Onko kellään muulla samaa tilannetta kuin itselläni? Erostamme jo 7v mutta edelleen mietin eron syitä ja tunnen suurta pettymystä erostamme.Miten tästä pääsisi yli? En ole seurustellut eron jälkeen,ei vaan ole osunut sopivaa kohdalleni.Tunnen itseni ylijäämäksi ja tuntuu pahalta,ettei saa enää toisen läheisyyttä...Tuntuu,etten kelpaa tälläisenä jo elämää eläneenä,ei niin kauniina ja timminä naisena kellekään.Miesten vaatimukset on melkoisia näköjään..Kaipa meitä naisia on niin paljon tarjolla,ettei vähemmän hoikka kelpaa juurikaan kenellekään..Ja ne,joille kelpaisin,ei vaan sytytä taas mua..Huoh...Muutamilla treffeillä käynyt eikä niistä mitään tule..Livenä lähestyy varatut miehet enkä kaipaa sellaista seuraa..
Eron jälkeinen tuska
Yksinäistä on
22449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Kaipa meitä naisia on niin paljon tarjolla,ettei vähemmän hoikka kelpaa juurikaan kenellekään."
On erittäin tärkeätä pitää itsensä fyysisestikin kunnossa, kun haluaa, että miehet kiinnostuvat. Pyöreästä naisesta miehet harvoin kiinnostuvat.
Kyllä meidän pyöreämpienkin ympärillä miehet pörrää ja sopivia uusia kumppaneita tulee kyllä vastaan myöhemminkin. Sinun kohdallasi suurin asia on kuitenkin tuo ero, sen mukanaan tuoma epäonnistumisen tunne ja ennen kaikkea niiden käsittely. Suosittelen sinulle Fisherin eroseminaaria. Kun opit olemaan itsellesi armollinen, löydät elämääsi uuden ilon.
Voimia sinulle!
Hyvä kevät tulee! Olen käynyt eroseminaarin,käynyt keskustelemassa ammattiauttajan kanssa ja puhunut kyllästymiseen saakka erosta aikoinani..Nyt ei edes viitsi kellekään puhua erostaan,kun senhän pitäis olla jo selvä asia..Oliskin!
Älä sure. Täällä toinen jolla vaikeuksia päästä eteenpäin eron jälkeen. Minun erost a jo neljä vuotta ja toisinaan on tosi vaikeaa. Yheisesti ottaen voin ihan hyvin ja elämäni on kivaa ja voin sanoa olevani onnellinen .
Mutta ne suhteet, aina kun ajattelen tai tapaan uuden tuttavuuden niin kaikki tapahtunut nousee mieleen. Jopa ajatus intiimistä kanssakäymisestä saa minut voimaan pahoin.
En voi antaa miehen koskea minuun ja siihenhän se tutustuminen loppuu.
Näitä tunteita ei voi ymmärtää kukaanmuu kuin sellainen joka itse on joutunut käymään läpi saman.
Uskon kyllä että kyllä se meillekin on jossakin ihminen johon uskallamme luottaa. Olen jo suhtutnut asiaan niin että elän yksin ja nautin elämästä, Hemmottelen itseäni.
Aloitetaan siitä. Sinäkin. Hyväksytään itsemme sellaisina kuin olemme ja nautitaan elämästämme. Rakkaus tulee jos on tullakseen.
Ihana HK! Kiitos sanoistasi.Minulla on kyllä ollut suhteita ja olisin toivonut vakavampaakin,mutta kun ei tunteet kohtaa..Siksi tämä on kuin päätä seinään hakkaisi enkä jaksa enää ketään tapailla,kun ei suhteet sen kummemmaksi kehity..
Ehkä se oikea joskus vaan tulee kohdalle, ja siitä elämä saa uuden suunnan. Samat tuntemukset ja havainnot minullakin. Siitä olen yllättynyt, miten pinnalliselta tämän päivän elämä tuntuu. Miehenä saan aivan uskomattomia "tarjouksia" naisilta, ja tuntuu että luottamusta on hyvin vaikea löytää. Ja todellakin kaikki mielenkiintoiset naiset ovat varattuja...
Ja mitä ulkomuotoon tulee, niin minä en todellakaan jatka treffien jälkeen mihinkään, ja mitään, jos nainen kantaa kymmenien kilojen ylimääräisiä "lihoja" mukanaan. Ei vaan kiinnosta minua.
