Kertokaa kokemuksianne vakavassa suhteessa / naimisissa muslimin kanssa olevat. Jos olette olleet jossain rantalomalla puolisonne kanssa, niin onko teillä ollut uinti- ja auringonottokielto kohteessa, vai onko puolisonne sallinut tiettyjä vapauksia? Esim ei bikinejä, mutta uimapuku ok. Tai hihattomat puserot, shortsit ja lyhyet hameet ulkomailla ok, vaikkei ehkä Suomessa sallisi niitä?
Vai pitääkö miehen uskonnon takia verhoutua pitkiin hameisiin ja t-paitoihin, vaikka lämpötila huitelisi 40 varjossa ja kohdemaa ei olisi islaminuskoinen?
Vai pitääkö miehen uskonnon takia verhoutua pitkiin hameisiin ja t-paitoihin, vaikka lämpötila huitelisi 40 varjossa ja kohdemaa ei olisi islaminuskoinen?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sinä rasisti ole hilja! Yrität saada ammuksia maahanmuuttaja vastaan. Kukaan ei vastaa sinulle.
mikähän trolli säkään olet, tuskin oot ulkomaalainen ku tollasesti kirjotat pyh
Kulttuurisista syistä mies lomailee yksin tapaamassa nuorta sisartaan ja tämän lapsia ja vaimo / tyttöystävä jää Suomeen tienaamaan.
Kyllä minä ja myös mieheni muslimi sukulaiset pukeudumme bikineihin, toppeihin ja minihameisiin, suomessa ja ulkomailla. Tässäkin taas yleistetään kaikki muslimimiehet... tuollaisia pukeutumis vaatimuksia antaa vain todella pieni osa maailman muslimimiehistä ja toivottavasti vielä pienempi osa maailman naisista joutuu tottelemaan niitä.
Phuketissa ja krabissa musliminaisia oli köllöttelemässä rantavedessä (heille) normaaleissa vaatteissa eli kaavuissa ja huiveissa...
Varmaankin tollasia ohjeita antaa suurin osa muslimimiehistä ja suurin osa musliminaisista noudattaa juuri noita ohjeita.
Suomessa exäni nipotti minihameista ja tuubitopeista, lähinnä, kun hänen suku/tuttavat paheksuisivat minua tai häntä. kreikassa käytin pikkupikku bikineitä, kuljin minihameessa ja bikiniyläosassa, otin aurinkoa välillä ilman yläosaa jne.
En huomannut kysyäkään rajoituksista. Hengissä olen.
En olisi saanut käydä uimassa etenkään bikineissä ja tiesin sen jo ennen suhdetta, siksi meninkin rantalomille ilman häntä! minihameita en käyttänyt joten niitä ei voinut kieltää, oli aina vasta sitten tyytyväinen jos käytin maahan asti pitkää mekkoa, mutta en hänen mieliksi tehnyt mitään. Kurdi exäni olisi myös kieltänyt kaikenlaiset korut sun muut asusteet, hänen kaverit jopa ihmetteli naisten käsilaukkuja! ilmankos onkin exä..
Tämä on kaikilla hyvin yksilöllistä, luulen. Toiset miehet sallii Suomessakin vähän väljemmän pukeutumisen, toiset eivät. Omat "pukeutumissääntöni" ovat jotain siltä väliltä. En käytä huivia tai pukeudu nilkkoja ja olkapäitä peittäviin vaatteisiin, mutta rinnan alue, vatsa ja reidet eivät saa näkyä. Suomessa kesällä en saa pukeutua esim. sortseihin tai ns. tissitoppiin :)
Lomaillessa kuitenkin säännöt vähän poikkeavat, saan käyttää bikineitä aurinkoa ottaessa ja kulkea vähän väljemmissä vaatteissa. Kuitenkin mieheni huomauttaa minulle, mikäli asu paljastaa liikaa ja kehottaa vaihtamaan vaatteet ennen ovesta poistumista. Rannalla hän on ennemminkin ylpeä, jos muut katsovat minun vartaloani, mutta minähän en saa tietenkään luoda silmäyksiä ympärilleni ;) Jokainen mies on erilainen, niin myös muslimit, ei näitä asioita voi perustella uskonnon mukaan. Jos muslimi mies valitsee suomalaisen vaimon, hän jo siinä vaiheessa joutuu itsekin sopeutumaan hieman erilaisiin pelisääntöihin. Näin minä ajattelen :)
Viestissäsi särähtää pahasti korvaan tällaiset ilmaisut: "sallii", "en saa", "saan", "säännöt". Onko miehesi sinulle tasavertainen kumppani vai holhoaja? Ymmärrän, että lapsia perheessä, vankeja vankilassa, alokkaita intissä jne. pidetään komennossa. Heille annetaan säännöt ja määräykset, joita ei saa rikkoa. Mutta aikuista, vapaata, täysivaltaista ihmistä parisuhteessa? Ei ole ihan terveellä pohjalla.
"Jos muslimi mies valitsee suomalaisen vaimon, hän jo siinä vaiheessa joutuu itsekin sopeutumaan hieman erilaisiin pelisääntöihin."
Mihin sinun miehesi on siis joutunut sopeutumaan. Viestissäsi kuulostaa kuitenkin siltä, että hän on se joka sallii tai ei salli ja määrää kaapin paikan sekä määrittelee ne pelisäännöt.
P.S. Hevosilla muuten pidetään silmien sivuilla sellaisia läppiä, jotka estävät sivuille vilkuilemisen.
Itse en taas näe tuossa mitään ihmeellistä. En mamuliitoissa enkä ihan kantasuomalaisissakaan. Jokaisessa parisuhteessa on ja pitää olla sääntöjä. Kyse on vain siitä millaiset säännöt ovat ja onko ne hyväksyttyjä vai pakotettuja. Raja menee siinä, että voiko se sääntöjen kohde halutessaan sanoa moro ja lähteä kävelemään vai ei.
Sääntöjä varmasti on jokaisessa parisuhteessa, ja pitääkin olla. Mutta jos ne ovat vain toisen osapuolen laatimia ja valvomia sekä painottuvat vain toisen osapuolen kontrollointiin, ollaan syvällä metsässä.
