Mietin tämmöistä asiaa, ihan noin teoreettisesti.
En ymmärrä miksi joku haluaisi olla prostituoitu vapaaehtoisesti kaikille, enkä ymmärrä miksi joku haluaisi maksaa kenelle tahansa. Ihmiskauppa on niin kuvottava asia, että sen puoleen, jos se muka auttaisi, saisi koko prostituution kieltää lailla. Ihmiskaupassa tuhotaan ihmisiä eikä asiakkaat oikeastaan koskaan välitä siitä, onko maksullinen vapaaehtoinen vai ei. Se on tullut todistetuksi monellakin uutisella. Jotkut kyllä tekevät ilmoituksen, kunhan ovat ensin itse käyttäneet hyväkseen uhria.
Katsoin kerran dokumentin, missä oli prostituutiota käyttäviä ihmisiä haastateltuina ja muutenkin olen sekä kuullut että lukenut heidän juttujaan, ja tunnevammaisia egomaanikoitahan heistä suurin osa on. Ei haluat "nähdä vaivaa" eli halutaan ostaa ihminen, seksiä ja paveluksia, olla toisen yläpuolella. Maksullinen taas... No, miten vaan, valtaahan heilläkin on: osa käyttää siis hyväkseen toisten yksinäisyyttä ja epätoivoisuutta. Miten päin vaan, suurin osa prostituutiosta on markkinointipelleilyä ja kylmää, sekä laskelmoitua.
Mutta!
Olen itse köyhä, joten tavallaan ymmärrän houkutuksen. Kun on täyttänyt vuosia kymmeniä työhakemuksia turhaan, tai saa jonkun naurettavan pätkän kauhealla vaivalla, maksaa jo toisen ammattikoulutuksen opintolainaa eikä taaskaan töitä ole tarjolla, kun tinkii jo kaikesta, kun ei vaan ja aina ei, vaikka on kuinka koulutettu, älykäs, monipuolinen... Ja olen jopa ollut iloinen, olen edustava, olen vaikka mitä ja mikään ei silti riitä.
Nälän näkeminen on aivan hanurista, ja joo, kyllä ruokaa saa halvallakin, mutta syön viikon aina samaa, aina hinnan mukaan, ei herkkuja koskaan. Vaatteet aina alennuksesta, aina pitää sumplia ja säätää, laskut on aina myöhässä, koko ajan on joku käsi ojossa, juhlimassa ei voi käydä, harrastusmaksutkin pitää miettiä ja sopia, ja sitä rataa. Nytkin taas siirtelin eräpäiviä ja sovin laskuja, elämä tuntuu koko ajan epätoivoisemmalta.
Enkä kuitenkaan seurustele. Olen kaunis ja kelpaisin. Seksiäkään minulla ei sinänsä ole mitään vastaan, vaikken rakastunut olisikaan.
Joten mitä väliä. Ok, mutta tuntemattomien kanssa ei tule kuuloonkaan, minäkin haluan saada jotain. Enkä syty yhden illan jutuista ylipäätään.
Joten leikin ajatuksella, kun eräskin tuttavani on sellainen, että voisin heidän kanssaan ollakin. En kokisi mitään vastenmielisyyttä asiassa, ja heille taas, no sanotaanko nyt näin, että se olisi pelkkää plussaa (= minä olen tavoiteltava) ja muuten se ei käy... Salasuhde. Heillä on rahaa, he haluavat minun kanssani olla, minä tarvitse rahaa, ja miksi siis he eivät voisi maksaa? Mietin tätä moraalisesti, ok, yksi esimerkki on naimisissa. Mutta mitä sitten? Ihmiset pettää ilmaiseksikin, ja minä tarvitsen rahaa. Homotkin pääsee kohta naimisiin, eikä siis näin ollen avioliitto ole enää mikään perinteinen eikä pyhä, minulla ei siis ole mitään homoja vastaan, vaan että eihän avioliitto nyt ole entisensä! Turhaan siihen kukaan vetoaa, paitsi jos on tekopyhä.
Ihmiset eroaakin niin paljon, ei sillä ole siis merkitystä...
Paitsi minulle olisi. Siinä kun avioliitossaan elävä saisi kuitenkin jotain, ja hän pitää minusta, ja meillä voisi olla hauskaa, minäkin voisin saada ihan elettävän elämän. Ei se siitä kulu.
Me tykkäämme toisistamme. Se on totta, me flirttailemme muutenkin. Minä saisin häneltä muutenkin. Hän ei saisi minulta, koska on vanhempi ja naimisissa. Minun mielestäni hän voisi aivan hyvin auttaa minua, hän siis oikeastaan ei nyt tekisi mitään muuta kun maksaisi "seurustelukahvit, ruoat ja lahjat" rahana, eikö totta? Ja toisaalta, olisihan se paljon reilumpaa kanssakäymistä, kun monella, kenellä suhde perustuu silti maksamiseen, vaikkei siitä puhutakaan. Mies ostaa ja tarjoaa ties ja vaikka mitä, eikä ilman lahjomista mitään irtoa. Joten en olisi sen kummempi, saisin vaan ne rahat rehellisesti, rahana.
