Hei kaikille.
Kuinka kauaen teillä on mennyt eron ylipääseminseen?
Itse seurustelin (asuimme yhdessä) kaksi vuotta ja vaikka suhde oli fiasko, pelkkää kaaosta, pettämistä mieheni puolelta, henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, niin sairaalta kuin se kuulostaa, rakastin miestäni.
En koe - toisin kuin ennen - halua nähdä häntä, soittaa tai laittaa viestiä eikä sisälläni kupli lainkaan positiivisia tunteita miestä kohtaan.
Tunteeni ovat siis sammuneet enkä ole tarvinnut "lohtua" keneltäkään toiselta osapuolelta vaan olen ollut yksin. Nyt kuitenkin olen huomannut että kivut mitä suhteemme tuotti, elää minussa kuin siemen mullassa.
En tunnu pääsevän eroon henkisestä tuskasta mikä oli minussa suhteen aikana, näen painajaisia oloistani ja herään mieltein huutaen. Olen päässyt yli ex miehestäni mutten siitä kuinka hän satutti minua.
Miten toimin?
Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi muuttaa menneisyyttäni ja yritän pitää katseeni tulevaisuudessa (ja olenkin päässyt elämänässäni eteenpäin) mutta silti sisälläni on outo tunne enkä osaa pukea sitä sanoiksi: se ei ole rakkautta saati ikävää, en voisi kuvailla sitä vihaksi enkä... katkeruudeksi. Neuvoja?
Kuinka kauaen teillä on mennyt eron ylipääseminseen?
Itse seurustelin (asuimme yhdessä) kaksi vuotta ja vaikka suhde oli fiasko, pelkkää kaaosta, pettämistä mieheni puolelta, henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, niin sairaalta kuin se kuulostaa, rakastin miestäni.
En koe - toisin kuin ennen - halua nähdä häntä, soittaa tai laittaa viestiä eikä sisälläni kupli lainkaan positiivisia tunteita miestä kohtaan.
Tunteeni ovat siis sammuneet enkä ole tarvinnut "lohtua" keneltäkään toiselta osapuolelta vaan olen ollut yksin. Nyt kuitenkin olen huomannut että kivut mitä suhteemme tuotti, elää minussa kuin siemen mullassa.
En tunnu pääsevän eroon henkisestä tuskasta mikä oli minussa suhteen aikana, näen painajaisia oloistani ja herään mieltein huutaen. Olen päässyt yli ex miehestäni mutten siitä kuinka hän satutti minua.
Miten toimin?
Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi muuttaa menneisyyttäni ja yritän pitää katseeni tulevaisuudessa (ja olenkin päässyt elämänässäni eteenpäin) mutta silti sisälläni on outo tunne enkä osaa pukea sitä sanoiksi: se ei ole rakkautta saati ikävää, en voisi kuvailla sitä vihaksi enkä... katkeruudeksi. Neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole ikinä eronnut. En ole kyllä ikinä seurustellutkaan. Hahahahaha
Erosta selviäminen on tosi yksilöllistä, suhteen pituus ja minkälainen suhde oli, vaikuttaa tietenkin. Jätetyn on tosi vaikea päästä yli, jättäjän varmaan helpompaa.
Jos sinulla on mahdollisuus, varaa aika terapiaan. Yksityisellä terapeutilla tunti maksaa noin 80 euroa. Terveyskeskus tai seurakuntakin voi mahdollisesti myös auttaa. tai eroseminaarit. Minä valitsin terapian, oli hyvä puhua ihan ulkopuoliselle, joka osasi myös esittää kysymyksiä ja antoi mietittävää, miksi en osannut päästää irti surusta ja tuskasta. Luin myös valtavasti kirjoja rakkaudesta, parisuhteesta, irtipäästämisestä. Ne auttoivat ja auttavat yhä. Nyt on jo helpompaa, mutta melkein kaksi vuotta on tähän kipuiluun mennyt. Ja minunkaan suhteeni ei ollut pelkkää päivänpaistetta,ongelmia oli paljon mutta rakastin silti miestäni. Voimia sinulle.