Olen nettideittaillut aktiivisesti noin kolme vuotta - välistä poislukien yhden lyhyehkön suhteen. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista.
Olen selannut deittiprofiileja monta kertaa kyllästymiseen asti yrittäessäni löytää joukosta itseäni kiinnostavia naisia. Olen lähettänyt flirttejä ja viestejä ties kuinka monelle - myös joillekin hyvinkin puutteellisen profiilin omistaville. Paluupostissa olen saanut enemmän tai vähemmän kohteliaita pakkeja, pelkkää hiljaisuutta ja myös monenlaisia vastausviestejä. Harvakseltaan naisetkin ovat lähestyneet minua flirtein tai viestein. Jotkut ovat kirjoitelleet hyvinkin lyhyesti, kun taas muutamien kanssa on puolin ja toisin käytetty tuntejakin yhden viestin kirjoittamiseen. Välillä erilaiset näkemykset ovat ottaneet mittaa toisistaan, ja toisinaan taas on koettu suurtakin samanhenkisyyttä.
Treffeillä olen käynyt kymmenien naisten kanssa. Uuteen ihmiseen on aina ollut ilo tutustua, vaikka välillä pieni epätoivo onkin meinannut vallata alaa. Kun on treffannut paljon sinänsä mielenkiintoisia ihmisiä ilman todellista osumaa, on päässä alkanut hetkittäin pyöriä mielikuvia yksinäisestä tulevaisuudesta. Ne suuret tunteet ovat siis pääsääntöisesti antaneet odottaa itseään. Ihastuminen ei näytä olevan helppo laji, vaikka sitä niin moneen kertaan olenkin toivonut ja odotellut tapahtuvaksi. Tästä huolimatta en ole luovuttanut, vaan jatkanut nettideittailua onnellisen tulevaisuuden haavekuvat silmissäni.
Treffeillä olen kohdannut pitkiä, lyhyitä, kauniita ja hieman vähemmän kauniita suomalaisia neitosia. Lähes kaikki ovat olleet normaalivartaloisia tai hoikkia. Kohdalle on osunut ainakin opettajia, lääkäreitä, juristeja, kauppatieteilijöitä, diplomi-insinöörejä, psykologeja, lastentarhanopettajia, muusikoita, näyttelijä, pappi, tulkki, tradenomeja, hoitajia, yrittäjiä, opiskelijoita ja jokunen duunarikin. Maistereita on ollut monenmoisia muitakin ja mukana jokunen tohtorikin. Suurin osa heistä on ollut lapsettomia, mutta eivät kaikki. On ollut pitkissä suhteissa olleita ja vähemmän seurustelleita. Sinkkuja, eronneita ja leskikin.
Joukko on siis ollut kirjava, mutta voin sanoa treffanneeni pelkästään mukavia naisia. Yksiäkään katastrofitreffejä ei ole kohdalleni osunut. Jotkut ovat olleet hieman jännittyneitä treffeillä, kun taas toiset hyvinkin avoimia ja puheliaita. Pääsääntöisesti mielenkiintoista keskusteltavaa on kuitenkin riittänyt kaikkien kanssa. Vaikka treffeillä on toisinaan ollut melko nopeastikin selvää, ettei yhteistä tulevaisuutta ole, on silti ollut mukava kohdata ja jutella. Useimmat treffini ovat kestäneet vähintään pari tuntia. Joskus on hommasta selvitty tunnissa ja toisinaan on juteltu kuusikin tuntia putkeen.
Välillä on ollut kiinnostusta jatkaa tutustumista jomman kumman tai molempien puolelta. Välillä ei. Ihastumista on toivottu ja odotettu. Väkisin ei ole lähdetty suhdetta rakentamaan. Useimmiten kyseistä tunnetta ei kuitenkaan ole kuulunut. Toisinaan jotain pientä on herännyt vain kuollakseen sittemmin pois.
