Ihastun yleensä sosiaalisiin, avoimiin, vähän typeriin, vähän löysälihaisiin naisiin, jotka tykkäävät hoivata ja hemmotella miestä. Tyypillisesti esimerkiksi lähihoitajia, ja hiukset blondattu.
Ongelmallista tässä on se, että näillä naisilla ei liiku juuri mitään päässä. En pysty keskustelemaan mistään järkevästä heidän kanssaan. Lisäksi he eivät ole kovin uskollisia, vaan parisuhteessakin voi odottaa, että jossain vaiheessa eksyvät toisenkin miehen sänkyyn.
Ongelmallista tässä on se, että näillä naisilla ei liiku juuri mitään päässä. En pysty keskustelemaan mistään järkevästä heidän kanssaan. Lisäksi he eivät ole kovin uskollisia, vaan parisuhteessakin voi odottaa, että jossain vaiheessa eksyvät toisenkin miehen sänkyyn.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen uskollinen (pettäminen niiden tekojen listalla joita en ymmärrä), en kovin sosiaalinen tai avoin ja päässä on muutakin kuin blondatut hiukset. Hemmottelu, no siinä ei ole mitään pahaa jos sitä joskus tapahtuu, mutten mikään kamala miehen hemmottelija.
Mutta en kiinnostu akateemisista miehistä.
Minä puolestani olen ihastunut koko elämäni kauniisiin suorittajiin, uraohjuksiin, joille mies on vain saalis ja esine. Onneksi olen lopultakin oppinut rakastamaan ihan tavallista naista. En häneen ihastunut, mutta suhde vaan syntyi, kun tulimme niin hyvin juttuun keskenämme.´
Kauan pitä päätä hakata seinään noiden pissiksien kanssa.
Johtuisikohan AP:n ongelma siitä, että iloisia helpostilähestyttäviä naisia ovat juuri kuvailemasi kaltaiset perusnätit naiset, joita ujompikin mies uskaltaa lähestyä? Sen sijaan, että otat sen, joka on helpoimmin saatavana, niin voisit nähdä enemmän vaivaa ja katsoa baarissa ympärillesi sinne nurkkiin, joissa ei ole niin tyrkkyjä ja avoimia naisia.
Yksi vaihtoehto on nettitreffit. Älä valitse vain sen perusteelta, että keneltä saat helpoimmalla housut pois, vaan sen perusteella, että kenessä olisi ainesta pidempiaikaiseen parisuhteeseen, jossa toimii seksi JA ystävyys.
Itsellä lähinnä huvitti nettitreffeissä aikoinaan, kun en maininnut mitään koulutuksestani, työstäni, rahatilanteestani ym. vaan painotin itselleni tärkeitä arvoja elämässä ja puhuin luonteestani, niin akateemikko-miehet laittoi sormet sauhuten CV:itä tulemaan. Ja kyllä, ne oli CV:itä, sillä niissä puhuttiin vaan koulutuksista ja menestyneisyydestä elämässä.
Sitten kun kysyin että entäs sinä itse? Millainen olet luonteeltasi ja mikä sinulle on tärkeää? Vastaus oli jotakuinkin tätä "Olen ihan mukava luonteeltani, olis kiva tavata, onko sulla kuvaa jossakin". Ei aivan tehnyt vaikutusta, näin ammattikoulun pohjalta todettuna...
Ehkä he tuntevat empatiaa nörttiytesi tähden ja huolehtivat sinusta aikansa kunnes rojahtavat tosimiehen alle.