olimme mieheni kanssa perustaneet tasan 3-v sitten uusioperheen, minulla 3 hänellä 1 lapsi..Elimme ihanaa aikaa, Hän kosi minua 2-v sitten Milanossa romanttisesti Duomon katolla.kaikki meni hyvin jos ei lasketa miehen mustasukkaisuutta jonka ansiosta en enään käynyt missään ilman häntä, ajattelin kumminkin että voin uhrata kaiken tuon vain siitä tunteesta mikä minulla on hänen lähellään. Rakastin häntä enemmän kuin elämää..Ajattelin että vihdoin 35V 2- eron läpikäyneenä olen löytänyt sen oikean sielunkumppanin. Jonka kainalossa on maailman paras paikka.Meillä oli yhdessä hauskaa.Matkustelimme, seksi oli mahtavaa, sitä oli usein ja paljon..Ja tätä mustasukkaisuutta lukuunottamatta kaikki meni hyvin..Joka päivä/ yö halailimme, suukottelimme sanoimme kuinka paljon rakastamme toisiamme. muistimme toisiamme kortein, kukkasin .Sitten aloin epäilemään että jotain on tekeillä..Se on ehkä se naisen vaisto..Kysyin asiasta suoraan ja mies kielsi kaiken kirkkain silmin..Tämä toistui pariin otteeseen mutta silti hän aina kiisti kaiken, Sanoi että olen vainoharhainen..Lähdimme laivalle juhlistamaan kihlajaispäiväämme/tapaamispäiväämme aivan kaksin valentinen päivänä..Olin hommannut lahjoja, suunnitellut vaikka mitä ihanaa ja romanttista matkalle..Ensimmäinen vuorokausi meni loistavasti..olimme yhdessä tanssimme, nauroimme, rakastelimme..Seuraavana päivänä hetken mielijohteesta ajattelin katsoa miehen puhelinta kun hän nukkui, olihan hän aina pitänyt sen minulta piilossa..Järkytys oli melkoinen kun löysin viestit toiselle naiselle..Olin aivan shokissa..herätin miehen ja sanoin että aavistin tämän mutta et voinut tunnustaa?? Ryntäsin hytistä ulos kannelle..jossa tärisin kauan ja mietin mitä tehdä..Kannelta hyppääminenkin kävi mielessä..Kaikelta oli mennyt pohja sekunnissa..Mies jota rakastin, jonka eteen olin tehnyt kaikkeni olikin pyörittänyt toista naista samalla kun vannonut rakkauttaan minulle? Tuska oli sanoinkuvaamaton..Hiivin hyttiin (joka oli onneksi tyhjä) hain kamani ja sain neuvonnasta uuden hytin..Koko yön itkin, tärisin, soittelin ystäville ja halusin vain kotiin...Seuraavana aamuna laiva tuli onneksi jo koti satamaan ja mutkien jälkeen pääsin kotiin...Miehestä en tiennyt missä hän oli koska en halunnut edes vastata hänen puheluihinsa..Laitoin vain viestin että Kotiin ei ole tulemista.. Kotona järkytys oli suuri myös vanhemmilleni jotka olivat olleet hoitamassa lapsia sekä toki lapsille...Viesteillä mies kertoi että jo kauan aikaa välittänyt minusta liian vähän..pitänyt enemmän äitihahmona!! Ei vain saanut kerrotuksi tunteistaan ja odotti oikeaa hetkeä..Tuska on suunnaton...Itken, En pysty syömään, nukkumaan..Ilman lapsia en enää olisi elossa..Ystävät ovat onneksi tukeneet tuskassa..Silti en ymmärrä kuinka lähes täydellinen suhde olikin osan aikaa miehen puolelta pelkkää esitystä..Kuinka hän pustyi pitämään minua hyvänä, rakastelemaan, sanomaan rakastan sinua..Ja samalla pyörittää toista, naputtaa samalla viestiä salaa toiselle..Tänään hän haki tavaransa..Toisen naisen autolla..toisen naisen luo..Huusin, itkin raivosin! Tuntui että elämä on ohi..En pysty ymmärtämään että ihminen jolle olet antanut kaikkesi voi tehdä näin!
Tässä sitä koitetaan keräillä sirpaleita..Joka minuutti,tunti päivä tuntuu yhtä pahalta..Kaikki muistuttaa entisestä..Kaikki tekee niin kipeää..Mietin millä tästä tuskasta pääsee ikinä yli..
Tässä sitä koitetaan keräillä sirpaleita..Joka minuutti,tunti päivä tuntuu yhtä pahalta..Kaikki muistuttaa entisestä..Kaikki tekee niin kipeää..Mietin millä tästä tuskasta pääsee ikinä yli..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä oli sinun kolmas liittosi ja taas piti käydä huonosti. Tuo on varmaan kovin satuttavaa.
Kuitenkin sinä olet aikuinen ja pääset tuosta ylitse, osaathan sinä analysoida itseäsi ja aikuisena tiedät ja tajuat mitä tapahtui.
