Olen nuori (mutta yli 20v.) nainen ja ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani. Vähitellen seksi on tullut ajankohtaiseksi, ja minulla ei ole kokemusta, poikaystävälläni kyllä.
Ehkäisyasiat tuottavat hieman päänvaivaa. Poikaystäväni ei ole järin innostunut kondomin kanssa räpeltämisestä, ja kai muutenkin kokee sen ahdistavaksi, kun edellisestä käyttökerrasta on aikaa. Hän ei ole sinänsä kieltäytynyt siitä, muttei selvästi pidä ideasta. Minä lupasin käydä lääkärissä keskustelemassa vaihtoehdoista.
Olen miettinyt e-pillereitä vuosia, koska niitä on suositeltu hoitomuodoksi akneen. En vain ole koskaan kokeillut, koska en halua kierrättää hormoneja kehoni läpi. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, kävin lääkärissä, sain yhdistelmäehkäisypillerit.
Aloitin käytön, lopetin melkein saman tien.
Jouduin psyykkaamaan itseäni ennen aloittamista, mutta ajattelin poikaystävääni ja ihoani, ja luulin olevani voiton puolella, kun sain itseni aloittamaan. Ahdistus vaan kävi heti aloittamisen jälkeen sietämättömäksi; olin järkyttynyt ja ahdistunut siitä, mitä kuvittelin koko ajan tekeväni keholleni ja mitä minulle voi käydä – kaikki ei toki aiheellista pelkoa, mutta ajatus jatkuvasta "lääkekuurista" jo tarpeeksi vastenmielinen.
En siis saanut sietämättömiä sivuvaikutuksia pillereistä sinänsä, tai sain vähän, mutten tällä käytöllä tietenkään voi tietää, sopivatko pillerit minulle oikeasti vai eivät. Ei tähän auta valmisteen vaihto, kyse on vain siitä järkyttävästä sisäisestä ristiriidasta, että jokaisen pillerin nieleminen tuntuu väärältä itseäni kohtaan jne.
En pystynyt elämään sen ahdistuksen kanssa.
Olen hirveän pahoillani tästä, tunnen epäonnistuneeni totaalisesti. Toistaiseksi poikaystäväni on siis jotain halutessaan käytettävä kumia, oli kivaa tai ei. Kuitenkin olen valmis myöhemmin kokeilemaan kuparikierukkaa, jos joku lääkäri katsoo sen olevan mahdollinen minulle, synnyttämättömälle. Koska kuukautiseni ovat nyt suhteellisen kivuttomat ja hyvin niukat, voin ehkä kärsiä kierukan verran, jos saan vastapainoksi olla oma itseni, ilman hormoniajatuksen tuomaa ahdistusta.
Olenko silti kohtuuton ja itsekäs, kun en edes kokeile? En halua pilata poikaystäväni seksihaluja, mutten usko hänenkään haluavan neuroottisen ahdistunutta tyttöystävää. Samalla tavoin, kun katson mitä ruokani sisältää, en halua pitkäaikaiskäyttöön lääkeaineitakaan. Koen oloni hyväksi nyt, enkä halua antaa vieraiden aineiden muuttaa itseäni, vaikka tiedän, ettei niin välttämättä käy. Tai no, kävi, muttei ihan sillä perinteisellä tavalla. Silti nuo muutama pilleripäivä olivat itselleni melko psykoottisia.
Ehkäisyasiat tuottavat hieman päänvaivaa. Poikaystäväni ei ole järin innostunut kondomin kanssa räpeltämisestä, ja kai muutenkin kokee sen ahdistavaksi, kun edellisestä käyttökerrasta on aikaa. Hän ei ole sinänsä kieltäytynyt siitä, muttei selvästi pidä ideasta. Minä lupasin käydä lääkärissä keskustelemassa vaihtoehdoista.
Olen miettinyt e-pillereitä vuosia, koska niitä on suositeltu hoitomuodoksi akneen. En vain ole koskaan kokeillut, koska en halua kierrättää hormoneja kehoni läpi. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, kävin lääkärissä, sain yhdistelmäehkäisypillerit.
Aloitin käytön, lopetin melkein saman tien.
Jouduin psyykkaamaan itseäni ennen aloittamista, mutta ajattelin poikaystävääni ja ihoani, ja luulin olevani voiton puolella, kun sain itseni aloittamaan. Ahdistus vaan kävi heti aloittamisen jälkeen sietämättömäksi; olin järkyttynyt ja ahdistunut siitä, mitä kuvittelin koko ajan tekeväni keholleni ja mitä minulle voi käydä – kaikki ei toki aiheellista pelkoa, mutta ajatus jatkuvasta "lääkekuurista" jo tarpeeksi vastenmielinen.
En siis saanut sietämättömiä sivuvaikutuksia pillereistä sinänsä, tai sain vähän, mutten tällä käytöllä tietenkään voi tietää, sopivatko pillerit minulle oikeasti vai eivät. Ei tähän auta valmisteen vaihto, kyse on vain siitä järkyttävästä sisäisestä ristiriidasta, että jokaisen pillerin nieleminen tuntuu väärältä itseäni kohtaan jne.
