jonkun tutkimuksen mukaan, erosta toipuu 1-3 vuodessa.
En tiedä pitääkö se paikkaansa mutta, pelkään että näin tulee käymään omalla kohdallani. Ex-avovaimoni tuntuu päässeen eteenpäin elämässä, heti kun lopetettiin yhteydenpito ja näkeminen niin samantien otti uuden. Vakuutti vielä kun viimeisen kerran puhuttiin että tulee loppuelämänsä rakastaa mua mutta, miten ihminen voi mennä toisen kanssa sitten? yritin itse samaa ja en pystynyt siihen, erosta on 6kk ja tunnen edelleen itseni yhtä masentuneeksi kuin olin silloin kun ero tuli.
En tiedä pitääkö se paikkaansa mutta, pelkään että näin tulee käymään omalla kohdallani. Ex-avovaimoni tuntuu päässeen eteenpäin elämässä, heti kun lopetettiin yhteydenpito ja näkeminen niin samantien otti uuden. Vakuutti vielä kun viimeisen kerran puhuttiin että tulee loppuelämänsä rakastaa mua mutta, miten ihminen voi mennä toisen kanssa sitten? yritin itse samaa ja en pystynyt siihen, erosta on 6kk ja tunnen edelleen itseni yhtä masentuneeksi kuin olin silloin kun ero tuli.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän riippuu ihmisestä, aika yksilöllistä. Mulla meni noin muutama tunti: oli jo katsottuna ja lämmitellyt aikojen saatossa muutamia naisia, joten niistä oli helppo vain valita se oikea :) Pelit oli pelattu aika hyvin itselläni jatkoa ajatellen jo, ettei ero tuottanut oikeastaan mitään ongelmaa.
Eikä mitään ongelmaa ollut tunteiden puolestakaan, nainen ei ollut mitenkään ykkösvaihtoehto koskaan, eikä rakastamisesta oikein voinut puhua, kiva kaveri vaan jonka kanssa oli mukava tehdä asioita.
Nyt nykyisen kanssa, joka oli ennen exää se paras vaihtoehto, olemme olleet onnellisia ja saimme mitä molemmat mitä halusimme: toisemme :)
Että se siitä exästä ja ylipääsemisestä, helppoa, älä tee siitä niin vaikeaa itsellesi.
Riippuu tosiaan itsestä. Jotkut pääsee eteenpäin hetkessä ja toiset ei koskaan.
Olet vielä nuori joten anna ihan rauhassa itsellesi aikaa. Kyllä sinä siitä selviät.
Joskus erosta pääsee yli päivässä,riippuu millanen suhde oli
riippuu miten paljon on toisesta välittänyt.
Olisikin niin helppoa et voisi vain unohtaa sen toisen. Oli intohimoisin suhde mitä ikinä ollut, oli paljon hyvää ja loppuvaiheessa huonoa. Näin taas viime yönä exästäni unta, olen huomannut et näen hänestä aika useinkin..
Loppuisi nyt jo tämä vitun haikailu, ajattelin et teen saman kuin hän. Aloin muita tapailemaan. Kerran tai kahden jälkeen tajusin ettei tämä ole oikein ettei musta tähän ole kun rakastan exääni niin paljon.
Päätin vkl:n aikana että päästän katkeruudesta irti, nyt tai se hapantaa lopullisesti kaiken. Hän otti "laastarin" heti suhteen jälkeen, en voi sille mitään. Elämä on täynnä valintoja, mietin vain sitä että onko rakkaus mulle ja exälleni loppupeleissä erilaisia käsitteitä. Kuka sen tietää ehkä ei kukaan.
Minä olen vähän samassa tilanteessa. Kahden vuoden suhteen erosta on nyt kulunut puoli vuotta, mutta silti joka päivä ajattelen exääni enkä tunnu saavani omaa elämää raiteilleen ilman sitä. Yleisesti ottaen mulla on kaikki hyvin, oon loistavassa yliopistossa, menestyn opinnoissa ja urheilussa kuin myös työelämässä. En vaan kuitenkaan pysty kunnolla keskittymään opiskeluun tai muuhunkaan, koska en saa exääni pois mielestä.
Olisiko kellään antaa mitään vinkkejä, että miten päästä yli tästä kaipuun tunnosta. Exäni taitaa yhä rakastaa minua ja minä häntä, molemmilla oltiin ensirakkaus. Kumpikaan ei pettänyt eikä kummallakaan ole ollut uutta seksikumppania tai seurustelukumppania suhteen päätyttyä. Suhde oli loistava, mutta siinä oli mustasukkaisuutta ja arvostusongelmia, kumpikaan ei tuntunut arvostavan toista. Exäni sanoi, että jos asuttais samalla paikkakunnalla, voitais muuttaa yhteen, mutta tämä ei ole tällä hetkellä mahdollista. Nykyään hän on pyytänyt minua olemaan ottamatta yhteyttä ollenkaan. Tiedän, että hän tekee suuren virheen haluamalla olla yrittämättä jatkaa suhdetta, koska on nuori ja kokeilunhaluinen. Tämä on kuitenkin asia, joka hänen täytyy itse ymmäärtää ja pelkään että siihen menee parikin vuotta aikaa ymmärtää, kuinka suuren virheen hän on tehnyt.
Olisiko kellään mitään vinkkejä mitne voisin päästä yli tästä kaipuun tunteesta ja keskittyä omaan elämääni ja tulevaisuuden ajatteluun ilman ensirakkauttani?