Hyvin tyypillinen nuoren naisen vaatimus on, että vastaajamies ei saisi olla asianomaisen palstan vakioasiakkaita. Tämä on aina yhtä herttainen ja huvittava merkki markkina-arvoteorian totuudellisuudesta ja jaksaa naurattaa - melkein yhtä paljon kuin se Legolasia sänkynsä lämmitteeksi toivonut tyttö. Tästä tulee mieleen kuuluisa kohtaus, jonka George Orwell ikuisti reportaasikirjaansa Pariisissa ja Lontoossa puilla paljailla viettämistään ajoista: kulkurijoukko pyysi ystävällisesti kulkurinaista liittymään seuraansa ylittäessään jokea lossilla, mutta nainen vastasi tylysti, ettei hänelle tulisi mieleenkään mennä minkään kulkurisakin sekaan: naisena hän oli tietysti aina parempaa väkeä kuin samalla yhteiskunnan portaalla olevat miehet, tai tähtäsi korkeammalle.
Kun tyttö panee kontakti-ilmoituksen nettiin, hänen suurin pelkonsa on, että siihen vastaa joku luuseri, ”tyypillisen kontaktipalstajengin” edustaja, eikä hän ajoissa huomaa millaisen miehen kanssa on tekemisissä, vaan tulee erehdyksessä kohdelleeksi ali-ihmistä ihmisenä. Se on paha virhe, jonka korjaaminen on aina yhtä noloa, koska silloin joutuu tylyttämään luuseria, jotta se tietäisi paikkansa. Eikä kukaan tyttö halua joutua tilanteeseen, jossa hänen olisi pakko olla julma Notre Damen kellonsoittajalle tai Klonkulle. Hänen itsekunnioituksensa perustuu pitkälti siihen, että hän pystyy säälimään viihteessä ja kirjallisuudessa tapaamiaan Klonkku-hahmoja, ymmärtämään nämä moraalisesti kompleksisiksi, traagisiksi ja syvällisiksi olennoiksi. On tietenkin itsestään selvää, että hän nyt ei ikinä alentuisi oikeasti seurustelemaan tämän maailman klonkkujen kanssa saati hyväksyisi näitä vertaisikseen seksuaaliolennoiksi, mutta hän ei mielellään myönnä tätä itselleen. Klonkut ovat herttaisen säälittäviä hahmoja, kunhan pysyvät omalla paikallaan Jumalan asettamassa maailmanjärjestyksessä, pelkkinä kavereina ja vain-ystävinä, jotka eivät kuvittele olevansa hänen arvoisiaan.
Kun tyttö panee kontakti-ilmoituksen nettiin, hänen suurin pelkonsa on, että siihen vastaa joku luuseri, ”tyypillisen kontaktipalstajengin” edustaja, eikä hän ajoissa huomaa millaisen miehen kanssa on tekemisissä, vaan tulee erehdyksessä kohdelleeksi ali-ihmistä ihmisenä. Se on paha virhe, jonka korjaaminen on aina yhtä noloa, koska silloin joutuu tylyttämään luuseria, jotta se tietäisi paikkansa. Eikä kukaan tyttö halua joutua tilanteeseen, jossa hänen olisi pakko olla julma Notre Damen kellonsoittajalle tai Klonkulle. Hänen itsekunnioituksensa perustuu pitkälti siihen, että hän pystyy säälimään viihteessä ja kirjallisuudessa tapaamiaan Klonkku-hahmoja, ymmärtämään nämä moraalisesti kompleksisiksi, traagisiksi ja syvällisiksi olennoiksi. On tietenkin itsestään selvää, että hän nyt ei ikinä alentuisi oikeasti seurustelemaan tämän maailman klonkkujen kanssa saati hyväksyisi näitä vertaisikseen seksuaaliolennoiksi, mutta hän ei mielellään myönnä tätä itselleen. Klonkut ovat herttaisen säälittäviä hahmoja, kunhan pysyvät omalla paikallaan Jumalan asettamassa maailmanjärjestyksessä, pelkkinä kavereina ja vain-ystävinä, jotka eivät kuvittele olevansa hänen arvoisiaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.