Tulette vielä raukat raskaasti huomaamaan ammattiliittojen ja nykyisten työlakien mahdottomuuden kaupallisessa yhteiskunnassa.
Jo nyt firmat siirtävät toimintojaan ulkomaille koska Suomen palkkataso ja muut edut ovat jo nyt kipurajalla. Ja sitten joka helvetin syksy leikitään tuponeuvotteluja etujen parantamiseksi? Mahdoton yhtälö ikävä kyllä.
Asia tulisi korjata siten että palkan sivukuluja ja verotusta lasketaan todella huomattavasti ja äkkiä ennen kuin on liian myöhäistä.
Epäyhtälö: Lyhyempi työaika parempi palkka pidemmät lomat vitun korkea verotus ja sosiaalikulut irtisanomisen vaikeus = ei duunia koska ei varaa palkata!
Irtisanomisen pitäisi myös olla helpompaa, koska tällä hetkellä ei huonoa työntekijää saa pihalle millään! Hyvälle työntekijälle on ilo maksaa kunnon palkkaa, mutta se mätä omena joka rasittaa kaikkia pitäisi saada helpommin ulos!
Tämä on nyt sitä paljon puhuttua työmaailman tasa-arvoa, jota tuo kaikkivaltias RAHA ei todellakaan kuuntele!
Mielipiteitä puolesta ja vastaan otetaan mielellään vastaan! Perustelkaa myös kantanne älkääkä vedotko siihen että taas joku riistäjä paukuttaa päätään. Nimittäin sitä en todellakaan ole!
Jo nyt firmat siirtävät toimintojaan ulkomaille koska Suomen palkkataso ja muut edut ovat jo nyt kipurajalla. Ja sitten joka helvetin syksy leikitään tuponeuvotteluja etujen parantamiseksi? Mahdoton yhtälö ikävä kyllä.
Asia tulisi korjata siten että palkan sivukuluja ja verotusta lasketaan todella huomattavasti ja äkkiä ennen kuin on liian myöhäistä.
Epäyhtälö: Lyhyempi työaika parempi palkka pidemmät lomat vitun korkea verotus ja sosiaalikulut irtisanomisen vaikeus = ei duunia koska ei varaa palkata!
Irtisanomisen pitäisi myös olla helpompaa, koska tällä hetkellä ei huonoa työntekijää saa pihalle millään! Hyvälle työntekijälle on ilo maksaa kunnon palkkaa, mutta se mätä omena joka rasittaa kaikkia pitäisi saada helpommin ulos!
Tämä on nyt sitä paljon puhuttua työmaailman tasa-arvoa, jota tuo kaikkivaltias RAHA ei todellakaan kuuntele!
Mielipiteitä puolesta ja vastaan otetaan mielellään vastaan! Perustelkaa myös kantanne älkääkä vedotko siihen että taas joku riistäjä paukuttaa päätään. Nimittäin sitä en todellakaan ole!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Irtisanomiskustannuksilla ei ole vaikutusta pitkän aikavälin työllisyyteen. Niiden tarkoituksena ehkä alunperin on ollut työllisyyden kasvattaminen (työttymyyden pienentäminen) mutta nykyään on huomattu, että ne lähinnä vain tasoittavat työllisyyden vaihtelua suhdennasyklien mukana.
Irtisanomiskustannuksilla on siis sellainen vaikutus, että noususuhdanteessa työllisyys kasvaa vähemmän kuin se kasvaisi ilman irtisanomiskustannuksia. Laskusuhdanteessa taas irtisanotaan vähemmän työntekijöitä.
Kokonaistyöllisyyden tasoon näillä kustannuksilla ei siis ole vaikutusta pitkällä aikavälillä.
Lisäksi haittavaikutuksena irtisanomiskustannusten poistamisesta aiheutuisi työntekijöiden pelko irtisanomisesta heti, kun menee vähänkin huonosti. Sitoutuminen yrityksen olisi lähes mahdotonta, joka vaikuttaa olennaisesti työntekijöiden työpanokseen. Lisäksi hakeutuminen hiemankin epävarmoihin työpaikkoihin (esim. ns. IT-ala nykyään) pienentyisi huomattavasti potkujen pelossa.