Voisin kuvitella, että tällaisessa perheessä, jossa naisen bikinin käyttöä säädellään on miehellä mm. sääntöjä alkoholin käytön suhteen. Monessa suomiperheessäkin se vaimo yrittää niitä rajoja asettaa, mutta uskovaisessa muslimiperheessä sillä määräilyllä on ihan erilainen painoarvo. Tarkoittaa siis sanoa sitä, että kyllä se kulttuuri asettaa rajoja molemmille. Ja kuten todettua niin oleellista on se suostuuko se toinen osapuoli ihan vapaaehtoisesti rajoittamaan elämäänsä vai ei. Se sen asian moraalisen oikeutuksen ratkaisee eikä se onko määräily yksipuolista vai ei.
Jos puoliso on elämässä tärkeintä, voi bikineistä, peli-illoista tai alkoholista luopuminen olla sen arvoista. Jossain määrin toista kannattaa miellyttää kulttuureista riippumatta.
Kiitos kaikille vastanneille! Minullakin on Suomessa ne perus"säännöt", eli tissitopit, minihameet ja sensellaiset kielletty. Yhteistä lomaa miettiessämme sanoin että ulkomailla sit todellakin haluan ja aion uida, ottaa aurinkoa jne, ja se ei peittävissä vaatteissa onnistu. Mies oli aluksi sitä mieltä, etten kunnioita hänen uskontoaan, mutta ymmärsi kuitenkin että loma jossain Thaikuissa on eri asia kuin kesä Suomessa; silloin pitääkin heittää vaatteet pois ja nauttia. Saa nähdä mitä se sit perillä on... Aion kyllä olla niinkuin muutkin turistit. Mies itse ehdotteli, että varmasti löytyy sellasia ranta-alueita, joissa on vähemmän ihmisiä ja muutenkin rauhallisempaa, eli taustalla on kuitenkin se ettei kukaan toinen mies saa nähdä kroppaani. Huoh.
"Mies oli aluksi sitä mieltä, etten kunnioita hänen uskontoaan,"
Kunnioittaako mies sinun kulttuuriasi ja oikeuksiasi? Miksi naisen pitäisi kunnioittaa toisen ihmisen uskontoa alkamalla käyttäytyä sen mukaan? Jos nainen ei ole muslimi, miksi naisen pitäisii alkaa käyttäytyä muslimisääntöjen mukaan?
Ei tämä taida olla pelkästä uskonnosta tai miehen mielipiteestä kiinni. Olen sukuloinut Vietnamissa ja käynyt paikallisten suosimilla uimarannoilla. En ole halunnut herättää huomiota ja poiketa massasta enempää kuin on välttämätöntä, joten en ole käyttänyt uimapukua (bikineistä puhumattakaan!) vaan tehnyt niin kuin paikalliset. Olen uinut tavalliset paita ja housut päällä ja vaihtanut sitten suihkun jälkeen kuivat vaatteet päälleni.
Vielä viitisen vuotta sitten siinä osassa maata katsottiin pitkään, jos tyttö/nainen käytti shortseja ulkona. Ei nyt avoimesti paheksuttu, mutta sitä ei pidetty soveliaana pukeutumisena. Shortsit kuuluivat kotiin tai lapsille. No, nyt tilanne on jo toinen.
En nyt soveliaisuudesta tiedä, mutta paikalliset yrittävät välttää polttamasta itseään ja siksi pysytettelevät aina varjossa kuin mahdollista. Myös kauneusihanne on juuri päinvastainen eli vaaleaa ihoa arvostetaan. Kaiken lisäksi kyseessä on usein ylipainoinen ihminen, jonka tulisi koittaa peittää läskinsä eikä tuoda kaikkien silmien eteen naurettavaksi.
->
Itsensä punaiseksi polttanutta lihavaa turistia nauretaan, koska ehdoin tahdoin yrittää tehdä itsensä mahdollisimman rumaksi.
Minä luulen, että joku tälläinen uima-asu saattaisi mieheni mielestä olla sovelias:
http://www.bubbleroom.fi/fi/naiset/uimapuvut/rantapaita-turkoosi-kukallinen
Napa ja rinnat ei saa näkyä, siinä asiassa hän ainakin on tiukka. Islamin säännöissä sanotaan itseasiassa, että mieskään ei saa näyttää julkisesti navan ja polvien välistä aluetta! Siksihän monen ulkomaalaisen mielestä esim uimahallien yhteissaunat, joissa miehet tai naiset keskenään ovat alasti lauteilla, on ihan pöyristyttävää. Oma mieheni pitää shortsit jalassa jopa mennessään kurdiystäviensä kanssa saunaan. Ei ole kuulemma koskaan nähnyt yhdenkään kaverinsa sukuelimiä, eli porukalla saunoessa myös suihkuhommat hoidetaan shortsit jalassa. Käsittämätöntä taas näin suomalaisesta näkökulmasta ajatellen...
Vielä näille, jotka ihmettelevät muslimimiesten "sääntöjä" ja ettei nainen "saa" tehdä jotain, niin sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei itse elä ja asu muslimimiehen kanssa. He ovat pienestä pitäen oppineet tietyt soveliaisuusasiat, eikä heidän ole todellakaan helppoa ajatella muulla lailla. Jos kotimaassa oppii pienestä pitäen, että alastomuus on väärin ja noloa, että nainen joka pukeutuu avoimesti on siveetön ja likainen, tai että bikineissä rannalla oleminen on sama kuin menisi alusvaatteisillaan kauppaan, niin ei sitä hetkessä ajatella että maassa maan tavalla, ja että jossain muualla nämä asiat on ihan hyväksyttäviä ja normaaleja. Ainoastaan kompromissien tarjoaminen ja puolitiehen meneminen auttavat miestä pikkuhiljaa ehkä hyväksymään sellaista minkä kokee kielteiseksi. Niin kuin nyt mun kohdalla vaikka tuo bikinipaita...
On se silti vähän outoa, kuinka aina mennään sen muslimikulttuurin mukaan ja naisen oma kulttuuri unohdetaan täysin.
