Kannattaako yhdessäolo vai ei? Onks ihmisten parempi olla yksin? Tässä muutamia mun ja poikaystävän välisiä eroja:
-kokemus: poikaystäväni oli täysin kokematon, kun aloimme seurustella-ei seksisuhteita, ei seurustelua. Itselläni oli jo vuosien kokemus molemmista.
-näkemykset: maailmankatsomuksemme ovat todella erilaiset
Lisäksi poikaystäväni kuihduttaa elämääni. Olen joutunut luopumaan harrastuksistani muuttaessani toiselle paikkakunnalle hänen perässään. Kun joskus harvoin tapaan kavereitani, poikayst. käyttäytyy kuin he olisivat hänen kavereitaan, vaikka hädintuskin tuntee heitä. kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan, esim. olemme puhuneet lasten hankkimisesta. Poikaystäväni haluaa lapsia, koska ei (omien sanojensa mukaan) halua kuolla yksin. Luonteemme ovat täysin erilaiset. Olin aiemmin aktiivinen ja menevä, nyt teen samaa kuin hänkin: katson vapaa-aikana tv:tä. Ainoa mikä suhteessa toimii on seksi. Lisäksi poika tekee jonkinverran kotitöitä. Poikaystäväni rakastaa minua todella ja haluaa olla kanssani. En kuitenkaan ole varma rakastanko häntä. Hän tuntuu imevän minut kuiviin. Kohta en jaksa tehdä muuta kuin istua tuijottamassa kaukaisuuteen. Tuntuu kuin elämä olisi ohi.
-kokemus: poikaystäväni oli täysin kokematon, kun aloimme seurustella-ei seksisuhteita, ei seurustelua. Itselläni oli jo vuosien kokemus molemmista.
-näkemykset: maailmankatsomuksemme ovat todella erilaiset
Lisäksi poikaystäväni kuihduttaa elämääni. Olen joutunut luopumaan harrastuksistani muuttaessani toiselle paikkakunnalle hänen perässään. Kun joskus harvoin tapaan kavereitani, poikayst. käyttäytyy kuin he olisivat hänen kavereitaan, vaikka hädintuskin tuntee heitä. kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan, esim. olemme puhuneet lasten hankkimisesta. Poikaystäväni haluaa lapsia, koska ei (omien sanojensa mukaan) halua kuolla yksin. Luonteemme ovat täysin erilaiset. Olin aiemmin aktiivinen ja menevä, nyt teen samaa kuin hänkin: katson vapaa-aikana tv:tä. Ainoa mikä suhteessa toimii on seksi. Lisäksi poika tekee jonkinverran kotitöitä. Poikaystäväni rakastaa minua todella ja haluaa olla kanssani. En kuitenkaan ole varma rakastanko häntä. Hän tuntuu imevän minut kuiviin. Kohta en jaksa tehdä muuta kuin istua tuijottamassa kaukaisuuteen. Tuntuu kuin elämä olisi ohi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seurustelin 2vuotta "ihanan" naisen kanssa,masennuin,lihoin ja illat vaan istuttiin kotona katellen telkkaria.Ei yhteisiä harrastuksia eikä puhuttavaa.Ainut mikä toimi oli seksi.Nyt kuukausi sitten erottua,nauran,urheilen,laihdun ja muutenkin nautin elämästä.Vaikka yksin en haluaisi olla, mutta näin on kumminkin parempi, kun olla huonossa suhteessa.
Ulkoisesti varmaan näyttää, että meidän suhteessamme ei ole vikaa, olemmehan "kaunis pari". Ei kuitenkaan nappaa, jos se on elämän ainoa sisältö. Ulkoisesti virheetön ei mielestäni ole välttämättä kaunis. Henkisesti olemme aika epäsuhtaisia. Asumme yhdessä, joten irtautuminen tulee olemaan vaikeaa: asuntoa voi joutua etsimään kuukausia. Miten ihminen voikin olla näin tyhmä?
kannattaa erota, ei tuosta mitään hyvää tule vaikka odotatkin päätöksesi kanssa ... olette kovin nuoria vielä... löydätte molemmat varmasti sopivammat puolisot kunhan elätte ja kasvatte.
Mikä ihme sinut pakottaa kuihtumaan miehesi vierellä?? Mikset hanki elämää, ihan omaa? Miksi ihmeessä miehesi vuoksi olet lopettanut harrastuksesi ja nyt tuijottelet vain telkkaria? Et sinä hänen kauttaan voi elää, se on varma tapa itsensä piinaamiseen. Tee asioita joista nautit, ELÄ!! Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Onko miehelläsi oma elämä, omat harrastukset ja jutut?
Sinun elämäsi, hänen elämänsä ja teidän yhteinen elämänne. Kolme eri asiaa.
Kysyt, onko miehellä oma elämä. On, se on tv:n katsominen. Jos alan taas juosta omissa harrastuksissani, ne vievät aikaa niin paljon, että herää kysymys kannattaako suhteessa olla lainkaan. Kun lisäksi molemmilla on omat opiskelut jne.
on vain niin vaikea lähteä kun asutaan yhdessä ja minä opiskelen, ei minulla ole varaa asua yksin. jäisi joku reilu 50e kuukaudessa kaikkeen ruokaan yms.
Mun poikaystävä ajattelee yksipuolisesti asioita, ollaan täysin erilaisia. Jos vähänkin yritän aloittaa keskustelua jostain henkevämmästä, se kattoo mua suu pyöreenä ku olisin joku jeesus. ei mitään sanottavaa, naureskelee korkeintaan. Kattoo töllöä, juo viinaa enemmän kuin laki sallii ja usein jää tuo juhlavaihde liiaksi päälle. Ei helvetti tällaista jaksa lopun elämää. Sitten vielä kinuaa jotain lapsia kun on itse tollanen että juo ittes suunnilleen hengiltä. Huhhuh...pitäis vaan lähtee ennen kun on liian seniili siihen...
Herttinen sentään!
Noista sun jutuista päätellen, et ole laisinkaan onnellinen. Elämä on todellakin liian lyhyt, jotta sen kannattaisi viettää onnettomana. Jos ette pysty edes puhumaan asioista, kannattaa varmasti erota.
Yrittää kannattaa, mutta sitten pitää myöntää karu totuus itselleen, ettei suhteesta tule mitään. Ja sitten lähteä.
Jos ainoa asia mikä toimii on seksi,se ei kovin pitkälle kanna.Nimim.kokemusta on.Kyllä molemmilla täytyy olla jotain yhteistä toimintaa/harrastusta jne.Tottakai se mahdollinen erokin tuntuu kiusalliselta,mutta elämä jatkuu.