Mainitsemasi epäyhtälö pitää kyllä paikkansa ja siihen pitäisikin keksiä mahdollisimman tasapainoittava ratkaisu. Ehdottamasi verotuksen kevennys ja palkkojen pienennys tekisi yhtälöstä vielä mahdottomamman. Veroja tarvitaan tämän yhteiskunnan julkisia palveluja pyörittämään ja niiden pienentyessä joutuisimme luopumaan joistakin palveluista tai ainakin tinkimään niiden laadusta. Esim. terveydenhuolto ja koulutus on maassamme maailman huippuluokkaa enkä ainakaan minä haluaisi niistä tinkiä muutaman ylimääräisen euron per kk takia.
Ammattiliitot ja työnantajajärjestöt eivät mielestäni ole ollenkaan huono asia! Ne pystyvät ajamaan työntekijöiden asioita, joka olisi täysin mahdotonta yksittäisen työntekijän kohdalla. Työntekijä olisi esim. palkasta sovittaessa täysin työnantajan armoilla. Nyt palkoista on etukäteen sovittu ja ne määräytyvät kunkin alan työehtosopimuksen mukaisesti.
Työnantajajärjestöt taas pitävät palkkatason nousun kohtalaisena sen hetkisen talouden tilanteen huomioon ottaen.
Tupo-neuvottelut ovat ainoa keino tämän kaltaisten järjestöjen sopia tulevista työehdoista. Niiden huono puoli on vain liiallinen keskittyneisyys. Jos tupo-ratkaisua ei sovittaisi niin keskitetysti, olisi neuvotteluiden tulos varmasti kaikkia osapuolia tyydyttävämpi.
Toimintojen siirtäminen ulkomaille ei johdu yksittäisen palkansaajan korkeasta verotuksesta vaan yritysverotuksen rakenteista. Tämä ongelma ei korjaannu pelkästään veroja alentamalla vaan tarvitaan kokonaisvaltaisia rakenteellisia muutoksia. Tämä pätee koko Suomen taloudelliseen rakenteeseen tällä hetkellä, joka on liian jäykkä ja joustamaton nykyisessä arvaamattomassa ja suuresti heilahtelevassa maailmantalouden tilanteessa. sopeutuvuutta ja joustavuutta on saatava lisää mutta tehtävä on vaikea paloittain rakennetussa jarjestelmässä, joka ei helposti jousta, ei kumpaankaan suuntaan.
AY on hampaaton.
Huonon työntekijän saa irtosanotuksi. Pitää vain olla valmis maksamaan siitä sakot.
Keskitason ja alimman tason työnjohtajat vain eivät miellä potkuja, kun itse ovat monasti rekrytoineet huonot työntekijät. Rekrytoijat pitäisi potkaista ulos.
Kun pomot ovat aina oikeassa asialle ei mahda mitään.
AY-liike on hampaaton.
eikä kukaan tee mitään. paitsi ne firmat jotka oikeasti katsovat eteenpäin ja siirtävät toimintojaan ulkomaille.
tupot ovat olleet todella tuhoisia kokonaisille teollisuuden aloille. jotkut ovat joko kokonaan hävinneet suomesta(vaate) tai sitten kituvat viimeisillään (huonekalu) ja mitään pieniä käyttö ja tarve-esineitä ei enää teollisesti täällä valmisteta. puhumattakaan mistään tilpehööreistä.
nyt jäämme vain odottamaan seuraava teollisuuden alaa joka poistuu suomesta. ammattiliitto tietysti syyttää yrittäjiä ja yrityksiä niiden katoamisesta, mutta kokonainen teollisuuden muoto ei katoa kenenkään yrittäjän toimesta.
Kirjoituksessa oli realismia, jota moni ei halua myöntää. Kommentoin ainoastaan irtisanomista, olen samaa mieltä irtisanomista olisi helpotettava.
Asia jota monet eivät halua huomata irtisanomisen helpottamisesta on se.
Että silloin kun tuottamattomista työntekijöistä päästään helpommin eroon, niin kyllä niitä on silloin helpompi palkatakkin.