Vahvoista, itsenäisistä naisista tuleekin yhtäkkiä kaikkeen suostuvia miehen miellyttäjiä, kunhan mies on vaan ulkomaalainen. Suomalainen mies kun olisi moisia "sääntöjä" sanellut, niin olisi tainnut melkoinen sota syttyä :)
Kai se sitten niin on, että muslimit ovat tärkeämpiä kuin me. Rasistista olisi pitää puolensa ja vaatia joustoa molemmin puolin.
Lukemistani viesteistä en kyllä ymmärtänyt, että aina mentäisiin sen muslimikulttuurin mukaan. Taisit vähän tulkita. Monessa viestissä mainittiin esim. rantalomat. Eiköhän vanhoilliseen muslimikulttuuriin kuuluisi niiden sijaan sukulaisvierailut.
hei sinä 5 12. vastaus viestiisi
[Viestissäsi särähtää pahasti korvaan tällaiset ilmaisut: "sallii", "en saa", "saan", "säännöt". Onko miehesi sinulle tasavertainen kumppani vai holhoaja?]
sinun on ehkä vaikea ymmärtää asiaa, ja päättelen viestistäsi myös ettet itse elä ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Nämä sääntöjen asettamiset ja hänen uskontoonsa pohjautuvat seikat olen itse hyväksynyt yhteisen elämän perustamisemme kannalta. niin kauan kun siitä ei ole itselleni harmia, on se mielestäni hyväksyttävää. Heidän tapansa on tämä, ja jos se ei minua miellyttäisi en ulkomaalaista miestä ottaisi. :)
MItä sellaisia sääntöjä sinä olet asettanut hänelle, jotka eivät ole hänen kulttuurinsa mukaisia?
Sääntö-sana on typerä tässä kohtaa, mutta suomalainen nainen voi:
-pyytää miestä auttamaan kotitöissä (mihin muslimimies harvemmin on tottunut)
-viettämään aikaa kotona, perheen kanssa. Ei kavereiden kanssa iltamyöhään, niin kuin on tottunut
-kertomaan missä on ollut tai minne on menossa, kotiintuloajan (yleensä mies tulee kulttuurista, joissa naisille ei kerrota ja naisille ei kuulu em. asiat)
-pitämään naista tasa-arvoisena raha-asioissa, eli tietoisena paljonko rahaa tileillä on ja mihin niitä käytetään
-hyväksymään sen, että naisella on miespuolisia kavereita, työkavereita ja hyvänpäiväntuttuja, eikä heidän kanssaan kyse ole mistään seksuaalisesta
-hyväksymään naisen "omat menot", eli harrastukset, kahvittelut, ostosreissut ilman mustasukkaista kyräilyä
-hyväksymään sen, että Suomessa naisen paikka ei ole kotona, vaan työelämässä
-edellämainittuun liittyen sen, että Suomessa ei työelämässä verhouduta huiveihin ja abayoihin, vaan päinvastoin laittaudutaan ja ollaan edustavia (myös muiden miesten silmissä)
-jne jne...
Omasta kokemuksesta sanoisin, että jokainen noista kohdista aiheuttaa perusmuslimimiehelle paljon nieleskelyä ja pitkin hampain hyväksymistä. Ainakin aluksi. Riippuu tietysti mistä maasta ja mistä kulttuurista mies tulee! Ainakin saudit, ylipäätään arabit ja osa kurdeista on kasvatettu hyvinkin vanhoillisesti ja sillä periaatteella, että naisella ei ole sananvaltaa, naisen ei tarvitse tietää ja naisen tehtävä on hoitaa koti ja lapset ja pitää suunsa kiinni. Eli on siinä miehelläkin tekemistä kun asettuu elämään tasa-arvoon tottuneen naisen kanssa! Oikeastaan mies joutuu luopumaan paljolti omasta "miehekkyydestään". Siinä mielessä on aika pientä, jos nainen ei käytä minihametta tai biksuja näyttääkseen miehelle puolestaan kunnioitusta hänen uskontoaan ja kulttuuriaan kohtaan.
Huikeita vapauksia kyllä saa vaatia :)
Miksi ottaa mies, jolta tuollaisia "vapauksia" joutuu erikseen vaatimaan? Onhan niitä sellaisiakin, joille nuo ovat ihan normaaleita asioita, eivätkä mitään miehisyydestä luopumista.
Jokaisen Suomeen asettuneen ihmisen uskontoon ja alkuperään katsomatta luulisi huomaavan monet noista luettelemistasi asioista, oli hänellä vaimoa tai ei. Hänen hyväksyntäänsä ei niille kukaan kaipaa.
Miksi ottaa mies, jolta tuollaisia vapauksia joutuu erikseen vaatimaan?
Monessa tapauksessa siihen on lukuisia syitä. Siis hyviä puolia siinä miehessä.
Kyllä taas harmittaa nämä vastaukset joiden takia taas tuomitaan kaikki moku-suhteet. :/ Siis itse seurustelen muslimi-miehen kanssa mutta ei todellakaan ole mitään pukeutumissääntöjä! Laitan päälleni ihan just mitä itse haluan, miehellä ei ole mitään sanomista asiaan - eikä se kyllä ikinä ole mitään kommentteja sanonutkaan. Paitsi siis kehuvia. Mun mies itse asiassa on vaan tyytyväinen kun käytän minihameita ja mekkoja ja avoimia paitoja, aina muistaa kehua ja sanoa miten hyvältä näytän. :D
Eli ei ne kaikki muslimit oo tuollaisia kivikaudella eläviä eikä kaikki muslimien vaimot/tyttökaverit ylikäveltäviä. :D Melkein naurattaa nämä joidenkin vastaukset.. ei varmasti samanlaista käytöstä hyväksyttäisi suomalaisilta miehiltä niin miksi sitten muslimeilta? No mutta, jokainen tyylillään. :)
Moni ei tiedä heti että pukeutumissäännöt tulee usein vasta sitten kun seurustelu on edennyt pidemmälle tai on jatkunut pidempään kuin pari viikkoa. Vasta silloin mies alkaa ajatella että naista muka yhtäkkiä koskee useat islamin säännöt, vaikka ei koskisi. Eivät kaikki ole tyhmiä naisia monet eivät vain tiedä säännöistä eivätkä ole tottuneet äkkiarvaamattomiin miehiin mielenkäänteineen! Moni muslimimies myös "salaa" olettaa että nainen kääntyy muslimiksi sitten kumminkin lopulta, ainakin naimisiin mennessä ja varmasti senkin takia on kaikenlaisia sääntöjä ei-muslimi tyttöystäville.