Lapsillesi tämä on valtava menetys. Et kerro minkä ikäisiä he ovat, mutta jos ovat vielä vanhemmista riippuvaisia, heidän maailmansa on varmasti silpoutunut täysin. Eivätkä he pysty analysoimaan tapahtunutta kuten sinä aikuisena. Heille miehen poismeno on taas yhden aikuisen menetys. AIkuisen, johon he olivat jo tottuneet luottamaan ja turvaamaan. Kuinka he vastaisuudessa pystyvät luomaan rehellisiä ja luottamuksellisia ihmiskontakteja kun he pienestä pitäen saavat kokea, kerta toisensa jälkeen, että heidät jätetään ja hyljätään!
Olisikohan sinun nyt parasta unohtaa miehet ja keskittäytyä lapsiisi. Niin kauan kuin he sinua tarvitsevat.
Tietysti jos lapsesi ovat jo täysin omillaan ja poissa kotoa, se muuttaa kuvioita antaen sinulle enemmän tilaisuutta valita uusia miehiä seuraksesi. Kenties olisi aiheellista oikein kunnolla tutustua tulevaan aviokumppaniin ennenkuin muutatte saman katon alle.
Tarpeeksi pitkän ystävyysajan aikana punaiset varoitusliput alkavat liehua (mikäli niitä on) joka on merkki laittaa jarrut päälle ja tarkistaa asioiden oikea laita.
Haluaisin kysyä, että oletko heittäytynyt kihloihin jo muissakin suhteissasi noin pian?
Ja mistä syystä edelliset erot ovat loppuneet?
Kun kyseessä jo kolmas suhde, voisit alkaa miettimään, että vaikka toki suurin syy on miehessä, niin että mitä sinä teet, jo ennen suhdetta tapaamisvaiheessa niin, että saattaisi tähän päätyä?
Valitsetko alitajuntaisesti siis miehiä, jotka mitä suuremmalla todennäköisyydellä päätyvät tähän? Sitä ei itse tajua, mutta joillain ihmisillä on oikeasti taipumus alitajuntaisesti hakeutua juuri miesten seuraan, jotka tätä tekevät.
Joo, joo, lyödään vaan lyötyä. Silitetään miehen päätä, joka petti lapset. Sillä tavalla aloittaja saa voimaa hoitaa lapsiaan, ja zilleen.
Mitä tarkoitat lyömällä lyötyä? Missä vaiheessa olin miehen puolella? En missään vaiheessa. Se mitä mies teki, oli julmaa eikä lainkaan oikeutettua.
Mutta jotkut naiset valitsevat alitajuntaisesti tälläisiä miehiä. Jos hän ei itse tajua tätä, hänelle on tulossa yhä uudelleen ja uudelleen eroja, koska hän etsii alitajuntaisesti näitä epäluotettavia ja sopivia miehiä.
Alitajuisuus juttu on pashaa. Miehissä löytyy valitettavan paljon tätä pelimies ainesta, joilla seksi kiiluu silmissä. Hyi sentään! Jos hälytyskellot soivat jo alussa, ehkä jotain on vialla.
Voi sinua. Eipä taida olla paljon mitään sellaista lohdutuksensanaa, joka nyt tuskasi lopettaisi.
Jotkut ihmiset valehtelevat koko elämänsä läpi, miehet ja naiset. Mietippä millainen tulevaisuus sun entisellä miehellä ja sillä toisella naisella tulee olemaan. Varmasti samat, eli mies todennäköisesti pettää tuotakin naista. Ja ei sillä naisella kovin korkealla taida arvot olla, kun päätti olla toisena naisena aviossa olevalle miehelle.
Itselläkin oli joskus seurustelusuhde, jossa paljastui, että mies "seurusteli" 3:n muunkin naisen kanssa. Tosin "suhde" kesti vaan n. 4kk kun jäi kiinni ja annoin kenkää. Joskus sitä vaan on niin sokea..
Nyt suosittelisin sinun ottavan yhteyttä vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle ja purettava mieltäsi. Voi tuntua ehkä tarpeettomalta tai hölmöltäkin, mutta suosittelen alkamaan kunnolla toisen ihmisen kanssa käsittelemään asiaa mahdollisimman pian. Ei tarvitse pelätä ettet osaisi sanoa tai alkaa kertomaan, he kyllä osaavat usein kysellä oikeat kysymykset ja itkuisuus ei ole uutta heille.
Kun on lapsia, niin on tärkeää hoitaa äiti kuntoon mahdollisimman pian. Olet rikki ja sinua on satutettu pahasti, on oikeus surra ja itkeä ja hetken myös sääliä itseään. Sitten voi vetää syvään henkeä ja avata silmät kauniille maailmalle taas astetta viisaampana ja vahvempana. Sinä selviät tästä ja usko pois, elämä kantaa.
En tiedä lastesi ikää, mutta heille on myös jotakin osattava sanoa. Ei tietenkään yksityiskohtaisesti, mutta jotakin on kerrottava ja kuunneltava heitä ja antaa heidän kysyä tilanteesta. Sinä varmasti olet hyvä äiti ja osaat heille nyt jakaa rakkautta ja lämpöä, jota he varmasti tarvitset. Lapsista lähtee aina positiivista energiaa, joten nyt suruaikana kannattaa olla vielä enemmän heidän lähellään.
