Tapasin mieheni reilu seitsemän vuotta sitten ulkomailla. Lyhyen seurustelun jälkeen päätimme mennä naimisiin, jotta saimme miehelleni oleskeluluvan Suomeen, jossa voisimme jatkaa yhteistä elämäämme.
Alkutaipale miehelläni Suomessa oli vaikeaa, ei ollut töitä, eikä ystäviä, ja kielen oppimisenkin kanssa oli vaikeaa. Sittemmin hän on saanut joitakin ystäviä Suomesta, päässyt opiskelemaan hyvään kouluun ja oppinut suomen kieltä. Tästä huolimatta hän ei ole kaikkien näiden vuosien aikana sopeutunut Suomeen kunnolla, ja hän kärsii masennuksesta täällä asumisesta.
Olemme viime vuosien aikana suunnitelleet mieheni kanssa ulkomaille muutosta, kun hän on saanut opintonsa suoritettua, ja mahdollisista lapsistakin jossain vaiheessa. Emme kuitenkaan ole tehneet mitään sen tarkempia suunnitelmia minne muuttaisimme, mutta kuitenkin jonnekin maahan, jossa meillä kummallakin olisi mahdollisuus jatkaa työuriamme ja jossa voisimme elää hyvää ja onnellista elämää.
Nyt sitten muutama päivi sitten mieheni ilmoitti minulle, että ei jaksa enää asua Suomessa ja haluaa takaisin kotimaahansa Kosovoon. Olimme toki joskus keskustelleet tästä vaihtoehdosta, että muuttaisimme sinne joskus. Nyt kuitenkin mieheni sanoi, että epäilee etten sopeutuisi sinne, mutta hänen on pakko palata takaisin kotimaahansa, koska ei kestä enää elämää Suomessa.
itsekin olen miettinyt juuri tuota sopeutumista elämään Kosovossa, pikkukaupungissa ja täysin erilaisessa kulttuurissa, ja työnsaantimahdollisuudetkin ovat melko heikot.
En todellakaan tiedä miten tämä asia pitäisi ratkaista. En halua erota miehestäni, mutta samaan aikaan en tiedä miten selviäisin elämästä hänen kotimaassaan.
Toivoisin erityisesti kommentteja niiltä ihmisiltä, jotka ovat muuttaneet puolisoidensa kotimaihin, miten te olette onnistuneet jatkamaan elämää erilaisessa kulttuurissa, ja miten olette saaneet ratkaistua erilaisia ongelmia, ja onko uusien ystävien ja työnsaanti onnistunut hyvin.
Alkutaipale miehelläni Suomessa oli vaikeaa, ei ollut töitä, eikä ystäviä, ja kielen oppimisenkin kanssa oli vaikeaa. Sittemmin hän on saanut joitakin ystäviä Suomesta, päässyt opiskelemaan hyvään kouluun ja oppinut suomen kieltä. Tästä huolimatta hän ei ole kaikkien näiden vuosien aikana sopeutunut Suomeen kunnolla, ja hän kärsii masennuksesta täällä asumisesta.
Olemme viime vuosien aikana suunnitelleet mieheni kanssa ulkomaille muutosta, kun hän on saanut opintonsa suoritettua, ja mahdollisista lapsistakin jossain vaiheessa. Emme kuitenkaan ole tehneet mitään sen tarkempia suunnitelmia minne muuttaisimme, mutta kuitenkin jonnekin maahan, jossa meillä kummallakin olisi mahdollisuus jatkaa työuriamme ja jossa voisimme elää hyvää ja onnellista elämää.
Nyt sitten muutama päivi sitten mieheni ilmoitti minulle, että ei jaksa enää asua Suomessa ja haluaa takaisin kotimaahansa Kosovoon. Olimme toki joskus keskustelleet tästä vaihtoehdosta, että muuttaisimme sinne joskus. Nyt kuitenkin mieheni sanoi, että epäilee etten sopeutuisi sinne, mutta hänen on pakko palata takaisin kotimaahansa, koska ei kestä enää elämää Suomessa.
itsekin olen miettinyt juuri tuota sopeutumista elämään Kosovossa, pikkukaupungissa ja täysin erilaisessa kulttuurissa, ja työnsaantimahdollisuudetkin ovat melko heikot.
En todellakaan tiedä miten tämä asia pitäisi ratkaista. En halua erota miehestäni, mutta samaan aikaan en tiedä miten selviäisin elämästä hänen kotimaassaan.
Toivoisin erityisesti kommentteja niiltä ihmisiltä, jotka ovat muuttaneet puolisoidensa kotimaihin, miten te olette onnistuneet jatkamaan elämää erilaisessa kulttuurissa, ja miten olette saaneet ratkaistua erilaisia ongelmia, ja onko uusien ystävien ja työnsaanti onnistunut hyvin.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Niin, ulkomaalaisten on todella vaikeaa soputua Suomeen, olosuhteisiin, ilmastoon ja varsinkin täkäläiseen kulttuuriin. En ollankaan ihmettele miehesi päätöstä.
Nyt vain kissa pöydälle, puhutte asiat halki, ja teette päätöksen. Eihän se helppoa ole sinulle varmasti.
Mielestäni ei ole enää Euroopan maata, missä asiat olisi hyvin, eikä Suomikaan sellainen paratiisi ole, mitä kaikki sanovat / kuvittelevat.
Itse sinuna jäisin Suomeen ja katsoisin sitten miten asiat sujuu, miehesi muuttaessa Kosovoon.
Onko kaiken pakko aina olla niin ehdotonta, miksette vietä siellä kaikki mahdolliset lomat ja sitten eläkkeellä voi olla vaikka puolet vuodesta siellä ja puolet täällä,
kaksi maata ja kaksi kotia, pysyy pirteämpänäkin kun ei lösähdä yhteen ja samaan elämään.
