Olen juuri eronnut tai ero on vireillä. Olen 27v Mies ja huomasin kuinka tunteikas olen. En ole ennen kiinnittänyt siihen huomiota. Rakastan sitä naista vieläkin mutta se ei enään tunne samalla lailla minua kohtaan. Olen nyt kaksi viikkoa kärsinyt ahdistusta ja pelkoa tulevasta. Olen panostanut suhteeseemme niin paljon että olen jättänyt kaverisuhteet toissasijaiseksi. Nyt kun ero tuli ja emäntä haluaa ottaa etäisyyttä jäin yksin. Puhelimella olen joihinkin tuttuihin saanut yhteyttä ja päässyt purkamaan ahdistusta. Mutta se ei ole sama asia kun pääsisi kasvotusten. Olen itkenyt ja oksentanut sydänsuruissani. Mitään muuta en tällä hetkellä halua kun että tää loppuis. Tietenkin toivon että emäntä vielä ns. tulee järkiinsä ja sanoo eikö sitenkin vielä. Mutta ei. En pitänyt suhdettamme elossa. Pikemminkin itsestään selvyytenä. Suhteemme kesti yhdeksän vuotta. Se on vielä ainoa nainen jonka kanssa olen ollut seksuaalisessa kontaktissa. En ole koskaan unelmoinut toisesta. Tätä naista rakastan. Miten helvetissä pääsen tästä yli? Kirjoittaminen auttaa siksi tänne kirjoittelen. Kämpän haku on vireillä kaikki sanoo että kun sen saan kaikki helpottuu. Ystävä pystyn oleen vaimoni kanssa. Se on ainoa josta lohtua saan, mutta paskan olon sille samalla teen. Vaikkei se sitä myönnä mutta kyllä se näkyy. Se haluaa olla villi ja vapaa ja olen ajatellut että nauttikoon ja palatkoon sit. Mutta vaikeaa on olla ilman naista jota rakastaa.
Ero
juha-84
5278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
moi,juha.Tiedän tunteen,minulla ei ollut ketään kun mies päätti lähteä toisenmukaan ja niitä naisia on sitte riittänyt.Mutta on pakko unohtaa ihminen josta välittää ja rakastaa muuten ei selviä..Raskasta on ollut mutta parempi yksin kun tuomoisen kaverin kanssa joka ei itsekkään tiedä kenen luona haluaa yönsä viettää.ei ole oikein sairastua toisen vuoksi kun hän ei välitä.Hae apua,sairaalasta, psygolokilta ja puhu kavereille,ne kyllä kyllästyy aikaa myöten ,mutta puhu silti.Anna itsellesi anteeksi.Minä annan itselle joka ilta anteeksi.kirjoittele tänne tai muulle tuki ryhmä sivulle se auttaa.Tuska loppuu tai hellittää ajan kanssa,ei ole hyvä että olet naisen kanssa tekemisissä se lisää tuskaa,ota yhteyttä sitten vasta kun olet päässyt pahimman yli,jos enää tarvitset.hyvää jatkoa ja voimia sinulle.
-> hannele
Viisasta puhetta.
Rohkeita ne jotka uskaltautuvat toisten riepoteltaviksi, itse olen oppirahani maksanut ja kukaan ei enää minua voi haavoittaa.
"Sammuu
Talossamme lamput sammuu
Autioituneita huoneet
Ovat yksi kerrallaan
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
Kaksi uupunutta
Onnellisia vain unissaan
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa
Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa
Mä annan sut pois...
"
Hannele kirjoitti viisaasti. Älä jää roikkumaan, vaan ala tietoisesti purkaa tunnesidettäsi tähän naiseen. Lähde kylmästi siitä tosiasiasta, että yhteenpaluuta ei ole. Exän kanssa keveeraus ei välttämättä ole hyväksi, kun tunnesiteesi on noin voimakas. Etäisyyden ottaminen olisi parempaa. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että päätät selvitä, ilman sitä et selviä. Hae apua ammattilaiselta. Kirjoita tunnesekamelskaasi vaikka tänne, mulle siitä oli suuri apu aikanaan.
Tsemppiä! Aikansa se velloo, mutta kyllä se ohi menee. Huomaat pian olevasi tilanteessa, jossa jokainen päivä tuntuu hitusen eilistä paremmalta.
Kiitos kannustuksesta. ateille. Sain avun ahdistukseen, se tosin vaati hiukan töitä nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässämme. Mutta sain lääkehoidon joka auttoi. Nyt odotan vaan päivää jona pääsen muutttamaan. Olen kyllä sitä mieltä että ex olisi hyvä kaverini olla. Haikailen vielä paluuta yhteen kauan mutta uuden alämän suunnan olen ottanut ja sen olen tehnyt vain itseni takia. Kavereita ei ole mutta aioin hankkia niitä. vaikeinta on juuri ollut tämä kun ei ole kenen kanssa puhua ja purkaa epätoivoa.