Kasvojen pakonomainen nyppiminen

Terveys-osiossa on palsta "pakko-oireinen häiriö" - siellä voi tulla enemmän vastauksia?

Itse aina rapsuttelen päänahkaa ja revin huulia, mutta en ole mieltänyt sitä ongelmaksi. Mustapäiden puristelusta on kyllä jäänyt ihan pysyvästi punaisia jälkiä ihoon :(

Sama ongelma täällä, nyppimistä on jatkunut teini-iästä lähtien eli yli 10 vuotta jo. Olen kärsinyt myös trigotillomaniasta eli pakonomaisesta karvojennyppimisestä, sel alkoi jo lapsena. Molemmat oireet ovat ajoittain pahempia ja välillä taas lähes poissa. Itsellä vaikuttaa todella paljon sen hetkinen stressitilanne, joka usein toimii pakko-oireiden laukaisijana. Ihon nyppimiseen vaikuttaa huomattavasti ihon kunto, silloin kun on paljon nypittävää, on lähes mahdotonta pitää näpit kurissa ja homma riistäytyy käsistä. Taakkansa kullakin...

Mulla on välillä tosi pahana kasvojen nyppiminen ja yöllä oon raapi-
nu kasvot "verille".

oon huomannu vähän samaa itellä mut ehkä vähän miedommin ku sulla. stressioire numero yksi kyllä täälläkin.
itellä auttaa liikkuminen. kunnon hikijuoksua ja ajatukset kirkastuu. sit ei ahista ja ihonkin kunto paranee eikä niitä nyppimiskohtiakaan oo enää niin paljon. rakennekynnet auttaa vähän kun ne on sen verran omaa kynttä paksummat et vähän kömpelöt nyppimiseen. mut toisaalta jos niillä saa kiinni ni niillä saa ihon kyllä vielä kauheempaan kuntoon kun omilla kynsillä. kaikilla kai omat keinonsa. lumenella hyvä punaisuutta hävittävä peitevoide wink wink..

Itselläni pakkomielle vetää hampailla huulilävistyksen tappia, rasvata huulia jatkuvasti ja puristella aina naamasta finnejä ja isoja ihohuokosia siinä toivossa et edes jos jotain sattuis tulee.

Voi apua, kohtalotovereita.
Itse en ole ajatellut nyppimistäni neuroosiksi, vaan tarkoituksena on aina ollut saada tukkeumia ja ihomatoja vaan pois > iho paremman näköiseksi.

Mutta totta puhuen, eihän niin ole käynyt !
Naama on aina kirjava, lievää pöhötystäkin havaittavissa, koska ilmeisesti pientä kudosnesteen (?) valumista ihon pintakerroksen alle painelusta johtuen. Ym.

Ja olen 50-vuotias, naamassa silti puristeltavaa ja nyppimistä ja pakko vielä paljastaa, että "käsittelen" naamaani varmaan 5-10 kertaa päivässä.
Kirkkaassa vessan valossa, suurentavan peilin avulla.

Ehkä tämä sittenkin ON sairasta? Tätä on jatkunut 70-luvulta...Mutta kun aina tulee huokosiin mönjää. Ja kyllä, ihotautilekurit, kosmetologit ja laserit jne on koluttu ja rahaa palanut enemmän kuin Luoja sallii :(

Miksi, oi miksi en omista heleää, kuulasta ihoa :- [

http://www.stoppickingonme.com/index.php

tässä englanninkielinen sivusto aiheesta. suosittelen!

Et oo ainut. Mulla on kanssa samanlaisia pakkomielteitä.
Puren lähes AINA kynsiä, ja syön kynnen lähellä olevaa ihoa. Kiitos tästäki p*skasta , AD/HD DD::::

Ruis,

kiitos neuvosta !
Kun olen ollut pois kotoa muutaman päivän vaikkapa kyläilemässä, iho on rauhoittuneemman oloinen. Kyläpaikassa kun ei ole yleensä samanlaista kirkasta valoa & suurentavaa peiliä, josta näkisi jokaisen huokosen.

Mutta annas olla: kun tulen kotiin, sormet ja mieli syyhyää päästää tusertamaan naamaa : -[
Ja samassa pskajamassa sitten taas olen.
Että inhoan tätä addiktiotani!

Miten pääsen eroon nyppimisestä? Onko siihen jotain hoitokeinoa?

täällä kanssa, apu tuli kun alotin finneille roa kuurin ja kun finnit lopulta muutaman kk kuurin jälkeen katos niin loppu myös nyppiminen..

täällä osataan auttaa:http://s4.fi.gladiatus.com/game/index.php?mod=player&p=64385

täällä myös samaa ongelmaa elikkä naamasta puristelen kaikki mitä huokosista saa ulos, kynnet revin ja järsin sormien ihoa ja vielä raavin pakonomaisesti ihoa verille asti...
taustalla on muutenkin ahdistuneisuutta jne. ja tuo ihon rääpiminen on mulla stressinpurkukeino
no, oon vähän saanu hillittyä ja yritän purkaa ahdistusta musiikilla mutta kyllä sitä joskus vieläkin tulee noita raapimakohtauksia :D
... mulla auttaa naaman suhteen että on meikkiä, kun en raski pilata meikkivoiteita ym. ja muutenki menis sormet ihan kökköön.