Aloittajalle: kirjoittele minulle suoraan anssu44(at)gmail.com
Huomenta Yksin! Laitoin meiliä sinulle;)
Sinuna kääntyisin äkkiä ammattilaisten puoleen. 7v on liian pitkä aika jumittaa elämässä. Itsetuntosi on nollassa, rohkeus, uteliaisuus kateissa, tunnet itsesi "ylijäämäksi". Miesten kanssa ei ole ollenkaan kysymys siitä onko hoikka vai vähemmän hoikka. Jokaisella on tietysti omat mieltymykset, mutta pyöreillä naisilla on kysyntää ihan siinä missä hoikillakin. Sinun vain pitäisi arvostaa itseäsi ja pitää itseäsi kauniina, suorastaan aarteena ;). Siitä miehet syttyvät.
Voi Sanna,ihanasti sanottu.Ja niin totta.Ei kai kukaan voi mua enempää arvostaa kuin itse itseäni..Valitettavasti vaan treffien mönkään meneminen vain vahvistaa,ettei kukaan enää ole tosimielessä minusta kiinnostunut...Seksiseuraahan saa kuka vaan..
"ettei kukaan enää ole tosimielessä minusta kiinnostunut..."
Eikun kukaan ei vielä ole kiinnostunut sinusta tosimielessä :). Teepäs noita "itsetuntouudistuksia", niin johan alkaa tapahtua.
:) Kiitos ihana ihminen! Sunhan pitää Sanna alkaa mun personal tsemppaajaksi;)
Miksi tarvitsisi kelvat kenellekään miehelle, ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja mene erilaisiin tilaisuuksiin mukaan misää on vain naisia, voit kuunnella ja oppia erilaisia asioita, vahvistut naisena, et enää tarvitse miestä pönkittämään itsetuntoasia.
sillä mieshän sen on tallannut, miksi antaisit mitään uutta mahdollisuutta, mutta nyt nenä pystyyn ja menoksi.
Jos sulla on yksikin hyvä naisystävä, pyydä häntä kanssasi vaikkpa teatteriin, konsertiin, näet ihmisiä. Näillä ihmisillä on kiinnostus kuuneella ja nähdä, Baarit ovat vain köpsiä varten, siellä liotetaan aivot ja menetään se loppukin itsekunnioitus.
Näin on, ei elämään miestä tarvita ja kun on jo kokemusta tulla poljetuksi, miksi haluaisi?
Meitä eronneita naisia on vaikka kuinka paljon ja osataan elää ilman miestäkin, miksi oma elämä pitää pilata, murehtimalla miestä, sillä miehestähän sitä on halunnut eroon.
Itse olen näin viimeinkin tajunnut, märehdin 10 vuotta eroa, vaikka kävin eroseminaatin ja kävin muutaman kerran parisuhdeterapeutilla, aikaa meni mutta eipä muu auttanut.
Yksin eläminen on naiselle haaste. Kun sen haasteen olemme voittaneet niin olemme voimakkaita, itsenäisiä ja tasokkata naisia joita ei enää poljeta. Osaamme arvostaa itseämme emmekä salli huonoa käytöstä itseämme kohtaan. Meidänlaisia naisia miehet kadehtivat ja ihailevat vaikka eivät uskalla sitä näyttää. Miehistä ei löydy samaa sisua.
Nenä pysyyn ja päin tuulta jokainen päivä on ihana elämys. Ollaan kiitollisia että eletään ja nautitaan elämästä.
Niin..Enhän mie sitä miestä itsetuntoni pönkittämistä varten haluakaan,ihan oli muuta mielessä;) Kun en haluais yhden illan juttuja,mutta välillä sorrun niihinkin,tosin harvoin..Käyn konserteissa,elokuvissa ja kirjastoissa tulee koluttua..Ulkoilen paljon muksun kanssa ja nautin pienistä hyvistä hetkistä arjessa.Baareissa käyn tosi harvoin,mukavalla likkaporukalla joskus tulee iltaa istuttua.Olen onnellinen,kun pääsin ahdistavasta olostani suhteessa,mutta aikuisen naisen iho kaipaa kosketusta....Huoh...
minä en saanut kosketusta vuosiin aviossa ollessa, sillä toinen pitä rakastajaa salaisesti, ja kosketteli minua vaan tönimällä kuin vierasta sikaa..
