Aika ihmeellinen juttu, että anopit ja miniät kokevat toisensa arveluttavina ja pahansuopina. Asia on sinänsä melko ymmärrettävä anoppi rakastaa poikaansa omana lapsenaan ja miniä rakastaa miestään miehenä. Nämä kaksi asiaa ovat keskenään pahassa ristiriidassa, eihän kukaan halua omalle lapselleen karua miehen elämää. Eikä kukaan nainen halua miehekseen avutonta lasta.
Ei tällä kirjoituksella ole mitään tarkoitusta, koska näin tämä asia on varmaa aina ollut ja aina tulee pysymään.
Ei tällä kirjoituksella ole mitään tarkoitusta, koska näin tämä asia on varmaa aina ollut ja aina tulee pysymään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamatussa sanotaan jotenkin näin: "... sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa". Noh- tämä on vain yksi erillinen lause kyseisestä kirjasta, mutta jos tätä noudatettaisiin niin maailma olisi paaaaaljon parempi paikka elää. Eikä tämä vaadi uskovaisuutta, vaan ihan selvää maalaisjärkeä.
No Raamattu on aikansa elänyt kirja ja sen sisällön saa mahtumaan pieneen vihkoon. Eikö sitä voisi olla niinkun sovussa ja yrittää ymmärtää sitä toistakin osapuolta. Minä tiedän monia jotka ovat osanneet tämän taidon, sivistyneitä miniöitä samanlaisten anoppien seurassa, kumpikin ymärtänyt roolinsa.
Mutta miniän on nykyisin vaikea ymmärtää että vanhemmat ajattelevat toisella tavalla, ja taas muutamilla anopeilla on halu jatkaa äidin osaa, joka menee liiallisuuksiin. Sitä muka loukkaannutaan puoleen sun toiseen ja usein tehdään vääriä tulkintoja asioista jotka todellisuudessa eivät merkitse mitään. Eikö olisi aika lopettaa sellaiset hulluudet ja alkaa elämään elämää jossa ei takerruta kaikkeen mitä toinen sanoo. Ja nämä miniät joita "kaltoin" kohdellaan, kysyisivät suoraan anopilta josko he eivät pidä miniästään, eikä arvailuja netissä ja kauhu kertomuksia mitä anoppi on taas sanonut. Eikö jo, kun eletään vuotta 2012 voisi ihmiset olla hieman kehittyneempiä suhteissaan ja kunnioittaa toinen toistaan ihmisenä.
Sivistyneessä maailmassa ei enää pitäisi olla kateellista miniä/anoppi ongelmaa.
Tähän nyt raamattua vetämään mukaan. Kyllä anoppi ja miniä voivat tulla toimeen ja useimmiten tulevatkin, eihän kumpikaan voi elää toisen huushollissa määräämässä, mutta keskustelu se on oiva asia myös anopin ja miniän välillä.
Olen itse miniästäni hyvin ylpeä, hän on ihminen joka osaa ajatella muitakin kuin vain itseään, toki hänelläkin on aikakautensa ajatukset asioista ja minulla tietenkin omani, mutta se viisaus kai piileekin siinä, että on osattava nähdä kummassakin nakökannassa hyvää ja tinkiä liian vahvoista omista mielipiteistä tai ainakin pitää vain omana tietonaan.
Kun vain perheenä löytäisivät sen yhteisen tien joka kestää nämä elämän ylä- sekä alamäet, se riittää minulle.
Lapsen kasvattaminen on maailman vaikein asia, siihen ei ole mitään mallia mikä oikeaa ja mikä väärää. Mutta kun lapsi lähtee omaan elämään, enää et voi vaikuttaa, sillä sen on pitänyt tapahtua jo aikaisemmin, on turhaa sotkea mukaan lapsen perheeseen, enää on vain rukous että osaa elää perheenä.
Asennevamma.
Maailma on täynnä eri-ikäisiä ihmisiä. Työpaikoillamme on ikäerot kymmeniä vuosia.
Tulemme toimeen. Voimme ajatella, että koemme asioita eri tavoin, mutta sehän on vain hyvä asia. Opimme suhtautumaan toisenlaisiinkin mielipiteisiin. Ei ole aina pelkästään yhtä tapaa hoitaa asioita.
Mutta kun mennään naimisiin, iskostetaan miniän mieleen oitis, että pahin uhka avioliitolle on aviomiehen äiti, joka väistämättä tulee sekaantuman nuorten elämään. Niinpä miniä pelkää jo valmiiksi anoppia ja uumoilee taka-ajatuksia anopin jokaisessa sanassa. Huomaahan monissa tämänkin palstan kirjoituksista, että uumoillaan taka-ajatuksia puheissa ja asenteissa. Anopit eivät välttämättä lainkaan tiedä miniän tunteista.
Harva anoppi todella haluaa pitää poikansa otteessaan ja peräkammarissa. Kyllä äidille on tärkeää nähdä lapsensa menestyvät ja elävän mieleistään elämää. Miksi äiti siihen tunkisi? Suurperheiden aika on ohi. On edellisillä vuosisadoilla eletty saman katon alla monessa polvessa, mutta se ei nykyisin enää käy.
Miniä-anoppi asetelma on klisee, josta tulisi jokaisen pyrkiä pois ja antaa arvo toiselle ikään ja asemaan vetoamatta.
NINKÖ
Valitettavasti tuo ei liity menneisyyteen vielä ainakaan, koska suurin osa nuorista vielä tietää, kuka oma äiti ja ehkäpä isäkin on. Ehkäpä näiden uusperheiden myötä katoaa tuokin ongelma ja yhteiskuta on täynnä sekopåäisiä hörhöjä.