Minua ei tietääkseni ole petetty koskaan enkä ole pettänyt ketään.
Aihe silti liippasi aika läheltä omaa elämääni.
Kuvitellaan tilanne, että olette suhteesssa ihmisen kanssa, joka ei osaa antaa vastakaikua tunteille, kertoa että rakastaa.
Voiko tälläinen käytös ajaa toisen petoksen tielle?
Aihe silti liippasi aika läheltä omaa elämääni.
Kuvitellaan tilanne, että olette suhteesssa ihmisen kanssa, joka ei osaa antaa vastakaikua tunteille, kertoa että rakastaa.
Voiko tälläinen käytös ajaa toisen petoksen tielle?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Säällinen, moraalinen ihminen kertoisi ennen pettämistään että lähtee vieraisiin tai että suhde on ohi. Pettämiselle ja varsinkin pitkäaikaiselle sellaiselle ei löydy minkäänlaista oikeutusta mistään.
Tangoon tarvitaan aina kaksi. Jos toinen puolisoista hylkää toisen, niin kyllä se minun mielestäni on sama kuin ajaisi /hyväksyisi toisen vieraaseen syliin.
En tiedä minkä lajin petosta tarkoitat, mutta minusta se on sanaton hyväksyntä. Piittaamattomuutta ja kenties jopa lausumaton toive, siitä että toinen ymmärtäisi lähteä jos ei itse saa lähdettyä.
Jos ei osaa kertoa eikä osoittaa rakkauttaan mitenkään, ei puheilla eikä teoilla.
Eli vastaukseni on kyllä. Voi se.
Miksi pitäisi muka pettää jos toinen hylkää? Miksi ei voisi tehdä asioita rehellisesti ja avoimesti? Selkärangatonta tehdä sellaista salaa. Jos suhde ei tyydytä, sen voi ilmaista.
Mitä pettämistä se enää sitten on jos toinen on jo hylännyt?
Minä petän, koska mieheni on hylännyt minut sekä fyysisesti että henkisesti. Seksiä ei välillämme enää ole ja keskusteluyhteyskin on aika lailla olematon. Kannattaa kuulemma pitää suu kiinni, jos ei ole järkevää asiaa.
Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että petän. Eihän se silti hyväksyttävää ole, järkevämpää olisi erota...
Kyllä voi, kun tekee toisen epävarmaksi eli pelataan rakastaa ei rakasta suhdetta tai asutaan yhdessä ei asuta, silloin antaa signaalin toiselle ja sehän on sitten selvä että toinen tähyilee jo muualle.
No jos pettää pelkästään siksi, ettei toinen kerro että rakastaa, niin aika heppoisin perustein pettää. Jos toinen ei puhu tunteista, niin kannattaisiko ensin saada toinen puhumaan asioista ennenkuin menee ja pettää? Jos toinen ei sano että rakastaa, niin joko hänellä ei ole vahvoja tunteita tai hänen voi olla vaikea puhua tällaisista asioista.. on meitäkin, joilta tunteiden ääneen sanominen tuntuu isolta ja vaikealta asialta, vaikka tunteita olisikin.. Tietenkin riippuu myös suhteen pituudesta, jos takana on jotain puoli vuotta niin se pitäisi ymmärtää että kaikki eivät avaudu niin nopeaan. Mutta jos takana on jo vuosia, niin silloin voisi ajatella, ettei toisella ole vahvoja tunteita. Tällöin fiksumpaa olisi puhua asiat halki ja erota, ennenkuin pettää.
Sen verran voin kertoa, että seurustelin tuossa hiljattain naisen kanssa, jonka tunneilmaisu vastasi pakastinarkkua. Jos hänelle jotain kaunista sanoi, niin ei vastauksena oli aina pelkkä hiljaisuus.
Tiesin myös sen, että tämän naisen aiemmat kumppanit, ehkäpä neljä, olivat kaikki järjestään pettäneet häntä. Suhteen alussa ajattelin, että hänellä oli vain paskoja miehiä. Vahvistitte jo aiemmat epäillyt, että taisi hänen aiemmillakin kumppaneilla olla hieman vaikeuksia seurustella hänen kanssaan. Puhua yritin asiasta, mutta se vastasi kuuluisaa tuulimyllyjä vastaan taistelemista.