Ei heille ole kukaan suvussa sanonut että mene ja ota kristitty nainen tai kannustettu että saat ottaa minkälaisen naisen tahansa, päinvastoin!
Jos aloittajan mies haluaisi että aloittaja kävisi rannalla jossa olisi vähän ihmisiä tai lähinnä luultavasti tarkoittaa täysin tyhjää rantaa, niin tässä on oikeaoppinen peittävä musliminaisen uima-asu burkini:
http://www.thehijabworld.com/images/products/LargeSize/modestSwimSuit_1_439.jpg
jos et ole valmis pukeutumaan tuollaiseen niin luultavasti jossain vaiheessa voi seurata jopa uintikielto, jokainen saa toki valita mihin suostuu ja mihin ei. Sitten kun on lapsia niin säännöt on vielä tiukemmat, tiedän paljon tapauksia. Juuri kukaan ei halua nähdä lastensa äitiä ns. "puolialastomana" en tiedä mistä johtuu ehkä luulevat sen aiheuttavan pettämistä tai jotain, vaikka ei se aina niin mene.
"On se silti vähän outoa, kuinka aina mennään sen muslimikulttuurin mukaan ja naisen oma kulttuuri unohdetaan täysin."
Samaa mieltä, minä en ollut valmis luopumaan uimisesta enkä vapaudestani mutta jokainen saa itse päättää mistä on valmis luopumaan miehen takia.
Joo voi jeesus...jos joku nainen haluaa itsensä burkhaan tai vastaavaan pukea, se hänelle sallittakoon JOS hän haluaa siihen itse pukeutua. Kyse onkin mielestäni siitä, että sinulla itselläsi on oikeus valita miten pukeudut ja minne menet yms.
Itselläni on jo toinen muslimimies. Tämä toinen on jopa uskovainen, muttei vaadi mitään ihmeellisiä pukukoodeja eikä estele menemisiäni (paitsi kotimaassaan ei päästä yksin ettei tapahdu mitään ikävää)ja ollaan naimisissa oltu jo vuosia, niin on kai toi kuherruskuukausikin mennyt jo. Mä en tosin pukeudu minihameisiin ja mun tissit ei oo tyrkyllä jokaiselle vastaantulijalle, mutta jos niin haluttais tehdä niin siihen ei kenelläkään olisi mitään sanomista.
Tuntuu olevan aika paljon tollasia rajottajamiehiä nykyään, mistä helkkarista te niitä kaivatte esiin? Jos miehelle on niin tärkeää, että eletään hänen tavallaan niin miksi se ottaa suomalaisen muijan joka on kasvanut vapaana. Konflikteja syntyy aivan taatusti.
Jokaisessa suhteessa tottakai on sääntöjä ja sopimuksia, mutta kyllä ne pitäisi tehdä yhteisesti eikä niin, että vain toinen sanelee miten homma toimii. Ja kummankin osapuolen pitäisi kunnioittaa toistaan.TASAPUOLISESTI.
Mua lähinnä itkettää noi jotkut vastaukset. Jossain Afganistanissa tms. naiset pannaan ihan matalaksi ja ne henkensä kaupalla yrittää siellä saada edes jotain oikeuksia ja täällä sitten pullamössötytöt jotka on saanut tehdä ihan mitä huvittaa antavat saavutetut oikeutensa pois kun joku "ihana" mies niin vaatii.Siis mitä vittua!!!Mä en tajua!!!
Olin muuten just muslimimaassa lomalla muslimimieheni kanssa ja kyllä oli ihanaa maata rannalla uikkareissa miehen vieressä. (sen verran vanha kurppa olen että en vapaaehtoisesti bikineihin pukeudu vaikka mies siitä pitäisikin).
Huvittaa, jos aviomies ei anna tehdä jotain. Onko hän silloin huoltaja/holhooja vai mikä? Eihän aikuista ihmistä voi kieltää; ei oma äiti, ei oma aviopuoliso, ei kukaan. Ymmärrän toki, jos ITSE ei halua, mutta että jotain ei saa tehdä. en ymmärrä.
Itse olen naimisissa muslimin kanssa, mutta saan tehdä mitä vain; vaikka syödä sitä sikaa, mutta en halua, eikä mieheni siitä pitäisi. Mutta mitöön ei kielletä!
"Itse olen naimisissa muslimin kanssa ,mutta saan tehdä mitä vain , vaikka syödä sitä sikaa ,mutta ne halua ,eikä mieheni siitä pitäisi."No tulihan se sieltä ,kuitenkin on sääntöjä joistä mies ei tykkää.
Onko oma miehesi harras muslimi, vai ihan tapamuslimi? Salliiko hän sinun käyttää näitä ns. tissitoppeja ja makoilla rannoilla biksuissa? Eikö hermostuisi tai olisi sitä mieltä, että sulosi on tarkoitettu vain hänen silmilleen?
Koraanissa ainakin sanotaan aika yksiselitteisesti, että naisen tulee kätkeä muotonsa muiden miesten katseilta. Jos muslimi on "kunnon" muslimi, niin on kyllä tiukka useimmiten just tuosta seikasta.
Jatkuvastihan täällä väittelee erilaisten muslimien suomalaiset puolisot: joku saa syödä lenkkimakkaraa ja juoda kaljaa saunan jälkeen, toiselle taas mokoma olisi ihan kauhistus. Yleensä mies joka ei välitä esim alkoholin käytöstä tai siitä makkaran syömisestä ei itsekään elä kunnon muslimin tapaan. Saattaa itsekin naukata oluen silloin tällöin ja käydä puolisonsa kanssa jopa baarissa. Ja silloin siellä baarissakin nainen saa pukeutua just niinku tykkää.
