA asioissa, ei vain siinä, ettei kumppani eksy vieraisiin sänkyihiin.
Kyllä siinäkin sydän särkyy aivan riittävästi, kun hädän hetkellä - omassa tapauksessani oli kyse lähiomaisen vakavasta sairastumisesta ja kuolemasta - rakkautta ja uskollisuutta luvannut kumppani kääntää selkänsä täydellisesti. Itselleni olisi riittänyt pelkkä tieto, että toinen kulkee rinnalla - mutta mitäpä siinä voit tehdä, kun sinulle todetaan, että no tuo nyt on ihan oma murheesi!? Itselleni olisi vastaavasti ollut helpompaa antaa anteeksi, jos kumppani olisi kertan haksahtanut kännissä sänkyyn baaritutun kanssa kuin se, että hän vetää maton altani, kun muutoinkin olin heikoimmillani.
Voin nähdä asian todellakin toiselta puolelta. Jos aviopuoliso käy vieraissa satunnaisesti, mutta hoitaa perheensä ja huolehtii taloudesta, pitää muut lupauksensa ja kohtelee perhettään edelleen hyvin, ei perhe joudu jatkuvasti kärsimään miehen uskottomuudesta. Varsinkin, jos mies onnistuu salaamaan suhteensa.
- Tietysti tilanne on järkytys, jos perhe saa sen selville, sitä en vähättele.
Mutta kun mies käyttää tulonsa viinaan ja rellestämiseen ja salaa maksamattomat maksut, eikä edes krapuloissaan aina tiedä, onko ollut perinteiseen tapaan "uskoton", niin siitä kärsivät kaikki.
Jälkimmäisessä tapauksessa perhe on kriisissä. Luotto on mennyt ja vaimon ylenkatse kasvaa. Vaimolle on loppujen lopuksi aivan sama, onko mies käynyt vieraissa vai ei, sitä paitsi hän saattaa tietää, että mies ei humalikkona ole kovinkaan toivottua seuraa kenellekään naiselle.
Vaimon mielestä vieras nainen on ihan sopiva nöyryytämään ukkokultaa, sillä sittenhän aviovaimon ei tarvitse torjua viinalta haisevaa miestä.
Monissa perheissä tällainen uskottomuus on yleistä. Eron järjesteleminen ja lapsista huolehtiminen on vaimolle useinkin paljon tärkeämpi asia kuin miehen mustasukkainen vahtiminen.
On turha kuvitella, että taloutta saadaan kohennetuksi, kuten joku tuolla sanoo. Moni mies pitää itsestään selvänä oikeutenaan käyttää rahansa omiin menoihinsa. Vaimon asia on huolehtia talous ja lapset.
Uskottomuutta mielestäni on myös se, että mies kieltäytyy ymmärtämästä omaa itsekkyyttään. - Sama pätee totta kai myös naiseen, ja on yhtä vastenmielinen, mutta se ilmenee usein toisin, ja saattaa pysyä kodin seinien sisällä vuosikymmenet.
Kahden ihmisen välinen suhde on useinmiten täysin erilainen riippuen siitä kumpi sitä tarkastelee ja miltä kantilta. Ihmisistä riippuen suhde voi tarkoittaa aivan eri asioita. Toisille pelkät kulissit tekevät liiton. Toisille henkiset asiat. Joillekin merkitsee kokonaisuus eniten. Kuten niin monessa, on ihmissuhteissakin tehtävä valintoja - kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Sensijaan jokainen voi saada paremman suhteen, jos nykyinen suhde on aivan mitätön tai onneton.
Muistuttaisin, ettei materia ole aina korvattavissa. Huonot ihmissuhteet on aina :).
Se ei ole uskottomuutta siinä merkityksessä mitä suomen kielessä tarkoitetaan. Tuo kuvaamasi esimerkki osoittaa piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Uskottomuus suomen kielen tarkoittamalla tavalla voi olla henkistä tai fyysistä: henkisesti uskoton ihminen voi rakastua toiseen ja himoita tätä, fyysisesti uskoton pettää parisuhteessa ollessaan fyysisesti.
Okei... Eli pikkujuttu, jos hassaan vaimon selän takana yhteisen lomakassan omiin harrastusmenoihini ja sitten vaan silmät suurena totean, että no hups, ne nyt meni... Ethän oo vihainen, vaikka kun en kuitenkaan käyttänyt niitä esim kukkien ostoon kenellekään vieraalle naikkoselle?
Kun papin edelssä lupasin uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastamäissä, sitouduin asiaan kokonaisvaltaisemmin kuin vain lupaamalla pysyä pois vieraista vällyistä. Lupasin laittaa toisen edun ja tarpeet vähintäänkin samalle viivalle kuin omani. Ja jos siitä lipeän, on se jo mielestäni hyvää vauhtia menossa henkisen uskottomuuden suuntaan, vaikkei touhussa ylimääräisiä osapuolia olisikaan.