Tasaisen nettideittailun fiiliksissä etenin tammikuuhun asti. Silloin eräs neitonen lähestyi minua lyhyehköllä viestillään, johon vastasin suhtautuen myönteisesti tutustumista ajatellen. Pienen kirjoitteluvaiheen jälkeen tapasimme. Treffit olivat mukavat, mutta mitään suuria tunteita ei herännyt. Päätimme kuitenkin katsoa hommaa vielä toisenkin kerran. Toisiin treffeihin mennessä tunnetila olikin jo toinen pidettyämme aika paljon yhteyttä siinä välissäkin. Sen jälkeen asiat ovatkin edenneet sitten vauhdilla. Yhteyttä on pidetty jatkuvalla syötöllä ja tavattukin jo useita kertoja. Tunnetila on vahvistunut koko ajan.
Vielä en tiedä, olenko sitä oikeaa kohdannut edelleenkään, mutta juuri nyt fiilikset ovat erittäin korkealla sen suhteen. Hän tuntuu juuri oikealta minulle. Olen vihdoinkin ihastunut sydänjuuriani myöten ja vastakaikuakin tulee samalla mitalla. Voitte kuvitella, miten paljon tätä on odotettu. Olisikohan se vihdoinkin tässä?
Olen selannut deittiprofiileja monta kertaa kyllästymiseen asti yrittäessäni löytää joukosta itseäni kiinnostavia naisia. Olen lähettänyt flirttejä ja viestejä ties kuinka monelle - myös joillekin hyvinkin puutteellisen profiilin omistaville. Paluupostissa olen saanut enemmän tai vähemmän kohteliaita pakkeja, pelkkää hiljaisuutta ja myös monenlaisia vastausviestejä. Harvakseltaan naisetkin ovat lähestyneet minua flirtein tai viestein. Jotkut ovat kirjoitelleet hyvinkin lyhyesti, kun taas muutamien kanssa on puolin ja toisin käytetty tuntejakin yhden viestin kirjoittamiseen. Välillä erilaiset näkemykset ovat ottaneet mittaa toisistaan, ja toisinaan taas on koettu suurtakin samanhenkisyyttä.
Treffeillä olen käynyt kymmenien naisten kanssa. Uuteen ihmiseen on aina ollut ilo tutustua, vaikka välillä pieni epätoivo onkin meinannut vallata alaa. Kun on treffannut paljon sinänsä mielenkiintoisia ihmisiä ilman todellista osumaa, on päässä alkanut hetkittäin pyöriä mielikuvia yksinäisestä tulevaisuudesta. Ne suuret tunteet ovat siis pääsääntöisesti antaneet odottaa itseään. Ihastuminen ei näytä olevan helppo laji, vaikka sitä niin moneen kertaan olenkin toivonut ja odotellut tapahtuvaksi. Tästä huolimatta en ole luovuttanut, vaan jatkanut nettideittailua onnellisen tulevaisuuden haavekuvat silmissäni.
Treffeillä olen kohdannut pitkiä, lyhyitä, kauniita ja hieman vähemmän kauniita suomalaisia neitosia. Lähes kaikki ovat olleet normaalivartaloisia tai hoikkia. Kohdalle on osunut ainakin opettajia, lääkäreitä, juristeja, kauppatieteilijöitä, diplomi-insinöörejä, psykologeja, lastentarhanopettajia, muusikoita, näyttelijä, pappi, tulkki, tradenomeja, hoitajia, yrittäjiä, opiskelijoita ja jokunen duunarikin. Maistereita on ollut monenmoisia muitakin ja mukana jokunen tohtorikin. Suurin osa heistä on ollut lapsettomia, mutta eivät kaikki. On ollut pitkissä suhteissa olleita ja vähemmän seurustelleita. Sinkkuja, eronneita ja leskikin.
Joukko on siis ollut kirjava, mutta voin sanoa treffanneeni pelkästään mukavia naisia. Yksiäkään katastrofitreffejä ei ole kohdalleni osunut. Jotkut ovat olleet hieman jännittyneitä treffeillä, kun taas toiset hyvinkin avoimia ja puheliaita. Pääsääntöisesti mielenkiintoista keskusteltavaa on kuitenkin riittänyt kaikkien kanssa. Vaikka treffeillä on toisinaan ollut melko nopeastikin selvää, ettei yhteistä tulevaisuutta ole, on silti ollut mukava kohdata ja jutella. Useimmat treffini ovat kestäneet vähintään pari tuntia. Joskus on hommasta selvitty tunnissa ja toisinaan on juteltu kuusikin tuntia putkeen.