Meillä kuitenkin alkoholi on ihan täysin tabu, mieheni ei ole itse koskaan juonut, eikä hyväksy puolisonkaan alkoholin käyttöä, koska Koraani vastustaa sitä voimakkaasti. Sanoo ettei itsekään olisi mikään muslimi, jos sallisi minun esimerkiksi juoda yhteisessä kodissamme.
En silti koe eläväni mitenkään alistavassa suhteessa: en muutenkaan pukeutuisi sillä tavalla että tissit ja takapuoli olisi tyrkyllä, ja ilman alkoholia pystyy elämään oikein mainiosti. Meidän suhde on täysin toimiva ja onnellinen ja pystyn kyllä ymmärtämään miksi mieheni ajattelee asioista niin kuin ajattelee.
Ei tykkää tai ei pidä on täysin eri asia kuin kieltää tai ei anna tehdä!
Väännänkö rautalangasta??? Toisen kunnioittamista on antaa toisen tehdä asioita, joita hän haluaa.
jokainen toimii oman vakaumuksensa mukaan. Mutta se, että vaatii muita käyttäytymään oman vakaumuksen mukaan, on väkivaltaa ihmisarvoa ja vapautta kohtaa. Sellainen ihminen ei arvosta toista muuten kuin oman uskonsa kautta eikä anna hänelle itseisarvoa. Sivistynyt ihminen ymmärtää ja hyväksyy, että jokaisella on oikeus ja vapaus uskoa mihin uskoo ja toimia oman vakaumuksensa mukaisesti.
Esimerkiksi te ette ole tasa-arvoisia: jos sinun vakaumuksesi olisi ristiriidassa hänen omiensa kanssa, hän ei ikinä antaisi sinun ulottaa omia arvojasi ja ajatusmallejasi vaatimuksina hänen elämäänsä. Hän sen sijaan katsoo, että hänellä tuo oikeus on sinun suhteesi.
Minun entinen mieheni (turkkilainen) ei koskaan puuttunut pukeutumiseeni millään lailla, tosin hän oli muuten melkoisen mustasukkainen. Biksuja sain käyttää vapaasti myös Alanyassa ollessamme muualla kuin oman kerrostalomme uima-altaalla (naapurit olisi nähneet) . Kaikenlaiset hameet ja topit oli sallittuja eikä niistä ollut koskaan mitään sanomista, tosin pukeutumiseni ei ole erityisen provosoivaa...
En koskaan luopuisi minihameesta, bikineistä, laukusta, vaaleanpunaisista pitsitopeista tai mistään mikä tekee minusta naisen, miehen takia.. Onneksi olen suomalaisen kanssa.
Miksi niitä tissejä ja persvakoa pitää muille miehille näytellä, oli se mies sitten minkämaalainen tahansa? Itse en ainakaan esittelisi tissejäni muille kuin miehelleni. Mutta niinkuin joku jo aiemmin mainitsi, sellaisen on näitä asioita vaikea käsittää, joka ei itse ole suhteessa muslimin kanssa. Ja se on jokaisen oma asia mistä asioista on valmis esim. luopumaan miehen takia. Se ei ole keneltäkään toiselta pois. Itse olen valmis luopumaan aika paljostakin rakkauden tähden ihan vapaaehtoisesti. Esim. pukeutumiseni ei ole koskaan ollut provosoivaa edes sinkkuaikoina, joten miksi sitten nytkään kulkisin tuolla perse paljaana. Rannalla makoilu ei koskaan ole natsannut, joten siitäkään asiasta meidän ei ole tarvinnut tapella, ollaanko rannalla bikineissä vai kaavuissa. Lomalla on paljon muutakin tekemistä. Ja miksi pahoittaisin tieten tahtoen mieheni mielen pukeutumalla nirunaru toppeihin julkisella paikalla? En koe olevani mitenkään alistetussa suhteessa, vaikken makkarankuoriin ja roiskeläppiin pukeudukaan.
Kyllä meikäläinen ainakin haluaa myös näyttää naiselta eikä vaan olla jonkun narsistin omaisuutta. Ei se nyt tarkoita tissit paljaana kulkemista, jos on toppi ja minihame. Ei tietenkään mikään vesirajamini. Tyyliä voi aina käyttää.
Kysymys on valinnanvapaudesta. Sitä joko on tai ei. Sinun ei esim. tarvitse ajaa fillaria, vaikka sinulla olisikin vapaus niin tehdä. Sinulla on vapaus valita. Mutta jos joku kieltää sinulta fillaroimisen vain siksi, ettei se sovi yhteen hänen (!) vakaumuksensa kanssa, sinun vapauttasi on rajoitettu. Riippumatta siitä, haluatko ajaa fillaria vai et. Se vaihtoehto on suljettu toisen ihmisen toimesta sinulta pois, eikä sinun haluamisellasi ole siinä mitään tekemistä. Silloin sinun haluamisiesi arvo on punnittu toisen ihmisen haluamisien arvoa vasten ja todettu ensin mainittu vähäisemmäksi.
"Silloin sinun haluamisiesi arvo on punnittu toisen ihmisen haluamisien arvoa vasten ja todettu ensin mainittu vähäisemmäksi."
Ei, vaan rakkauden arvo on punnittu pyöräilyhalua vasten ja todettu rakkaus painavammaksi. Jos henkilö haluaa pyöräillä enemmän kuin olla suhteessa niin eiköhän sekin onnistu. Pyöräilijän vapautta valita ei rajoiteta. Sen sijaan jos pyöräilyvastaisen kulttuurin edustajalla ei olisi oikeutta tehdä samanlaista valintaa (pyöräily tai suhde), vaan hänen olisi pakko vain hyväksyä pyöräilevän kumppaninsa valinnanvapaus, niin silloin rajoitettaisiin hänen vapauttaan. Siis niin kauan kun kummallakin on mahdollisuus valita onko suhde sen tehtävän uhrauksen arvoinen vai ei, niin ollaan selvillä vesillä.
Olet väärässä ja käytät kahta eri puntaria. Toisen kohdalla oma pyöräilynhalu on punnittu rakkautta vasten. Toisen kohdalla toisen pyöräilynhalun sietäminen on punnittu rakkautta vasten. Toisen kohdalla on omasta valinnanvapaudesta ja toisen kohdalla toisen valinnanvapauden suvaitsemisesta. Nämä kaksi eivät voi olla samanarvoisia kysymyksiä.