Itse en häntä pettänyt, koska rakastuin häneen. Tämän hän sitten palkitsi jättämällä, kun olin heikoimmillani. Olisi varmaan pitänyt...
Luit vain omaa näkemystäsi vahvistavat kirjoitukset. Olet kyvytön ajattelemaan omaa nokkaasi pitemmälle. Selvästi vain himoitsit muita ja aloit syyttelemään toista oman syyllisyydentunteesi takia.
Asia on todennäköisesti juuri päinvastoin. Henkilö on saattanut olla aiemmin rakastavampi ja näyttää tunteensa ja sitten häntä on petetty. Hän on siksi voinut vetäytyä kuoreensa eikä enää halua näyttää tunteitaan joita ehkä joku polkisi taas roskakoriin.
Valitettavasti näin ei ollut. Kyseinen henkilö ei koskaan ollut sanonut kenellekään, että rakastaa. Mutta mitäpä mä teidän kanssa asiasta kiistelen.
Te ette tunne kysesitä ihmistä, ettekä tunne minua.
Ja muita en himoinnut, sain häneltä sillä saralla kaiken minkä tarvitsin, ehkä enemmänkin.
Jos hän ei vain rakastanut SINUA? Minäkään en helposti sano rakastavani, enkä ainakaan sellaiselle jota en varmasti rakasta enkä taatusti sellaiselle johon en luota. Ehkei hän luottanut sinuun. Sanon kyllä rakastavani sellaiselle jota rakastan ja johon luotan..nykyiselleni.
No ei varmaan rakastanukkaan, kun teki miten teki.
Hän ei omien sanojensa mukaan ollut sanonut niin KENELLEKÄÄN KOSKAAN.
tai sinulle sanoi ettei ollut sanonut kenellekään koskaan..
Tilanne se, että aviomies on salannut niin tulonsa kuin velkansakin, käytänyt surutta työnantajan varoja, ostanut tavaraa tiliin, kaikki maksamatta.
Vaimo tekee kahta työtä, koska kotitaloudellakin on velkaa ja lapset vielä koulussa.,
Miehen palkasta ulosmitataan kolmasosa joka kuu, ja hän marttyyrina istuu ja juo illat pitkät, katsoo tv:tä ja riitelee lasten kanssa. Ei anna kotiin rahaa, hänhän on työnantajansa ryöstön kohteena! Hän PA.
Vaimo tulee iltakymmenen maissa kotiin ruokakassien kanssa..
Vaimo ihmettelee tätäkö elämä tulee olemaan seuraavat 10 v!
Kun naapuri isäntä avautuu ja kertoo omista vaikeuksistaan, kuumenevat tunteet kerrasta.
He tapaavat toisiaan 2 v. Kukaan ei saa koskaan tietää, perheet elävät kuten ennenkin, mutta ainakin vaimo on tyynempi ja pitkämielisempi. Hän voi puhua miehelle asioistaan, he käyvät muutaman kerran ulkona silläkin riskillä, että tapaavat tuttuja. Kummallakin on tuttava, jonka asuntoa saavat käyttää silloin tällöin tapaamisiinsa.
Parin vuoden kuluttua tunteet väjähtyivät. Nykyisin vain ystäviä, eikä menneet enää edes muistu mieleen.
Vaimo totesi, että hän oli rakastunut rakkauteen. Siihen tunteeseen, että hän on haluttu ja rakkauden arvoinen. Tämä mies ei odottanut eikä vaatinut mitään. Hän oli vain hyvä ja rakastava mies.
Olisiko arki hänen kanssaan kestänyt? Ei voi tietää, ehkäpä ei.
Kaksi avioliittoa kesti koettelmukset. Siitä on jo vuosia.
