Sinä vävy

Älä katkeroidu, elämä jatkuu kaikilla, myös tällä vävyllä ja nauttii joka siemauksesta :)

Nautii varmasti erityisesti saatuaan tuhottua vaimonsa elämän.

Miksi piti satuttaa ja tuhota. Niin miksi pitää tuhota toinen ja samalla usein omat lapsensakin.

Onko ne uuden naisen lapset tärkeämpiaä, kun heidän kanssaan voi asua, jätätkö samalla tavalla tämänkin naisen lapsineen ja huokset baareissa, harrastuksissa ja "ylitöissä" yhtenään. Et osallistu koskaan kodin asioihin, vaatteesi roikkuvat mikä missäkin ja soitat naiselle,että tulepa nyt noutamaan minut täältä kun olen ottanut , enkä voi ajaa kotiin. Kaljatölkki on ensimmäisenä kädessäsi kun tuleyt kotiin, kun ruokailet, pitää kaljatölkki olla ruokajuomana.

Toivottavasti kohtelet häntä yhtä huonosti kuin entistä.
Jos saisin päättää lapsia en sinulle antaisi koskaan luoksesi, mokomakin kalapullojen orja.
Mutta saisit kyllä käytä kertomassa totuuden siitä, kuinka kauan kidutit entistä vaimoasi, kun hän odotti lastenne, sinun piti päästä kavereiden kanssa sauna-iltaan, mutta ilmenikin että oli naisen kanssa siellä saunalla. Kas kun kaljoissasi siellä poltit itsesi ja jouduit sairaalaan, tulihan se ilmi vaimolle.

Kun vaimosi oli sairas ja jätit hänet kahden pienen lapsen kanssa, toinen karkasi pihalle, mitä jos olisi tpahtunut se kauhein, lapsia olisi jänyt vaikka auton alle. Kun vaimo pyysi sinua auttamaan, et tullut, kaikki muu oli tärkeämpää, toivottavasti samoin on tämän uudenkin naisen kanssa, jotta vihdoinkin tulisi ilmi, miten kohtelet perhettäsi, esim. vanhemmillsesi tekisi hyvä tietää asia, koska nyt vain moittivat ja vielä tekevät entistäkin raskaampaa taakkaa entiselle puolisollesi.
Kerronko minä vai sinä itse ja pyritte kaikin tavoin auttamaan nyt tuota äiti lapsineen eteenpäin elämässä.

No, lopultahan on vain onni, että yhteiselo loppui.

Mitä suremista tuossa hyypiössä oli.

Enimmäkseen vain huonoja muistoja jäi.

Nainen löytää vielä myöhemmin paremman miehen ja miehenmallin lapsille.

Aikanaan sössii tämä juoppo mies nykyisenkin suhteensa.

Huokaiskaa helpotuksesta ja jatkakaa elämäänne.

Myötätuntoni sinulle, joka äitinä ja mummina olet joutunut vierestä katsomaan kun rakkaitasi satutetaan.

Paras rangaistus kurjalle vävyllesi on ettette enää uhraa ajatustakaan hänelle, tuollainen olio ei muistelua ansaitse.

Laittakaa kaikki voimanne uuteen alkuun ja parempaan elämään.

Mistä näitä itsekkäistä miehiä riittää? Näitä tarinoita on vaan ihan liikaa!

Hankitaan lapsia, mutta sitten kaikki muu onkin tärkeämpää kuin se perhe-elämä. Toivottavasti nämä tämäntapaiset luuserit jäävät yksinäisiksi ja joutuvat edes joskus miettimään millaista kärsimystä ovat viljelleet ympärilleen. Loppujen lopuksi kärsijöinä ovat aina ne puolustuskyvyttömimmät eli lapset :-(.

Mistä tämä kauha katkeruus tässä ketjussa eron hakenutta kohtaan?

Olen itsekin tullut petetyksi ja jätetyksi, mutta jatkanut elämääni.

Kuka kertoisi, ymmärrän täysin vihasi. Yritä kuitetnkin koota itsesi ja olla lapsesi tukena. Suhde äitiin on ihmiselämän pisin suhde.
pienenä lapset polkee äidin syliä ja isoina he polkee äidin sydäntä. Kaikki lapsiamme koskevat asiatt satuttavat aina äitiä. Lapsesi tarvitsee kuitenkin tukeasi. Älä anna tuon paskan pilata itseäsi ja kykyäsi tukea lastasi.