Minun näkemykseni mukaan tilanne, jossa toinen on valmis rajoittamaan valinnanvapauttaan ja toinen ei, ei ole kovin kaksista rakkautta. Mutta kukin tavallaan.
"Toisen kohdalla on omasta valinnanvapaudesta ja toisen kohdalla toisen valinnanvapauden suvaitsemisesta. Nämä kaksi eivät voi olla samanarvoisia kysymyksiä."
Tietenkin ovat samanarvoisia. Kummassakin tapauksessa on kyse joko-tai-valintatilanteesta. Joko teen kompromissin omien mieltymysteni suhteen tai en tee. Ja sen tekeekö kompromissin ratkaisee kummassakin tilanteessa se onko uhraus sen arvoista. Tämä on tasa-arvoinen ja reilu tilanne.
Sen sijaan se, että todetaan ykskantaan, että muslimin vaan pitää tehdä kompromisseja ja sillä selvä, ei ole mitenkään tasa-arvoinen tai reilu tilanne. Ei muslimillakaan voi olla mitään moraalista velvollisuutta elää suhteessa, jossa katsoo uskontoaan loukattavan. Tällaisessa tilanteessa on ihan ok ja jopa toivottavaa sanoa suoraan, että nyt tehdään tällä tavalla tai sitten lopetetaan tämä suhde alkuunsa.
Älä nyt sotke mitään tiettyä uskontoa tai ideologiaa tähän.
On kestämätöntä ajatella, että minun haluni rajoittaa sinun vapauttasi on samanarvoinen "vapaus" kuin sinun vapautesi toimia haluamallasi tavalla itsesi suhteen.
Etkö ymmärrä, että on eri asia rajoittaa toisen vapautta kuin rajoittaa omaa vapautta? Jokaisella on oikeus jälkimmäiseen, mutta ei oikeutta ensimmäiseen.
Ja jos ajatellaan ihan vain reiluuden kannalta: onko sinusta reilu diili, että toinen lupaa olla toisen mieltymysten kaltainen ja toinen ei lupaa muuta kuin toimia omien vanhojen mieltymystensä mukaisesti? Toinen luopuu jostain omastaan ja toinen ei luovu mistään? Näinkö saadaan aikaan tasapainoinen ja tasa-arvoinen parisuhde? Eikö reilua olisi, että molemmat tekisivät niitä kuuluisia kompromisseja?
"Etkö ymmärrä, että on eri asia rajoittaa toisen vapautta kuin rajoittaa omaa vapautta? Jokaisella on oikeus jälkimmäiseen, mutta ei oikeutta ensimmäiseen."
Entäs kun mies haluaa lähteä joka ilta baariin kavereidensa kanssa. Onko naisen silloinkin pakko vaan pitää turpansa kiinni ja hyväksyä miehen vapaus?
Et ajattele asiaa oikein. Sinun mielestäsi toisen on aina joustettava vaikka tosiasiassa se todennäköinen vaihtoehto olisi tietysti se, että kumpikaan ei jousta. Ei ihmisten ole mikään pakko olla yhdessä. Ei ainakaan Suomessa. Jos ei kumppani miellytä niin silloin pitää lähteä kävelemään.
Jos mies haluaa vaikka joka ilta baariin, on syytä keskustella asiasta ja kertoa hänelle ettet tykää siitä. Et kuitenkaan voi estää häntä menemästä. Siihen sinulla ei ole oikeutta. Samalla tavalla miehellä ei ole oikeutta kieltää sinua menemästä baariin. Sinä voit päättää omista tekemisistäsi, mutta et toisen tekemisistä, ellei hän ole holhouksen alainen.
"Sinun mielestäsi toisen on aina joustettava "
Missä ole tällaista antanut ymmärtää? Ihanteellisessa tilanteessa molemmat joustavat. Kun vain toinen joutuu joustamaan, on ihmissuhde epätasapainossa. Tilanne on silloin epäreilu.
Jutuistasi sai sen kuvan, että muslimilla ei olisi oikeutta määrittää mitä haluaa suhteelta, vaan hänen on jotenkin kummasti aina joustettava koska muslimi. Vaikka faktahan on se, että jokainen meistä tekee itse päätökset sen mukaan mistä on valmis joustamaan ja mistä ei. Keskustella voi vaikka maailman tappiin asti, mutta jos kompromissia ei saavuteta niin se suhde loppuu siihen. Ja tässähän sinun mielestäsi oli ilmeisesti joku ongelma.
Yksi puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä. En ole puhunut muslimeista. Vain sinä olet puhunut muslimeista, enkä oikein ymmärrä miksi haluat vääntää asian siihen suuntaan. Olen puhunut yleisistä eettisistä periaatteista, jotka ovat sovellettavissa ihan kaikkiin ihmisiin. Sinä et kykene / halua keskustella sillä tasolla, joten keskustelua lienee turha jatkaa.
Jokaisella on oikeus määritellä, mitä haluaa suhteelta. Siitähän tässä ei olekaan kysymys.
Kysymys on, vielä kerran, tästä:
""Toisen kohdalla on kyse omasta valinnanvapaudesta ja toisen kohdalla toisen valinnanvapauden suvaitsemisesta. Nämä kaksi eivät voi olla samanarvoisia kysymyksiä.""
Jos et pysty kuvittelemaan, mihin johtaisi sellainen tilanne, jossa ihmisen oikeus päättää toisen tekemisistä on yhtä arvokas ihmisoikeus kuin ihmisen oikeus päättää itsestään, olen surullinen puolestasi. Joka tapauksessa: mm. Suomen laki onneksi estää moisen ajattelumallin toteutumisen laajassa mitassa.
"Jos et pysty kuvittelemaan, mihin johtaisi sellainen tilanne, jossa ihmisen oikeus päättää toisen tekemisistä on yhtä arvokas ihmisoikeus kuin ihmisen oikeus päättää itsestään[...]"