Meidän mieluummin pitäisi keskittyä siihen miten saadaan luoduksi uusia työpaikkoja eikä suojella jäljellä olevia.
Meillä on edelleenkin jättityöttömyys päällä, kiitokset siitä AY-liikkeelle, ostovoima muuten olisi sama/parempi jos bruttopalkka olisi híeman pienempi samoin kuin verot mutta porukkaa olisi töissä enemmän jolloin verojakin tarvitsee kerätä vähemmän.
Työnteko on hyvinvointia ei tulonsiirrot.
Mitäs niille tuottamattomille työntekijöille sitten tehdään?
Kaikki henkilöt eivät voi olla keskimääräistä tuottavampia vaan puolet on hyviä ja puolet huonoja.Aikaisemminhan huonot työntekijät laitettiin suosiolla valtion ja kunnan virkoihin mutta nykyisin niihinkin on tehokkuusvaatimuksia.
mutta asiahan on niin, että miksi ihmeessä kenenkään pitäisi olla velvollisuus maksaa palkkaa sellaiselle, josta ei ole mitään hyötyä, pelkästään kuluja. rankalta se kuullostaa, mutta ei kukaan työnantaja voi kantaa vastuuta jonkun laiskurin toimeentulosta varsinkin kun hänen paikalleen olisi tulossa työhaluisia/kykyisiä
Työhalu on sellainen asia jonka jokainen pystyy kehittämään,sen sijaan esim. työkyky tai työtaito ovat niitä asioita joista tulee ero tehokkaan ja tehottoman välillä,joku vain yksinkertaisesti ehtii tekemään enemmän samassa ajassa kuin joku toinen.
Lisäksi on halvempi maksaa laiskurille "palkkaa" kuin jättää hänet täysin hunningolle jolloin on hänen kannattaa elämänlaatunsa korottamiseksi tappaa ja ryöstää joku parempiosainen ja mennä ilmaiseksi istumaan vankilaan joka maksaa taas yhteiskunnalle todella paljon.
20% työvoimasta on vetureita, eli yritys kehittyy heidän toimestaan. 70% on ylläpitäjiä, eli heidän voimallaan yritys pyörittää toimintojaan. Viimeinen 10% on aina niitä, joista tulisi päästä eroon.
Mistä lähtien yhteiskunnan etu ja hyvinvointi on alkanut kiinnosta yrityksiä?
Jotain tarpeetonta työntekijää voidaan pitää töissä säälistä, mutta ei todellakaan yhteisen hyvän nimissä.
Työntekijä on työnantajaa aina huonommassa asemassa. Tämän takia laki on enemmän työntekijän puolella, kuten kauppias - kuluttaja lähtökohdassakin laki asettuu enimmäkseen heikomman, eli kuluttajan puolelle. Irtisanomisen "vaikeus" on nimenomaan Suomen työlainsäädäntöä, ei ammattiliittojen neuvottelemia sopimuksia.
Ajattelet asiaa liian egoistisesti. Ns. "huonon" työntekijän pitäminen omassa yrityksessäsi on varmasti epätuottoisaa, mutta kun asiaa mietitään kansantalouden näkökulmasta tilanne on toinen. Työkykyisten ihmisen turha kotona makuuttaminen maksaa verorahoja, jotka pääasiassa revitään yritysmaailmasta - joko välittömästi tai välillisesti. Raha ei kasva puussa ja tänne Suomeen se saapuu ulkomaankauppaa käyvien yritysten kautta.
Liian jyrkkien yhteiskuntaluokkien rakentaminen ei myöskään palvele kansantalouden etuja. Sen lieveilmiöinä aihetuvat haitat - kuten rikollisuus - maksaa tuhottomasti rahaa.