Mun mies on viettänyt kaikki nämä Suomessa asutut vuodet kesät Kosovossa ja välillä myös lyhyempiä lomia talvella, mutta Suomen talvi on pitkä varsinkin kun kaikki rakkaat ihmiset minua lukuun ottamatta ovat kaukana.
Itse olisin myös toivonut tuon tyyppistä ratkaisua muuten, eli puolet vuodesta siellä ja puolet täällä, mutta töiden kannalta se ei mitenkään onnistuisi tässä elämän vaiheessa. Eläkevuosiinkin on vielä turhan pitkä matka.
Sen voin myös lisätä, että olemme viime päivinä keskustelleet paljonkin tästä aiheesta, ja meistä kumpikaan ei tiedä mikä olisi nyt paras ratkaisu.
Olen lisäksi työskennellyt Kosovossa lyhyitä aikoja ja tietysti vieraillut Kosovossa useita kertoja kaikkien näiden vuosien aikana. Eli se ei ole minulle maana vieras, mutta ehkä osittain myös siksi näiden päätösten tekeminen muuttuu entistä vaikeammaksi.
Serbia on ihan hyvä maa. Kyllä sä sinne sopeudut kunhan jätät politiikan paikallisille. Asiaa kyllä helpottaa kovasti jos sulla on joku duuni tai voit tehdä jotain etänä. Pelkkä himassa kölliminen johtaa joko passiivisuuteen tai ahdistumiseen luonteesta riippuen.
Jos miehesi menee pysyvästi asumaan Kosovoon, niin se kotimaakin näyttää ihan toiselta kun loma-aikaan. Silloin Suomen sosiaaliturva lakkaa hyvinkin pian, ja alkaa se työn tekeminen. Se on huonosti palkattua, asunto pitää maksaa samoin sähköt jne. Jokapäiväinen elämä ei tule olemaan helppoa, koska mies on jo tottunut Suomen oloihin.
Anna pojan mennä kotimaahansa, ja jää sinä Suomeen. Luultavasti on lomallaan tavannut jonkun naisen, ja on kiire tämän luokse. Ihan samaan tapaan kun silloin oli kiire sinun luokse, kun olitte tavanneet.
Kannattaa ottaa puheeksi muuton todelliset taustat ja mahdollinen ero.
Toinen nainen? *Mahdollinen* ero? On nää mokusuhteet jänniä. Melkein niin kuin suhteet suomalaisen miehen kanssa, mutta kuitenkin vähän eri säännöt...
Monessakohan suomi-suomi suhteessa menisi läpi, että toinen puoliso viettäisi kesät ja mahdollisimman paljon aikaa talvellakin vaikka Gambiassa tai Thaimaassa, kun ahistaa tms?
Menisi läpi eikä puolisolla kellot yhtää soisi?
Joo kun pitää lähteä hermolomalle tuonne Pattayalle kun tää työelämä niin stressaa ja loska vituttaa. Jää sinä Irmeli tänne pitämään talo pystyssä ja nähdään sitten 3-4 kuukauden kuluttua. Äläkä suotta huolehdi sillä mustasukkaisuuteen ei ole mitään syytä. Tiedäthän sinä, että rakastan vain ja ainoastaan sinua enkä voisi koskaan kuvitellakaan pettäväni.
Vähän arvelinki, että täältä tämmöisiä kommentteja tulee ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Sen verran kuitenkin sanoisin tuohon kesällä Kosovossa vietettyyn aikaan, että moni Suomessa asuva maahanmuuttaja viettää itseasiassa lomia kotimaassaan. Se että miehelläni ei ole koko tänä Suomessa oloaikanaan ollut pysyvää työpaikkaa, on mahdollistanut kahden kuukauden kesälomat kotimaassaan. Se pari talvella vietetettyä lyhyttä lomaa on taas liittynyt esim. passin uusimiseen ja muihin paperiasioihin.
Itse olen tietysti käynyt lomieni mukaan myös Kosovossa, jossa olemme asuneet hänen perheensä luona. Olen itseasiassa viettänyt aika paljonkin aikaa näiden vuosien saatossa Kosovossa ja jo ennenkin meidän seurustelun alkua, joten tässä ei ole kyse siitä ettenkö tietäisi maan olosuhteista.
Olisin tosiaan toivonut myös kommentteja ulkomaille muuttaneilta suomalaisilta, joilla on ulkomaalainen puoliso. Eli jos vaan jotkut tällaisessa tilanteessa olevat lukevat tätä palstaa, olisi kiva kuulla teidän kokemuksista.
Kai hän on toiminut lain mukaan ja jättänyt työttömyyskorvauksensa nostamatta noiden ulkomailla vietettyjen kuukausien aikana? Hänhän ei silloin ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä.
Vaikka tämä sinun kommenttisi ei millään lailla liittynyt aiheeseen, niin vastaan nyt kuitenkin tähän eli Suomessa ei opiskelijoille makseta työttömyystukea, vaan opintotukea.
Aikooko hän tehdä perinteiset eli nostaa maksimimäärän opintolainaa ja muuttaa sitten ulkomaille ja jättää maksamatta?
Kuules, äläpä nyt heitä skeidaa. Kela maksaa mamuille työmarkkinatukea. Silloin sinulla on mahdollista opiskella, tiedän tämän, koska mieheni oli ensin suomen kielen kursseilla, sitten meni työharjoitteluun ja viimoseksi meni opiskelemaan ja sai ammatin. Koko tämän kolmen vuoden aikana kela maksoi, sama raha mitä suomalaisille. Nyt ollut jo työelämässä.