Minä taas puhun muslimin (lue ketjun otsikko, jos asia kiusaa) oikeudesta päättää omista asioistaan. Se ei ole millään tavalla toisen oikeuksien rajoittamista, jos A sanoo B:lle "en suvaitse tuollaista käytöstä kumppaniltani enkä voi jatkaa kanssasi ellet muuta tapojasi". Tuossa on kyse A:n itsemääräämisoikeudesta oman elämänsä suhteen. B huolehtii sitten omista vapauksistaan miten parhaaksi näkee. Toisen vapauden rajoittamisesta voidaan puhua vasta siinä vaiheessa kun A pakottaa B:n pysymään suhteessa ja alistumaan tahtoonsa.
Millä tavalla muslimin uskoa loukataan sillä, että toinen ihminen elää oman kulttuurinsa ja mieltymyksiensä mukaan ja käyttää täysivaltaisesti omia ihmisoikeuksiaan? Miksi se loukkaisi kenenkään "uskoa"?
Minua taasen loukkaa juurikin muslimien usko, jossa naisella ei ole täysiä ihmisoikeuksia tai niitä ainakin pyritään kovasti rajoittamaan, esim. sivellisyyden nimissä.
Mun muslimipuolisolleni on ok vaikka olisin alasti :D Puolisoni ei minulle sanele miten pitää pukeutua. Vähän kunnioitusta kuitenkin pitää osoittaa kanssaihmisille ja maassa pukeudutaan maan tavalla.
Ihmettelen vaan monien kommentteja ulkkarimiesten tavoista ja tottumuksista. "Ne on vaan kasvatettu ajattelemaan tietylla tavalla pienesta pitaen eika ajattelutapaa enaa voi muuttaa." Mita ihmetta?
Ihan samalla tavalla minutkin on kasvatettu ajattelemaan tieylla tavalla, suomalaisten arvojen mukaan. Muutettuani toiselle puolelle maailmaa taysin erilaiseen kulttuuriymparistoon, olen usein joutunut pohtimaan mielipiteitani uudelleen. Olen oppinut uutta ja maailmankuvani on laajentunut. Olen myos muuttanut mieltani aiemmin itsestaanselvina pitamistani asioista. Sitten on niita asioita, joista en tassa kulttuuissa pida lainkaan, mutta koska haluan asua taalla, sopeudun. Ei ole minun vallassani muuttaa miljoonien ihmisten ajattelua. Voin toki vaikuttaa lahpiiriini kertomalla mielipiteistani, mutta en voi vaatia kaikkia olemaan kanssani samaa mielta.
Miksei Suomessa asuva ulkkari muka voisi muuttaa kasityksiaan? Miksi pitaisi alkaa sanelemaan suomalaiselle vaimolle jotain saantoja, joilla ei ole hanen nakokulmastaan mitaan perustaa?
Asun mieheni kotimaassa, eika minulle ole tullut mieleenkaan alkaa pakottaa miestani juomaan viinaa,koska minut on kasvatettu uskomaan etta perjantaisin on vedettava kannit. Ei ole kylla miehellekaan tullut mieleen alkaa yrittaa ladella minulle mitaan saantoja.
Se asia kun on usein siitä kiinni että ne jotka eivät halua sopeutua eivät myöskään sopeudu ja ajautuvat sitten erinäisiin jengeihin ja eristyvät myös usein eri kaupunginosiin muista paikallista vertauksena vaikka Malmö ja siellä tapahtuneet asiat..
Ne jotka eivät sopeudu Suomeen tai muualle viettävät eniten aikaa oman maalaistensa kanssa ja sellaisten, jotka ovat samanlaisia kuin he itse. Jotkut taas viettävät aikaa sekä suomalaisten että oman maalaisten kanssa ja kopioivat tapoja sieltä sun täältä, omassa kokemuksessani tämä näkyi niin että muslimiexä kopioi juomistavat täältä vaikka kaipa hänen maassaankin jotkut juovat salaa mutta ei ikinä niin näkyvästi kun täällä.. Sitten jos kopioi liikaa huonoja asioita eri kulttuureista niin tulee juuri näitä kohtaloita ettei arvosteta vaimoa/tyttöystävää kuten ei mitään muutakaan mitä täältä ilmaiseksi saadaan vaikka koulutus/helppo saada töitä asumistukea sun muuta. Ehkä se on niin että kaiken saa liian helposti ei välttämättä tarvitse enää pinnistellä kun osaa kielen, sitten jotkut lakkaavat arvostamasta näitä kaikkia Suomesta saatuja etuuksia ja halveksunta tulee tilalle... Vaikka joku mies ajattelisi saavansa käyttäytä suhteessa ja määrätä niin sehän on naisesta itsestään kii mitä kaikkea on valmis sietämään. Liian helposti tuomitaan myös rasistiksi jos ei ole jostain asiasta täysin samaa mieltä sensuuri voi iskeä. Tietysti on paljon niitäkin maahanmuuttajia jotka haluavat ja ovat jo sopeutuneet ja heitä löytyy myös julkkiksistä Suomessakin yhä enemmän..
Minä löysin ihanan egyptiläisen miehen 6 vuotta sitten. Kumpikin olemme keski-ikäisiä, eronneita (miehellä ex-vaimo egyptiläinen) vaimo jätti miehen, heillä on kaksi yhteistä lasta joista toinen on nyt täysi-ikäinen. Emme ole koskaan keskustelleet kotitöiden jakamisesta, se on tehnyt joka on ehtinyt tai jaksanut. Oikeastaan mies jaksaa melkein aina, minä en niinkään (suhteemme alusta asti minua on vaivannut vakava unettomuus). Tänä päivänä 6 vuotta yhdessä eläneenä voisi sanoa että mies tekee enemmän kotitöitä kuin minä. Minulla virtaa riittää aamulla ja hänellä illalla. Niinpä viikonloppuisin hemmottelen miestä luxus aamiasella/brunssilla. Kumpikin meistä on hyvä ruuanlaittaja ja sekin vaihtelee jaksoittain kumpi enemmän kokkailee kotona. Yhdessä kaupassa käydessämme hän ilman muuta kantaa painavat ostokset. Jos kotona ollessa sanon että mieleni tekisi jotain mitä ei kotoa löydy on aina valmis lähtemään hakemaan minulle heti, vaikka usein toppuuntelenkin että huomenna hyvin ehtii.
