Meillä on alle 1- vuotias lapsi, muutimme toisistamme erilleen erimielisyyksien vuoksi ja ajattelimme, että asumusero voisi tehdä hyvää suhteellemme kun antaa toiselle tilaa jne. Olemme silti parisuhteessa.
Mieheni historiassa on tapahtunu traagisia asioita, läheisen kuolemaa, päihteiden käyttöä ja hänelle on tullut pakonomainen tarve valehdella niin pienistä kuin suuristakin asioista ja esittää kaikille että kaikki on hyvin, vaikka sisällänsä hän voi pahoin.
Nyt selvisi, että hän on hakenut netin kautta naisseuraa, kuulemma sen takia, että on mukava kuulla kun joku kehuu ja niin sanotusti piristää kun flirttailee ilman sen kummempaa merkitystä, koska en ole pitkään aikaan sanonut mitään hyvää hänestä. mutta väitti ettei koskaan ole pettänyt ja mahdollisuuksia niihin on ollut, ja pitää mua elämänsä naisena ja haluaa naimisiin, mutta silti satuttaa lähimmäisiään.. valehtelee kavereillensa, perheellensä ym ja sitä olen itsekin sivusta seurannut.. Päihteiden avulla hän pääsee pakoon kaikkea pahaa ja voi olla ns. oma itsensä edes hetken. Hän on myöntänyt ettei voi sille mitään ja mahdan olla oikeassa että hänellä on jokin sairaus..
Onko terapiasta mitään hyötyä? En halua heittää vielä kaikkea hukkaan, kun yhteinen lapsi vaan käyttää kaikki oljenkorret ja sitten vasta päättää kuljetaanko eri suuntaan
Mieheni historiassa on tapahtunu traagisia asioita, läheisen kuolemaa, päihteiden käyttöä ja hänelle on tullut pakonomainen tarve valehdella niin pienistä kuin suuristakin asioista ja esittää kaikille että kaikki on hyvin, vaikka sisällänsä hän voi pahoin.
Nyt selvisi, että hän on hakenut netin kautta naisseuraa, kuulemma sen takia, että on mukava kuulla kun joku kehuu ja niin sanotusti piristää kun flirttailee ilman sen kummempaa merkitystä, koska en ole pitkään aikaan sanonut mitään hyvää hänestä. mutta väitti ettei koskaan ole pettänyt ja mahdollisuuksia niihin on ollut, ja pitää mua elämänsä naisena ja haluaa naimisiin, mutta silti satuttaa lähimmäisiään.. valehtelee kavereillensa, perheellensä ym ja sitä olen itsekin sivusta seurannut.. Päihteiden avulla hän pääsee pakoon kaikkea pahaa ja voi olla ns. oma itsensä edes hetken. Hän on myöntänyt ettei voi sille mitään ja mahdan olla oikeassa että hänellä on jokin sairaus..
Onko terapiasta mitään hyötyä? En halua heittää vielä kaikkea hukkaan, kun yhteinen lapsi vaan käyttää kaikki oljenkorret ja sitten vasta päättää kuljetaanko eri suuntaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin sivullisen silmin ei toi nyt kauhean hyvää hänestä kerro. Terapiasta ei kyllä ole hyötyä, ellei hän itse ymmärrä, että jotakin on pielessä ja ole motivoitunut terapiaan.
Narsisteilla on kyllä tapana juuri tuo toisen syyttäminen, kun itse on tehnyt väärin. Kuten hän syyttää sinua siitä, että hakee muita naisia.
Vaikea ainakin kertomasi perusteella kuvitella, että hänenlaisensa mies suhtautuisi vakavasti perhe-elämään ja parisuhtteessa olemiseen.
Mitä jos yrittäisit houkutella hänet pariterapiaan?