Taidan kuules luulla, että ukkos on löytänyt uuden muijan sieltä Kosovosta. Jos hän oikeesti rakastaisi sinua, niin ei varmasti jättäisi sinua tänne. Miksi edes voi epäillä ettet viihtyisi Kosovossa. Aika selvä homma. Kuka tietää vaikka se vaimo on ollut siellä kauemmin ja lapsiakin. Ihme äijä jos viettää kaikki lomat ja kesät Kosovossa, eikä sinun kanssa. Otappa nyt kunnolla asioista selvää, äläkä ole niin tyhmä.
Näin he tekee kaikki kosovolaiset. Ovat koko kesän Kosovossa ja kelan/sossun tuki tulee Suomessa koko aika. Ystävät tms. jotka jäävät Suomeen, niin postittelevat hakemukset eteenpäin. Se siinä kummaa onkin, että ovat juurikin näitä sossun elättejä jotka sitä tekee. Suomen valtio on vaan niin tyhmä ettei älyä tehdä vaikka kontrollikäyntiä vaikka kerran kuussa, missä joutuu todistamaan kuka on.
Olen sitä mieltä, että kaikki kosovolaiset ja muut ulkomaalaiset, jotka eivät sopeudu tänne niin voisivat poistaa Suomesta. Miten voi olla jotain sellaisiakin jotka ovat asuneet 20 vuotta, ei osaa suomenkieltä, ei ole töissä vaan koko ajan ollut sossun tuilla. Ovat repineet kaikki sossun rahat ja rakentaneet talot tai ostaneet asunnon Kosovosta.
- He eroavat puolisoistaan, äidit voivat sitten jäädä sossun tuilla kotiin. Kun lapsi täyttää kolme, niin voivat laittaa ilmatteeksi päiväkotiin ja jää kätevästi aikaa istua ja levittää persettä sohvalle. Miehet siten ottavat poste restante osoitteen, menevät ehkä töihin tai jos hieman tyhmempi ettei pärjää töissä/koulussa niin sekin istuu päivät kahviloissa juoruten samanlaisten idioottien kanssa.
- Sitten heidän tai sanotaanko Suomen valtion rahat menevät Kosovoon ja siellä onkin komeet talot ja kerrostalot. Missä he viettävätkin koko kesän.
- Kosovolaiset naiset suurimmaksi osaksi ovat aina naama väärinpäin, ovat kylmiä ja mikään muuta ei heitä kiinnosta kuin olenko kaunis ja kauhea flirtti päällä. Puhutaan pahaa toisista ihmisistä, kun he ei itse huomaa omia virheitään.
Olen kuullut, että alkaisivat passittamaan noita sossun elättejä omaan maahansa, mikä on minusta aivan hyvä.
Huomio vielä, tämä ei koske niitä pientä kosovolaisryhmää Suomessa, jotka tekevät töitä ja ovat ottaneet uuden kotimaansa omakseen. Heitäkin on, valitettavasti vaan pieni ryhmä.
Aina yllättävää kuulla totuuden sanaa tällä palstalla normi valheiden seasta.
Taputapu.
Vihjaatko ettei tuo minun kirjotus pidä paikkansa? Etpä taida todellisuudessa tuntea heitä kun ehkä kosovolaisen poikaystäväsi jota uskot vaikka mitä paskaa heittäisi sinulle. Toinen vaihtoehto, olet vaan niin saamarin tyhmä ettet ymmärrä mitä ympärilläsi tapahtuu tai et vaan ehkä halua uskoa.
Ihmettelen näitä kommentteja että SOSSUN rahoilla eletään ! ?
Itsellä on alkuperältään Ei suomalainen mies eikä kertaakaan ole SAATU Sossusta rahaa vaikka olisi muutamiakin kertoja sitä TODELLA tarvittu...Minulla kun Hoitajana! on niin suuret tulot että sillä PÄRJÄÄ kaksi aikuista kuulemma Mainiosti :O
Sanotaanko sitten kela tuilla? Luitko kuitenkin se viimeisein kappaleen, ennen kuin huutelet täällä.
Kelasta saa työmarkkinatukea, kun on työtön. Asumistukea myös vuokraansa. Kelasta saa myös yksinhuoltajalle korotuksen lapsilisään (he kun yleensä huijaavat olevansa eronneita, vaikkei olekkaan). Jos rahat eivät riitä, silloin on mahdollista saada sossusta toimeentulotukea. Kelan sekä sossun rahat tulevat valtiolta eli verorahoista, eli virasto vaan on eri mutta rahanlähde sama. Kun tuota huijaamista on tehty jo monen monta vuotta, aikomatta edes työllistyä koskaa. Voit ihan huvikseen laskea kuinka kallista on pitää loiseläjä kosovolaisia täällä.
Et taida olla suomalainen, sen verran kirjotusvirheitä.
kerrot että miehesi on asunut "urheasti" Suomessa kaikki nämä vuodet, masennuksen uhallakin. Mun mielestä jo siitä syystä sinä voisit kokeilla hänen kotimaassaan asumista? Eihän sun tarvitse sinne heti muuttaa, mutta esim. muutama kuukausi kertoo jo ehkä miehellesikin että olet valmis tekemään töitä suhteenne eteen? Mulla on afrikkalainen mies ja mulle on itsestään selvää että asutelemme molempien kotimaissa, vaikka menis sitten penninvenytykseksi koko loppuelämä ;) Se on tärkeää kummankin kulttuuri-identiteetin säilymiselle. meillä on tosin lapsi, joten haluan hänenkin oppivan molemmista maista ja kulttuureista. Nyt olemme suomessa eikä miehelläni niin helppoa ole kun kielitaito on vielä aika auttava. Mutta jos suhde on vahva niin kyllä se sen kestää, aika paljon on itsestä myös kiinni kaikki. Kun olen hänen kotimaassaan, yritän ottaa haasteet meidän suhteen arkeen kuuluvana asiana. (viime oleskelun aikana mulla ei edes ollut työtä joten säästöillä eleltiin!)