Tämä on siis huom. TEORIAA, älkää ottako ihan hampaat irvessä, mutta mietin siis tätä asiaa... Enkä nää mitään ongelmaa. Se ei olisi yhden illan juttu eikä kenen tahansa kanssa, se antaisi sitä mitä on annettavana, kenellä olisi. Minä saisin paremman elämän ja hänkin saisi paremman elämän. Kenenkään ei tarvitsisi saada tietää...
Varsinaisesta huoranmaineesta nyt ei voida puhua, jos olisi 1-3 miestä. Joillainhan on kierrossa ilmaiseksi huomattavasti enemmän joka tapauksessa.
Jos taas mietitään prostituutiota, niin olisihan tämä nyt turvallista!
Köyhyys saa miettimään monia asioita eri tavalla... En koe itseäni huonommaksi enkä kokisi, vaikka saisinkin seksistä rahaa ihmiseltä, kenestä muutenkin tykkään. En olisi mikään hyväksikäytettävä uhri enkä alaikäinen tai ihmiskauppiaan orja. Olisin ihan tavallinen aikuinen nainen, joka harrastaa seksiä.
Saisin vain rahaa siitä.
Voisitko sinä tehdä näin tai mitä mieltä olisit asiasta?
En ymmärrä miksi joku haluaisi olla prostituoitu vapaaehtoisesti kaikille, enkä ymmärrä miksi joku haluaisi maksaa kenelle tahansa. Ihmiskauppa on niin kuvottava asia, että sen puoleen, jos se muka auttaisi, saisi koko prostituution kieltää lailla. Ihmiskaupassa tuhotaan ihmisiä eikä asiakkaat oikeastaan koskaan välitä siitä, onko maksullinen vapaaehtoinen vai ei. Se on tullut todistetuksi monellakin uutisella. Jotkut kyllä tekevät ilmoituksen, kunhan ovat ensin itse käyttäneet hyväkseen uhria.
Katsoin kerran dokumentin, missä oli prostituutiota käyttäviä ihmisiä haastateltuina ja muutenkin olen sekä kuullut että lukenut heidän juttujaan, ja tunnevammaisia egomaanikoitahan heistä suurin osa on. Ei haluat "nähdä vaivaa" eli halutaan ostaa ihminen, seksiä ja paveluksia, olla toisen yläpuolella. Maksullinen taas... No, miten vaan, valtaahan heilläkin on: osa käyttää siis hyväkseen toisten yksinäisyyttä ja epätoivoisuutta. Miten päin vaan, suurin osa prostituutiosta on markkinointipelleilyä ja kylmää, sekä laskelmoitua.
Mutta!
Olen itse köyhä, joten tavallaan ymmärrän houkutuksen. Kun on täyttänyt vuosia kymmeniä työhakemuksia turhaan, tai saa jonkun naurettavan pätkän kauhealla vaivalla, maksaa jo toisen ammattikoulutuksen opintolainaa eikä taaskaan töitä ole tarjolla, kun tinkii jo kaikesta, kun ei vaan ja aina ei, vaikka on kuinka koulutettu, älykäs, monipuolinen... Ja olen jopa ollut iloinen, olen edustava, olen vaikka mitä ja mikään ei silti riitä.
Nälän näkeminen on aivan hanurista, ja joo, kyllä ruokaa saa halvallakin, mutta syön viikon aina samaa, aina hinnan mukaan, ei herkkuja koskaan. Vaatteet aina alennuksesta, aina pitää sumplia ja säätää, laskut on aina myöhässä, koko ajan on joku käsi ojossa, juhlimassa ei voi käydä, harrastusmaksutkin pitää miettiä ja sopia, ja sitä rataa. Nytkin taas siirtelin eräpäiviä ja sovin laskuja, elämä tuntuu koko ajan epätoivoisemmalta.
Enkä kuitenkaan seurustele. Olen kaunis ja kelpaisin. Seksiäkään minulla ei sinänsä ole mitään vastaan, vaikken rakastunut olisikaan.
Joten mitä väliä. Ok, mutta tuntemattomien kanssa ei tule kuuloonkaan, minäkin haluan saada jotain. Enkä syty yhden illan jutuista ylipäätään.
