Minulla oli kaksi miespuolista ystävää, joihin tutustuin jo 15 vuotiaana. Siitä lähtien oltiin tiiviisti yhdessä. Nuoruudessa ystävättäreni ei tiennyt kumman kanssa ois halunnut seurustella, joten hän valitsi tarkoituksella sen johon itse olin rakastunut. Hän valehteli heille paljon ja käänsi syyt eri tilanteissa minuun vaikka syyllinen oli hän itse. Mutta hän oli uskottavampi ja kundit oli häneen heikkona jäin ulkopuoliseksi ja syyllisen leima otsalla.
Aikuistuttamme 30-38v sama jatkui, ystävätär sai heidät uskomaan itseensä yhä ja nämä aikuiset miehet olivat sokeita hänen fiksulle olemukselleen. Olihan hän heidän silmissään ihanne, lukenut ja ydinperheen omaava (jota he jumaloivat).
Minä kouluttamaton (valitsin kotiäitiyden ja historiassa olen tehnyt työtä myös paljon) ja yh-kaiken lisäksi.
Tilanne kärjistyi usein pienistä asioista, en tehnyt asioita joista minua syytettiin.
Esim; toinen kaksosista ryöstettiin itiksen uimahallissa, niin hän kertoi ystävättärelleni: Että mun mafia jengini oli ryöstänyt hänet käskystäni (en tunne rikollisia saati mafiaa). Hänen kamansa löytyi aikanaan jostain varasporukan kotoa kotietsinnässä. Toinen loukkaava asia jonka kanssa kuulin yhteiseltä naisystävältäni, oli että olen mettäläinen, koska en tiedä yhteiskunnan asioista mitään ja en ole koulutettu, kun oon vaan kotona lasteni kanssa. Todellisuudessa seuraan tarkasti yhteiskunnallisia asioita. jnee. ja valmistun keväällä ja suunta ammattikorkeaan. Sen lisäksi olen tehnyt hyväntekeväisyyttä 9v kotiäiti vuosinani.
No lopuksi nämä kaksosmiehet laittoivat välit poikki sanomatta sanaakaan ja kertomatta edes tilanteesta saati syystä. Ei selitystä, ei syytöstä ja vain totaalinen hiljaisuus jäljellä.
Mietittyttää jäi missä oikein oli vika?
Ehkä olin naiivi ja uskoin ystävyyteemme.
Vuosien varrella olen kuunnellut, tukenut ja keskustellut vaikka mistä. Ollut heitä varten aina, jos kuuntelijaa on tarvittu.
Siinäkö että olen ikäni ollut rehellinen ja puhunut asioista suoraan?
Toisin kuin he ovat lakaisseet kaiken maton alle ja syytelleet aina muita?
Aikuistuttamme 30-38v sama jatkui, ystävätär sai heidät uskomaan itseensä yhä ja nämä aikuiset miehet olivat sokeita hänen fiksulle olemukselleen. Olihan hän heidän silmissään ihanne, lukenut ja ydinperheen omaava (jota he jumaloivat).
Minä kouluttamaton (valitsin kotiäitiyden ja historiassa olen tehnyt työtä myös paljon) ja yh-kaiken lisäksi.
Tilanne kärjistyi usein pienistä asioista, en tehnyt asioita joista minua syytettiin.
Esim; toinen kaksosista ryöstettiin itiksen uimahallissa, niin hän kertoi ystävättärelleni: Että mun mafia jengini oli ryöstänyt hänet käskystäni (en tunne rikollisia saati mafiaa). Hänen kamansa löytyi aikanaan jostain varasporukan kotoa kotietsinnässä. Toinen loukkaava asia jonka kanssa kuulin yhteiseltä naisystävältäni, oli että olen mettäläinen, koska en tiedä yhteiskunnan asioista mitään ja en ole koulutettu, kun oon vaan kotona lasteni kanssa. Todellisuudessa seuraan tarkasti yhteiskunnallisia asioita. jnee. ja valmistun keväällä ja suunta ammattikorkeaan. Sen lisäksi olen tehnyt hyväntekeväisyyttä 9v kotiäiti vuosinani.
No lopuksi nämä kaksosmiehet laittoivat välit poikki sanomatta sanaakaan ja kertomatta edes tilanteesta saati syystä. Ei selitystä, ei syytöstä ja vain totaalinen hiljaisuus jäljellä.
Mietittyttää jäi missä oikein oli vika?
Ehkä olin naiivi ja uskoin ystävyyteemme.
Vuosien varrella olen kuunnellut, tukenut ja keskustellut vaikka mistä. Ollut heitä varten aina, jos kuuntelijaa on tarvittu.
Siinäkö että olen ikäni ollut rehellinen ja puhunut asioista suoraan?
Toisin kuin he ovat lakaisseet kaiken maton alle ja syytelleet aina muita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä, mutta sitkeitä miehiä kun ne on jaksaneet kuolata kaveriasi 15-vuotiaasta 38-vuotiaaksi? Ja yhä jatkavat vaikka se on perheellinen :D Pysyvätkö vielä sinkkunakin kaverisi takia?
Sitä oon miettinyt itsekkin :(
Tuo tarina ei kyllä kuuluis tänne vaan palstalle "Paskat kaverit". Mutta kun sellasta ei oo...
Häntä pystyyn ja nokka tuuleen!
Juu ;)