Eli rohkeasti vaan! jos ei onnistu niin sitten keksimään uutta ratkaisua. Muista että jokainen suhde on erilainen ja tällaisessa suhteessa on pakko tehdä joskus raskaitakin kompromisseja :)
tsemppiä!
Ei kai hoitajat niin paljoa saa, ellet sitten tee pelkkää yövuoroa.
Itse olen miettinyt miten pärjäisin Suomessa vaikka thai-vaimon kanssa (=mielikuvitusolento, koska häijy suomalainen akka on vieläkin kuvioissa, ollut jo yli 20 v). Olen atk-suunnittelija, töitä on vielä riittänyt, ja ikää on turhan paljon. Mitäs sitä enää tässä iässä vaimolla tekisin, koska en pysty sitä täysimääräisesti hyödyntämään.
oiskohan se heitto hoitajan palkasta ollut sarkasmia.. ? huoh.
Hmmm..en nyt niin kauhean paljon parempana näe sinunkaan tilannetta. Viime Afrikan lomanne elelitte kokonaan säästöillä (sinun oletan?) koska S i n u l l a ei ollut siellä töitä? Ja millä "säästöillä" elätte Suomessa?? Jotenkin vähän näyttää että tämän kaiken matkustelun ja "kulttuurin vaihdon" kustannat sinä? Sorry mutta en voi kunnioittaa miehiä (kuten nämä tietyistä maista tulevat), jotka elävät täysin naistensa rahoilla.
:) niin, jokainen tietää mikä itselle sopii ja mikä ei.. me ollaan naimisissa niin säästötkin on yhteiset, samoin kuin ajatus että jos toisella ei ole töitä niin toinen luonnollisesti maksaa enemmän laskuja ym., eikös se näin mee suomalaisissakin seuroissa?
sulle ehkä tulee aika stereotyyppisiä mielikuvia näistä meidän esimerkkitapauksista, mikä on sinänsä aika inhimillistä, varsinkin jos on ennakkoluuloja tai ei itsellä lähipiirissä ketään ei-suomalaista. meille toisessa kotimaassa oleskelu tai perhe elämä ei kuitenkaan ole varsinaista "lomaa" tai "kulttuurivaihtoa" vaan ihan normaalia elämää :)
Vielä kivempaa, että käy oman miehensä luona "kylässä" kun tämä on kotimaassaan lomalla, ja nauttii suomen työttömyysturvasta. Pitäisikö oikein sääliä, kun ukkoparka ei ole opetellut suomenkieltä eikä sijoitu työmarkkinoille.Eiköhän tässä Irmeli ole ihan itse oman elämänsä pilannut kun on puoliväkisellä pitänyt vastentahtoista miestä Suomessa.
Annas Irmeli sen miehesi jo mennä omaan kotimaahansa oikeisiin töihin. Saadaan taas kirjoilta yksi elätettävä pois, ja tukea heille joille se kuuluu. Ei Suomen valtoíon pidä maksaa Irmelin miehelle, että Irmelikin saisi jonkun poikaystävän itselleen.
Tässä ei näytä olevan niinkään kysymys siitä, että sinä eroaisit miehestäsi, vaan että miehesi on eroamassa sinusta: ei kestä elämää Suomessa eikä usko, että sinä sopeutuisit Kosovoon. Asia ratkennee aivan sinusta ja pohdinnoistasi riippumatta.
Oletko kysynyt mieheltäsi, mitä hän on ajatellut sinusta ja suhteestanne?
Minäkin olen taipuvainen uskomaan, että miehellä on tiedossa uusi tai vanha kumppani. Ei olisi ensimmäinen tapaus laatuaan, vaan noudattaisi vakiintunutta kaavaa.
Mainitsit tuossa Suomen pitkän talven. Ehkäpä miehesi olisi syytä matkustaa Kosovoon heti paikalla, niin saisi maistaa todellista talvea. Pääsisi lumitöihin ja palelemaan paikkaan, missä yhteiskunta ei huolehdi asunnon lämmityksestä, teiden auraamisesta ja elatuksesta.
Zonja tuo talveen liittyvä asia oli lähinnä metafora, ei pidä tarttua yksittäisiin lauseisiin, vaan katsoa asiakokonaisuuksia. Mies on kuitenkin asunut lähes koko ikänsä Kosovossa viime vuosia lukuunottamatta, eli eiköhän hän tiedä tämän asian laidan paremmin kuin yksikään meistä.
Okei en jaksanut kirjoittaa tänne tarpeeksi tarkkaan taustoja, joten tuosta mun teksti saisi helposti sellaisen käsityksen, että miehelläni saattaisi olla toinen nainen kotimaassaan. En aio tässä kuitenkaan sen tarkemmin selostaa taustoista mikä johti siihen epäilykseen, että pärjäisinkö Kosovossa (ehkä liikaa valitusta mun puolelta tietystä asioista, kulttuurieroja lähinnä). Kaikki asiat on edelleen kuitenkin auki, joten aika näyttää mihin ratkaisuun päädymme.
Voitte mun puolesta spekuloida tällä asialla minkä haluatte. En kuitenkaan näe aiheelliseksi ottaa enempää kantaa näihin kommentteihinne, jotka eivät alkuperäisiin kysymyksiin millään lailla liity.
Anteeksi nyt, kun kerroin, mitä ajatuksia sinun tekstisi minussa herätti.
Sinun on varmaankin vaikea saada vastauksia suomalaisilta naisilta, jotka olisivat muuttaneet miehensä takia Kosovoon, kun sellaisia ei taida montakaan olla.
