Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta josta olemme asuneet yhdessä 4,5puoltta ja kihloissakin olemme olleet saman verran. Nyt on alkanut tulemaan sellainen tunne, että ei se elämä voi tällästä olla. Mies pelaa suhteellisen paljon konsilipejeä. Kauheasti emme vietä aikaa yhdessä, esim emme käy yhdessä lenkillä, leffassa tms. Olen viimeisen kuukauden miettinyt, että miksi alunperin menimme kihloihin. Olin silloin nuori, vasta 18 vuotta täyttänyt ja luulen että minä halusin kihloihin sen takia, koska mieheni oli ensimmäinen poikaystäväni joka rakasti minua niin en halunnut menettää häntä ja ajattelin että jos ollaan kihloissa niin ei erota.. No nyt kummiski ymmärrän menneeni vääristä syistä kihloihin. Meillä on muuten asiat ihan ok, ei riidellä kauheasti eikä ole mitään luottamuspulaa. Mutta jotain muutosta haluaisin. Olen kummiskin vasta 22 vuotias, pian 23 ja niin kovasti haluaisin muuttaa takaisin omalle kotipaikkakunnalleni jossa myös perheeni asuu. Mutta en haluaisi tuottaa miehelleni pettymystä että jätän hänet koska hän rakastaa minua. Ihan hirveää olisi joutua kertomaan miehelle että en ole enää onnellinen täällä. Mitä tehdä?? Miksi tämän elämän pitää olla niin hemmetin vaikeaa!
Kertokaa ihanat ihmiset mitä tehdä!
nepska
6300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jos mies ei vietä aikaa kanssasi, miten hän voi sanoa rakastavansa sinua? Miksi olisi niin hirveää kertoa miehelle, ettet ole onnellinen kun et saa tarvitsemaasi huomiota? Jos et miestä rakasta, jätä hänet. Jos tunteita on vielä jäljellä, koeta keskustella asioista ja miettikää yhdessä, voiko homma toimia. Se vaan vaatii molemmilta panostamista.
että malttia näiden päätösten kanssa. Jos epäilyksen tunteet todella ovat tulleet ensimmäistä kertaa vasta viimeisen kuukauden kuluessa, se on jo aika hyvin noin pitkässä suhteessa ja nuorella iällä. Ne voivat myös mennä ohi, tai niistä kannattaa ainakin koittaa keskustella kumppanin kanssa ennen hätiköityjä päätöksiä.
Itse muuttaisin kotipaikkaan välittömästi. Mies varmaan haluaa kuulla mitä mieltä olet suhteesta ja sinusta tuntuu ettette tee mitään yhdessä.
Tietenkin teidän olisi nyt yhdessä hyvä keskustella, mitä kumpikin odottaa suhteeltanne, millaisia asioita kaipaa ja mihin on tyytyväinen. Joka tapauksessa muutaman kuukauden epäilysi ja vasta tässä vaiheessa ei kuulosta lainkaan pahalta, kuten edelläkin jo todettiin. Suhde elää, ja eri aikoina on erilaisia tunteita. Entä jos alkaisitte suunnitella yhteistä muuttoa entiselle kotipaikkakunnallesi? Olisiko se miehellesi mahdollista?
Kuules "ihana ihminen", kuka sulle on sanonut tai luvannut, että elämä olisi, tai sen pitäisi olla, helppoa. Elo on järjestänyt sulle nyt kasvun paikan, täytyy joko mennä eteen päin tai sitten jämähtää huonoon olotilaan. Kumpi kuulostaa paremmalta ?
Jos sinä ymmärrät menneesi vääristä syistä yhteen parisi kanssa, niin nyt on oikea ja korkea aika kääntää vääryys menemään oikeille raiteille. Melkeinpä sanoisin, että kaverillasi on samantapaisia ajatuksia, koska hän ei halua huomioida sinua, vaan antaa aikansa pelikoneille.
Juttu ei selviä muulla lailla kuin ottamalla se käsittelyyn, kerro vaikka ihan samalla tavalla kuin aloituksessasikin.
Loppujen lopuksi kyse on siitä että sinulla ei ole miestä, sinulla onPOIKA-kaveri. 23-vuotias "mies" on miltei poikkeuksetta vielä raakile, jota saattaa kehittyä vielä mies. Aikaa se vie vielä reilut 5-vuotta.