En pystynyt elämään sen ahdistuksen kanssa.
Olen hirveän pahoillani tästä, tunnen epäonnistuneeni totaalisesti. Toistaiseksi poikaystäväni on siis jotain halutessaan käytettävä kumia, oli kivaa tai ei. Kuitenkin olen valmis myöhemmin kokeilemaan kuparikierukkaa, jos joku lääkäri katsoo sen olevan mahdollinen minulle, synnyttämättömälle. Koska kuukautiseni ovat nyt suhteellisen kivuttomat ja hyvin niukat, voin ehkä kärsiä kierukan verran, jos saan vastapainoksi olla oma itseni, ilman hormoniajatuksen tuomaa ahdistusta.
Olenko silti kohtuuton ja itsekäs, kun en edes kokeile? En halua pilata poikaystäväni seksihaluja, mutten usko hänenkään haluavan neuroottisen ahdistunutta tyttöystävää. Samalla tavoin, kun katson mitä ruokani sisältää, en halua pitkäaikaiskäyttöön lääkeaineitakaan. Koen oloni hyväksi nyt, enkä halua antaa vieraiden aineiden muuttaa itseäni, vaikka tiedän, ettei niin välttämättä käy. Tai no, kävi, muttei ihan sillä perinteisellä tavalla. Silti nuo muutama pilleripäivä olivat itselleni melko psykoottisia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuo minusta kuulosta itsekkäältä, sinähän ne hormonit kehoosi saisit eikä mies. Kannattaa siis kysyä tuota kuparikierukkaa, käsittääkseni kyllä niitä asennetaan synnyttämättömillekin.
Alussa on ihan järkevää käyttää kumia ehkäisynä useiden kuukausien ajan. Sinä aikana selviää, että suhteenne on edes kohtuullisen pysyvää laatua. Toisekseen sinulla ei ole ollut yhdyntäkokemuksia, joten kaikki mahdolliset sukupuolitaudit ovat kumppanillasi, jos ovat.
Myöhemmin sinun on todennäköisesti mahdollista käyttää kuparikierukkaa.
Kondomista voi tulla hyvä osa esileikkejä tai siitä voi tulla yhtä huomaamaton osa seksiä kuin turvavyö on autoilua.
Sama ongelma. Kävin pyytämässä e-pillerit, jotka ei sopineet (muutenkaan kuin psyykkiseltä kannalta, en panikoi ehkä yhtä paljon kuin sinä). Sitten tilalle ehkäisylaastarin, jota en ole vielä aloittanut (pillerit jätetty jo yli kk sitten) antaakseni kehoni rauhassa palautua edellisistä epäsopivista pillereistä.
No olen kyllä alkanut epäillä, pystynkö edes aloittamaan sen laastarin käyttöä sen veritulppa-ajatuksenkaan takia ja muutenkin tosiaan joku jatkuva lääkekuuri... Nyt on keskeytetty yhdyntä käytössä ehkäisykeinona. Vaikka nuorisollehan aina teroitetaan, ettei se ole mikään luotettava ehkäisykeino... Kumi ei sovi, koska heti tahtoo miehelläni lerpahtaa tai sitten pitää kauhealla tahdilla jyystää ja ei se kumi minustakaan tunnu kivalta. Kysyin siitä kierukasta terkkarilta, mut se meinas, että on hankala asentaa synnyttämättömälle. Mutta siis ilmeisesti voi laittaa ehkä jos on "pakko".
Hei "mupsu"
Synnyttömättömille naisille löytyy myös pienikokoinen kuparikierukka (Nova-T 300), jota voisit ehkä harkita. Lääkäreillä tuntuu olevan tapana, että kyseistä hormonitonta ehkäisymuotoja ei mainita, mutta vaatimalla sekin on mahdollista saada.
Siis käytit pillereitä vain muutaman päivän? Ethän ollut noiden päivien aikana suojaamattomassa yhdynnässä?
Kiitos vastauksista. En ole tässä itseäni riskeerannut tavalla tai toisella, en ole ollut pillerikokeiluni aikana yhdynnässä ja mitä tauteihin tulee, voin melko varmasti – vaikken toki 100% – luottaa, ettei poikaystävälläni ole tauteja. Siksi kuvittelinkin, että olisin voinut heti suoda hänelle kondomitonta seksiä, kunnes tajusin, etten halua pillereitä syödä. Joka tapauksessa toistaiseksi vaihtoehdot ovat vähissä, pitää joka tapauksessa tässäkin päästä alkuun ennen, kun voin käydä edes kyselemässä tuota kierukkaa...
Hormonittomat ehkäisyvaihtoehdot ovat kondomi ja kuparikierukka. Ja sitten sterilisaatio myöhemmin. Kuparikierukan voi saada myös synnyttämätön nainen, joten se taitaa olla teille sopivin vaihtoehto. Mutta ei kondomikaan huono vaihtoehto ole, meillä mentiin monta vuotta kondomilla!