Minusta työpaikka pitäisi olla valmiina odottamassa, jos aikoo Kosovoon muuttaa - tai muuallekaan ulkomaille. Pitäisi myös tarkoin miettiä, haluaako tulevien lastensa elävän ja kasvavan Kosovossa. Entä kuinka hyvin osaat albaniaa? Mitä mieltä olet naisten asemasta Kosovossa ja yleensä sikäläisestä yhteiskunnasta?
Tämä talvi on Kosovossa kylmin ja runsaslumisin kolmeenkymmeneen vuoteen. Ilmastonmuutos vaikuttaa sielläkin, ja talvet tulevat kovemmiksi kuin miehesi lapsuudessa. Henkilö, joka viettää siellä vuodesta toiseen vain "kesälomia", saa turhan ruusuisen kuvan sikäläisistä oloista, ja muistot kultautuvat.
En usko, että sinä tai kukaan muukaan suomalainen nainen viihtyisi Kosovossa kovin hyvin vuodesta toiseen. Ne, joilla on asiasta kokemusta, korjatkoot, jos olen väärässä.
Olet Zonja oikeessa, kyllä Kosovossa on kiva käydä lomailemassa, mutta asumaan?? No en nyt usko, mutta jos olisi rahaa niin mikä ettei. Olen itse kanssa suomalainen nainen ja aviossa kosovolaisen kanssa. Me olemme menneet aina yhdessä lomilla Kosovoon, emme ole olleet siellä mitään koko kesää vaan 2 viikosta kolmeen viikkoon. Miehelleni ei ole tullut mieleenkään mennä yksin Kosovoon ja vieläpä koko kesäksi. Töissä on ja viihtyy ihan ok Suomessa.
Minä luulen että ap:n miehellä on vaimo Kosovossa ja siksi ikävöi sinne kovasti. Harvoin kai aikuinen ihminen enää äitiä ikävöisi.
Nyt ehkä pääsit asian ytimeen mistä on kyse. Oikeastaan siksi esitin tämän kysymyksen yleisesti, koska täällä palstalla pyörii myös niitä, jotka ovat muuttaneet puolisonsa "ei länsimaalaiseen kotimaahan". Kosovoon muuttaneita taitaa olla oikeasti ihan vaan muutama.
Yleisestikin tällaisen päätöksen tekeminen minne muutamme tulevaisuudessa on sen verran iso, ettei sitä yhdessä yössä tehdä. Itse olen tällä hetkellä erittäin hyvässä ja arvostetussa työssä, joten on itsestään selvää, jos jonnekin muutan, niin työpaikan tulee olla valmiina. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin olen ollut töissä Kosovossa, joten minulla on kokemusta sieltä ja minulla on hyvät mahdollisuudet löytää työpaikka sieltä.
Työskentely ylipäätään Kosovossa tai sen kaltaisissa maissa on antoisaa, saa tehdä töitä kansainvälisessä yhteisössä, mikä antaa paljon. Työkavereista on myös helppo löytää ystäviä, kun monet heistä ovat länsimaalaisia (=enemmän samanlaiset ajatusmaailmat).
Kuitenkin on täysin eri asia muuttaa pikkukaupunkiin, sukulaisten naapuriin, jossa se arki pyörii töitä lukuunottamatta niiden sukulaisten ympärillä. Tämä on ehkä se suurin kysymys, pystynkö sitten taas siihen. Itse olen näiden vuosien aikana huomannut, että vaika mieheni sukulaiset ovat mukavia ihmisiä, mutta se yhteisten asioiden löytäminen on ollut hankalaa. Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, harrastan paljon lukemista ja taiteita monissa eri muodoissa. Olen myös hyvin urasuuntautunut ihminen. Itseni kaltaisia ihmisiä olen toki tavannut kosovossa, mutta suuriosa esim. mieheni sukulaisista on hyvin erityylisiä ihmisiä. Tällä asialla on aika suuri merkitys sen elinympäristön kannalta.
Olemme myös pohtineet useaan otteseen missä haluaisimme lapsemme kasvattaa, ja sen on yksi syy miksi meillä lapsia ei vielä ole. Yksi ystäväni on ollut ns. matkalaukkulapsi, enkä omista lapsistani sellaisia halua. Se on kuitenkin lapsien kannalta aika kuluttavaa.
Nuo kysymyksesi koskien Kosovon yhteiskuntarakennetta ja naisten asemaa ovat sen verran laajoja, että en lähde niihin nyt sen tarkemmin vastaamaan. Toki kuitenkin moni asoista perillä oleva osaa kyllä päätellä, että hyvin paljon parannettavaa näissä asioissa on.
Tähän lopuksi voisin vielä lisätä niille, jotka nyt kovasti epäilevät että miehellä olisi toinen nainen Kosovossa, että voitte hyvin pitää epäilynne. Se että mieheni viettää kuukauden Kosovossa ilman minua, ei ole meidän suhteellemme ongelma. Itse nautin myös omasta ajasta. Pystyn silloin esimerkiksi paremmin keskittymään kirjoittamiseen, ja itselleni yleisesti on tärkeää myös oma aika. Miehelläni on perheen lisäksi läheisimmät ystävät kaikki Kosovossa, joten minulle se on täysin ymmärrettävää, että hän haluaa viettää aikaa heidän kanssaan ilman minua.
No, jos miehesi epäilee ettet pysty asumaan Kosovossa, niin minusta se herättää ison kysymysmerkin. Viittaisi siihen, ettei edes haluaisi sinua sinne. Mitä tulee vaimoon Kosovossa, etpä sinä tiedä todellisuutta. Voit meille täällä kirjoitellä mitä haluat, mutta mitä sinä kirjoitat meille, niin ei minusta kuulosta kovinkaan todelliselta rakkaudelta miehesi puolesta. Harvemmin kosovolainen mies jättää vaimonsa.
