Yksinäisyys... mitä hienoa on olla sinkku??? Itse riudun yksinäisyydessä ja kaipaan hyvää ja toimivaa parisuhdetta todella palavasti. Sellaisen kun kerran on menettänyt, niin sinkkuus on todella helvetillinen loukku sen jälkeen. Nettituttavuudet eivät oikein kolahda, baareissa miehet ovat yleensä niin kännissä ettei puheesta saa selvää... Onko loppua edes näkyvissä?! En ole mikään nirppanokka - kaipaisin vain hyvää ja arvostavaa, rakastettavaa kumppania jakamaan elämää. Ulkonäkövaatimuksiakaan ei kohtuuttomasti ole, siisti ja ryhdikäs mies olisi minun makuuni. Onko ne kaikki jo varattuja? Yksinäinen lomakaan ei kyllä yhtään potki eteenpäin. Miten teillä muilla menee? Toivottavasti paremmin :)
Yksin
Yksin
191984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo en minäkään toisaalta näe montaa positiivista asiaa yksin olemisessa.
Mutta ei sen tarvitse mikään maailmanloppukaan olla?!
Itse nimittäin tuossa kesän alussa vihdoin tunnustin itselleni, että olen epäonnistunut;)
Ikää on jo yli kolme viisi ja kunnollista toimivaa parisuhdetta tai siis perhettä ei vaan näköpiirissä löydy.
Ajattelin vihdoin lähestyä asiaa hieman toiselta kantilta, eli päätin tutustua itseeni entistäkin tarkemmin ja hakea omalta puoleltani syitä tapahtuneisiin tai tapahtumattomiin:)
Jos ja kun omat virheeni näen ja tunnistan niin jatkossa kaikki on varmasti helpompaa. Elämää on kuitenkin vielä keskimäärin puolet jäljellä mutta elämänkokemusta ja viisautta kerätty jo paljon; ei tarvitse enää jatkossa harjoitella:))
Kyllä siistejä ja ryhdikkäitä vapaita miehiä varmasti löytyy, kuten vastaavia naisiakin. Missä? Sitä en itsekään tiedä mutta kyllä se joskus vielä onnistuu...
Heippa! Olipas positiivinen tuo sinun viestisi. Omien virheiden kartoittaminen on tietenkin a ja o. Jotain vikaa kai jossain on, että yksin on, vaikkei haluaisi :) Eihän tämä mitään maailmanloppua kai vielä povaa, mutta ei silti ole niin onnellinen olo kuin voisi olla. Se hyvä suhde puuttuu. Muuten on kyllä pullat suht hyvin uunissa; terveys, läheiset&ystävät, työ, arvokas vapaa-aika. Mutta yksin...
Itselläni myös elämä muilla osa-alueilla kunnossa. Mutta kyllähän sydämessä ja elämässä tietynlainen aukko kun joutuu olemaan yksin. Huonoa tuuria sitten kai ? Bussilla kun menee täällä Helsingissä töihin niin aamulla näkee paljon siistejä kauniita kunnollisen näköisiä naisia. Pitäisi kai joskus avata suu ihan aamubussissa.
Ravintolassa teitä ei erota/ette niin paljon käy ja en minäkään käy. Ja jos netin kautta onnistuu tapaamaan niin pitää käydä aikamoinen tuuri.
Mies26, luin juuri kirjoitustasi (oletan että juuri sinun kirjoitustasi) otsikolla "sinkkuus on coolia" ... vähän oli eri ääni kellossa. No, mitäpä tuosta. Ehkä sitä mieli muuttuu päivittäin kun on niin ikävystynyt tähän yksinäisyyteen :) :) :)
Miten niin se kirjoitus oli mun. HähTäh??
...siellä käytettiin samaa Nickiä. Vai ehkä oli joku toinen hlö... no stressiä!
Ei ole mitään hienoa olla sinkku eikä varsinkaan sinkku ja 50 v. Vaikka kyllä hyviä puoliakin löytyy: voi elää itsekkäästi ja omien oikkujensa mukaan. Kuitenkin vaikka ilahduttaa itseään matkoilla ja kivoilla vaatteilla, teatterilla ja oman vapaan aikataulun mukaan elämisellä, silti on usein alakulo mielessä.
Joillakin sinkuilla on laaja ystäväpiiri ja paljon harrastuksia. En tiedä, pystyisikö niillä korvaamaan läheisen ihmisen puutteen?
Ei mene paremmin, ei yhtään.
