joku ihminen kiinnostaa ja joku ihminen ei herätä minkäänlaista kiinnostusta?
Yhtä mutkikas kysymys kuin se että mikä on elämän tarkoitus?
Yhtä mutkikas kysymys kuin se että mikä on elämän tarkoitus?
Miksi
Citynainen
6111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä. Ei ole selvinnyt kaikki asiat eikä jaksa ketään jahdata. Joskus ihminen ei jää monien mieleen eikä ole mitään mielipidettä ko. ihmisestä. Ei erotu joukosta=ei ole olemassa.
Miksikö joku ihminen kiinnostaa?
No, esimerkiksi siten että otan ihmisestä selvää enemmän kuin vain mitä pintapuolisesti näyttää tai tuntuu.
SIllä tavoin voi omaa ajatteluaan sekä tunteitaan muuttaan eli kiinnostus ilmestyä, kasvaa ja kohentua.
Mutta jos on asenne "miten mua voi kiinnostaa joku joka ei kiinnosta" kertoo että odotat sen olevan valmista. Et yritä itse löytää mitään toisesta mielenkiintoista ja todennäköisesti et näe ihmisissä mitään mielenkiintoista. Tietysti itsesi kuvittelet olevan tosi vitun mielenkiintoinen vaikka asia on yleensä toisin.
Joillekin kiinnostuminen on joku automaattinen reaktio, jokin selkärangasta tuleva limaisen matelijan ilmoitus että "nyt kiinnostaa".
Toisille se on pitemmän johtopäätelmien tulos ja tunteiden tulkinta.
Osa näkee maailman yksinkertaisesti kuin teinit ja osa monipuolisemmin eläen näin rikkaampaa elämää.
Syitä kiinnostukseen on siis monia.
Osa vain mystifikoi sitä turhaan jopa niin että biologis-evoluutiosesta mallista rakennetaan joku mytologia.
No ne on ne feromonit ihmiset sanovat tai jotain vastaavaa että etsitään sopivaa parittelukumppania tai sitten sössötetään jotain isästä tai äidistä tai geenien yhteensopivuudesta.
Monilla se on vain kiinni että on sopiva tunnetila jo valmiiksi päällä ja toisessa huomataan jotain kiinnostavaa esimerkiksi ulkonäön perusteella. Kohta aletaan lääppiä ja sitten pannaan. Hormonitasot muuttuu ja kohta ollaan niin in love.
Kun ihmiseltä puuttuu tahtotila ja asenne onnistumisesta niin tulosta ei synny. Ikävä kyllä. Kiinnostus syntyy pikkuhiljaa. Vuorovaikutuksen avulla asiat etenee. Kun toinen ei paljasta itsestään mitään eikä osaa kuin piiloutua niin jutusta ei koskaan tule mitään.
Vielä sekin ettei tunne itseään mielenkiintoiseksi niin tappaa ajatuksen että joku edes voisi olla kiinnostunut. Korkeintaan näkee huonot puolet vain..
Usein me sinkut häpeämme tunnustaa suoraan ettemme vaan kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita jostain tietystä henkilöstä.
Yritämme keksiä mitä ihmeellisimpiä tekosyitä: "sillä on liian karvainen/karvaton selkä, liian pieni/suuri suu jne." välttäksemme tunnustamasta totuutta.
Se mies/nainen ei vaan kiinnosta.
Aivan suotta. Minusta on täysin oikein ja rehellistä todeta että ei ole kiinnostunut. Muuta syytä ei tarvita eikä sellaista tarvitse ollakaan. Omaa tuntemustaan pitää kunnioittaa.
Sama pätee myös toisin päin. Jos joku mies/nainen kiinostaa niin ei siihen sen kummempaa syytä tarvitse alkaa etsiskelemään. Ei sellaista syytä välttämättä edes ole.
Siksi.