Välillä on ollut kiinnostusta jatkaa tutustumista jomman kumman tai molempien puolelta. Välillä ei. Ihastumista on toivottu ja odotettu. Väkisin ei ole lähdetty suhdetta rakentamaan. Useimmiten kyseistä tunnetta ei kuitenkaan ole kuulunut. Toisinaan jotain pientä on herännyt vain kuollakseen sittemmin pois.
Tasaisen nettideittailun fiiliksissä etenin tammikuuhun asti. Silloin eräs neitonen lähestyi minua lyhyehköllä viestillään, johon vastasin suhtautuen myönteisesti tutustumista ajatellen. Pienen kirjoitteluvaiheen jälkeen tapasimme. Treffit olivat mukavat, mutta mitään suuria tunteita ei herännyt. Päätimme kuitenkin katsoa hommaa vielä toisenkin kerran. Toisiin treffeihin mennessä tunnetila olikin jo toinen pidettyämme aika paljon yhteyttä siinä välissäkin. Sen jälkeen asiat ovatkin edenneet sitten vauhdilla. Yhteyttä on pidetty jatkuvalla syötöllä ja tavattukin jo useita kertoja. Tunnetila on vahvistunut koko ajan.
Vielä en tiedä, olenko sitä oikeaa kohdannut edelleenkään, mutta juuri nyt fiilikset ovat erittäin korkealla sen suhteen. Hän tuntuu juuri oikealta minulle. Olen vihdoinkin ihastunut sydänjuuriani myöten ja vastakaikuakin tulee samalla mitalla. Voitte kuvitella, miten paljon tätä on odotettu. Olisikohan se vihdoinkin tässä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onnittelut edistymisestä. Itse poistin profiilin kokonaan, kun sieltä tuli niin paljon p askaa. Paljonko naisen pitää sietää sitä? Miehet ei vissiin saa samanlaista alentavaa kohtelua. Toivon että onnistutte.
Niin no, saisivat nyt naisilta edes jonkinlaista palautetta. Yleensä homma menee niin, että vaikka laitat naiselle asiallisen viestin, vastaukseksi ei välttämättä tule mitään. Jos tulee, vastaus voi olla peräti yhden lauseen mittainen: "hei, mitä kuuluu".
Millaista p askaa? Olisi hyvä tietää, koska miehenä itse pyrin pysyttelemään varsin pidättyvässä ja kohteliaassa kielenkäytössä. Voi olla, että suomalainen nettikäyttäytyminen merkitsee osalle palstoilla roikkuvia mahdollisuutta syytää sielunsa synkeimmistä kamareista kaiken saastaan täysin viattomien syliin.
Itse olen vajaan puoli vuotta mukanaolleena tehnyt aloittajan kanssa saman huomion, että miehen lähestyessä nainen ei useinkaan vastaa, eikä synny yhtään mitää. Mutta jos nainen vastaa tai tekee aloitteen, pääsee ainakin muutaman viestin vaihtoon, ehkä treffeilekin. Loppuhan on sitten onnessaan. Ihan huonosti en ole näissäkään onnistunut.
Varatut käy ehdottelemassa panoa ties missä, kehutaan omaisuuden määrää ja samaan hengenvetoon mua komennetaan ja jos en tottele, alkaa huorittelu, sanotaan heti ekassa viestissä "ettei mulle kelpaa mikä tahansa" jne. Sellaista jo valmiiksi alas asettamista. -En tahdo edes muistella mitä kaikkea. Kuten sanottu, en usko että miehet saa osakseen huorittelua, jos eivät suostu puskapanoon.
