Oltiin yhessä n.3kk ja ehdin rakastua tähän jätkään syvemmin kuin kehenkään ennnen, tajusin mitä olin menettänyt vasta kun se oli jo ohi..sanoi mulle kun kysyin syytä, että haluaa olla sinkku..oltiin just ennen viikonloppua riidelty ja hän yritti tulla lähelle ja sopia mutta mä kaikessa turhamaisuudessani torjuin ja ja pyysin lähtemään..vietin viikonlopun yksinäni ja odotin hänen soittoaan..luotin liikaa..lopulta viestitin ja kysyin missä mennään, hän vastasi ettei osaa sanoa. Tuntui niin kauheelta! Mun unelmilta putos pohja kun tajusin ensimmäisen kerran, että tää saattaisi nyt olla tässä. Heti kun pääsin kotiin soitin ja pyysin, että voidaan nähdä..nähtiinkin ja jo mennessäni tiesin, että hän lopettaisi suhteen. Yritin olla vahva kun katsoin häneen mutta kyllä ne kyyneleet tuli samantien kun kuulin sen ääneen..pari viikkoa välttelin hänen ajattelemistaan.luulin, että voisin unohtaa..mutta tuntui ku elämään ois tullu aukko..ne hetket kun vietin hänen kanssaan saivat vasta vähitellen paikkoja..mutta vasta kuukauden jälkeen tajusin, että minun olisi ajateltava hänet joskus "loppuun" ja itkin kun tajusin etten ollut vieläkään yli hänestä. Meni muutama kuukausi ja näin hänet pari kertaa ohimennen, joka kerta ikään kuin "säikähdin", tärisin ja sydän pomppi hulluna. Nyt siitä on jo yli 4kk,
olen nähnyt hänet tiheään vahingossa lyhyen ajan sisällä enkä ole vieläkään päässyt yli hänestä! Säikähdän joka kerta kun nään vilauksenkaan hänestä, reagoin sekä henkisesti, että fyysisesti..hänkin luo minuun vaikea selkoisia katseita kun törmäämme jne. En tiedä mitä tehdä, ystäväni ovat kehoittaneet kysymään häneltä josko voisimme vielä yrittää mutta itse en osaa tehdä päätöstä järjen ja sydämen välillä. Itse suojelu vaisto huutaa aina kun mietin miltä tuntuisi taas olla hänen sylissään jne. sattui liikaa viime kerralla mutta toisaalta jos koittaisin vielä kerran ja se ei toimisi hyväksyisin sen ehkä itsekkin kun ymmärtäisin syyn. Viime kerralla se meni poikki hänen tahdostaan enkä koskaan varsinaisesti ehtinyt ymmärtää syytä..tuntuu, että minulla on kaksi vaihtoehtoa josiata toinen ei johda mihinkään..joko annan asian olla ja yritän päästä yli(vaikka tuntuu että olen jumittunut paikoilleni tässä asiassa) Tai kysyn suoraan häneltä asiasta jota en tahdo kuulla..en tahdo kuulla jos hän vastaa ei..!!Mitä tehdä?
olen nähnyt hänet tiheään vahingossa lyhyen ajan sisällä enkä ole vieläkään päässyt yli hänestä! Säikähdän joka kerta kun nään vilauksenkaan hänestä, reagoin sekä henkisesti, että fyysisesti..hänkin luo minuun vaikea selkoisia katseita kun törmäämme jne. En tiedä mitä tehdä, ystäväni ovat kehoittaneet kysymään häneltä josko voisimme vielä yrittää mutta itse en osaa tehdä päätöstä järjen ja sydämen välillä. Itse suojelu vaisto huutaa aina kun mietin miltä tuntuisi taas olla hänen sylissään jne. sattui liikaa viime kerralla mutta toisaalta jos koittaisin vielä kerran ja se ei toimisi hyväksyisin sen ehkä itsekkin kun ymmärtäisin syyn. Viime kerralla se meni poikki hänen tahdostaan enkä koskaan varsinaisesti ehtinyt ymmärtää syytä..tuntuu, että minulla on kaksi vaihtoehtoa josiata toinen ei johda mihinkään..joko annan asian olla ja yritän päästä yli(vaikka tuntuu että olen jumittunut paikoilleni tässä asiassa) Tai kysyn suoraan häneltä asiasta jota en tahdo kuulla..en tahdo kuulla jos hän vastaa ei..!!Mitä tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni tilanne on melko selkeä, jos hän ei ole ottanut sinuun yhteyttä tai muuten tehnyt selväksi että haluaisi jälleen yrittää, ja jos alun alkaen suhde loppui hänen päätöksestä, eikö ole selvää ettei uudestaan kannata tällöin yrittää. Loppujen lopuksi kolme kuukautta on lyhyt aika, ja toisesta oppii uusia asioita kymmenenkin vuoden päästä. Vaikka se ei ole helppoa, yritä päästä yli, varmasti löytyy sinulle mies, joka ei päästä sinua käsistään ellet itse niin halua. Unohdus satuttaa mutta muistot surmaa. Onnea mitä ikinä päätätkin tehdä, parasta on seurata sydämen ääntä.