Joten leikin ajatuksella, kun eräskin tuttavani on sellainen, että voisin heidän kanssaan ollakin. En kokisi mitään vastenmielisyyttä asiassa, ja heille taas, no sanotaanko nyt näin, että se olisi pelkkää plussaa (= minä olen tavoiteltava) ja muuten se ei käy... Salasuhde. Heillä on rahaa, he haluavat minun kanssani olla, minä tarvitse rahaa, ja miksi siis he eivät voisi maksaa? Mietin tätä moraalisesti, ok, yksi esimerkki on naimisissa. Mutta mitä sitten? Ihmiset pettää ilmaiseksikin, ja minä tarvitsen rahaa. Homotkin pääsee kohta naimisiin, eikä siis näin ollen avioliitto ole enää mikään perinteinen eikä pyhä, minulla ei siis ole mitään homoja vastaan, vaan että eihän avioliitto nyt ole entisensä! Turhaan siihen kukaan vetoaa, paitsi jos on tekopyhä.
Ihmiset eroaakin niin paljon, ei sillä ole siis merkitystä...
Paitsi minulle olisi. Siinä kun avioliitossaan elävä saisi kuitenkin jotain, ja hän pitää minusta, ja meillä voisi olla hauskaa, minäkin voisin saada ihan elettävän elämän. Ei se siitä kulu.
Me tykkäämme toisistamme. Se on totta, me flirttailemme muutenkin. Minä saisin häneltä muutenkin. Hän ei saisi minulta, koska on vanhempi ja naimisissa. Minun mielestäni hän voisi aivan hyvin auttaa minua, hän siis oikeastaan ei nyt tekisi mitään muuta kun maksaisi "seurustelukahvit, ruoat ja lahjat" rahana, eikö totta? Ja toisaalta, olisihan se paljon reilumpaa kanssakäymistä, kun monella, kenellä suhde perustuu silti maksamiseen, vaikkei siitä puhutakaan. Mies ostaa ja tarjoaa ties ja vaikka mitä, eikä ilman lahjomista mitään irtoa. Joten en olisi sen kummempi, saisin vaan ne rahat rehellisesti, rahana.
Tämä on siis huom. TEORIAA, älkää ottako ihan hampaat irvessä, mutta mietin siis tätä asiaa... Enkä nää mitään ongelmaa. Se ei olisi yhden illan juttu eikä kenen tahansa kanssa, se antaisi sitä mitä on annettavana, kenellä olisi. Minä saisin paremman elämän ja hänkin saisi paremman elämän. Kenenkään ei tarvitsisi saada tietää...
Varsinaisesta huoranmaineesta nyt ei voida puhua, jos olisi 1-3 miestä. Joillainhan on kierrossa ilmaiseksi huomattavasti enemmän joka tapauksessa.
Jos taas mietitään prostituutiota, niin olisihan tämä nyt turvallista!
Köyhyys saa miettimään monia asioita eri tavalla... En koe itseäni huonommaksi enkä kokisi, vaikka saisinkin seksistä rahaa ihmiseltä, kenestä muutenkin tykkään. En olisi mikään hyväksikäytettävä uhri enkä alaikäinen tai ihmiskauppiaan orja. Olisin ihan tavallinen aikuinen nainen, joka harrastaa seksiä.
Saisin vain rahaa siitä.
Voisitko sinä tehdä näin tai mitä mieltä olisit asiasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
159 מעריצים זה לא מספיק!!!לא אם אתה מתכנן להישתלט על העולם!!תזמינו את כל האולפנהההה ואת הרב כורסיאא ואת המורה לתורה פליאאאאאאאאיזז!!ח
Moi
Hyvin kirjotettu teksti - ensimmäisenä mulle tuli mieleen että miten noin fiksun oloinen ihminen ei ole onnistunut saamaan töitä. Tosin tiedän sellaisiakin erittäin fiksuja tapauksia joista ensivaikutelmana yleensä saadaan "liian pohdiskeleva" ja sellaiset jäävät hiukan jalkoihin tarvittavaan röyhkeyteen perustuvilla työmarkkinoilla.
Mutta itse asiaan. Koska en suhtaudu kenen tahansa kanssa maksusta sekstailuunkaan mitenkään kielteisesti, en osaa tuohonkaan niin tehdä. Itse en ole vielä tähän päivään saakka (olen kolmekymppinen mies) palveluja ostanut mutta en sitä lähtisi toisilta kieltämäänkään kunhan alalle sallitaan lainsäädännöllisestikin sellaiset puitteet ettei touhun tarvi maan alle ja hämärämiesten käsiin ajautua. Prostituutiota kun tapahtuu joka tapauksessa.
