Ei nyt ihan täysin aiheeseen liity, mutta kirjoitetaan tänne kumminkin.
Eli vähän vajaa vuosi on nyt takana suhdetta josta puolet ajasta asunut tyttöystävän kanssa saman katon alla. Viimeisen parin kuukauden aikana on kuitenkin alkanut päivä päivältä vahvistumaan fiilis ettei hän ole se oikea minulle. Olen iltaisin miettinyt pääni puhki että mitä vittua tässä nyt pitäisi tehdä. Suhteessa on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta myös niitä huonoja.
Jotenkin on sellainen olo etten halua vielä sitoutua parisuhteeseen saman henkilön kanssa loppuelämäkseni. Tämä on molemmille ensimmäinen suhde ja sekin varmasti asiaan vaikuttaa. Mistä tiedän että juuri hän on se oikea minulle kun en ole muuta kokenut. Pelkään että teen elämäni suurimman virheen lopettamalla suhteen, mutta myös sitä että teen suuren virheen jos jatkan koko hommaa.
Tiedän että välitän toisesta ja ehkä se onkin saanut jatkamaan ja toivomaan että fiilis menisi ohi. Vaan kun ei ole. Tiedän kuinka kova paikka ero olisi tyttöystävälle ja musertaa ajatuskin että särkisin hänen sydämensä. Silti tuntuu että ehkä olisi parempi jatkaa omia polkuja eteenpäin. Tyttöystäväkin on ilmeisesti huomannut tämän ja useana iltana itkenyt ja aloittanut riitaa. Tämä vain entisestään ruokkii fiilistä että erillään olisi parempi.
Ehkä suurin ongelma suhteessa on seksi. En vain enää koe juuri minkäänlaista vetovoimaa tyttöystävää kohtaan seksuaalisessa mielessä eikä seksi siten kiinnosta hänen kanssaan, vaikka hän onkin mielestäni kaunis. Tämä on tehnyt kovan kolauksen tyttöystävän itsetunnolle, ainakin omien sanojensa mukaan. En tosin suoraan ole sanonut ettei seksi kiinnosta muttei sitä pitkään aikaan ole ollutkaan. Toinen ongelma on varmasti se, että itselle riittää että ollaan kotona ja eletään arkea yms. mutta tyttöystävä haluaisi jatkuvati tehdä kaikkea erilaista, kuten käydä ulkomailla, ulkona syömässä useammin ynnä muuta tällaista. Opiskelijoina ei siihen ole varaa ja itse ymmärrän sen mutta tuntuu ettei hän sitä aina tajua.
Muutenkin tuntuu että on toisen kanssa vain tottumuksesta ja ollaan enemmänkin kämppiksiä nykyään kuten tyttöystävä on sanonut. Tyttöystävä on äärimmäisen mustasukkainen, jonka johdosta yhteydenpito kavereihin on jäänyt hyvin vähäiseksi, mikä nyt harmittaa. Kavereiden kanssa iltaa viettämässä en ole ollut koko suhteen aikana, vaikka mieli tekisi. Hän väittää luottavansa minuun täysin, mutta silti on tullut itkupotkuraivaria kun olen sanonut että olisi kiva mennä juomaan KAVERIporukalla. Kuulemma kun ei tiedä että mitä jos sitten petänkin häntä vaikka kuulemma luottaakin minuun. Tähän yhdistettynä uhkailut itsensä satuttamisella ja se että syö mielialalääkkeitä olen päättänyt aina sitten jäädä kotiin ettei mitään tapahdu, vaikken uskokaan että mitään tekisi, kunhan luultavasti hakee huomiota yms.
Mutta mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Muuten suhde on hyvä, samankaltaisia unelmia ja hyviä hetkiä on mahtunut suhteeseen todella paljon. Eron ajattelu tuntuu samaan aikaan hyvältä ja pahalta, enkä ole varma haluaisinkokaan erota. Millähän sitä saisi kaikki asiat mietittyä selväksi ja tehtyä jotain päätöstä.