Mitä tulee noihin lomamatkoihin, niin kummaa on jos ei sinua ota mukaan lomalle. Tai eihän hän tietenkään halua, kun siellä päässä se oikea vaimo onkin. Älä ole liian tyhmä, he ovat taitavia huijaamaan tyhmiä naisia.
Jatkan vielä tätä keskustelua ihan vain keskustelun ilosta.
Tässä keskustelun mittaan on tullut esille uusia asioita. Nyt kerrot, että miehesi viettää kuukauden Kosovossa ilman sinua, kun aiemmin kerroit, että "Mun mies on viettänyt kaikki nämä Suomessa asutut vuodet kesät Kosovossa ja välillä myös lyhyempiä lomia talvella". Tuo muuttaa asiaa jonkin verran. Tunnen sen verran miehiä, myös kosovolaisia, että en usko heidän viihtyvän seitsemää kesää ilman naista.
Kosovon miehet haluavat myös lapsia, ja niille oikean perinteisen äidin. Sinuna juttelisin mieheni kanssa vakavasti ja kysyisin, mikä minun roolini olisi tässä hänen suunnittelemassaan kuviossa.
Zonja en tiedä miksi tämä keskustelu meni näille raiteille. Joka tapauksessa kyllä me se molemmat ollaan myönnetty toisillemme, että olimme nuoria ja naiveja kun menimme naimisiin ja olemme muuten edelleen nuoria (alle kolmekymppisiä).
Vielä tuohon sinun tekstiisi, mies ei ole asunut seitsemää vuotta Suomessa, oleskeluluvansaantiin meni oma aikansa ja seurustelimme reilu vuoden ennen naimisiinmenoa (mikä on mielestäni lyhyt aika).
Voit tosiaan vapaasti uskoa, että miehelläni on toinen nainen Kosovossa, jos haluat. Kyllä kuka tahansa pystyy kuukauden olemaan ilman naista. Ehkä kirjoitin aiemmin hieman suurpiirteisesti, olen itsekin joka kesä Kosovossa. Mutta kuten sanottu en lähde enää sitä asiaa vatvomaan onko hänellä toinen nainen Kosovossa vai ei, ken uskoo joka haluaa.
Se miksi meillä ei vielä ole lapsia johtuu myös osin meidän iästä (vaikka monet albaanit tekee kaksikymppisinä lapsia) ja siitä, että olemme opiskelleet kauan (minulla on korkeakoulututkinnot, samoin pian miehelläni). Olemme vasta viime aikoina puhuneet, että nyt muutaman vuoden sisällä voisi olla hyvä hetki.
Yhteenvetona voin vain sanoa, että huonoja päätöksiä on tullut tehtyä joskus ja sitten ollaan luotettu siihen, että kyllä me joku hyvä ratkaisu löydetään. Eli siis minne me halutaan asettua ja missä hankkia lapsia jne. Jos niin vain on tarkoitettu. Ollaan kuitenkin päätetty edetä kaikessa rauhassa asioiden kanssa. Se miksi me molemmat ollaan epälty, että onnistuisiko elämä Kosovossa johtuu siitä, että kai sitä on vihoinkin alettava katsomaan asioita realistisesti.
Mitä todistelet meille omaa tyhmyyttäsi? Jos olen niin tyhmä ja uskot kaikkea mitä se äijäs sanoo, niin siitä vaan. Ei se meiltä ole kuitenkaan pois.
Kirjoittelet aika sekavasti, yrittäen enemmin itselle todistella kuinka todellista on teidän liittonne.
Sen sanon, kosovolainen mies ei jätä vaimoansa ikinä, siis jos on todellinen vaimo.
vastaan vielä tähänkin kun selasin nyt vasta alaspäin.. :)
jos olette olleet noin kauan yhdessä ja päättäneet edetä asioiden kanssa rauhassa, miksi et avautuisi mahdollisuudelle että teidän ei tarvitse "asettua" minnekkään. Ymmärrän pointtisi työn kannalta, mutta jos kerran sinä saat helposti työtä Kosovosta, eikö perheellenne olisi helpompaa elellä joitakin ajanjaksoja siellä? Jos miehesi työnsaanti on täällä vaikeaa, vaikuttaa se koko hänen elämäänsä, albaanimies tuskin nauttii siitä ettei hän pysty tuon ikäisenä elättämään perhettään. Kysy itseltäsi rehellisesti miksi et pystyisi asumaan Kosovossa? mitä pelkäät? niinkuin sanoit, realismi on, että olette menneet naimisiin tietoisena että jompi kumpi joutuu elämään toisen kotimaassa, niin ehkä nyt olisi tosiaan "sinun vuorosi" ? :)
ja ps. lapset eivät automaattisesti kärsi matkalaukkuelämästä, jotkut tykkäävät niin että kyselevät jatkuvasti milloin taas siirrytään :) kouluikä on sitten toinen juttu ja sitä ehtii miettiä silloin kun se on ajankohtaista. Luota että elämä kantaa!
Hei Zahra,
Kiitos kovasti kannustavista viesteistäsi. Rupesi jo ärsyttämään itseänikin miksi provosoiduin niin paljon näiden besserwissereiden kommenteista ja vaivaiduin perustelemaan avioliittoani täällä.
Taidat olla muuten osin oikeassa siinä, että nyt olisi mahdollisesti mun vuoro muuttaa hetkeksi miehen kotimaahan. Ulkomaillemuuttoa vastaan minulla ei muutenkaan mitään ole, vaihtelu muutenkin piristää :)
Me ollaan muutenkin päätetty edetä nyt asioiden suhteen kaikessa rauhassa, ja voisi tosiaan tehdä meidän suhteelle hyvää, että minä viettäisin välillä aikaa miehen kotimaassa. Onneksi mieskään ei ole nyt niin kiirehtimässä enää asian suhteen, niin voidaan rauhassa edetä asian suhteen.
