Rakkaani kuoli syliini kohta kolme vuotta sitten. Elämä yhdessä oli vaikeaa, mutta silti se oli ymmärrettävästi elämäni suurin isku. Hänellä oli ollut ongelmia huumausaineiden kanssa ja lopulta ne veivätkin hänet.
Nyt olen aivan kerrassaan onnellisessa parisuhteessa ja rakastan miestäni aivan suunnattomasti. Kaikki on hyvin. Mutta miksi kuollut puolisoni palaa juuri nyt mieleeni joka ikinen päivä? Hän on heti ajatuksissa jos olen yksin ja unissa yöllä. Tunnen myös itse jonkinlaista syyllisyyttä hänen kuolemastaan.. kuinka saisin mielenrauhan? Vinkkejä?
Nyt olen aivan kerrassaan onnellisessa parisuhteessa ja rakastan miestäni aivan suunnattomasti. Kaikki on hyvin. Mutta miksi kuollut puolisoni palaa juuri nyt mieleeni joka ikinen päivä? Hän on heti ajatuksissa jos olen yksin ja unissa yöllä. Tunnen myös itse jonkinlaista syyllisyyttä hänen kuolemastaan.. kuinka saisin mielenrauhan? Vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuinka hyvä että nyt olet onnellinen!
luulen että nyt, kun elämässäsi on asiat hyvin, teet vielä surutyötä loppuun. Sellaista, mitä et ehkä ole voinut vielä aiemmin tehdä. Siksi entinen puolisosi palaa ajatuksiisi. Ehkä mielesi sopukoissa muistat sitä toivonkipinää ja haavetta, että hänenkin kanssa, sitten joskus kun hän pääsee huumeista jne, voisit olla yhtä onnellinen ja elää onnellista arkea.
Omassa elämässäni olen huomannut, että nämä suru-asiat menevät tosi pitkissä hitaissa sykleissä, jaksoissa. Kolme vuotta kesti että äitini kuolema ei ollut mielessä päivittäin. Nyt isäni kuoli, aivan pari päivää sitten. Annan vain aikaa nyt itselleni.
Suurta lohtua on tuonut yksinkertainen ajatus: Ajattelen rakasta läheistäni, siunaan häntä mielessäni ja ajattelen hänet puhtaan valon ympäröimänä. Ja päästät mielessäsi hänestä irti, annat hänen mennä.
Suuri lohtua tuova kirja on minulle ollut Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, suomentanut Tuula Saarikoski. Ehkä se olisi sinulle jotain - ei uskonnollisesti vaan kysymääsi asiaan, lue valikoituja lukuja.
ei olevinkkejä
kiitos avaruushiukkanen... olen myös itse yrittänyt nojata myös uskoon kaiken keskellä. näin onnellisesta elämästä minä joskus haaveilin hänenkin kanssaan.