Mietinkin miten saisin kaikki ajatukset selväksi
Eli vähän vajaa vuosi on nyt takana suhdetta josta puolet ajasta asunut tyttöystävän kanssa saman katon alla. Viimeisen parin kuukauden aikana on kuitenkin alkanut päivä päivältä vahvistumaan fiilis ettei hän ole se oikea minulle. Olen iltaisin miettinyt pääni puhki että mitä vittua tässä nyt pitäisi tehdä. Suhteessa on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta myös niitä huonoja.
Jotenkin on sellainen olo etten halua vielä sitoutua parisuhteeseen saman henkilön kanssa loppuelämäkseni. Tämä on molemmille ensimmäinen suhde ja sekin varmasti asiaan vaikuttaa. Mistä tiedän että juuri hän on se oikea minulle kun en ole muuta kokenut. Pelkään että teen elämäni suurimman virheen lopettamalla suhteen, mutta myös sitä että teen suuren virheen jos jatkan koko hommaa.
Tiedän että välitän toisesta ja ehkä se onkin saanut jatkamaan ja toivomaan että fiilis menisi ohi. Vaan kun ei ole. Tiedän kuinka kova paikka ero olisi tyttöystävälle ja musertaa ajatuskin että särkisin hänen sydämensä. Silti tuntuu että ehkä olisi parempi jatkaa omia polkuja eteenpäin. Tyttöystäväkin on ilmeisesti huomannut tämän ja useana iltana itkenyt ja aloittanut riitaa. Tämä vain entisestään ruokkii fiilistä että erillään olisi parempi.
Ehkä suurin ongelma suhteessa on seksi. En vain enää koe juuri minkäänlaista vetovoimaa tyttöystävää kohtaan seksuaalisessa mielessä eikä seksi siten kiinnosta hänen kanssaan, vaikka hän onkin mielestäni kaunis. Tämä on tehnyt kovan kolauksen tyttöystävän itsetunnolle, ainakin omien sanojensa mukaan. En tosin suoraan ole sanonut ettei seksi kiinnosta muttei sitä pitkään aikaan ole ollutkaan. Toinen ongelma on varmasti se, että itselle riittää että ollaan kotona ja eletään arkea yms. mutta tyttöystävä haluaisi jatkuvati tehdä kaikkea erilaista, kuten käydä ulkomailla, ulkona syömässä useammin ynnä muuta tällaista. Opiskelijoina ei siihen ole varaa ja itse ymmärrän sen mutta tuntuu ettei hän sitä aina tajua.
Muutenkin tuntuu että on toisen kanssa vain tottumuksesta ja ollaan enemmänkin kämppiksiä nykyään kuten tyttöystävä on sanonut. Tyttöystävä on äärimmäisen mustasukkainen, jonka johdosta yhteydenpito kavereihin on jäänyt hyvin vähäiseksi, mikä nyt harmittaa. Kavereiden kanssa iltaa viettämässä en ole ollut koko suhteen aikana, vaikka mieli tekisi. Hän väittää luottavansa minuun täysin, mutta silti on tullut itkupotkuraivaria kun olen sanonut että olisi kiva mennä juomaan KAVERIporukalla. Kuulemma kun ei tiedä että mitä jos sitten petänkin häntä vaikka kuulemma luottaakin minuun. Tähän yhdistettynä uhkailut itsensä satuttamisella ja se että syö mielialalääkkeitä olen päättänyt aina sitten jäädä kotiin ettei mitään tapahdu, vaikken uskokaan että mitään tekisi, kunhan luultavasti hakee huomiota yms.
Mutta mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Muuten suhde on hyvä, samankaltaisia unelmia ja hyviä hetkiä on mahtunut suhteeseen todella paljon. Eron ajattelu tuntuu samaan aikaan hyvältä ja pahalta, enkä ole varma haluaisinkokaan erota. Millähän sitä saisi kaikki asiat mietittyä selväksi ja tehtyä jotain päätöstä.
Mietinkin miten saisin kaikki ajatukset selväksi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka vanhoja olette? Jos ootte alta 28 vuotiaita niin suosittelen, että eroat. Kituutat itseäsi ja tyttöystävääsi löysässä hirressä.