Kannattaa varmaan miettiä miten tänne kirjoittaa. Kuinka paljon kertoo suhteestaan. Tuosta alotuksesta sai sellaisen käsityksen, ettei miehesi edes haluaisi sinun muuttavan Kosovoon. Täällä moni tuntee kosovolaisia ja heidän metkujaan. Siksi varmaan moni epäili miehesi tarkoitusta.
Mulle se nyt on se ja sama mitä elämällesi teet.
Niin kuin jo aiemmin kirjoitin olen ollut töissä Kosovossa, joten minulla on kokemusta sieltä ja minulla on hyvät mahdollisuudet löytää työpaikka sieltä.
Nyt kuitenkin mieheni sanoi, että epäilee etten sopeutuisi sinne, mutta hänen on pakko palata takaisin kotimaahansa, koska ei kestä enää elämää Suomessa.
itsekin olen miettinyt juuri tuota sopeutumista elämään Kosovossa, pikkukaupungissa ja täysin erilaisessa kulttuurissa, ja työnsaantimahdollisuudetkin ovat melko heikot.
Mun mies on viettänyt kaikki nämä Suomessa asutut vuodet kesät Kosovossa ja välillä myös lyhyempiä lomia talvella, mutta Suomen talvi on pitkä varsinkin kun kaikki rakkaat ihmiset minua lukuun ottamatta ovat kaukana.
Se että mieheni viettää kuukauden Kosovossa ilman minua, ei ole meidän suhteellemme ongelma.
Taidat olla keksinyt koko jutun vain provoilaksesi täällä, puhut hirveesti ristiin asioita. Tai sitten vaan kuvittelet että kaikki on hyvin, muttei kuitenkaan todellisuudessa ole.
jee, hyvä Syyskuu!
..tänne näköjään kirjoittelee jengi mitä sattuu,kato vaikka mitä joku heti oli mulle kommentoinu: "eipä sunkaan tilanne hyvältä näytä" :D.. itse tuun joskus etsimään asiallisia juttuja jos muiden mielipiteet tai tieto vaik auttais ;) mutta suurin osa kommenteista on tosi katkeria ja kyynisiä ihan ihmettelen et miksei suomalaiset vois tätäkin palstaa hyödyntää ihan normaaliin keskusteluun :D
mä toivon teille kaikkea hyvää ja niinku kaikissa suhteissa , kärsivällisyyttä ym. mitä tarvitaankaan :) * !
Z
Asun mieheni kotimaassa Turkissa, olen asunut jo yli 10 vuotta. Olen aikoinani tullut tanne duunien takia ja vietettyani paljon aikaa maassa oli itsestaanselvaa etta asetumme tanne asumaan. Olen sopeutunut hyvin, en juuri ikavoi Suomeen silla meidan perheen elama on taalla. Sopeutuminen riippuu aika paljon luonteesta, itse koen kuuluvani luonteeni puolesta enemmankin tanne kuin Suomeen, en hermostu odottelusta tai byrokratiasta ja nautin sosiaalisesta ja jutustelevasta kulttuurista. Alusta asti olen ollut kiinni työelamassa, on tarkeaa etta ulkomaalaiselle puolisolle muodostuu side yhteiskuntaan työpaikan tai jonkun muun itselleen tarkeaksi kokeman projektin muodossa, pitaa olla omia ystavia ja varmuutta parjata itsenaisesti. İlman kielitaitoa jaa aina ulkopuoliseksi. Mieheni sopeutuisi ehka Suomeenkin, on sen luonteinen mutta muutto sinne ei ole koskaan ollut meilla edes keskustelunaiheena. Kannattaa punnita tarkkaan mika olisi se oma paikka ja mahdollisuudet toimia yhteisön jasenena, ikavinta on syrjaytyminen ja se jos ei voi toteuttaa itseaan.
Kiitos myös sinulle şkik kommenteistasi. Nämä mainitsemasi seikat ovat juuri niitä päällimmäisiä kysymyksiä, joita itsekin tässä olen pohdiskellut.
AP:n asemassa ehkä kokeilisin Kosovoon muuttoa. Sittenhän sen näkee. Eihän sitä heti tarvitse muuttaa, vaan on aikaa järjestellä asioita. Poiskin pääsee, eikä päätöksen tarvitse olla lopullinen. Voihan olla niinkin, että mies haluaa takaisin Suomeen? Ymmärrän hyvin, jos mies epäröi, miten vaimo siellä pärjää, onhan miehellä itselläänkin kokemusta vieraassa maassa elämisestä ja elinpiirin kaventumisesta.
Oma mieheni on viettänyt lomia ilman mua ja lapsia synnyinmaassaan, enkä todellakaan usko, että syynä olisi toinen nainen. Jos näin olisi, enköhän olisi siitä miehen siskolta ja muilta sukulaisilta/kavereilta kuullut. Jos itsellä on omakohtaisia kokemuksia uskottomuudesta, voi olla vaikea uskoa, että jotkut voivat olla pettämättä.