En voi työni vuoksi laittaa kuvaa sinne ja toinen on että tahdon kuunnella ennen kuvaa. Joo, oli siellä pari erittäin mukavaakin, mutta asuvat pohjoisessa tai muuten kaukana, tottakai. Treffasin muutaman, joista pari oli vasta eronneita, vapisevia, pari mentaalia.
Sellaista tavallista, rahauhallista kaveria sieltä ei ainakaan mulle sattunut. Luulin että jos olis löytynyt harrastuskaveria liikuntaan...mut ei.
Korjaus/ lisäys: "Luulin että jos sieltä olisi läytynyt EDES harrastuskaveria liikuntaan...mut ei. "
Voin kymmenien aloitteiden kokemuksella kertoa, että ei ne miehet vastaa viesteihin, ja jos vastaavatkin, niin harvoin pääsee treffeille, jos on itse aloittanut viestittelyn. No kaksi kertaa oon silloinkin päässyt, ja molemmilla kerroilla mies antoi rivien välistä ymmärtää pelkäävänsä, että musta voi olla vaikea päästä eroon...
Taas muhun ottaa yhteyttä lähinnä sellaiset miehet, joilla ei ole mitään yhteistä mun kanssani, jonka sitten kyllä treffeilläkin huomaa. Silti kaikki treffit on olleet kivoja, koska tykkään tavata erilaisia ihmisiä. Jopa sekin oli tavallaan aika koomista, kun toinen oli niin kännissä ettei pystyssä pysynyt.
Mun profiili on 3,5 vuotta vanha. Kolme tapailusuhdetta on takana. Kaikki sellaisia miehiä, jotka eivät kestä yksinoloa ja halusivat epätoivoisesti jonkun, ei niin kauheasti väliä kenet. Aika moni ei kai halua oikeasti ketään.
Tekstiä tyyliin tykkäätkö sukkahousuista....saanko sulta yhdet pitsipöksyt...haluksä panna mua,,,nje...ja lisää tätä rata
"Varatut käy ehdottelemassa panoa ties missä, kehutaan omaisuuden määrää ja samaan hengenvetoon mua komennetaan ja jos en tottele, alkaa huorittelu, sanotaan heti ekassa viestissä "ettei mulle kelpaa mikä tahansa" jne. Sellaista jo valmiiksi alas asettamista."
Naiset tuntuu tältä osin hieman yksinkertaisilta. Satutteko tietämään, että asiattomien viestien käsittelyyn on olemassa ratkaisu. Sitä kutsutaan DELETE-napiksi. Kun asiattomat viesti on lakaistu roskakoriin, sen jälkeen voi keskittyä asiallisiin viesteihin. Siihen tosin ei ole kehitetty lääkettä, jos nainen ei osaa erottaa asiallisia viestejä asiattomista.
Kiva kuulla että useammankin vuoden jälkeen voi onnistaa. Itselläni tulee keväällä 2 v etsiskelyä täyteen ja juuri tällä hetkellä tuntuu että olen aivan rikki tämän touhun kanssa.
Se mikä alkaa ahdistaa on ikäisteni miesten harjoittama kiusanteko tai pelleily, en tiedä mikä, että kun pitäisi tavata uudemman kerran tai ylipäätään tavata alkaa mies leikkiä kuurupiiloa eli katoaa yhtäkkiä s-postista vaikka olisi itse ehdottanut tapaamista alunperin. En tiedä mitä nämä miehet tekevät koko nettideiteissä ollenkaan kun heitä ei kiinnosta oikeasti tavata eikä tutustua. Viimeisin kohtaamani mies on pariin kertaan laittanut niin lemmekästä postia että sitä alkaa kuvittelemaan vaikka mitä, mutta sitten alkaa taas päiväkausien odottelu että miten tapaamisen kanssa on.
En minä tämmöistä jaksa. Jos miehet haluavat leikkiä vaikeasti saatavaa niin olkoot sitten vaikka koko loppuelämänsä yksin. Mutta eivät he ole kun on kavereita ja on lapsia. Ne ilmeisesti sitten riittävät 40 miehille.