Vielä kun suhteenne on ensimmäinen niin sen ymmärtää helposti, että kaipaa vielä olla sinkku ja mennä ja kokeilla muita ihmisiä. Juuri niin ettet tiedä onko hän se oikea sinulle. Teet myös palveluksen tyttöyställes. Kerro nämä asiat mitä kirjoitit viestissäsi. Kyllä hän ymmärtää...kai.
Sekin että kun hän syö lääkkeitä niin hän ei ole kaikista tasapainoisemmassa, kunnossa ja sekin verottaa teidän suhdetta. Ja et ole vastuussa missään nimessä hänestä jos hän vahingoittaa itseään.
Sekin auttaa tyttöäsi ja hänen sekavia ajatuksia kun hänkin saa olla yksin. Etäisyys/ero tekee vaan hyvää. Kasvaa ihmisenä silloin.
Suurin polte varmaan itsessäsi on tuo vapauden ja elämisen kaipuu. Niin oli exällänikin, kun jätti minut. Vuosien päästä ymmärsin sen.
Juu, eli 18 vuotiaita ollaan molemmat. Vähän tuntuu että tuli liian hätiködysti edettyä ja tehtyä asiat ja nyt viisaampana tekisi niin monta asiaa eri tavalla.
Täytyy vielä punnita tarkasti molemmat vaihtoehdot ja päättää. Hätiköidyt päätökset joita myöhemmin katuisin eivät kuulosta hyvältä. Tosin tuntuu että tässä on jäljellä vain 2 vaihtoehtoa enkä kumpaakaan haluaisi.
Parin kaverin kanssa juttelin ja toisen heistä ensimmäinen suhde eteni lähestulkoon identtisellä kaavalla ja ei ole kuulemma katunut päätöstä.
Juu, olette todella nuoria! Sanoisin, että vähän liian aikaisin olette muuttaneet yhteen..Sekin varmaan vielä vaikuttaa paljon, että tyttöystäväsi vähän kontrolloi sinua ja menemiäsi. Minä eroasin, mistä sitä tietää, vaikka törmäisitte vähän vanhempina uudelleen ja silloin kolahtaisi..Turha tuhlata nuoruuttansa tuollaisessa suhteessa..Kyllä niitä muitakin tyttöjä tulee vastaan. Ja mielestäni se on huono merkki, jos kaverit parisuhteen takia on jäänyt taka-alalle... Tsemppiä! :O)
Eroaminen on iloinen asia! :) Tietenkin eroat noilla perusteilla, suosittelen ehdottomasti!
Hyvänen aika! Te olette vielä täysin kehittymättomiä mihinkään "suhteeseen" , henkisesti vielä teini-iän tasolla (tehän olette vielä teinejä)!
Miksi maailmassa aina täytyy rynnätä ja tunkea "suhteeseen" kun rehellinen ja reipas ystävyys kavereiden kanssa tuossa iässä on se jota kuuluu harrastaa. Toisin sanoin , ei liimata itsea kenhenkään yhteen ihmiseen noin nuorena. Tuo liimaus tavallisesti vie ajan muilta harrastuksilta ja rehelliseltä kanssakymiseltä muiden ihmisten kanssa. Se kontakti muihin on juuri aikaa jolloin itse kypsytään aikuisuuteen ja saa rauhassa kehittää omaa minuuttaan.
Alkaa leikkiä typerää kotia aivan liian aikaisin, kuten sinun tapauksessa jossa kumpikin on täsin epäkypsä siihen, on niin väärin kuin olla voi! Sehän saa kenen tahaansa pois tolalataan ja hermoraunioksi!
Laske , hyvä poika, tyo tyttolapsi menemään, kasvamaan ja kehittymään omaksi ihmisekseen aivan rauhassa. Onko ihme että hän syo rauhoittavia lääkkeitä! Häne kuuluisi olla omillaan ja rauhassa tutkia muiden rehellisten ja suorasukaisten nuorten tavalla maailamaa. Siihen EI tarvita "suhteita", vain kavereita ja kunnon ystäviä!
Tuo sama ohje kuuluu sinullekin!