Lopettaa nyppiminen niin pääsee siitä eroon.

Minä pääsin eroon ottamalla rakennekynnet. Ne niin paljon paksummat ettei saa samalla tavalla otetta kuin luonnonkynsillä, jotka paljon ohuemmat ja terävämmät. Nyt ollut repimättä jo melkein vuoden ja arvetkin alkavat vaalenemaan. Toivottavasti joku muukin saa tästä apua. Minulle tämä oli elämäni pelastus!

juu itekki on ollu tämmönen näppyjen painelu vimma vaik oon vast 13 ja se alko joskus 11 vuotiaana. nyt se on jo vähä rauhottunu. aiemmin painelin naamaa parikertaa päiväss ja toivoin et jotstain tulis joku "mato" siitä saa semmottee ekstaasin.joskus saatoin nyppiä esim nenän iha veres lihalle .onneks se on nyt kyllä vähentyny ,mut kyl jos jossain joku näppy on niin hiplaan sitä kokoajan ja sitten kun pääsen esim .vessaan niin painan sen pois ja jos sieltä näpyst ei mitään tuu tai tulee tosi paljon saatan jatkaa painelua muuallakin naamas koska löydän koko ajan muka lisää "hyviä näppyjä" painettavaks
ÄÄÄÄrrrr vihaan tätä tappaaa (varsinki ku en on iha punane) mut on vaikee åäästä pois tavasta ,vaikka joka ilta naaman pesen puhdistus aineil ettei tulis epä puhtauksiii >:( oisko joillain jotain vinkkei?

Mä myös etin peilin edessä naamastani jotain finnejä joita sais "poksautella" : DD Oon huomannu että nypin naamaani aina silloin kun valaistus on jotenki kirkkaampi/tarkempi ( joku loisteputki joka näyttää kaikki ihovirheet yms) . Eli kannattaa yksinkertaisesti vältellä peiliin katsomista sillon kun on aikaa ettei sorru naamansa nyppimiseen. Kannattaa hankkia myöskin jotain tekemistä ettei ole aikaa siihen.

Mulla kans kasvojen nyppiminen ja pakonomainen rupien repiminen. Hyttysaikaan on kamala yrittää pitää näpit pois ruvilta... niitä vain haluaa repiä D:

Mulla on ollu tapana nyppiä kynsinauhoja huulia monta vuotta. Kynsivallit on ihan hirveen näkösiä välillä ja verta tulee monesti. Huulista nypin aina uloimman ihokerroksen pois, se lähteekin irtoamaan automaattisesti vaikka en nyppiskään niitä. Joten kierre on valmis. Oon kysyny iteltäni monta kertaa että miksi haluan satuttaa itteeni, mutta aina vaan se nautinto nyppimisestä vie voiton!

Olin kynsienpureskelija ikävuodet 7-n. 35. Kynsinauhoja ja niiden viereistä ihoa tulee edelleen revittyä, viimeksi viime viikolla niin että verta vuoti. Naamaani ei ole nyppinyt juuri koskaan, koska äidilläni on se tapa ja huomasin jo lapsena, miten pahalta se näytti. Hieman couperoottinen sekaiho mulla, eli "pahalla silmällä" varmaan löytaisinkin nypittävää! Miksi siis en nypi naamaani nyt, kun kynnet ovat hyvän pituiset nyppimiseen (kynsien pureskelusta kipeillä sormilla ei finnejä tietystikään paljon puristeltu)?

Veikkaan kahta syytä, 1. mielialalääkkeet. Ne on mulle määrätty depression hoitoon, mutta tehoavat ilmeisesti myös pakko-oireisiin. 2. Tietoisuus, että pitemmät kynnet = epähygienisemmät kynnet. Varsinkaan puutarhatöiden jälkeen ei tulis mieleenkään upottaa kynsiä kasvoihin. Vaikka kuinka desinfioi, aina kynsien alle jää bakteereja. Älkää hyvät ihmiset nyppikö naamaanne törkyisillä sormillanne, ei ihme jos kukkimiskierre on valmis!

Kun tulee se mielihalu, yritä heti keksiä jotain muuta aktiviteettia. Pakota itsesi tekemään jotain muuta, mene vaikka kävelylle. Ahdistuksestahan se johtuu. pitää vaan saada ajatukset muualle. Addiktiossa voi uppoutua siihen yhteen mielihyväätuottavaan asiaan ja olla ajattelematta asioita jotka tuottavat ahdistusta.

