Näitä keskusteluja seuranneena aloin miettiä, että minkälaisia hankaluuksia aiheuttaa suhteessanne yhteisen kielen puuttuminen?
Itse olen kova puhumaan ja verbaalisuus on mulle tärkeä asia parisuhteessa. En osaa kuvitella, että olisin vakavassa suhteessa mieheen, jonka kanssa en pysty täysin kommunikoimaan.
Kuitenkin olen tällä hetkellä ihastunut ruotsalaiseen mieheen, jonka kanssa puhumme enimmäkseen englantia tai sitten hän puhuu ruotsia, koska ymmärrän sitä kuitenkin jonkun verran. Mutta paljon on asioita, joista haluaisin hänen kanssaan puhua, mutta kielimuurin takia en siihen pysty.
Itse olen kova puhumaan ja verbaalisuus on mulle tärkeä asia parisuhteessa. En osaa kuvitella, että olisin vakavassa suhteessa mieheen, jonka kanssa en pysty täysin kommunikoimaan.
Kuitenkin olen tällä hetkellä ihastunut ruotsalaiseen mieheen, jonka kanssa puhumme enimmäkseen englantia tai sitten hän puhuu ruotsia, koska ymmärrän sitä kuitenkin jonkun verran. Mutta paljon on asioita, joista haluaisin hänen kanssaan puhua, mutta kielimuurin takia en siihen pysty.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Verbaalisuuden voi korvata ihan vaan oraalisuudella. "Rakkauden kieli" riittää varmaan monelle, jolle ulkomaalaisuus on SE juttu.
Tavatessani miesystäväni/avomieheni hän oli ollut vain vähän aikaa Suomessa. En koskaan lähtenyt tuolle kolmannen kielen linjalle eli siihen, että molemmat käyttää vierasta kieltä (englantia). Puhuin hänelle suomea kuten suomalaiselle ilman mitään hidasteluja jne. Hän sanoikin, että minua on vaikeampi ymmärtää kuin muita suomalaisia (puheeni on kyllä suomalaiseksikin aika epäselvää :)). He varmaan hidastavat puhetta tai yksinkertaistavat tai jotain. En koskaan ole tehnyt niin. Jos ei ymmärrä niin toistan ja voidaan katsoa joku sana netistä vaikka wikipediasta tai kuvahaulla, se on aika hyvä tapa oppia. Mutta helpottamaan en ole koskaan alkanut. Nyt moni sitten ihmettelee, että miten kummassa hän puhuu niin hyvin suomea suhteessa siihen, miten lyhyen aikaa on Suomessa kumminkin ollut. Hänen ei tarvinnut edes mennä Mava-koulutukseen päästäkseen opiskelemaan. Minulla ei ole mitään vaikeuksia ilmaista hänelle suomen kielellä asioita. Ihan kuin puhuisin suomalaiselle. Ei vaan pidä alistua tuolle kielimuurille. Kieli kehittyy nopeasti.
Juuri noin. Se on pahin karhunpalvelus, jonka voi kumppanilleen tehdä. Yksi pieni päätös, joka rajaa monen monta asiaa maahanmuuttajan ulottumattomiin vuosikausiksi eteenpäin. Jos ei kumppani sitä suomea opeta, niin kuka sitten? Yleensä kun se kaveripiirikin tuppaa olemaan aika kansainvälistä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.
Olihan se aluksi turhauttavaa, kun ei pystynyt ilmaisemaan itseään täydellisesti. Ja kun toinen oli kotoisin eri kulttuuripiiristä, kyse ei ollut pelkästä kielestä vaan myös kommunikaatiosta ylipäätään: mistä asioista puhutaan missäkin seurassa ja millä tavalla ja mistä ei sovi puhua ainakaan julkisesti. Mä opettelin myös mieheni kieltä enemmän, mikä helpotti oloani miehen kaveripiirissä.
Keskustelu oli hitaampaa ja harkitumpaa. Riitatilanteessa se ei muuten ole välttämättä huono juttu ;) Kirjoittelimme myös toisillemme. Kärsivällisyyttä vaadittiin puolin ja toisin, mutta hauskaakin oli. Ehkä se, että jouduimme selittämään niin paljon, mitä oikeastaan tarkoitimme, lähensi meitä enemmän. Piti nähdä sanojen taakse.
Eihän se helppoa ollut, kun itsekin olen aika puhelias ja sanavalmis. Välillä todella väsytti. Mutta kuitenkin tiesi, että toisella on sama ongelma. Mulle oli hyvä opetus, että aina ei tarvitse puhua, kaiken ei tarvitse pyöriä sanallisen ilmaisun ympärillä.
^^ "Mulle oli hyvä opetus, että aina ei tarvitse puhua, kaiken ei tarvitse pyöriä sanallisen ilmaisun ympärillä. "
Just näin. Varmaan tosi syvällinen suhde teillä.
Buahahah: "Just näin. Varmaan tosi syvällinen suhde teillä."
Liikuttavaa, että kannat huolta suhteestamme.
Kun oppii tuntemaan toisen, sanoja ei _aina_ tarvita. Onhan meilläkin keskustelumme ja riitamme, mutta joissakin asioissa osaamme lukea toista muutenkin ja pelaamme saumattomasti yhteen.
Miten syvällisyyttä sitten mittaisi? Olemme molemmat olleet tähän suhteeseen tyytyväisiä jo reilut 20 vuotta. Se riittää meille. Hyvää elämää toivottelen sullekin.
Ruotsalaiseen itsekin ihastuin aikoinani ja lopulta myös Ruotsiin muutin. Alkuaikojen englantipainotteinen keskustelu on vaihtunut enimmäkseen ruotsiksi puhumiseen, yksittäisiä sanoja, sopivia ilmauksia tai riitatilanteita lukuunottamatta.
Sanojen käyttö ja valinta, niiden nyanssit, kaikki tuo on ollut aina tärkeää. Siinäpä sitten olen saanut välillä tuskailla, kun tuntuu ettei saa aina ihan tarkalleen täysin välitettyä viestiä vastaanottajalle samassa muodossa kuin alkuperäinen ajatus on. Onneksi kumppanini on samanlainen, eikä kypsy jos yritän vääntää samaa asiaa eri sanoilla uudelleen. Muutenkin onnekkaana voin vilpittömästi sanoa, että tämän ihmisen kanssa puhun enemmän samaa kieltä kuin useimpien suomea äidinkielenään puhuvien kanssa.
Aikaa vie toisen kielen sujuvuuden harjoittelu, mutta odotan innolla aikaa jolloin hallitsen hienovaraisempiakin nyansseja ruotsiksi. Ymmärtävät vähän tarkemmin sitten täällä minua nämä muutkin kuin vain kumppanini ;)
Niin..
Tuli vähän omasta navasta päin kirjoitettua siitä, miten tärkeää on että Minun Hienot Nyansoidut ajatukseni ymmärretään. Yhtä tärkeää, tottakai, on muiden sanavalintojen oikea tulkitseminen!
Ja vielä enemmän vastauksena esitettyyn kysymykseen, kyllä se aika tekee tehtävänsä ja parin kanssa muodostuu parempi ymmärrys ja yhteinen kieli. Ne ajatuksethan kuitenkin ovat useimmiten tärkeimmät sanojen takana.
Suomalaisten sanaleikkien tarkemmat selitykset.. no.. niitäkin joskus selittää, mutta puolet tapauksista jättää jonkinlaisen turhautumisen olon. Sitäkin oppii sietämään ;)