Kysymys että mistä ero johtuu jää joillakin ihmisillä vaivaamaan enemmän kun toisilla, ja luulisin sen johtuvan siitä, että he tahtovat otta vastuuta asiassa ja korjata ongelman. Toiset painavat asian mielestään ja jatkavat vanhaan tapaan eikä mikään muutu, vaan samat ongelmat siirtyvät seuraavaan suhteeseen.
Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan kopioimme ajatuksia ympäristöstämme lapsuudesta lähtien, ja nämä ajatukset aiheuttavat kaikenlaista haittaa elämässämme. Ne määrittelevät hyvin vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla ja mitä elämässämme tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnon" ihmisestä. Toisin sanoen opimme vanhoista ajatuksista koostuvan käsikirjoituksen elämälle, ja alamme esittämään sen käsikirjoituksen mukaista roolia. Miehet pyrkivät esittämään "kunnon miestä" vallalla olevien käsitysten mukaisesti ja naiset vastaavasti "hienoa naista".
Tämä vaikuttaa elämäämme kokonaisuudessa, mutta suhteisiin siten, että toteutamme myös niitä opitulla tavalla ja siksi se on myös teatteria, eli epäaitoa ja luonnolisestikaan suhde ei voi toimia noissa olosuhteissa. Vaikeaksi asian tekee se, että ajatusoppi alkoi jo niin varhain, ettei ihminen yleensä muista oppineensa roolin, vaan uskoo olevansa se henkilö joksi hänet kasvatettiin.
Lukemani kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja siitä löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu niin siitä tulee tietoiseksi, ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä edes huomaa sitä. Vähitellen ulkoiset ajatukset karsituvat pois, ja tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan. Jossakin vaiheessa ulkoisista ajatuksista rakennettu henkilö (eli tuo oittu rooli) katoaa kokonaan, ja jäljelle jää aito oma itse. Tämä mahdollistaa myös aitojen ja toimivien suhteiden rakentamisen. Löysin kirjan sivulta www.alkuajatus.org ja siellä on myös tarjolla ilmainen nettiopintopiiri jossa voi tutustua aiheeseen. Suosittelen tosissaan tutustumaan Alkuajatukseen, sillä se todella toimii.
Jos eron syyt jäävät kalvamaan, niin se johtuu ihmisen tunnekoukuista ja huonosta itsetuntemuksesta, täydellisyyden tavoittelusta.
taidat olla oikeassa, kuka jaksaa olla koko ajan kunnon mies, tai kunnon nainen, siinäpä miettimistä nyt näin eron jälkeen..
Olipa hyvä, kiitos.Ymmärsin että meidät on kasvatettu tiettyyn roolin. Me jo 50 naiset varsinkin olemme sen ajan nuoria jolloin oli vielä käsitys että mies/poika perheessä kolutetaan koska hän on tuleva perheen elättäjä. Tytöille oli tärkeää oppia kotitaloutta ja lasten hoitoa. Siksi oli erityisä kotitalouskouluja.
Vielä 70 luvulla kävi "kiltiti" tytöt tuota koulua koska heistä piti tulla ihania pullantuoksuisa perheenäitejä.
Kaikkien sääntöjen keksijän painajaisena todettiin kuitnekin että me 60-70 luvull a nuoriaa olleet emme olekaan hyväksyneet meille asetettuja normeja vaan alkoi tulla avoliittoja. 60-70 luvulla koettiin suurimmat sukupolvien väliset tarumat kun silloiset nuoret halusivat vapautta eikä halunneet sopeutua isiemme ja äitiemme asettamiin rooleihin.
Ehkä nykyiset parisuhde ongelmat johtuvat suuresti siitä että mielessämme taistelemme vastaan kaikkia normeja mutta kuitenkin haluamme elää niiden mukaankin.
Halutaan vaputta normeista mutta ei kuitenkaan osata elää ilmanniitä. Siinä ristiriita.
Tuosta tuli nuo ajatukset.
Tulipa tårta på tårta mutta toivottavasti asia tulee esille.
Ongelmia tulee, jos ihminen ei itse tiedä mitä haluaa, miten sen voi saavuttaa. Jokaisella on oma moraali, normit ja käyttäytymistavat. Ongelmia tulee lisää, kun yrittää elää joidenkin muiden mallien mukaan.