Nuorempana pukeuduin paljastavammin kuin siinä vaiheessa kun tapasimme. Olemme toki puhuneet pukeutumisasioista mutta mitään määräyksiä hän ei ole edes yrittänyt antaa, pikemminkin ne ovat olleet toiveita. Ihan niinkuin missä tahansa aiemmassakin suhteessani myös suomalaisten miesten kanssa. Minä sitten itse päätän mitä toiveita toteutan ja mitä en. Sama muuten koskee myös miestäni, hänenkään ensisijainen valintansa ei aina olisi se mitä minä hänelle ehdotan kun lähdemme ulos, mutta ihan samanlailla hänkin välillä toteuttaa toiveitani.
Alusta alkaen olen vienyt häntä paikkoihin joiden tiedän pukeutumisen suhteen aiheuttavan näkökannan laajentumista, mutta jotka kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. En ole odottanut että hän heti hyväksyy kaiken tak kykenee itse vastaavasti käyttäytymään, mutta pikkuhiljaa on reagointi normaalistunut suomalaisen mittapuun mukaiseksi. Itse olen uimahallissa ja rannalla käyttänyt kokouimapukua jo kauan ennen hänen tapaamistaan omasta kriittisyydestäni johtuen, mistä mies on ollut tyytyväinen.
Vuosi sitten kuitenkin päädyin ostamaan bikinit sen enempiä lupia kyselemättä ja panin ne päälleni kun rannalle menimme, asiasta ei edes keskusteltu.
Egyptiin matkustaessa otan tietysti huomioon kulttuurin niinkuin ottaisin sen huomioon ihan mihin tahansa matkustaessani. Mieheni koti on Gisassa alueella jossa naiset pukeutuvat peittävästi. Vuodenajasta riippuen pukeudun lämpötilan mukaan, hihattomia toppeja en käytä, normaaleja T-paitoja kylläkin ja sielläkin ihmiset sen ymmärtävät koska olen länsimaalainen vaikka muuten useimmilla naisilla on pitkät hihat. Välillä pukeudun ns. galabiaan koska se on ainoa vaate missä kykynen kovassa kuumuudessa olemaan, päivällä on pakko pää peittää jollakin varsinkin kesäaikaan hattu / huivi. Yöllä liikkuessa en niitä tietenkään käytä.
Viiniä juon silloin tällöin lasillisen kaksi ruoan kanssa tai ilman. Saunaolut maistuu, miehellekin myös mutta tietenkin alkoholiton hänelle.
Kompromisseja tehdään kaikissa liitoissa huolimatta kansalaisuudesta. Itse olen löytänyt miehen jolla on suuri sydän, valtavasti lämpöä jaettavaksi, ottaa aina muut ihmiset huomioon. Osoittaa lämpöä ja rakkautta. Erilaisia vaikeuksia ja tressiä on ollut, johtuen sairauksista, sukulaisista, elämäntilanteista, Egyptin tilanteesta, lapsista, työstä, työttömyydestä, opiskelusta johtuen myös niinkuin ihan kellä tahansa. Tähän asti on selvitty ja toivon mukaan selvitään jatkossakin. Miehen mielestä olen Allahin lahja hänelle ja hän minulle, omasta elämänkatsomuksestani johtuen näen hänet lahjana minulle, en kuitenkaan Allahin lahjana. Tähän saakka olemme onnistuneet elämään yhdessä rinnakkain yhteistä tulevaisuutta luoden vaikka elämänkatsomuksemme uskonnon suhteen on erilainen ei niinkään ajatusten osalta.
Toisiamme kunnioittavaa yhteiseloa toivon kaikille! Kannattaa katsoa että elää itselleen sopivaa elämää, eikä huolehtia niin paljon muiden elämästä. Sallia keskustelupalstoilla mamuliitoissa elävien kysymykset niistä provosoitumatta, keskustelevathan suomalaisliitoissa elävätkin muiden kanssa avioliittoon liittyvistä asioista vertaistukea hakien. Varsinkin ensiaskeleitaan ottavat haluavat kysellä miten muut samassa elämäntilanteessa elävät ja ratkaisevat ongelmiaan ja arvokysymyksiään niin mamu kuin suomiliittoissaan olevat. Omaa elämääni rikastuttavat monet asiat nykyisessä liitossani. Lämpimästi minut ovat ottaneet vastaan kaikki mieheni sukulaiset yhteiskuntatausta, oppineisuudesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta jopa miehen ex-anoppi johon miehelläni on edelleen hyvät välit.
Kaikkea hyvää toivottaen keski-ikäinen itsenäinen suomalainen mamu-liitossa elävä Nainen :-).
Lyhyesti: et voi olla bikineissä. Ostat tai miehesi ostaa hijab.com sellaisen asun jossa voit käydä rannalla. Eikä muutenkaan arabimaissa kannata mennä ''lekottelemaan'' aurinkoon. Saattaa miehet innostua aika lailla :D Jos tepastelet siellä pienissä shortseissa et saa kunnioitusta, jos taas peittävä vaatetus niin olet kuin prinsessa, usko. Kukaan ei koske eikä huutele ja jos haluat apua niin äkkiä saat. Jos menet joissain bikineissä pyytämään apua niin ne nauravat sulle.
Riippuu tietenkin miehestä, mutta ainakin omani on vuosien kuluessa unohtanut kaikki ne "säännöt" mitkä hänelle aikanaan olivat tärkeitä, ja mistä niitä riitojakin eniten tuli. Seurustelumme alkuaikoina hän naputti juurikin alkoholin käytöstä, siveästä pukeutumisesta jne, mutta eipä ole aikoihin enää suutaan avannut noista asioista. Käymme yhdessä rannalla ja kylpylöissä, ja todellakin pukeudun bikineihin asiaa sen kummemmin edes miettimättä.
Alkoholiin hän ei edelleenkään itse koske (muutaman oluen on kaikkien vuosien aikana yhteensä juonut) eikä halua nähdä minua päihtyneenä, mutta juon silti silloin kun haluan. Mies voi sitten mennä kavereidensa kanssa sillä aikaa omia menojaan, jos ei halua nähdä siidereitä tai viiniä kotona.