Kaikki ihmiset eivät ole noin materialistisia ja jotkut tajuavat jopa uskottomuuden tarkoittavan joko henkistä tai fyysistä uskottomuutta.
Rahojen kavallus tai tuhlaaminen tai perheen laiminlyönti muilla keinoin on ihan eri asioita. Pahin petos on pitkäaikainen sivusuhde toiseen. Sitä pahemmin ei voi loukata.
Ja miksi olla yhdessä jos käy vieraissa? Hyväksyisitkö sinä saman vaimoltasi? Elä poikamiehenä niin ei tarvitse loukata ketään jos moraalia ei tuon enempää löydy.
Välinpitämättömyys puolestaan on rakkauden vastakohta. Ei uskottomuus.
Jos miehelläni paljastuisi pitkä- tai lyhytaikainen sivusuhde, mies saisi mennä matkoihinsa. Rahojen kavallus on suorastaan rikollista. Sitä en hyväksyisi missään muodossa, mitkään selittelyt ei auta. Samoin perheen laiminlyönti. Näissä molemmissa jälkimmäisessäkin tapauksessa eroaisin. En viitsisi edes loukkaantua tuollaiselle miehelle.
Ei ole silti kenenkään asia elää jonkun toisen moraalin mukaan. Jokainen toimii omasta puolestaan kuten toimii. Ellei se miellytä kumppania, suhteen voi panna vähintään katkolle.
Kyse on ns. itsestäänselvyyksistä ja sanattomista sopimuksista. Jos menee töihin vaikkapa kauppaan tai pankkiin, ei työsopimukseen kirjata erikseen että työntekijä ei saa kavaltaa firman varoja. Sama parisuhteessa; on sanomattakin selvää että parisuhteessa ei petetä tai harrasteta uskottomuutta. Tämänkaltaisia asioita ei luvata erikseen.
Kyllä uskottomuutta on monenlaista. Vaikka aloittajan asia on mielestäni petos häntä kohtaan. Hän on luullut että yhdessä säästävät tiettyä tarkoitusta varten ja sitten onkin rahat kadonneet. Mies siis "kavalsi" rahat. ei kunnioittanut puolison kanssa tehtyä päätöstä säästää rahaa.
Henkinen pettäminen ja petos/kavallus ova m ielstäni oikeat termit.
Työelämässä rahojen kavaltamisesta joutuu vastuuseen.
Mielestäni voidaan alkoholistit luokitelle tapapettäjiin. Heillä petos koskee heitä itseäänkin ei vain kumppania.
Kun perheen koko talous keikahtaa sen vuoksi, että mies on pettänyt, niin onko väliä millä tavalla pettäminen on tapahtunut?
Jos aviopari on vihkivalassaan luvannut kunnioittaa toista ja tukeea elämän vasta.- ja myötämäissä, niin eikö sen valan rikkominen ole uskottomutta?
Mitä merkitystä on sillä, että toinen esim. panee elämön risaikseksi ja tuhlaa palkkansa, mutta ei mene vieraisiin illan päätteeksi?
Rahat ovat menneet, kohmelo kova, muu perhe raivostunut, talous sekaisin, MUTTA mies on ollut USKOLLINEN. Siihen vedoten vaatii perhettä palaamaan ruotuun ja elämään suu säkkiä myöten.
Naapurissa sama tilanne, mutta mies oli vielä sitten vieraissakin illan päätteeksi.
Vain se on siis todellista uskottomuutta, vaikka kaverukset tulisivat tyhjätaskuina kotiin käsikoukkua klo 6 aamulla?
Olen elänyt tuonkaltaisissa tilanteissa koska isäni oli juoppo, joka tuhlasi perheen rahat viinaan ja perheen elämä meni velkavankeudessa. Myöhemmin tapasin varakkaan mutta pettävän miehen. Siinä vaiheessa kun jätin mieheni, hän oli pettänyt jo monenmonta kertaa. Ehdottamasti uskottomuus on pahempi asia. Ei noita voi edes verrata toisiinsa. Ehkä joku täysin tunteeton voi verrata ja yrittää oikeuttaa pettämisensä tuommoisilla selityksillä.
Ei uskollisuudella ole mitään merkitystä, jos muutkin asiat ovat suhteessa huonosti.
Hyvinvoinnin perusta on turvattu, riittävä toimeentulo. Jos toinen tekee kaikkensa tuhlatakseen toimeentulon, niin se on hyväksikäyttöä, siipeilyä, tasapainon horjuttamista/tuhoamista.
Olen kokenut myös kummankin pettämisen laadun ja mielestäni aivan yhtä pahoja ovat.