Yhtälailla voi suhde sisariin olla muodollinen. Meillä on jokaisella äiti mutta kaikilla ei ole sisaruksia. Suhde äitiin alkaa jo kohdussa ja siksi se on elämämme pisin ihmissuhde olettaen ättä saamme elää, ja äiti elää pitkää.

Kiitos kauniista ajatukistanne, sillä kyllä se äidin sydämeen sattuu, kun lasta poljetaan.
Jokaisessa erossa on kaksi ihmistä, joiden ajatuksensuoksu ei mene kohdilleeen, mutta että toisesta tehdään syntipukki ja tuhotaan hänen elämäänsä niin pahoin, että hänen on vaikea jatkaa elämäänsä on raakaa.
Tämä juonittelu on vienyt häneltä itsetunnon, joka vaikuttaa kaikkeen elämässä, miten saamme hänet entiseksi tunnolliseksi ja muista välittäväksi ihmiseksi.
Se julmuus joka nyt on tullut esiin on hirveää henkistä tuhoamista ja mukana on kaksi pientä lasta.
Kyllä se on ulottunut meihin hänen vanhempiinsakin, olemme kuulemma huonoja kasvattajia. Olemme kuitenkin koko elämämme tehneet työtä ihan vaativissa tehtävissä, olemme aina huolehtineet lapsistamme parhaamme mukaan, heidät on korkeasti koulutettu. Lapsemme ovat meille rakkaita ja toivottuja lapsia. Elämäämme ei ole kuulunut viinat eikä paheet, lapsemme olemme yrittäneet kasvattaa kunnollisiksi ihmisiksi.

Miten nämä erot saataisiin vähemmän tuhoaviksi.

Kun maailma tuhoaa, se todella sattuu, ja varsinkin kun pienet lapset ovat tuossa mukana, ne jotka eivät voi mitenkään pitää puoliaan, heheän eivät monestikaan saa enää puhua mitään kodistaan kenellekään, heidät on peloteltu ja uhattu täysin.

Jokaisen eroperheen lapset pitäisi saada keskustelemaan asinatuntijoiden kanssa, joka kyllä hyvin onnistuisi niin, että koulun kautta järjestetään tämä mahdollisuus tai päiväkotien kautta, tosin ihan pinet eivät mitään ymmärrä ja heisän kanssaan pitäisikin asia ottaa myöhemmin esiin.
Toki olisi suotavaa, että näitä piniä ihmisiä voitaiisiin vuosittain vähintään seurata, kuinka heidän elämänsä jatkuu, varmasti asiantunteva ihminen osaa nähdä jos lapsella on vaikeuksi. Näin ehkä vältettäisiin nuoten itsemurhia, heidän joutumistaan rikosten teille, sillä onhan jo nyt todettu, että vanhempien ero vaikuttaa nuoren elämään joskus hyvinkin raskaasti.

On hyvin raastavaa lapselle, kun isän uuden kumppanin lapset asuvat isän luona, ja hän käy heidän kanssaan peleissä, ja kuljettaa heitä, mutta omaa lasta nähdään vain kahden viikon välein ja silloinkin nuo toiset ovat mukana eli koskaan enää omat lapset eivät ole niin tärkeitä, että kaikki aika tavaressa riittäisi heille.
Kotona saattaa olla myös uusi ihminen, joka ei ede hyväksy lapsia millään tasolla, huutaa heille jatkuvasti, hänen lapsensa tulevat ja särkevät näiden omassa kosissa olevien lelutkin, tämä muuten on totta koko juttu, joten missähän ne oman isän ja äidin ajatukset oikein ovat.
Rankkaa sanoa, mutta kuolamakin on parempi kuin elämä tässä hirressä noilla pienillä lapsilla.

Avioliitossakaan ei voi suunnitella kuin omaa elämäänsä, aviopuoliso voi tehdä yllättäenkin omat ratkaisunsa. Tämä tärkeä seikka pitää aina huomioida.

Niin vain ei saisi olla, sillä aviopuolisoiden tulisi osata keskustella ja neuvotella asioista, päätökset kun koskevat aina koko perhettä.
Se on juuri pettämistä, jos toinen yksin tekee näitä päätöksiä.