Varmasti voi toinen ajaa käyttäytymisellään toisen ajattelemaan ainakin pettämistä. Hyväksynnän ja rakkauden hakemista joltain toiselta, kun ei sitä kotoa saa. Mutta se, mitä tällainen ihminen sitten niille ajatuksilleen tekee, se on eri asia. Voi miettiä tällaista vaihtoehtoa, mutta sitä ei saa toteuttaa. Jos alkaa liikaa tuntumaan siltä, että haluaa lähteä kokemaan rakkauden tunteen jonkun toisen kanssa, on ensin päätettävä nykyinen suhde.
Ei ole mitään järkeä lähteä pettämään, rikkomaan omaa ja lopulta monen muunkin läheisen mieltä. Suhde voi alkuun tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta jos jatkaa salasuhdetta vuosia, tuo se stressiä (kaiken sen mukavuuden lisäksi) kiinnijäämisestä ja valehtelusta kuitenkin. Ja mitä kaikkea sitten tuleekaan, jos suhde tulee ilmi. Siinä vaiheessa sitä miettii, mitä tulikaan tehtyä. Olisiko sittenkin kannattanut vain lähteä jo heti, aloittaa elämä vapaana tekemään mitä haluaa, eikä mitään salailevaa elämää.
Mutta jokainen tekee tietysti omia ratkaisuja, suhteen paljastuminen kuitenkin tuo niin paljon pa**aa elämään, että eipä paljon siinä vaiheessa naurata.
Kirjoititko edellisen mielipiteen jatkoksi, "niin ja näin"? Olet sitä mieltä, että edellinen suhde on ensin lopetettava, jos haluaa lähteä kokeilemaan uutta rakkauden tunnetta.
Monessa tapauksessa se ei ole mahdollista, koska usein ollaan sitouduttu perheeseen niin monin tavoin, että irtautuminen ei noin vain kävisi. Suhteessa on lisäksi aina kaksi osapuolta, ja jos molemmilla on edellisensä, joutuisivat monet uuden tilanteen eteen tahtomattaan.
Sen vuoksi onkin mietittävä tarkkaan, seuraako tunteitaan vai tukahduttaako ne.
Omassa kertomuksessani perheen vaimo ja äiti oli joutunut työjuhdan asemaan, eikä hän saanut perheeltään mitään. Hänen ainoa tehtävänsä oli taistella jokapäiväisestä leivästä, ryyppäävän miehen ja teini-ikäisten lasten alistamana. Loppuunväsynyt ja ahdistunut ihminen ei jaksa nousta taistelemaan. Hänen tunteensa ovat käyttämättöminä, koska kukaan eii tarvitse hänen rakkauttaan, eikä kukaan halua antaa hänelle omaa rakkauttaan. On raskasta elää yksin perheessä.
Ihmisen täytyy saada tuntea olevansa hyväksytty.
Salainen suhde auttoi tämän raskaimman vaiheen yli. Kun elämä alkoi helpottaa, siirtyivät tunteetkin oikeille kohdilleen. Rahavaikeuksien järjestyessä aviomiehenkin masennus hellitti. Hän ei kuitenkaan koskaan huomannut, että oli jättäytynyt yksin ja unohtanut perheensä joudutuaan oman tyhmyytensä vuoksi kurimukseen. Mies turrutti tunteensa viinaan. Häneltä ei riittänyt mitään perheelle.
Koskaan hän ei halunnut tietää, miten vaimo selvisi.
En vastannut sinulle, vaan alkuperäiseen kysymykseen. Nuo olivat ihan omia ajatuksia kysymykseen.
Jokainen tekee tyylillään, selviää miten selviää. Et koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisit joutunut selvittelemään pettämistäsi puolisolle. Siinä olet ollut ehkä onnekas, ehkä et. Pidät loppuelämäsi omaa ratkaisuasi oikeana. Ehkä näin onkin, mutta mitä, jos puolisosi tai lapsesi saavat jossain vaiheessa tietää myöhemmin teoistasi. Se satuttaa, oli siitä kulunut viikko, kuukausi, vuosi tai vuosikymmen. Etkä sinä sitä kuitenkaan koskaan unohda.