Erosta ei toki ole kuin nelisen kuukautta, mutta vihaan elämääni sinkkuna yli kaiken. Tuntuu kuin olisin vain puoliksi olemassa, vieressä tyhjää. Kaikkein tyhmintä on se etten omista oikeastaan yhtäkään täysin sinkkua kaveria eikä aina viitsisi tuppautua pariskuntien mukaan, kolmas pyörä on aina kolmas pyöräs.
Ainoa pelastus on se että kesä on meneillään, pääsepähän liikkumaan ulkona ja tutustua uusiin ihmisiin.
Huomaan vaan vertaavani miehiä exääni,joten tarvittaisiin joku joka pyyhkäisee jalat alta. Kaipa tämä tästä vielä....
mitään miestä tarvitse, vaan aikaa että olo on kokonainen ilman mitään miehenpuolta.
Kannattaa lähteä munametsälle vasta kun on oman jakelukeskuksen logistiikka viimeisen päälle kunnossa.
Ainakin olet vapaa tekemään, mitä itse haluat. Ei siis tarvitse aina ajatella, että sopiikohan sille toiselle tämä tai tuo. Parisuhteessa voi olla todella puuduttavaa, varsinkin jos itse on se joka rakastaa vähemmän...
Miksi ihmiset roikkuvat tuollaisessa suhteessa jos se on niin pirun puuduttavaa? Muija/ukko pihalle ja hakemaan seuraa joka ei puuduta tai vaadi jatkuvaa tilitystä menoista ja jonka kanssa eläessä ei tarvi miettiä tämän tai tuon sopimista.
Yleensähän juuri tuollaiset suhteet leviävät käsiin kaikkein rumimmalla tavalla ja sitten osapuolet itkevät kun eivät osaa elää yksin. Saati sitten kaksin.. :/
Ihmiset ovat tottuneet aina ennemmin marisemaan siitä kuinka kaikki on päin vittua, kuin itse asiassa tekemään tilanteelleen jotain.
Rohkeuden puutetta, halutaan uskotella, että kai se nyt tästä vielä kun vaan jaksaa purra hammasta.
Toisaalta sitten nykyään erotaan liiankin helposti, mutta jos alati vituttelee, niin eikun vanha kiertoon ja etsimään.
Niin mutta kaipa sen suhteen eteen pitää töitäkin tehdä, eikä vaan heittää vanhaa kiertoon ensimmäisessä vitutuksessa. Ei kai sellainenkaan elämä mihinkään johda. Kun eroan (omakohtainen kokemus) se tapahtuu, kun kaikki tiet ovat päättyviä, eikä ratkaisua kerta kaikkiaan yhteiselämälle enää voi löytyä. Tuollaisella "vanha kiertoon vaan" asenteella olemme kaikki yksin 50-vuotiaina ja sitten se vasta vituttaakin!!! Eläkepäivät häämöttää ja kaverit ja sukulaiset alkaa kuolla ympäriltä... Revi siitä sitten huumoria. :)
Typerä ajatus haluta kumppani sen takia, ettei tarvitsisi kuolla yksin. "Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin."
Heh eipä kai se olekaan hyvä syy :)
Ymmärsit kai vähän väärin ja ehkä halusitkin ymmärtää aivan väärin. Whatever...
Taidatko suomen kielen salat? Osaatko lukea?
Jos Alati Vituttaa, eli (on yhtäkuin) "jos-aina-ja-koko-ajan-ottaa-jakelukeskukseen" toisen tekemiset, silloin on syytä vaihtaa.
Comprende?
Ensimmäisessä vitutuksessa... Bah!
Mun ensimmäinen vitutukseni kesti 7 vuotta :D
Mieluummin yksin kuin paskassa suhteessa. Ja mitä siihen eläkepäivien viettoon tulee niin jossain vaiheessa se kumppani kuitenkin vierestä kaatuu...
Sepä oli osuvasti sanottu, eiköhän me jokainen kuolla joskus. Hain tässä vähän eri asioita... loppujen lopuksi mielestäni mies ja nainen (huom vanhanaikaisuuteni) ovat luotu kulkemaan yhdessä, ei yksin :) Mikä on ihanampaa kuin viettää vanhuuspäiviä rakkaan puoliskon kanssa? Eläkepäivät ovat varmasti muutenkin aika yksinäisiä joka tapauksessa. Mutta en nyt siis ensisijaisesti kuitenkaan alunperin peräänkuuluttanut eläkeseuraa vaan vähän jotain muuta . heh :)
Niin, äskeinen kirjoitus oli minun käsialaani, vaikka se ei nimimerkistä tullutkaan selville, Kolmin! Voit kyllä tilittää ihan suoraankin, jos on jotain mielessä... you know :)