Uskon että naisista valtaosa on ihan mukavia kun heitä tapailee ja treffeillä käy. Naiset ovat niin iloisia siitä että tapaavat kunnollisen ja asiallisen miehen, että takuulla ovat kuin Hangon keksit yhtenä hymynä. Itsekin olisin. Ehkä pitää alkaa lesboksi että löytyy kumppani johon voi luottaa ja joka ei vaan leiki.
Tämmöisessä vaiheessa tietysti pitäisi luovuttaa ja pitää lomaa koko touhusta, mutta juuri se ahdistaakin aina eniten että sitä jää tyhjän päälle jonkun pelleilijän jäljiltä. Jos olisi useampia vaihtoehtoja tyrkyllä yhtäaikaa, ei sitä edes jäisi odottamaan jonkun mykkätautisen mahdolllista vastausta tai selittelyjä. Naisena ei voi ikävuosien 40 - 50 välillä tuosta noin vain heittäytyä tumput suoriksi että odotellaan rauhassa, koska jokainen vuosi on aina vain vaikeampi ja vaikeampi "käydä kaupaksi". Vaikka tottakai sitä haluaa miehen joka ei tuijottele ikänumeroita (ja kestää siis sellaisen KUMMALLISEN idean että nainen saattaisi olla samanikäinen kuin mies itse...)
Ja kaikella kunnioituksella näitä osa-aika isukkeja kohtaan, mut jos sanot jo heti alkuunsa, että olet erittäin kiireinen ja että sulla ei ole aikaa. Niin millos me tavataan?
Sulla on jo uraputki, ex-vaimo ja lapset. Mä olen silloin sun arvojärjestyksessä aikaa jaettaessa numerolla 10 000 jos siinäkään. Jos ilmoitan etsviäni oikeasti seuraa ja miestä elämääni, niin tahdonko olla hänelle listan viimeinen? Ja tapaamisella ei ole kivaa kun perheellisen puhelimeen soittaa koko ajan lapset, ex-vaimo, siskot, mummot ja kaverit. Jos haet pelkkää seksiseuraa, niin sano se, älä feikkaa, en tahdo laittaa aikaani valehtelijaan.
Miehenä hymyilin tuolle huomiolle, että miehet muuttuvat "vaikeasti valloitettaviksi" erottuaan joskus 40-50 -vuotiaina.
Ex-vaimo ja lapset ovat vankka todiste siitä, että ei epäonnistunut perheen perustamisessa. Eikä ole enää sitä # en kelpaa kenellekään # -tunnetta ja itsetunto on siksi aika vahva. Toisaalta kaatunut avioliitto ja sen ongelmat eivät hirveästi motivoi uuden parisuhteen vaivalloiseen rakentamiseen.
Ei siis jaksa miehemme enää hirmuisesti käyttää aikaa ja energiaa uuden "rakkaussuhteen" löytääkseen, vaan ajaa mieluummin narisevissa nahkahousuissaan moottoripyörällä auringonlaskuun.
Naisena hymyilen näille huomioille, että mun pitäisi valloitta keski-ikäinen vastahakoinen mies :) Enempi ihmetyttää mitä ne äijät tekee treffipalstoilla. Menköön huoriin.
Itsetunto ....öhömm. Ne herrat etsii "tällä kierroksella" täydellistä. Uraputki lähti käyntiin, vanha vaimo ei ollut riittävän kiiltävä ja vaimo heitti kitisevän ukon ulos. Kyllä ne liikkuu melkosen heikoilla jäillä. Kriisiä pukkaa.
Ja mitä sä teet täällä hymyilemässä?
Mitäkö täällä teen?
Kai sitä jotenkin salaa silti voi toivoa, että elämä heittäisi eteen vielä yhden mahdollisuuden.
Mutta jos ei nyt satuta törmäämään sen loppuelämäni valon kanssa, niin "so be it". Ei anneta katkeruudelle sijaa, vaikka elämä ei mene niinkuin elokuvissa. Kankaalla kulkuri ja kaunotar lopulta löytävät toisensa, oikeassa elämässä lähes kohtaamme. Kenties kuljemme toisiamme kadulla vastaan, mutta Amor nukkuu eikä tönäise olkapäähän että " siinä HÄN nyt on". Mitään aavistamatta liu'umme sen hetken ja toistemme ohi.