Olet pettäjä, valehtelija ja oman etusi ajattelija, sitten lopuksi kuitenkin. Vaikka mitä muuta selittäisit.
Niin olen.
Minun oli valittava, kestänkö olevissa oloissa. Miten olisi perheelleni käynyt, jos olisin lähtenyt? Miehestä ei ollut mihinkään. Minä olisin pärjännyt yksinäni. Se olisi ollut helpompikin tie. Salarakasta en olisi mukaani halunnut.
Minä pidin huolen siitä, että kukaan ei tiennyt. Mutta hän pelasti mielenterveyteni.
Pettäminen ei ratkaise mitään, pahentaa vain asioita.
Jos kerta elämä ei suju, eron voi hakea olman pettämistä ja elää ja selvitellä ajatuksiaan. Kun hypää uuteen suhteeseen liian pian, ei tunne edes sitä toista muuta kuin sen sängyn kautta ja totuudet tulevat ilmi vasta kun se huuma on päällä eli olet ajautunut kuusivuotiaan tasolle, siinä huuman aikana voi tapahtua ihan kauheita asioita tämä kaveri voi hyväksikäyttää sinua surutta ja on sitten vielä entistä vaikeampaa jatkaa elämää , kun huuma haihtuu ja reräät ajattelemaan asioita.
Joten kannattaa mennä asia kerrallaan, ero pitää hoitaa yksin eikä uuden suhteen johdattamana, silloin et ole täysissä järjissä tekemään minkäänlaisia päätöksiä.
"Joten kannattaa mennä asia kerrallaan, ero pitää hoitaa yksin eikä uuden suhteen johdattamana, silloin et ole täysissä järjissä tekemään minkäänlaisia päätöksiä".
Näin on eikä pettämisellä alkanut suhde perustu rehelisyyteen.
Ensin ero ja siitä johtuva surutyä ja vaasta sitten uusi suhde. Mihinkä ihmillä on niin kiire että pitää olla se uusi jo katottuna kun vanhasta eroaa. siinä loukkaa niin monta ihmistä.
vaikka olis kuinka hyvä, niin pettäjä pettää se on kuin alkoholismi, ei se lopu itsestään eikä ympäristön muuttumisen vuoksi..
Mä uskon, että pettäjillä on jollain tavalla tarve hakea oikeutusta pettämiselle. Helpoin ratkaisu on ajatella, että toinen "ajaa" hänet siihen. Minusta ihan pimeä ajatus.
Jokaisessa suhteessa on ongelmia, joissakin isompia kuin toisissa. Ongelmia silti. Joku kestä isompia vastoinkäymisiä uskollisena, toinen ei kestä edes sitä, että omat haaveet ja unelmat romanttisesta "ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti"-ajatuksesta eivät menekään niin.
Kukaan ei aja ketään tekemään yhtään mitään. Pettäjä reagoi joko oman elämänsä tai parisuhteensa pettymyksiin pettämällä. Mitä sitä kiertää tai keltää? Vaihtoehtoja on aina. Iso osa parisuhteista kaatuu ihan muihin syihin kuin pettämiseen. Siihen, että puolisot tajuavat, että yhteinen tie on käyty loppuun, eikä siinä suhteessa ole enää mielekästä jatkaa.
niin, "antaa vastakaikua tunteille" senkin voi ymmärtää niin, että on henkisesti väkivaltainen toista kohtaa, kun ei huomioi toista. Tässä mielestäni miehet sekä naiset ovat mestareita...halveksutaan pitkään toista ja sitten ihmetellään mikä toisen on ? Loukata voi monella tavalla vähätellä, kotona, vieraiden aikana...nälviä jne... Joskun vain tuntuu, että kaikki työpaikka, kiusaaminen on ihan samaa kotikiusaamisen kanssa.
Välillä tuntuu, että tunti turpaan kerralla ja poikki on ihmiselle parempi kuin vuosia tai kymmeniä vuosi kestänyt henkinen väkivalta ja vähättely..