Sama ongelma n. 17 vuotta nyt :(
Kaikki alkoi finnien ja epäpuhtauksien kyyläämisestä, vaikka nyt ajatellen ei silloin alunperin iho edes ollut kovin huonokuntoinen. Itseasiassa jopa normaalia teini-ihoa parempi. Ihan kunnollisia finnejä ei ollut koskaan. Olin vain neuroottinen ulkonäöstäni ja hirveän ahdostunut. Mutta vuosien repimisen, nyppimisen, puristelun, sorkkimisen, liian kovilla aineilla "hoitamisen" ja nuppineulan päällä tökkimisen jälkeen iho on aivan hirveässä kunnossa. Oon kai saanut sen jotenkin niin arpiseksi tai "rikki" ihan syvemmältä pysyvästi, että nykyään iho on tukossa koko ajan, eli nypittävää riittää... Tässä vaiheessa tuntuu, ettei enää auta vaikka lopettaisikin nyppimisen, niin että kierre voisi katketa, kun epäilen tosiaan, että iho on mennyt pysyvästi pilalle. Tuntuu, että kaikki ihon normaali tali jää ihoon "jumiin" - se on pakko puristaa sieltä ulos, kun se ei tule normaalisti pois - jos ei halua että naama on kauttaaltaan epätasaisten nystyröitten peitossa... Vaikka myönnän - en ole koskaan pystynyt olemaan niin kauan nyppimättä, että tietäisin varmasti mitä iholle kävisi.

Itse en ole asiaan saanut mielenterveyspalveluista apua. Koska olen oppinut meikkaamaan todella hyvin, ei ongelmaani oteta ikinä tosissaan! Kyse on ahdistus- ja stressioireesta, mutta tässä vaiheessa myös tavasta. Kun istun tietokoneella ja luen tai teen töitä nyplään kaiken aikaa naamaani, sormet etsii aivan itsestään mitä tahansa epätasaisuutta, mihin tarttua... Ei sitä edes ajattele. Oon tuhannet kerrat yrittänyt lopettaa, mutta kun olen ajatuksissani en edes huomaa tekeväni sitä! Ja kuinka monet kerrat sitä onkaan kuvannut itselleen, että "tämä on viimeinen kerta... nyt roplaan koko naamani kertaalleen läpi peilin edessä, mutta sitten en enää ikinä koske!" ...joopa joo... Nykyään lopettaminen taitaakin tosiaan jo olla mahdotonta, kun iho on mennyt piloille.

Jotenkin tosi ärsyttävää, että ihmiset toki luulee, että on tosi paha finniongelma - vaikka tosiasiassa kaikki alkaa jostain pienen pienestä epätasaisuudesta tai pikku musta-/valkopäästä. Mutta sitten kun sitä ei voi jättää rauhaan... Jos saa aikaiseksi pienenkin ruven tai irtoavaa ihoa, sitten sitä nyppää lisää ja lisää ja lisää... Ja kun iholle tulee rupi kertyy sen alle helposti iso määrä talia tai jopa tulehtunut finni! Lopulta se mikä alunperin oli pienenpieni epätasaisuus ihossa, jokin hieman pullottava huokonen, onkin iso punainen vereslihalla oleva haava naamassa! Helposti niistä saa sellaisia 5mm tai enemmänkin kokoisia haavoja :(

Juuri nyt on ollut paljon stressiä ja oon tehnyt paljon kirjoitustyötä tietokoneella. Naamani ja nyt jopa kaulani, hartiat ja selkäni(!!) on aivan rikki! Oon repinyt itseäni niin, että olen punaisten kipeiden haavojen peitossa ...Taas lupaan itselleni, että kunhan tämä stressivaihe on ohi käännän kelkan ja saan ihoni kuntoon ja lakkaan repimästä itseäni....

apua. mä nypin pakon omaisesti mun häpykarvoja kun olen stressaantunut. Onneks en revi hiuksia päästäni tms. Mutta en pysty lopettamaan.

Kaikki näpyt mihin käsiksi pääsen, revin. Eli etenkin olkapäät ovat kroonisesti kamalan näköiset, kun nyplään koko ajan desinfioimattomilla käsillä. Onneksi naaman iho on varsin siisti. Mutta stressaantuneena ja masentuneena peilin eteen ja olemattomia näppyjä repimään. Iho on vuosikymmenien saatossa kärsiinyt. Kaikkia karvoja nypin ja revin. Eli hiukset ajelen lähes kokonaan pois ja muut karvat epiloin. Senkin jälkeen kaivelen neulalla häpyalueelta ihon sisään kasvaneita karvoja (jotka tulevat esiin omia aikojaan muuten). Alue on siistimpi, kun vaikka kyläilen pidemään, ja ei ole tilaisuutta nypeltää.

Terapia voisi olla aiheellista, jos on muutakin ongelmakenttää. Muuten varmaan riittää lyhempikin terapian tapainen juttu. Toiminta on varmasti mahdollista suunnata johonkin muuhun toimintaan, jos riittävästi tahtotilaa riittää. Onnea matkaan!

Huhh.. mulla on ongelma vähä kaiken kanssa. Revin naamaa ja päänahkaa verille ja kaikki kokoajan valittaa siitä. Kaivan kans nenää ja se on ollu jo pitkään ongelmana ja on aiheuttanut mulle reiän nenän sisäpuolelle. Kukaan ei usko että se on mulla pakko-oire. Mun päänahkakin on ihan verillä ja ruvilla :( onks kellään vinkkejä tän lopettamiseen?????