Nyt tiedät seuraavassa seurusteluruhteessasi, ettei kolmessakaan vuodessa toista välttämättä tunne - vaikkakin olisi ihan koko ajan yhdessä. Kannattaa odottaa vuosia, ennen kun muuttaa yhteen ja siitä vielä vuosia ennen kun menee naimisiin. Minä en sinua viitsi tärtä asiasta rokottaa, olet ihan tarpeeksi kärsinyt ja varmasti nämä asiat itsekin nyt tiedät.
Voimia kovasti perheellesi! Ihan oikeasti tuli suru sun puolesta ja toivon, että saat taas ilosta kiinni.
suhde kannattaa aloittaa sanomalla että vedän turpaan jos valehtelet ikinä
Tilanteesi on tosi rankka nyt ja kun siinä on vielä lapsiakin mukana. Suosittelen eroseminaaria, sen avulla voit eheytyä ja pystyt sitten paremmin tukemaan lapsiasikin omissa erokriiseissään. Itse koin aikanaan eroseminaarin käännekohtana raastavan eron jälkeen. Sain vertaistuen ja työkalut tarkastella suhteitani ja itseäni, löysin itsestäni uusia puolia ja voimavarat erosta selviytymiseen ja oppiakseni myös uusia toimivampia tapoja tuleviin ihmissuhteisiin. Lue ensiksi vaikka kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena Fisher eroseminaareissa. Voimia Sinulle!
Julmalta tuntuu, kun olit kaiken uskosi pistänyt tähän mieheen.
todellakin on aika mennä jonnekin saamaan apua ja jos et ole aikaisemmissa eroissa hakenut.
Tietenkin näin sivullista ajatteluttaa, mikä saa yhden ihmisen kohdalle näin paljon eroja, miten näissä edellisissä kävi.
Kirjoitat, että on lapsia, joten nyt hae apua omaan kestämiseen ja elä lastesi kanssa ilman minkäänlaisia seurustelusuhteita. Koeta unohtaa koko miessukukunta muutamaksi vuodeksi.
Tärkeintä on nyt on antaa lapsillesi kaikki aika, hekin ovat varmasti aika suuressa shokissa, kun elämä on keikutellut jo monta kertaa.
Kuulkaas ihmiset....ennenku annatte neuvojanne aloittajalle.... Ei tämmösiin asioihin oo mitää käsikirjaa, tunnepuolen asioihin....Ihmisiä voi kävellä nurkantakaa vastaan, vaikka järjellä kuinka elämässä menisi ja päättäisi asioita...miks pitäs lakata elämää elämästä??? Päivä kerrallaa täälä eletään, tiedä ees eletäänkö huomenna.... Pidetään hyvä huoli lapsistamme ja eletään myös omaa elämää. Ei lapset voi hyvin, jos vain "heidän ehdoillaan" täälä mennään....tottakai aikuset ihmiset ottaa päätöksissään huomioon myös lapsensa....
Tsemiä aloittajalle.... vain aika parantaa...ja puhuminen...päästä tunteet pihalle.... Oot vahvempi.. Turha täälä vatkata semmosia asioita, "mikä meni edellisissäkin suhteissa pieleen" Jokainen suhde on ainutlaatuinen, eikä voi verrata mihkää muihin.
Kyllä tässä todellakin miettii, kun on itsekkin eroamassa kolmatta kertaa kuinka pystyy erottamaan ne miehet jotka ovat näitä monen suhteen eläjiä tai ikuisia pikku poikia. Rakkaus on niin sokea varsinkin alkuun. Elämä vaan toisinaan yllättää täysin. Se ihminen jota olet rakastanut sydämestäsi kertookin ettei rakasta sinua enään. Missä on nykyään ihmisten sitoutuminen suhteeseen? Tsemppiä ja täällä on kohtalotoverisi !
Kuulostaa niin tutulta :( Olen pahoillani puolestasi. Itse olen samoin kokenut täysin puskista evoeron, jota en ikinä olisi odottanut. Mielellä oli siis suhde toiseen naiseen joka myöskin paljastui tekstiviestittelynä.... Meillä ei tosin lapsia suhteessamme ollut. Tämä tapahtui ollessani 30-vuotias. Itse kävin keskustelemassa seurakunnan järjestämällä ilmaisella parisuhdeterapeutilla, joka jonkin verran auttoi suruuni ja tuskaani. Kyseessä ei siis ollut millään tavoin hengellinen keskustelu, neuvota oli vain seurakunnan ylläpitämää (kustantamaa).
Nykyisin olen onnellisesti suhteessa ihanan miehen kanssa, emme tosin asu yhdessä. Vahingosta viisastuneena minulla on edelleen vaikeuksia luottaa miehiin.
Voimia sinulle tipi26!
Provo, ja sitä paitsi huonosti (googlella?) käännetty.