Päällisin puolin mieheni on asettautunut Suomeen hyvin, ja paljon ovat Suomessa asenteet muuttuneet, mutta ei tämä silti kovin helppo maa ole erinäköiselle ihmiselle. Ja koti on aina koti. Mieheni haluaa palata kotimaahansa sitten, kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä eli noin 10-15 vuoden kuluttua. Aluksi ajatus erillemme joutumisesta ahdisti mua valtavasti, mutta nyt otan asian rauhallisemmin. Voin lähteä mukaan tai olla lähtemättä, voimme ehkä asua 50-50 siellä ja täällä. Mies olisi valmis muuttamaan vaikka heti, mutta itse en ole niin innoissani maan poliittisen tilanteen takia. Joskus tuntuu epäreilulta, kun joutuu tällaisia asioita miettimään, mutta olen itse mieheni valinnut (tietäen, että hän haluaa takaisin) ja saanut häneltä niin paljon. Uskon, että jollakin tapaa tulemme aina olemaan yhdessä.
On sekin kun joutuu miettimään, että mies lähtee kotimaahansa 10-15 vuoden kuluttua. On täällä niin kauan että lapset kasvaa, ja sitten nopeasti pois. Tuohon aikaan mahtuu paljon, eikä varmuudella voi edes sanoa kestääkö suhteenne. Ukko voi lähteä vaikka huomispäivänä jos sikseen tulee. Ei tarvitse ilmoittaa edes osoitetta. Huh..olisipahan aika riski ottaa ulkomaalainen mies, kun se voi hävitä lasten kanssakin.
"On sekin kun joutuu miettimään, että mies lähtee kotimaahansa 10-15 vuoden kuluttua."
Tällaista joudumme miettimään, mutta itsepä olemme osamme valinneet. Kukaan ei tiedä, mitä 10-15 vuodessa tapahtuu, josko edes elossa ollaan. Tai haluaako mies enää lähteä. Emme ole vielä muita päätöksiä asiasta tehneet, mutta sen tiedän, ettei mies lähde huomenna. Osoitetta ei tarttisi ilmoittaa, tiedän sen jo :)
Ei ole poissuljettua, ettenkö mä tai lapseni lähtisi miehen mukaan. Tai että voisimme asua molemmissa maissa. Jos se jonkun mielestä on kamalaa, niin voi voi.
Onhan se hyvä suunnitella tuollaista, mutta ei lapsi ole teidän aikuisten oikuista heteltävä. Lapsella on jo kehittynyt tunnekieli suomenkieleen, joten aika ajoin irrottaminen esim. koulusta, kodista, ystävistä jne, saa aikaan vaan juuretomuutta ja levottomuutta.
Ongelmahan ei ole minun vaan teidän. Voi, voi! Toivotaan, että aikuisina ihmisiä muistatte mikä on lapselle parasta.
En muuten usko etä tulevaisuutta voi rakentaa tuolla phjalla. Kun mies häippää, niin omaisuus menee puoliksi. Täällä sinun puoliskollasi ei paljon hurata, mutta siellä kehitysmaassa miehellä alkaa uusi elämä niiden rahojen turvin. Kannattaa mielummin kitua sun kanssa kun tehdä töitä.
"Onhan se hyvä suunnitella tuollaista, mutta ei lapsi ole teidän aikuisten oikuista heteltävä."
Jos tää oli mulle tarkoitettu (10 15), niin vastaan. Mieheni on joutunut kotimaansa kerran jättämään, joten tietää jotain siitä, millaista on sopeutua uusiin oloihin. Hyvää (perhe)elämää voi elää muuallakin kuin Suomessa.
Jos tarkemmin luit tekstini, mieheni suunnittelee paluuta sitten, kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä. Lapsia ei olla pakottamassa mukaan, mutta heillä on tunnesuhde myös isänsä kieleen ja kulttuuriin, joten en ihmettelisi, jos vaikka haluaisivatkin jonkin aikaa maassa asua, tai viettää pitkiä lomia (kuten nytkin).
Ei ole varmaa sittenkään, lähteekö mieheni, mutta tässä vaiheessa häntä helpottaa suuresti ajatus siitä, että paluu on ehkä mahdollista. Tiedostamme kyllä, että mikään elämässä ei ole pysyvää. Suunnitelmia voi tehdä, mutta niillä on tapana muuttua.
Emme ole suunnittelemassa avioeroa ja omaisuuden jakamista. Mieheni ei tarvitse "kitua" mun kanssa, ja tienaamme töistämme about saman verran. Ajatus paluusta on aina ollut läsnä suhteessamme, joten voin sanoa, että tulevaisuuden rakentaminen näinkin on täysin mahdollista. Pahin skenaario on se, että toinen tuhlaa elämänsä katkeroitumalla ja masentumalla.
"tienaamme töistämme saman verran", ja miehesi maksaa veronsa Suomeen ja siten kartuttaa eläkettään. Kun hän menee omaan maahansa, Suomesta käsin maksetaan eläke, joka sikäläisittäin takaa mukavan toimeentulon. Nyt vaan nopeasti niitä eläkepapereita hakemaan, niin pääsee ukko kotimaahansa rakkaimpiensa luokse.
Varmaan saakin eläkepaperit tosta noin vaan. Taitaa tällä pariskunnalla olla ikä sen verran kaukana oikeasta eläkeiästä, että jää ne tulot haaveksi.
Jos sairaseläkkeelle haluaa, niin ei onnistu. Kun ei 60 vuotiaatkaan pääse vaikka olisi jo paljon erilaisia sairauksia.
"miehesi maksaa veronsa Suomeen ja siten kartuttaa eläkettään. Kun hän menee omaan maahansa, Suomesta käsin maksetaan eläke, joka sikäläisittäin takaa mukavan toimeentulon"
Niin. En näe tässä mitään ongelmaa. Mitähän oikein halusit sanoa?
"Taitaa tällä pariskunnalla olla ikä sen verran kaukana oikeasta eläkeiästä, että jää ne tulot haaveksi."
Eläkeikään on vielä aikaa, se on totta. Se tulee sitten aikanaan. Jotenkin hassua kuvitella, että mieheni ei kotimaassaan voisi tienata mitään.