Olen Pieksämäen diakonia-ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelija. Meillä on ryhmätehtävänä analyysitehtävä, jossa pitää analysoida perheväkivaltaa ja syrjäytymistä (18v.-30v.) ja myös lapsuudessa mahdollisesti koettua perheväkivaltaa. Haluaisin saada ihmisiltä tänne omia kokemuksia perheväkivallasta. Miten perheväkivaltaa on ilmennyt? Onko se ollut henkistä vai fyysistä? Oletteko hakeneet apua kenties perheväkivalta-ongelmaan? Oletteko saaneet apua tai uskaltaneet kertoa asiasta muille? Tällaisia asioita. Olisi todella mukavaa jos saisin vastauksia näinkin vaikeaan aiheeseen liittyen =) Takaan myös, että viestejä ja tietoja ei käytetä enää tehtävän jälkeen vaan ne tuhotaan. Ainoastaan ryhmätehtäväämme varten. Ja siihenkään ei mainita ketään nimeltä. Kiitos jo tässä vaiheessa. =)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on kokemuksia perheväkivallasta ja sen seurauksista. En halua kertoa kokemuksiani täällä, jo siitäkin syystä että kokemus ei ollut lyhyt eikä kertominen siitä onnistuisi lyhyesti.Jos voit kertoa muun tavan kertoa asiasta (sähköposti tms) voin kertoa oman kokemukseni.
Hei särkynyt äiti! Sähköpostilla kertominen sopii minulle hyvin. Sähköpostiosoitteeni on [email protected] Jos viitsisit sinne kirjoittaa niin olisin kovin iloinen. Ja ymmärrän kyllä hyvin sen, ettet halua tänne kirjoittaa kokemuksesta. Mutta jos tuo passaa niin hyvä juttu olisi. =)
On kokemusta kun olin lapsi alle 10 vuotias. Mun vanhemmat erosi kun olin 7 vuotias, isä siis häipyi ja heti sen jälkeen äiti alkoi juomaan alkoholia oikein urakalla. Ei kestänyt kauaa kun se löysi jonkun miehen baarista ja jonka toi kotiin. Se oli täys kaheli kännissä. Syytti vähän joka asiasta mua vaikka olin 7-8 vuotias. Se oli myös täyspäivänen juoppo. Äitini joi sen miehen kanssa viinaa monta ertaa viikossa vajaan 3 vuoden aikana.
Kännissä se aina suuttui ja syytti sen rahojen varastamisesta ja kerran yöllä kun olin nukkumassa niinse löi mua jäkis mailalla naamaan. Hampaat kärsi ja meni vinoon ja äitini ei puolustanut mua. Naapuri sen sijaan soitti ambulanssin. Turpaan sain parin vuoden aikana monta kertaa. Koulunkäynnistä ei tullut mitään älillä ja ihmettelenkin et miten olen voinut luokilta selvitä aina ylemmäs. Selvinpäin se aina veti tukasta ja töni ja työnsi vaikka ovea päin kovaa kun luuli et olen varastanut sen rahat vaikka se itse ne oli viinaan laittanut. kyllä poliisit ja soskutädit kävi meillä silloin monta kertaa mut ei ne mitään tehnyt asian hyväksi. Poliist vei se miehen aina ja aina äitini löysi sen jostakin takas. Aina sit sai pelätä et milloin se sekoo ja varsinkin kun ne juopotteli niin piti vaan olla hiljaa ja toivoa ettei se tule mun huoneeseen raivoomaan ja syyttelemään.
joskus sit ennen kun täytin 10 vuotta niin sitten tuli soskutädit vihdoin ja viimein jotka vei mut lastenkotiin. Se oli kyl helpotus ja ei tarvinnut nähdä nälkääkään enään. joskus meinaan äitini ja se mies joi kaikki rahat ja sitten ei ollut ruokaa kaapissa. Kouluateria oli ainoo ruoka monesti mitä söin. En le tänäänkään päivänä äidin kanssa tekemisissä kun mut vietiin lastenkotiin niin äiti ei kertaakaan tullut katsomaan, ei soittanut eikä mitään. Hylkäsi sinne. Siitä on jo tosin melkein 20 vuotta kun muutin sieltä pois mut mun lapsuus oli painajainen jota en haluais et ketään kokisi.
hyvä,että nyt kerroit täällä asiasta,luulen,että moni rohkaistuu kertomaan omista-asioistaan.
tiedän monta jotka ovat kärsineet lapsuusajan väkivallasta ja kantavat syyn niskoillaan.....jatkuvalla väkivallalla....
VA9 ININ
rohkeasti vaan kertokaa kokemuksianne. Niin saan materiaalia tehtävääni. Eikä pelkästään sen takia. Kertominen voi olla vapauttavaa ja purkaa ahdistusta ym. =) Kannustan siis kertomaan kokemuksia. Erityisesti naiset. Eli millaista väkivaltaa olette kokeneet? Kiitos heihei.