Ihmisenä joka on saanut paljon iloa siitä että sai jakaa tärkeitä ja hauskoja hetkiä kumppanin kanssa tuntuu oudolta kuulla että jollekulle on ihan yksi lysti kohtaako "Hänet" vai ei. Tosiaankin jos kavereita on pilvin pimein niin sitten sillä ei kai liene merkitystä. Itselläni ei ole ketään ja tuntuu siltä että elän ihan turhaan täällä tarpeettomana ihmisenä.
No älä nyt noin sano, että turhaan täällä elät!
Kaverit ovat kyllä jonkinlainen korvike parisuhteelle, itse asiassa aika ongelmaton korvike. Kaverisuhteissa kun yleensä on jonkinlaiset käytöstavatkin arvossaan, parisuhteessa taas usein oksennetaan oma paha olo surutta kumppanin niskaan. Joskus jopa nyrkillä tehostaen.
Jos eläman onnellisuuden uskoo riippuvan täysin sopivan puolison löytämisestä, niin harhaluulo se on! Onni on pieninä siruina maailmalla, vaikka tavallisessa kiireettömässä kesäpäivässä tai hyvässä kirjassa. Niitä onnenmuruja tässä keräillään, ei kannata tuhlata aikaa vain timantin etsimiseen. Se nimittäin jää todennäköisesti löytymättä.
Riipaisi lukea tuo kirjoittamasi.Toivon hartaasti aurinkoisempia päiviä Sinulle!
Kiitos. Tuntuu vaan niin pahalta että haksahdin unelmoimaan parisuhteesta sellaisen miehen kanssa johon ei sitten voinut luottaa. En ymmärrä miksi ihmisten pitää leikkiä toisillaan; kun on jo kerran käynyt selväksi ettei mies voikaan tavata koska hänellä on jotain hankalaa elämässään, niin hän vielä senkin jälkeen laittelee kaihoisaa postia jossa on niin herttainen että, mutta katoaa sitten taas s-postista. Jäi vähän vaikutelma että lieneekö sittenkin alkoholisti, eli vähän otettuaan lurittelee niitä näitä ja selvinpäin sitten alkaakin jänistää. Tai toisinpäin eli katoaa sitten kun putki pahenee. En ole ikinä seurustellut alkoholistin kanssa kun olen näitä pyrkinyt välttämään, mutta jotenkin loukkaa ettei tämä mies voi suoraan sanoa mikä hänellä on että välillä sanoo haluavansa olla kanssani ja sitten taas häipyy yhteydenpidosta.
Sanotaan että naiset eivät osaa tyytyä. Minä olisin kyllä tyytynyt jos mies olisi ollut luotettava ja avoin.
Käyn todella harvoin treffeillä, ja sen vuoksi kohtaamisista muodostuu merkittävämpiä kuin niiden kai kannattaisi antaa olla. Pitäisi vaan uskoa myös että kenenkään kanssa ei kirjoiteta 2 kk putkeen, eikä ainakaan oteta siksi aikaa deitti-ilmoja pois netistä, kuten itse tein. En tosin miehen mahtavuuden takia, vaan sen takia että olin niin väsynyt hakemiseen. Tuntui pirun hyvältä kun ei tarvinnut tyrkyttää itseään päivästä toiseen entiseen malliin.
Ei minulla parisuhde mikään uskonto ole niin että kumppani on joku hyvä haltija joka laittaa kaiken elämässäni järjestykseen, mutta se vain tuntui niin hyvältä järjestelyltä aiemmissa liitoissani että mies tarjosi sen vähäisen sosiaalisen kanssakäymisen mitä minä tarvitsen. Muuten en kauheasti kaipaa ihmisten kanssa touhuamista.
Onnea ja menestystä!
Loistava teksti. Etteikö nettitreffipalstalla muka ole tasokasta väkeä!