Suomen palkat ovat korkealla, koska elintaso Suomessa on korkealla. Raha on vain arvon väline, sen muutteleminen ei pitkällä aikavälillä tuota minkäänlaista tulosta. Ketään tuskin kiinnostaisi vaikka palkkaa saisi 10e/kk, jos suhteessa uusi autokin maksaisi vain satasen. Palkka tulisikin sitoa esim. kuluttajahintaindeksiin, jolloin reaalipalkan osuus pysyisi aina samana. Suomessa ostovoima ei yllä läheskään Euroopan huippuihin, mikä tarkoittaa nimenomaan reaalipalkan pienuutta suhteessa yleiseen hintatasoon. Voidaanko silloin väittää Suomen palkkatason olevan liian korkea?
Nyt makuutetaan kotona monia innokkaita nuoria joilla olisi tuore kolutus, nykyaikaisia taitoja, mutta kun ei ole töitä.
Samaan aikaan töissä tuskailee eläkkeen odottajia, joilla ei ole enään työmotivaatiota ja he voivat olla organisaatiossa lähes hyödyttömiä kun evät ymmärrä esimerkiksi tietotekniikka tai suorastaan pelkäävät sitä.
Yhteiskunnan etu olsi vaihtaa näitä rooleja niin että eläkkeen odottelijat menee kotiin makoilemaan ja työhaluiset töihin.
Näinhän yhteiskunta nimenomaan menettelee mitä tulee julkisen sektorin työpaikkoihin.
Itse alan jo vähitellen sopeutua tähän tilanteeseen. Mutta kysymys ei ole tosiaankaan työhaluttomuudesta, -kyvyttömyydestä tai vaikkapa tietokniikka-asioiden osaamattomuudesta.
Mistään ymmärtämättömyydestä ei voi puhua, asia on juuri päinvastoin. Jos esimerkiksi pitäisi puolustaa lakkautusharkinnan alaisena olevaa virkaa, niin mielestäni mahdollisuudet ovat jokseenkin fifty-fifty valittiinpa tehtävään kuka tahansa. Sehän riippuu kuitenkin ihan muista asioista kuin varsinaisesta osaamisesta. Minä vain ymmärrän ne kuviot paremmin, mikä sekä vaikeuttaa että helpottaa tilannetta. Omaa ratkaisuani jättää tuo työ tekemättä helpottaa AY-lähtökohta, joka tekee työn aivan turhaksi touhuksi omalta kannaltani. Sitä varten minä maksan jäsenmaksuja kahteenkin liittoon. Toki tämä sama lähtökohta olisi minua myös työssäni helpottanut. Olisin kuitenkin tehnyt vain parhaani. Mitään näyttöjä ei olisi tarvinnut antaa. Tervetuloa nuoret nyt vuorostanne siihen hommaan!
Vasta vanhana ja kärttyisenä, todellisena AY-aktivistina, joka osaan myöskin puoleni AY:n sisällä valita, minusta olisi ollut jotain hyötyä!
Johtuisiko juuri sinunkaltaistesi uhmisten asenteesta, että työstä jää eläkkeelle hyvinkin vireitä henkilöitä, jotka jättävät taakseen todellisen työmaan. Ihmiset pelkäävät eniten sitä, että heitä pidetään kehityksen jarruina ja jotkut tarvitsevat kenties sädekehän ennen eläkettä.
Seurasin tällaista tilannetta, jossa työpareina oli kokenut eläkkeellejäämässä oleva henkilö ja toinen täysin allalle kouluttamaton nuori, jonka tärkein tehtävä oli mielyttää pomoa. Työpaikalla jokainen poikkipuolinen kommentti, vaikka se olisi miten oikea ammatillisesti ja työnkuvan kannalta, tulkittiin työhaluttomuudeksi.
Homma oli vedätetty sellaiseksi, että ymmärtääkseni kukaan todellinen ammattilainen ei sitä suostu samalla tavalla tekemään. Olen nähnyt, kuinka tämä työ yleensä hoidetaan, ja nyt ei ollut kysymys enää samasta ammatista. Yksi pätevä hakija tähän oli, mutta hänkin luultavasti perui tulonsa.
Uskokaa nyt jo, että pelkästään ammatilliset näkökohdat vaativat joskus sellaisia toimia kokeneiden työntekijöiden taholta, että ne eivät miellytä esim. pomoa. Tähän ei tarvita enää ulkopuolisten asenteiden aiheuttamaa ikäsyrjintää!