Pettäjä/kavaltaja ei kunnioita toisia eikä arvosta ketään. Hänellä annetut lupaukset t ovat voimasa kahdestatoista puoleenpäivään. Kun ovi sulkeutuu takanaan niin eip ole mielessä puolisolle tekemät lupaukset.Oli siten kysymys rahasta tai rakkaudesta.
Onko joku puolisoaan pettänyt kertonut näkemystään näillä palstoilla? Olen täällä ensi kertaa, joten en ole lukenut näitä rimpsuja.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten joku perustelisi esim. miksi rahat yksinkertaisesti vain katoavat taivaan tuuliin.
Tai mikä siinä "toisessa" niin viehättää.
Olisi mielenkiintoista saada tänne pettäneitä kertomaan tai jopa puolustautumaan. Suurin osa tarinoista on katkerien ex puolisoiden kirjoituksia ja todellisuus voi olla ihan toinen, toisen näkökulmasta.
Olen pettänyt ja jättänyt. Minun ei tarvitse sitä mitenkään puolustella. Omalta kannaltani sanon, että se oli ihan oikein. Ex-mies ei viitsinyt tikkua panna ristiin minun (eikä lasten) takiani viimeisiin vuosiin. Pääsi luistamaan kaikesta "kiireellään". Jos ex olisi ollut aktiivinen minun suhteen edes jotenkin: välillä kuunnellut, ottanut huomioon ja ollut läsnä, niin en varmasti olisi ollut uskoton enkä jättänyt häntä. Sanotaan, että eroon on molemmissa syy. Minussa oli se vika, etten enää kestänyt elämää exän kanssa. Se oli todella vaikeaa myöntää itselle.
Uskottomuus on minusta vain hieman lempeämpi sana petokselle tai pettämiselle. Sivusuhteen hankkinut puoliso pettää ja valehtelee. Se on se uskottomuusongelman yhdin. Ei toinen nainen, vaan valehtelu siitä, että on sitoutunut puolisoonsa, noudattaa niitä parisuhteen sääntöjä, joihin on yhdessä sitouduttu.
Petettynä minua ainakin loukkasi yli kaiken se, miten mieheni oli minua kohdellut. Miten hän oli viskannut romukoppaan kaikki ne asiat, joiden piti olla tämän perheen perusta ja ydin.
Vaikka täällä puhutaan paljon ykkösistä ja kakkosista, niin todellisuudessa pettäminen on puolisoiden välinen kriisi, jossa kakkosella on hyvin pieni sija. Hän on olemassa siinä samalla tavalla "materiana" (tätä en nyt sano missään nimessä loukatakseni kakkosia!) kuin pankkikirja ketjun aloittajan kirjoituksessa.
Se, että kyse on puolisoiden puhtaasti väleistä - joita voi yhtä lailla horjuttaa alkoholi, väkivalta, vilpillinen rahankäyttö tai sivusuhde - pitää sisällään myös sen, että samoille puolisoille jää myös mahdollisuus korjata tilanne.
Tuo ei päde tilanteessa jossa puoliso on rakastunut toiseen vaikka suhde omaan puolisoon on hyvä ja kunnossa. Aina voi rakastua toiseen vaikka ei parisuhteessa ole ongelmiakaan. Tämä puolestaan helposti johtaa salasuhteeseen ja tällöin kakkosella on suuri merkitys vaikkakin päätöksen pettämisestä tekee pettäjä yksin.
Minusta lupauksen rikkominen on pettämistä, ei niinkään uskottomuutta. Uskottomuus on seksuaalista pettämistä.
Meistä jokainen pettää kumppaninsa joskus, jollain tavoin. Jokaisella on eri pettämiselle erilainen merkitys. Suurpiirteisesti ajateltuna hyvin moni antaa yhden syrjähypyn anteeksi. Tai sen, että kerran jättää vuokran maksamatta. Pariskunta erkanee sitä nopeammin toisistaan, mitä useammin toinen tuntee tulleensa petetyksi. Tai mitä suuremmin. Jos toiselle seksuaalinen uskollisuus on maailman tärkeintä, kumppanin uskottomuus saa hänet heti hakemaan eroa.
Seksuaalista pettämistä, joo. Mutta entäs ne suhteet joissa ei ole seksiä? Ne ns henkiset pettämiset, jonka kanssa minäkin joudun painimaan.
nimpä voi myös ilman seksiä pettää.. :(
Niinpä niin. Tuossa edellä sanottiinkin, että jokainen pettää kumppaninsa jotenkin. On henkistä ja fyysistä pettämistä, välinpitämättömyyttä, pettämistä talousasioissa jne. Itse pidän pettämisenä sitäkin, ettei koskaan osallistu kotitöihin, lastenhoitoon, ruokaostoksiin jne.
Henkisessä pettämisessä ei ainakaan altista puolisoaan taudeille tämän tietämättä.