Sinun esittämäsäs versiosa kyse todellakin ois montakin pykälää turvallisemmasta ja ittelleskin mieluisemmasta hommailusta tutun kanssa. Ongelmana naisilla vain yleensä on löytää sopivanlaisia herrasmiehiä jotka oikeastikin ymmärtävät homman jujun ja yskän eivätkä yya-suhteen aikana eivätkä jälkeenpäin ala käyttäytymään sun elämistä rajoittavasti, uhkailevasti, piinaavasti tms. aika monelle tyypillistä, esim. kiintymällä suhun liikaa. Koska sun tapauksesa on kyse varatuista, tutuista miehistä niin todennäköisyys sellaiselle kylläkin pienenee.
Niin voisinko itse tehdä näin, miehenä siis olla maksajan roolissa? Jos olisi tuttu tyttö jonka kans kemiat pelaa ja tietynlaista kipinääkin välillä, hän olisi vaikka vähävarainen opiskelija, minä hyvätuloisena ja työkiireiden rasittamana joko huonossa suhteessa tai sinkku niin miksen voisikin alkaa tukemaan hänen elämistään. En vain oikein tiedä miten sellaiseen suhteeseen ajauduttaisiin; yhden illan jutunko kautta ja sitten kummankaan ottamatta asiaa puheeks alkaisin ostelemaan tytölle juttuja mistä huomaisin hänellä puutetta olevan? Varmaankin jotenkin noin.
Anna siis mennä vaan jos vain saat kyseiset miehet ymmärtämään yskän eli rahalliset tarpeesi. Ja myös ne toisetkin tarpees :)
Kun on joku sanoma tai sanomista, kysymistä, ihmettelemistä ... niin kannattaa miettiä asian olennaisin ydin, tiivistää se yksinkertaiseen selkeään muotoon ja ilmaista se hyvällä ja asiallisella kirjoituskielellä.
Pitkästä vastauksesta tuli oitis mieleen, että aloittaja vastaa itselleen. Molemmat tekstit ovat täynnä turhaa pulinaa ilman mitään selkeää, järjellistä asiaa.
Kyllä siitä asiasta ja perusteluista saa aivan helposti sellainen selvää, joka osaa lukea. Asiaa oli pohdittu useammalta kannalta kuin yhdeltä: se voi olla yksinkertaiselle ihmiselle hieman hankalaa, mutta siitä selviää, kun vähän ajattelee.
Tiesitkö, että kirjailijatkaan harvoin kirjoittavat vaan yhtä sivua, ja silti heillä on vain yksi pääjuoni. Niin, sinähän et lue, totta. Siellä vaan harhaillaan monta sivua vaikka olisi ihan yksinkertainen idea ja koko kirjahan yleensä tiivistetään takakanteen.
Tuollainen lapsellinen toisten määräileminen "sinun pitäisi kirjoittaa sitä ja tätä" kertoo enemmän sinusta. Kontrollifriikkinä sinun pitää jopa saada päättää, miten toiset kertovat jostain asiasta ja tiivistää se kuten sinä haluat, pohdiskella kuten sinä haluat. Sitten vastaat muka jotain, eli olet vain ylimielinen omien kirjoitusohjeittesi jakaja, etkä ilmeisesti ole edes tajunnut asiaa, kun olet keskittynyt vain kotipsykologin turhien taitojesi hiomiseen. Tulee oitin mieleen, että et ainakaan anna itsestäsi mitenkään hyvää etkä älykästä kuvaa.
Ikäväksi onneksesi tämä on yleinen keskustelupalsta, missä jokainen saa ilmaista itseään kuten haluaa, muutkin kuin sinä, ja näissä viesteissä on jo jonkun toisen päättämä maksimimerkkimäärä, jota ap ei ylittänyt.
Otan osaa.
Hienoa että joku voi noin ytimekkäästi olla noin ylimielinen, lapsellinen ja vastata noin turhan vastauksen. Onnea, se mahtaa tuntua juhlalliselta ;)
Pahoittelen, että kalikka kalahti nilkkaan noin lujaa.
Pöpön-höpön-löpsis, tai jotenkin niin.
Kyllä minäkin ymmärsin mitä oli kirjoitettu, ja e tulisi mieleenkään aloittaa mitään neuvonta palstaa kellekkään , miten pitäisi asiansa esittää.
Kaikki ovat erinlaisia tyyliltään ja joka kirjoittaa pitkää kirjoitusta haluaa selvittää asiansa, mutta pinnalliset ihmiset usein eivät jaksa syventyä sellaisiin vaan haluaavat lyhyen mitään sanomattoman tekstin, kun eivät pysy mukana siinä mitä kirjoitetaan, joten silloin pitää yrittää ymmärtää että meillä muilla on halu ehkä lukea tekstiä jossa näkyy se mitä halutaan sanoa. Joten ole hyvä ja pidä mölyt mahassasi jos ei sinulla ole muuta sanottavaa, muuta kun piruileminen ihmisten kustannuksella.Ihan vaan asia linjalla tässä.