Sanon suoraan, että jos tähän hommaan tulisi joku koulutettu nuori ja pätevä henkilö, voisi työ olla hänelle niin vieras ja hänen roolinsa työyhteisössä sellainen, että hän ei mitenkään pärjäisi siinä enää. Samoin voisi käydä myös toisessa ympäristössä toimineelle kokeneemmalle henkilölle. Jos kokemusta on riittävän monesta paikasta, niin kaikkialla pärjää, mutta tietyissä ympäristöissä ei välttämättä halua työskennellä. Se ei kuitenkaan ole TYÖhaluttomuutta.
Oletko juuri niitä jotka ovat ansiokkaasti vastustaneet uuden tekniikan käyttöön ottamista ja jatkanut jääräpäisesti vanhalla systeemillä, toimien työnjohdon tahdon vastaisesti. Mottosi on "näin on tehty ennen ja tehdään jatkossakin". Jos jostain onnistutaan saamaan uutta verta työhän, niin hänet savustetaan ulos "työyhteisöön sopeutumattomana".
Olen saanut monta tilaisuutta peilata työtäni nuorten, koulutettujen työntekijöiden työskentelyyn. Teen jokseenkin samalla tavalla. Lisäksi olen niitä harvoja, jotka ovat ottaneet uuden tekniikan käyttöönsä. Työskentelyni on myös työnjohdon tavoitteiden suuntaista, mutta en osaa enkä halua mielistellä ketään. Nuoret osaavat sen paremmin.
Mitä tulee työyhteisöön, niin pysähtyneisyyden nimissä sieltä savustetaan (ei aina suinkaan pomon toimesta) niin nuori kuin vanhakin, mutta nuori ehkä sopeutuu helpommin toteuttamaan pysähtyneisyyttä. Eikä mikään todellakaan muutu.
Syrjintälait ja verot sotivat toimivaa työelämää vastaan. Ammattiliittojen vaatimia palkkoja ja etuuksia on melkoisen mahdoton maksaa kun rahakaan ei liiku. Työpaikat muistuttavatkin pikemmin sosiaalitoimistoa ja psykiatrista avo-osastoa kuin tuottavaa työmaata.
Suurin ongelma on siis valtiovallassa, ei työntekijöissä taikka työnantajissa. Pahin moka joka työpaikalla voidaan tehdä on alkaa sisäisesti sotimaan tekijöiden ja työnantajan välillä.
Yrityksiltä puuttuu järkipeäinen itsekäs käytös jonka mukaan ei myöskään uskalleta taikka haluta hankkiutua huonommista tekijöistä eroon. Tekijöistä hankkiudutaan laittominkin keinoin eroon, mutta jostakin syystä tekevästä ja osaavasta puolesta.
Suomessahan ei ole korkea yritys- tai pääomaverotus, mutta palkkaverotus on pariprosenttia muiden yli. Muut palkan sivukulut ovat myös normaalia eurooppalasita tasoa.
Palkat on tosiaan aivan onnettomia, jotain tarttis tehdä.
Joissain tilanteissa irtisanomisen pitäsi ehkä olla helpompaa kun nykyään. Mutta työnantajalla pitäisi olla nykyistä suurempi vastuu irtisanotuista.
Kirjoituksesi oli täyttä asiaa. Muutosta todella tarvitaan jotta edes joitain teollisuudenaloja vielä saataisiin pysymään Suomessa.
Irtisanoa voi kenet tahansa, jos työnantaja on valmis maksamaan siitä. Eli rahaa tiskiin niin mädät omenatkin saa pois.
Kaikissa tapauksissa ei tarvita rahaakaan, vaan jos todella on oikeita perusteluja siihen, että työntekijä on mätä, niin se riittää irtisanomiseen.
Eli työntekijä esim. kieltäytyy työstä, on luvattomia poissaoloja, varastaa.
Mutta jos mädällä työntekijällä tarkoitetaan sitä, ettei pomo tule sen ihmisen kanssa toimeen, niin se ei riitä syyksi. Ja silloin pitää rahalla ostaa työntekijän irtisanominen.